Lue keskustelun säännöt.
Elämäni biisi Yle tv1
Kommentit (4192)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Jos et tiedä ketään muuta, niin sitten et kuuntele paljon musiikkia. Maailmaan mahtuu paljon taitavampia laulajia kuin Ahola. Aholan laulu on kylmää eikä vie mukanaan. Laulaa hän kai osaa teknisesti (vaikka kyllä siitäkin ihmiset on eri mieltä), mutta mikään siinä ei vie sielua mukaan. Olen käynyt hänen useilla keikoillaan, ja aina lähden pois sieltä ajatellen, että jaa oisin voinut säästää nuokin rahat. Joten enää en siis menekään keikoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dian8dralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
No nimenomaan Aholaa olen kuullut kirkkokonserteissa (joululauluja) ja Raskasta Joulua vedoissa sekä aikoinaan Northern Kingseissä. Ei mahda mitään että minun korviini on kyllä korkealta ja kovaa, mutta myös koulittua, tunteetonta, persoonatonta ääntä.
Ok, epävireinen tai kuluttava äänenkäyttö joka rikkoo äänen varmuudella aina on siis sinun makuusi. Suotakoon se sinulle.
Sinun passiivis agressiiviset kommentit on ikäviä. Ota seiväs pois pepusta ja anna ihmisten ilmaista omat mielipiteensä ilman sinun hyökkäysviestejä takaisin. Vastata voi, mutta miksi pitää olla aina trolli.
No hellanlettas sentää jos toinen väittää koulittua ääntä persoonattomaksi niin sen vastakohta on kyllä koulimaton mikä tarkoittaa useimmiten epävireistä tai kuluttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Jos et tiedä ketään muuta, niin sitten et kuuntele paljon musiikkia. Maailmaan mahtuu paljon taitavampia laulajia kuin Ahola. Aholan laulu on kylmää eikä vie mukanaan. Laulaa hän kai osaa teknisesti (vaikka kyllä siitäkin ihmiset on eri mieltä), mutta mikään siinä ei vie sielua mukaan. Olen käynyt hänen useilla keikoillaan, ja aina lähden pois sieltä ajatellen, että jaa oisin voinut säästää nuokin rahat. Joten enää en siis menekään keikoilleen.
Et taida ymmärtää lukemaasi jos tuossa alunperinkin sanottiin että maailmalla on paljon taitavampia laulajia, mutta kirjoittajaa koskettaa Aholan herkkyys. Sinän et kuule Aholan herkkyyttä ja siitäkin sanottiin että se on ihan ok koska näistä asioista on typerää kiistellä. Niin että mikä on sinun ongelmasi? Sekö että ihmiset kuulevat eri asioita ja se ei käy sinulle, vaan haluat että kaikki ovat kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Niin, ja sinä tiedät mistä puhun sitten. Hyvä sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Niin, ja sinä tiedät mistä puhun sitten. Hyvä sinä.
"En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole."
"Kun sitä ei ole." on suomen kielessä kategorinen kieltolause Kahdella lauseella yksiselitteisesti kiellät sen että aholalla olisi herkkyyttä. Mutta jos tarkoitit sillä jotain muuta niin muotoilisitko sanottavasi uudelleen, sillä nyt viestiäsi ei voi oikein muutoin lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Niin, ja sinä tiedät mistä puhun sitten. Hyvä sinä.
"En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole."
"Kun sitä ei ole." on suomen kielessä kategorinen kieltolause Kahdella lauseella yksiselitteisesti kiellät sen että aholalla olisi herkkyyttä. Mutta jos tarkoitit sillä jotain muuta niin muotoilisitko sanottavasi uudelleen, sillä nyt viestiäsi ei voi oikein muutoin lukea.
Jos et ymmärrä, aina parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Voisitko sitten keskustella siten, että osoittaisit arvostusta myös muiden kokemusta ja mielipidettä kohtaan, etkä tyrmäsi ja pilkkaisi niitä? - Tyrmäys ja pilkka sillä perusteella että itse ei koe samoin, samoin kuin absoluuttisten totuuksien julistamisetki oman kokemuksen perusteella kun ovat egoismin ilmenemismuotoja.
Eli voisitko esim todeta, että sinä et Aholan herkkyyttä tunnista, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi, jos kerran joku muu niin kokee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Voisitko sitten keskustella siten, että osoittaisit arvostusta myös muiden kokemusta ja mielipidettä kohtaan, etkä tyrmäsi ja pilkkaisi niitä? - Tyrmäys ja pilkka sillä perusteella että itse ei koe samoin, samoin kuin absoluuttisten totuuksien julistamisetki oman kokemuksen perusteella kun ovat egoismin ilmenemismuotoja.
Eli voisitko esim todeta, että sinä et Aholan herkkyyttä tunnista, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi, jos kerran joku muu niin kokee?
Missä kohtaa lauseessa en tunnista Aholan herkkyyttä ei ollut selvää etten MINÄ tunnista Aholan herkkyyttä? Ziisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Voisitko sitten keskustella siten, että osoittaisit arvostusta myös muiden kokemusta ja mielipidettä kohtaan, etkä tyrmäsi ja pilkkaisi niitä? - Tyrmäys ja pilkka sillä perusteella että itse ei koe samoin, samoin kuin absoluuttisten totuuksien julistamisetki oman kokemuksen perusteella kun ovat egoismin ilmenemismuotoja.
Eli voisitko esim todeta, että sinä et Aholan herkkyyttä tunnista, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi, jos kerran joku muu niin kokee?
Missä kohtaa lauseessa en tunnista Aholan herkkyyttä ei ollut selvää etten MINÄ tunnista Aholan herkkyyttä? Ziisus.
"En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole."
Oliko tämäkin sinun kommenttisi?
"Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen."
Jne
Chisun biisi , yksinäisen keijun tarina saa aina vedet silmiin . Ihana Katri Helena .Jp hyvä laulaja.
Mukava porukka oli paikalla. Ilmari ja Pirkko taisi olla lapsuuden kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Voisitko sitten keskustella siten, että osoittaisit arvostusta myös muiden kokemusta ja mielipidettä kohtaan, etkä tyrmäsi ja pilkkaisi niitä? - Tyrmäys ja pilkka sillä perusteella että itse ei koe samoin, samoin kuin absoluuttisten totuuksien julistamisetki oman kokemuksen perusteella kun ovat egoismin ilmenemismuotoja.
Eli voisitko esim todeta, että sinä et Aholan herkkyyttä tunnista, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi, jos kerran joku muu niin kokee?
Missä kohtaa lauseessa en tunnista Aholan herkkyyttä ei ollut selvää etten MINÄ tunnista Aholan herkkyyttä? Ziisus.
"En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole."
Oliko tämäkin sinun kommenttisi?
"Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen."
Jne
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit. , ja pointtisi on? Nämä olivat minun mielipiteeni hänen laulun taidoistaan. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa? Samalla lailla muut saavat ja voivat kehua häntä, ja minä taas näen asian omalla tavallani. Vai pitäisikö tässä nyt sitten sokeasti pyytää anteeksi omaa mielipidettäni? Ei kuule onnistu. Jatka sinä hänen fanittamista niin paljon kuin luojasi antaa. Miten se sinun maailmaasi polttaa jos minä en pidä hänen musiikista tai olemuksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diandralla hyvä ääni. Samaten Saara Aallolla, Jarkko Aholalla ja Valtteri Torikalla. Mutta jotenkin en tykkää näistä. Jäävät kylmäksi. Tiedän että ovat kouluttautuneet äänineen ja kuulostavat lähes täydellisiltä, mutta jotenkin tulos on aina niin kliininen. Ei mitään "rosoa", tunnistettavuutta, persoonaa äänissä. Ja covereita, valmiita musiikin helmiä, esittävät suurelta osin, esim. Diandra kaipaisi omia biisejä.
Kieltämättä persoonatkin vaikuttavat, tekemiset, sanomiset julkisuudessa ja juorulehdissä. Vahvistavat käsitystäni että en vaan tykkää.
Kaikkia olen kuullut keikalla tai rauhallisemmissa kirkkokonserteissa (nekin yhdistävät näitä kliinisiä laulajia, satunnainen suuri yleisö ehkä tykkää kun äänet ovat helppoja kuunneltavia tutuissa lauluissa), joten turha sanoa että kuuntele edes. Mahdollisuuden olen antanut, ei toiminut.
Et ole kuitenkaan JAn konserteissa käynyt jos niputat hänet samaan kastiin näiden kolmen kliinisen laulajan kanssa.
Minä olen käynyt ja on Ahola kliininen. Ei saa tunnetta lauluihinsa, mutta yli-dramaattisuutta kylläkin, mikä taas on aivan eri asia eikä hyvällä tavalla.
Minä koen toisin - Aholahan nimenomaan saa koulittuun ääneensä ladattua valtavasti sävyjä ja on eräs herkimmistä mieslaulajista mitä nyt meillä ylipäänsä on. En tiedä ketään muuta joka paljastaa itsensä, viattoman särkyvän herkkyytensä niin avoimesti kuin Ahola. Ei laulussaan vaikutusta edes etupäässä tee ne korkeat tekniset kantavat äänet niitä hevi- ja oopperalaualjiahan on useita jotka laulavat upeasti korkealta ja kovaa. Vaikutuksen tekee se paljas särkyvä herkkyys ja äly.
Toisaalta ymmärrän kyllä että vaatii vastaanotostakin herkkyyttä, eli turha tästä on kiistellä, jokaiselle omat puhuttelijansa. Paljastinpahan vain miksi itse kuuntelen.
Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen.
Pilkkaat niitä jotka kertovat miten itse asiat kokevat? Ei taida jättää mysteeriksi sitä miksi sinä et tunnista herkkyyttä.
En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole.
Sinä väität että sinun kokemuksesi on absoluuttinen totuus. Eli kaikkien pitäisi olla kuten sinä. Egoistista ja kuvastaa kykenemättömyyttä asettua toisten ihmisten asemaan, ymmärtää toisia ihmisiä.
Minulle on turha tulla opettamaan empatiasta. Tiedän siitä enemmän kuin arvaatkaan. En tunnista Aholan herkkyyttä, se siitä. Minun egosta ei ollut kysymys ollenkaan. Mistähän sinä, paitsi riidan toivossa tietty, tuonkin tempaisit.
Voisitko sitten keskustella siten, että osoittaisit arvostusta myös muiden kokemusta ja mielipidettä kohtaan, etkä tyrmäsi ja pilkkaisi niitä? - Tyrmäys ja pilkka sillä perusteella että itse ei koe samoin, samoin kuin absoluuttisten totuuksien julistamisetki oman kokemuksen perusteella kun ovat egoismin ilmenemismuotoja.
Eli voisitko esim todeta, että sinä et Aholan herkkyyttä tunnista, mutta se ei tarkoita etteikö sitä olisi, jos kerran joku muu niin kokee?
Missä kohtaa lauseessa en tunnista Aholan herkkyyttä ei ollut selvää etten MINÄ tunnista Aholan herkkyyttä? Ziisus.
"En tunnista Aholan herkkyyttä. Kun sitä ei ole."
Oliko tämäkin sinun kommenttisi?
"Viattoman särkyvän herkkyyden? Ahola? No nyt tuli hyvät naurut! Miehessä on vaikka mitä, mutta tuo on se viimeinen."
Jne
Menkää muualle Ahola keskustelun kanssa taas.
Vierailija kirjoitti:
Miten se sinun maailmaasi polttaa jos minä en pidä hänen musiikista tai olemuksestaan.
Ei mitenkään. Tässä ei koko aikana kuitenkaan ole ollut kyse niinkään Aholasta vaan siitä että sinä yrität tyrmätä muiden kokemuksen ja mielipiteet. Pilkkaat, ilkut, takerrut, hyökkäät. Antaisit vain olla.
Sinun passiivis agressiiviset kommentit on ikäviä. Ota seiväs pois pepusta ja anna ihmisten ilmaista omat mielipiteensä ilman sinun hyökkäysviestejä takaisin. Vastata voi, mutta miksi pitää olla aina trolli.