hyperaktiivisen tytön äitinä itkrn yöt ja läksytän päivät!

Fyysinen murrosikä alkaa tavallisimmin 9–14 vuoden iässä, tytöillä sukurauhaset, eli munasarjat alkavat yleensä kasvaa jo noin kymmenvuotiaana ja ulkoiset muutokset, kuten rintojen kasvu ja kasvun kiihtyminen ilmaantuvat keskimäärin 11 vuoden iässä.

Lähde wikipedia

mot. Saanko nyt enemmän neuvoja ja vähemmän pilkkaa? Ap

Kato wikipediasta!

Kttos neuvoista. Jatka itkemistä. Öitä! Ap

Siis onko tytöllä joku diagnoosi pelkän alkavan murrosiän lisäksi? Entä äidillä? Jotenkin tuntuu, että kymmenvuotiaan kanssa nyt pitäisi pärjätä ja tiettyjen sääntöjen sisällä pystyttävä olemaan niin kotona kuin julkisestikin. Itsellä samaikäinen poika jolla oikeasti on ADD ja töitä asian kanssa tehdään ja apua on haettu, pojan kanssa kyllä pärjätään. Mitä se ap:n kuvailema sekoilu ja häröily konkreettisesti on? Miten lapsi pärjää koulussa? Onko kavereita? Onko ongelmia myös isän kanssa? 

Vähän tulee kyllä itselläkin mieleen, että millainen perheneuvola tommonen on, josta ei mitään apua lapsen käytökseen eikä vanhempien toimintaan. Tai sitten vika on siellä vastaanottopäässä, nimenomaan vanhempien puolella. Lapset haluavat  käytettyä hyvin ja tulla hyväksytyiksi, kaikki eivät siihen ilman aikuisen apua kykene. Mitä ap konkreettisesti tekee lapsensa auttamiseksi? Jos perheneuvolasta ei ole mitään apua, olisi syytä hakea apua muualta. Tai sitten lapsessa ei oikeasti ole mitään muuta vikaa, kuin että äitiä ärsyttää oma tyttärensä ja kaikki mitä tämä tekee.

Lapsi on menettänyt kaverinsa. Ei kukaan jaksa estototonta ja levotonta, joka koko ajan pyörii, hyörii, on kärsimätön, levoton, ei tee ohjeiden mukaan, kikattaa, kiljuu, puhuu päälle ja häiriköi pöpöttämällä tai alkaa pomppimaan saadakseen stimulaatiota. Mitään diagnoosia ei ole, mutta kohta 7 vuoden suhde perheneuvolaan. Ne eivät ole kovin tehokkaita paikkoja, eikä kovin käytännöllisiä. Paljon puhetta, vähän hyviä neuvoja. Isä on lapsen kanssa kärsivällisempi, ä häntäkin hävettää ihmisten seurassa. Juhlissa lapsi on aina mahdottomin, juoksee, puhuu päälle, häiriköi, tökkii sormella kakkua, ahmii herkkuja, ei pysty keskittymään, eikä voi pysyä paikoillaan, vaatii koko ajan seuraa, stimumaatiota ja aikuiseisen ohjausta. Kontrolli ei pidä, joten voi yhtäkkiä keksiä jotain ihan käsittämätöntä, kuten vaikka sotkea vanhempien sängyn ja vetää kaikki petivaatteet alas. Vikaa on siis ylivilkkaudessa, toiminnan ohjauksessa, älyssä ja erityisesti tunteissa. Pieninkin turhautuminen voi olla katastrofi ja räjähdyksen paikka. Koulu menee keskinkertaisesti.

Mitä voisimme siis tehdä tänään? Julkisella paikalla pysyn rauhallisempana, mutta lapsi hävettää enemmän, kun toimii niin typerästi ja vertaan muihin. Ystäviä ei ole, joille kehtaisi soittaa. Kukaan ei kuulemma tykkää, joten pitkää päivää taas vietetään. AP

Huutamalla ja läksyttämällä  lisäät riehumista. 

Sun on rauhoitettava koko perheen ilmapiiri. Läksytyksen sijaan hellyyttä ja rauhallista keskustelua. Musiikkia hötkypelien ja -animaatioiden sijaan. Rauhallisia elokuvia ja lukemista. 

Teini-ikäinen ja hellyys. Ylivilkkaus ja lukeminen. Siinäpä hyvät sanaparit. Teni-iässä kaikki koskeminen on noloo ja ylivilkkalta lukeminen vaatii mieletöntä pinnistelyä johon harvoin pystyy ja silloinkin vain painostettuna tai pakon edessä esim,koulutehtäviin.

Huutamalla lapsi säikähtää ja yleensä lopettaa päättömän tohottamisen, vaikka myönnän sen olevan tuhoava ja murskaava keino. Suorastaan saatanallisen huono. AP

Voi vittu taas näitä neuvoja. En ole AP, mutta tunnen hänen turhautumisensa, vaikka omani on perusterve lapsi.

AP, sinulla on varmasti rankkaa. Jaksaisitteko vielä kerran yrittää jollakin oikeasti asiantuntevalla lastenpsykiatrilla? Uskon, että olette tosi väsyneitä ja turhautuneita, mutta onhan tuo teille tosi rankkaa. En ole yhtään varma, että lapsesi saa kaikkea sitä tukea, mitä hän voisi saada. Onko teillä mahdollisuus kokeilla yksityisiä reittejä? Tai päästä esim. yksityistä kautta jotenkin osastojaksolle?

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 08:46"]

Sun on rauhoitettava koko perheen ilmapiiri. Läksytyksen sijaan hellyyttä ja rauhallista keskustelua. Musiikkia hötkypelien ja -animaatioiden sijaan. Rauhallisia elokuvia ja lukemista. 

[/quote]

10-vuotias ei ole teini-ikäinen. Huomaat kyllä eron noin viiden vuoden päästä. Hypwraktiivista ei viedä riehumaan, kuten alkoholistia ei viedä kapakkaan. Hellyyttä on huomioonottaminen, hyväksyminen ja kuuntelemien.

Ihmettelen kyllä missä Porvoon perheneuvolassa te oikein käytte!

Onko tyttärelläsi ehdotusta, mitä haluaisi tehdä? Ehkä jaksaisi tsempata, kun saisi itse päättää... Päätä sinä tsempata yhden hetken ja että seuraavalla kerralla kun tekisi mieli kilahtaa ja haukkua, pysähdytkin vain paikallesi ja olet hiljaa hetken, sitten pyydät lastasi korjaamaan tekonsa jäljet.

Ap, nyt menet vähän mukaa tuohon oikutteluun. Siitä kertoo se, että liikunta , lautapelit ja Korkeasaar ei käy. Minulla alkoi kuukautiset 10-vuotiaana, rinnat kasvoivat, karvoitusta tuli alapäähän ja kainaloihin, mutta kyllä minä silti olim lapsi niin kuin se 10v oikeastikin on. Pelattiin lautapelejä, käytiin Korkeasaaressa ja kyllä, saatoin sanoa vanhemmille, että noloa, mutta he ihan omalla esimerkillään näyttivät, että ei ole noloa aikuisellekaan, joten ei ole noloa esiteinillekään.

Toki ei nyt tarvitse lasta pakottaa tällaiseen, kunhan nyt ihmettelen, miten fyysisten muutosten takia sallitte pompottelun. Se aikuisuus näkyy käytöksessä ja siitä voi palkita isojen jutuilla, mutta jos käyttäytyy kuin lapsi, niin silloin on lapsi ja kohdellaan kuin lapsena, vaikka kuinka rinnat olisivat kasvaneet.

Miksi uiminen ei käy? Hoplopissa käy vielä 12-vuotias kummityttönikin. Miksi ei käy? Kylpylät, elokuvat? Onko pakko tiedustella lapselta, sopii tämä.Mitä jos annat lapselle kaksi vaihtoehtoa: lähdetään uimaan tai ollaan kotona.  Vähitellen varmaan voittaa se mielekäs tekeminen.

Oletteko muuten keskustelleet lapsen kanssa hänen käytöksensä seurauksista? Kavereiden kaikkoamisests? Minusta hän kuulostaa kovasti lapselliselta ja ihmettelen, että luokittelet teiniksi vain, koska on fyysisiä muutoksia. 

Tärkeintä olisi nyt ohan koko ajan opastaa lasta läpi tapahtumien rauhallisesti ja turvallisesti. Esim. Lähdette uimaan ja kerrot jo ennen pukukoppiin menoa, miten siellä käyttäydytään. Kun lapsi rupeaa heittelemään vaatteita, kerrot, että noin tekevät pikkulapset ja jos ei käytös parane, niin lähdette kotiin. Jos temppuilu jatkuu, lähdette kotiin, ja käytte tilanteen läpi uimahallin ulkopuolella. Mikä meni väärin, miksi ei päässyt uimaan ja huomenna uusi yritys. Näin lapsi oppii, että olet turvallinen ja autat, kun hän ei itse osaa säädellä omaa käytöstään. Samalla hänelle opetetaan, miten hänen ikäisensä kuuluu käyttäytyä. 

Lapsi kuulostaa enemmän uhmaikäiseltä kuin murrosikäiseltä.

Hei,

ymmärrän tilanteesi ap. Minulla on 3 lasta, yhdellä on diagnoosi ja 2 muuta muuten vaan villejä. Vietämme paljon aikaa kotona, ulkona puistoissa, uimassa ja metsässä. Aika harvoin menemme mihinkään julkiselle paikalle esim. ravintolaan. Ennen sitä pitää tarkkaan käydä säännöt läpi ja tarkistaa, että jokainen on ymmärtänyt. Jälkeenpäin annetaan kiitosta, jos sujuu hyvin. Ja yleensä sujuu, kun skarpataan. Toki itse olen valmiina reagoimaan ja rauhoittamaan tilanteen, jos joku villiintyy.

Tsemppiä, aloitin myös juoksulenkit, koska siellä energia todella purkaantuu. Ja sen jälkeen sauna, niin johan rauhoittuvat. Koiran ajattelin hankkia lemmikiksi, koska siltä saa hyväksyntää ja rakkautta.

Toimintapuistot, värikuula-ammunta, sirkustemppukoulu, uimahalli/kylpylä, seinäkiipeily.

kiitos hyvistä vinkeistä. Lapseni on häiriköinyt noista ihan jokaikisessä. Uimakoulu meni sekoiluksi, toimintapuisto niin riehumiseksi, että piti poistaa paikalta, sirkustemppukoulu oli noloin. Lapsi pomppi paikoillaan ja kikatti, kun oli niin innoissaan, juuri siinä kohtaa kun piti keskittyä kuuntelemaan tarkkoja ohjeita, ettei loukkaa itsensä.

Olemme yrittäneet myös perhejudoa. Muut lapset kuunteli hiljaa ja keskittyi tekemiseen. Omani repi kukkia seinältä ja valitti, että täällä on tylsää kun ei saa tehdä mitään kivaa.

 
Psykologia on helppo arvostella, mutta edes koulutettu ihminen ei nosta lapseni älykkyysosamäärää tai poista levottomuutta pelkällä terapialla. Ei tämä ole parannettavissa oleva tauti. Vaikka hankkisimme lapselle huippuspesialistin, ei Se saa lapsesta älykästä, tasapainoista tai paranna sen keskittymiskykyä! AP

Hei! Lueppa Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja temperamentista. Voi tuoda apua ja ymmärrystä tilanteeseen.

[quote author="Vierailija" time="14.10.2013 klo 09:37"]

Toimintapuistot, värikuula-ammunta, sirkustemppukoulu, uimahalli/kylpylä, seinäkiipeily.

kiitos hyvistä vinkeistä. Lapseni on häiriköinyt noista ihan jokaikisessä. Uimakoulu meni sekoiluksi, toimintapuisto niin riehumiseksi, että piti poistaa paikalta, sirkustemppukoulu oli noloin. Lapsi pomppi paikoillaan ja kikatti, kun oli niin innoissaan, juuri siinä kohtaa kun piti keskittyä kuuntelemaan tarkkoja ohjeita, ettei loukkaa itsensä.

Olemme yrittäneet myös perhejudoa. Muut lapset kuunteli hiljaa ja keskittyi tekemiseen. Omani repi kukkia seinältä ja valitti, että täällä on tylsää kun ei saa tehdä mitään kivaa.

 
Psykologia on helppo arvostella, mutta edes koulutettu ihminen ei nosta lapseni älykkyysosamäärää tai poista levottomuutta pelkällä terapialla. Ei tämä ole parannettavissa oleva tauti. Vaikka hankkisimme lapselle huippuspesialistin, ei Se saa lapsesta älykästä, tasapainoista tai paranna sen keskittymiskykyä! AP

[/quote]

Voi apua! Vointeja sinulle AP! Tilanteesi kuulostaa tosi pahalta..

Eikö tosiaan ole mitään mitä tyttäresi pystyy tekemään, eikä ole löytynyt mitään mihin jaksaa keskittyä? Askartelu, maalaus? DVD:t (no, ok ei ehkä nyt ihan kaikista järkevintä, mutt tässä tilanteessa kyllä voisin suositella) Löytyykö mistään ohjelmasta suosikkia? Piirretyt, peppi, lassie?

Oikealainen liikunta olisi ihanaa, mutta rajoittuu sekoiluun. Lautapelien pelaaminen hermoheikon äidin ja ylivilkkaan lapsen kesken on hulluinta mitä olen kuullut vähään aikaan. Viidessä minuutissa lapsi turhautuu ja äiti sekoaa huutoon ja keskittymiskyvyttömyyteen. Korkeasaareen on turha viedä kun kukaan ei ole kiinnostunut ja muutakin tekemistä riittää. Mieluiten jotain kivaa. AP

Mites koulussa, kun on kuitenkin keskitasoa? Siellähän on pakko olla paikallaan tuntien ajan, vai juokseeko sielläkin ympäri luokkaa?

Seinäkiipeilyn luulisi olevan sellainen laji, missä ei pysty riehumaan ainakaan seinälläoloaikana. Jos haluaa päästä ylös, täytyy keskittyä ja ponnistella kovasti, muuten putoaa köysien varaan.

Sirkustemput on varmaankin liian provosoivia juttuja, samoin uimakoulu, jos on vaikeuksia kuunnella ja noudattaa sääntöjä. Mutta miten seikkailupuistossa voi riehua liikaa? Siis tarkoitan ulkona olevaa puistoa, missä on kiipeilytelineitä, keinuja, liukuratoja sun muita toiminnallisia juttuja missä on tarkoituskin mennä niin paljon kuin jaksaa.

Uimahallissakin kannattaa käydä kaksin tai perheen kanssa, jolloin ei tarvitse mennä nätisti ryhmän mukana vaan ihan omaan tahtiinsa. Sielläkin riehumisen luulisi olevan hankalaa ellei halua hukkua.

Tuohon itsepuolustus tms. harrastukseen kannattaa lapsi laittaa ihan yksin, jolloin hän on ohjaajan vastuulla eikä kukaan oleta että vanhempi laittaisi lapsen ruotuun. Meillä lapsen taekwondo-ryhmässä on hyvin vilkkaitakin tapauksia, mutta kuri ja komento on niin kova ettei kenelläkään olisi edes mahdollisuutta mennä repimään seinältä kukkasia.

Ootko sä kokeillut näitä perinteisiä tarrapalkitsemis systeemejä.

Juttelet etukäteen miten missäkin tulee käyttäytyä, paikanpäällä muistutat tarvitaessa asioista ja jos ei mene jakeluun lähdette pois ja tarraa ei tipu. kun on saanut tietyn määrän tarroja niin saa kaupasta jotain mieleistä mitä olette sopineet etukäteen. Ja osoitat pettymyksesi hänen käytökseen rauhallisesti sanomalla että ei onnistunut tällä kertaa, katsotaan sitten ensi kerralla uudestaan. Ja unohdat asian ja jatkat päivää kotona ruoanlaiton tms. parissa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

Missään sun teksteissä ei näy sitä asiaa että lapsi on oikeesti jo 10v eikä 3v. eli hänen kanssaan voi keskustella ja pitää keskustellä. Meillä on 2 10v poikaa ja toiselta meinasi kaveri kaikota ekan luokan aikana koska hän halusi vain ja ainostaan määrätä miten leikit menee ja kuka saa tehdä mitäkin. Eräänkin kerran tämä poika tuli kotiin itkien kun kukaan ei leiki ja joka kerta mä selitin miksi ne eivät halua leikkiä.. se meni jakeluun puolessa vuodessa ja nyt osaa sosiaalisen käyttäymisen paremmin ikäistensä kanssa ja on saanut hyviä kavereita.

Ja se yksityinen psykologi voisi saada rattaat pyörimään eteenpäin kunnallisella puolella, niin että lapsi saisi jatkuvaa terapiaa ja tarvittaessa vaikka lääkityksen tuohon käytökseen.. Yrittäisit edes ! Tsemppiä kauheasti ja voimia !

Niin no, 10-vuotiaat ei ole kauheen neroja vielä, en tosin tiedä mitä odotat, ainakaan omani ei ole. Kuulostat niin kyllästyneeltä, että kannattaisikohan lopettaa koko kasvattaminen? Ilmeisesti sun keinot on aika huonoja jos ne ei ole kymmeneen vuoteen mitään hyvää tulosta aikaansaaneet, joten jos olisin sinä niin katselisin tarkkaan peiliin. Minä laittaisin lapsen säännölliseen harrastukseen, vähintään 3krt viikossa. Jotain fyysisesti rasittavaa, uintia, jumppaa, tanssia. Äläkä nyt sössötä että se kuitenkin vaan pelleilee siellä, kaikki lapset pelleilee, enemmän tai vähemmän. Tuon ikäinen voi myös kulkea omin nokkinensa jo vaikka missä, joten tuskin sun tarvii mitään syyslomaa pitää sen muutaman päivän takia, jotka voi ihan hyvin olla itsekseenkin.