En halua käydä töissä kodin ulkopuolella, haluan kotirouvaksi
Olen valmis tinkimään "ylellisyyksistä" eli uutena ostetuista vaatteista, kampaamokäynneistä, ulkonasyömisistä, ulkomaanmatkoista, muodin mukaisesta sisustamisesta jne, kunhan saan jättäytyä pois työelämästä, ja sen sijaan hoitaa kotia, laittaa itse terveellistä ja hyvää ruokaa, ja olla lapselle ja miehelle läsnä, kaikkea tätä kiireettä ja stressittömin mielin.
Mun mielestä tämä olisi ihan win-win-tilanne, lapset olisivat vähemmän hoidossa eskarien/koulujen jälkeen, heidän ei tarvitsisi olla laisinkaan yksin kotona, miehen ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, joiden tekemisestä ei pidä, eikä hänen tarvitsisi riidellä väsyneen vaimonsa kanssa näistä. Minä saisin stressittömämmän elämän, viihdyn kotona perinteisiä naisten töitä tehden.
Tavaraa tietysti hankittaisiin vähemmän, ja ulkomaanmatkat jäisivät, mutta eikö stressitön arki ole sen väärti? Arkea kun tämä elämä kuitenkin suurimmaksi osaksi tahtoo olla.
Kommentit (79)
Minä olen ollut kotirouvana nyt reilun vuoden. Olen nauttinut. Kiireetöntä olemista, ei aikaisia heräämisiä aamuisin.
Onnekas olen siinä, että mistään en ole joutunut luopumaan. Tuntuu, että nyt on enemmänkin niitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja
Harkitse tarkoin mistä olet valmis luopumaan.
t. kotirouva, ei lapsia
Meillä kolme päiväkotiikäistä lasta ja tehtiin yhdessä päätös että minä jään vielä kotiin lasten kanssa vaikka nuorinkin on jo kolme.
Kyllä tää välillä puuduttaa, niin kun ihan jokainen homma. :) Mutta enimmäkseen nautin tästä kiireettömyydestä.
Rahaahan ei ylimäärästä ole. Kuitenkin ihan ok tullaan toimeen.
Lähihoitajahan voi aina tehdä keikkaa jos siltä tuntuu.
Jokainen perheellinen ihminen kenen kanssa olen tästä puhunut ymmärtää täysin.
Kolmen lapsen päivähoitomaksut, toisen auton kulut kun lapsia kuskaisi hoitoon ja itseään töihin, lasten sairastelut... Ja lähihoitajan palkka. Ei kiitos.
Upitellaanpa tätä...
olen tällä hetkellä yo-opiskelija ja nyt olen tehnyt oman alan melko vativaa,kesätyötä toukokuusta lähtien, sopimus jatkuu vuoden loppuun.
olen joka arkiaamu niin kyllästynyt kaikkiin tulostavoitteisiin ja vaatimuksiin, tunnollisena ihmisenä koen huonoa omaatuntoa kun en saa vaatimuksia joka päivälle täytettyä.
mietin että onko työelämä aina tälläista? Tein pitkään eri alalla töitä asiakaspalvelussa,ja haaveilin aina pääseväni toimistoduuniin. Nyt kun olen sellaiseen päässyt, haaveilen että saisin tehdä töitä kotona. Aiemmin olin varma etten hanki lapsia vaan keskityn uran luomiseen, nyt 30 lähestyessä alkanut miettiä että olisipa ihanaa touhuta vain kotona lapsen kanssa ja unohtaa kaikki muut ihmiset...
nyt vain huolestuttaa toimeentulo jos tähän päädyn, eli pitäisi ensin kerätä muhkea säästötili ennen kuin voin harkita kotiin jäämistä. Millaisia säästöjä ihmisillä on ollut jolla mahdollistaisi 3-5 vuoden kotonaolon? Jos lapsia hankimme niin mies tietysti olisi töissä mutta hänen vuositulonsa ovat juuri ja juuri suomalaisen keskipalkan verran eli sillä ei kolmea ihmistä elätettäisi :P
Toki tilanteet ovat erilaisia mutta kuulisin mielelläni tarinoita työelämän hylänneistä ja kotiin jääneistä, jotka eivät kuitenkaan ole rahallisesti ahtaalla.
Ap, haluatko luoda sellaisen maailman, jossa tyttölasten ainoa esikuva on ruokaa laittava ja siivoava nainen? Tämä kysymys voi tuntua sinusta liioitellulta, mutta totuus on, että jos naiset nyt suurin joukoin jäisivät koteihinsa, ennen pitkää alettaisiin kyseinalaistaa tyttöjen koulutus. Miksipä heidän pitäisikään oppia peruskirjoitustaidon ja helpon laskemisen lisäksi mitään, jos tiedoille ei olisi käyttöä? Oletko valmis sanomaan tyttärellesi, että hänen ei kannata käydä kouluja?
Haluatko tosiaan opettaa lapsillesi, että isien/miesten ei tarvitse hoitaa kotia, koska heitä ei sellainen kiinnosta? Että riittää, kun isä tuo töistään tarpeeksi rahaa, jotta äiti ja lapset saavat elää kivaa, stressitöntä arkeaan?
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:12"]Ap, haluatko luoda sellaisen maailman, jossa tyttölasten ainoa esikuva on ruokaa laittava ja siivoava nainen? Tämä kysymys voi tuntua sinusta liioitellulta, mutta totuus on, että jos naiset nyt suurin joukoin jäisivät koteihinsa, ennen pitkää alettaisiin kyseinalaistaa tyttöjen koulutus. Miksipä heidän pitäisikään oppia peruskirjoitustaidon ja helpon laskemisen lisäksi mitään, jos tiedoille ei olisi käyttöä? Oletko valmis sanomaan tyttärellesi, että hänen ei kannata käydä kouluja?
Haluatko tosiaan opettaa lapsillesi, että isien/miesten ei tarvitse hoitaa kotia, koska heitä ei sellainen kiinnosta? Että riittää, kun isä tuo töistään tarpeeksi rahaa, jotta äiti ja lapset saavat elää kivaa, stressitöntä arkeaan?
[/quote]
Tähän voi vielä lisätä stressin nuorille miehille, kun vaimoa ei voi ottaa ennen kuin voi elättää kaksi aikuista.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:07"]
Niin, no tee sitten niin!
Itse jäin juuri työttömäksi ja mies sanoi, että hänen puolestaan voin jäädä kotiin jos niin haluan. Taloudellisesti ehkä pärjättäisiin, ainoa huoleni on tuleva eläke...
[/quote]Palaisit kai työelämään jossain vaiheessa?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 09:45"]
Jäin hyvin palkatusta (4500 € netto) työstäni kotiin, eikä ole edes lapsia. Ei vaan kerta kaikkiaan huvittanut enää. Onneksi ei ole rahasta kiinni, vaan on velaton (pun intended, only the opposite) koti ja sijoituksia. Jos vain voit, niin tee sama. Työuraa arvostetaan tässä yhteiskunnassa kohtuuttoman paljon.
[/quote]
Työuraa on helppo olla arvostamatta silloin kun siihen on varaa. En tiedä miten olet kaikki sijoituksesi kerännyt, mutta kannattaa muistaa, ettei kaikilla ole sellaiseen ylellisyyteen mahdollisuutta.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että jokainen liitto päättyy joskus - kuolemaan tai eroon, ja itsellä on hyvä olla plan b olemassa, miksei plan c ja d:kin.
Minä olin kotirouvana 7v ja mies kotimiehenä vuoden. Ihanneratkaisu, vaikka henkisesti oli kyllä joskus rankkaa olla elätettävänä. Minulle oli vaikeaa pyytää rahaa mieheltä.
Nyt olemme taas molemmat töissä, lapset isoja ja elämä on mukavaa. Osaan arvostaa palkkaani ja hyvää työpaikkaa, ja lomia :)
Kotirouva- aikana meillä oli tietysti taloudellisesti tiukkaa, mutta elämänlaatu oli oikein hyvä ja kiireetön. Lapsille oli aikaa. Miehen kotimiesaika selvästi lähensi hänen suhdettaan lapsiin, ja opetti hänet käyttämään pesukonetta. :D
Minä jäin kotiin, lapsia on kaksi, toinen aloittaa just yläkoulun, toinen on nelosella.
Kaikki te jotka olette kotona tai aiotte jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi: kertokaapa miten ja millä aiotte elää sitten kun tulee eteen tilanne, että perheen pääasiallinen elättäjä sairastuu, tulee työttömäksi, työkyvyttömäksi, kuolee tai lähtee?
24, onko sinulla suunnitelmissa palata töihin?
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:07"]Niin, no tee sitten niin!
Itse jäin juuri työttömäksi ja mies sanoi, että hänen puolestaan voin jäädä kotiin jos niin haluan. Taloudellisesti ehkä pärjättäisiin, ainoa huoleni on tuleva eläke...
[/quote] Se vaan voi olla ongelma kun jos avioero tulee ja mies on tienannut paljon ja itse olet ollut työttömänä/kotirouvana taloudellinen tilanteesi ei ole kovin hyvä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]
Kaikki te jotka olette kotona tai aiotte jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi: kertokaapa miten ja millä aiotte elää sitten kun tulee eteen tilanne, että perheen pääasiallinen elättäjä sairastuu, tulee työttömäksi, työkyvyttömäksi, kuolee tai lähtee?
[/quote]
Tarkoitat siis, että koska pitää varautua tulevaan, ei voi nyt elää unelmaansa. Aika raskas ajattelutapa. Itse en ole jäämässä kotiin, mutta haluaisin kyllä, jos se olisi mahdollista. Olen kotona viihtyvä, keksin kyllä tekemistä, työelämässä on niin paljon ristiriitoja, huonoja ihmissuhteita... ei innosta.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:12"]Ap, haluatko luoda sellaisen maailman, jossa tyttölasten ainoa esikuva on ruokaa laittava ja siivoava nainen? Tämä kysymys voi tuntua sinusta liioitellulta, mutta totuus on, että jos naiset nyt suurin joukoin jäisivät koteihinsa, ennen pitkää alettaisiin kyseinalaistaa tyttöjen koulutus. Miksipä heidän pitäisikään oppia peruskirjoitustaidon ja helpon laskemisen lisäksi mitään, jos tiedoille ei olisi käyttöä? Oletko valmis sanomaan tyttärellesi, että hänen ei kannata käydä kouluja?
Haluatko tosiaan opettaa lapsillesi, että isien/miesten ei tarvitse hoitaa kotia, koska heitä ei sellainen kiinnosta? Että riittää, kun isä tuo töistään tarpeeksi rahaa, jotta äiti ja lapset saavat elää kivaa, stressitöntä arkeaan?
[/quote] Joissakin kulttuureissa tyttöjä koulutetaan jotta saavat napattua hyvän aviomiehen. Kilpailu miehistä on kovaa. Naisen pitää olla kaunis ja koulutettu. Koulutettu ja hyväpalkkainen mies haluaa koulutetun vainon. Avioliiton jälkeen nainen jää kotiin lisääntymään ja hoitamaan lapsia. Näin varmistetaan älykkäät ja kauniit lapset. Äiti osaa sitten auttaa kotiläksyissä.
Jos Suomessa ei vaan ole kaikille töitä, eikö ole reiluinta että kotiin jäävät pienten lasten äidit? Itse olen tehnyt 20 vuotta kahta työtä, palkkatyötä ja äitinä kotityöt, ja voin sanoa että tämä on perkeleellistä raatamista, ihmistappoa, ei mitään elämää.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]
Kaikki te jotka olette kotona tai aiotte jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi: kertokaapa miten ja millä aiotte elää sitten kun tulee eteen tilanne, että perheen pääasiallinen elättäjä sairastuu, tulee työttömäksi, työkyvyttömäksi, kuolee tai lähtee?
[/quote]
Tarkoitat siis, että koska pitää varautua tulevaan, ei voi nyt elää unelmaansa. Aika raskas ajattelutapa. Itse en ole jäämässä kotiin, mutta haluaisin kyllä, jos se olisi mahdollista. Olen kotona viihtyvä, keksin kyllä tekemistä, työelämässä on niin paljon ristiriitoja, huonoja ihmissuhteita... ei innosta.
[/quote]
Pää pensaaseen-periaatteellako ajattelit elää? Työnnätkö käden veronmaksajien taskuun?
Täällä mökkilaiturilla makoillessa kuulostaa hyvältä idealta jäädä kotirouvaksi :) meillä olisi kaikki mahdollisuudet siihen taloudellisesti.
Mitä te teette sitten päivisin? Onko teillä samassa tilanteessa olevia ystäviä joiden kanssa pystytte päivisin hengailemaan? Mulla on kaikki ystävät töissä päivisin, niin olisi vaikea saada päivisin seuraa ainakaan nykyisistä tutuista. Toisekseen me varmaan muutettaisiin tänne maalle jos jättäisin työt. Sitten ei olisi ainakaan kahviseuraa. Töissä on parasta se sosiaalinen yhdessäolo. Mietin vaan kun olen tosi sosiaalinen enkä viihdy oikein kahta tuntia pitempään yksin... Että mistä niitä kavereita sitten sais kenen kanssa rupatella päivät.
Eikö joku osa-aikainen työ vois olla hyvä tai just hoito alalla sijaisuuksien tekeminen vaan
Mietin kans että jos joskus menettäisin työni, jäisin kotiin pysyvästi. Lapset ovat kaikki jo aikuisia ja ikää on jo päälle 50 ja taloudellisesti mahdollista. En lähtisi nöyryytettääksi harjoitteluihin enää tämän ikäisenä ja töitä en muutoinkaan usko saavani "iäkkäänä". Olen myös erakkoluonne joten en jäisi kaipaamaan sosiaalisia kontakteja.
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:09"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:07"]
Niin, no tee sitten niin!
Itse jäin juuri työttömäksi ja mies sanoi, että hänen puolestaan voin jäädä kotiin jos niin haluan. Taloudellisesti ehkä pärjättäisiin, ainoa huoleni on tuleva eläke...
[/quote]
Niin varmaan teenkin :)
Minä en jaksa tulevasta eläkkeestä stressata, koska kuka tietää onko siinä vaiheessa, kun itse olen eläkeiässä, enää mitään eläkkeitä olemassakaan ja toisekseen, mistä sitä tietää mitä tuleman pitää. Elääkö edes eläkeikään saakka. Toivottavasti nyt kuitenkin :)
ap
[/quote]
Ihan älytöntä vetää eläkejärjestelmien ongelmista se johtopäätös, että omaan vanhuuteen ei voi eikä kannata mitenkään varautua taloudellisesti. Jos jäät miehesi suostumuksella kotiin, sopikaa nyt jostain järjestelystä sinun vanhuutesi varalta.