Lue keskustelun säännöt.
En halua käydä töissä kodin ulkopuolella, haluan kotirouvaksi
12.10.2013 |
Olen valmis tinkimään "ylellisyyksistä" eli uutena ostetuista vaatteista, kampaamokäynneistä, ulkonasyömisistä, ulkomaanmatkoista, muodin mukaisesta sisustamisesta jne, kunhan saan jättäytyä pois työelämästä, ja sen sijaan hoitaa kotia, laittaa itse terveellistä ja hyvää ruokaa, ja olla lapselle ja miehelle läsnä, kaikkea tätä kiireettä ja stressittömin mielin.
Mun mielestä tämä olisi ihan win-win-tilanne, lapset olisivat vähemmän hoidossa eskarien/koulujen jälkeen, heidän ei tarvitsisi olla laisinkaan yksin kotona, miehen ei tarvitsisi tehdä kotitöitä, joiden tekemisestä ei pidä, eikä hänen tarvitsisi riidellä väsyneen vaimonsa kanssa näistä. Minä saisin stressittömämmän elämän, viihdyn kotona perinteisiä naisten töitä tehden.
Tavaraa tietysti hankittaisiin vähemmän, ja ulkomaanmatkat jäisivät, mutta eikö stressitön arki ole sen väärti? Arkea kun tämä elämä kuitenkin suurimmaksi osaksi tahtoo olla.
Kommentit (79)
Mulla on akateeminen loppututkinto ja rutkasti kokemusta yrittämisestä. Alkaisin yrittäjäksi jos miehelle jotain sattuisi. Ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, eikö kannattaisi ensin selvittää ne ongelmat, joita sinulla on työelämässä? Tuosta paistaa läpi ajattelu, että ihan mitä vaan kunhan ei tarvitse enää mennä työpaikalle. Pidemmän päälle kuitenkin katkeroidut lapsille ja miehelle, jos et aidosti halua olla kotirouvana, vaan se on vain pakosuunnitelma töistä.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 15:43"]
Kaikki te jotka olette kotona tai aiotte jäädä kotiin määräämättömäksi ajaksi: kertokaapa miten ja millä aiotte elää sitten kun tulee eteen tilanne, että perheen pääasiallinen elättäjä sairastuu, tulee työttömäksi, työkyvyttömäksi, kuolee tai lähtee?
[/quote]
Eihän tuo ole ongelma, sitten ollaan työnhakijoita ja saadaan työttömyysturvaa, ehkä asuntotukea, toimentulotukea, missä ongelma.
Itse olen yli viisikymppinen ja työelämää takana yli 20 vuotta, jäin ihan omasta halustani downsiftaamaan, näin viihtyy hyvin, ai niin onhan mulla myös mies, joka huolehtii ja eläkevakuutus.
No voi että, kun ei vaan huvita mennä töihin, kun on niiiin mukavaa loisia miehen lompakolla!!! Huhhuh, mikä ajattelutapa!!! Kyllä aikuisen pitää itsensä elättää, ja jos lapsia tai kotieläimiä on, niin ne myös!!!
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:11"]
No voi että, kun ei vaan huvita mennä töihin, kun on niiiin mukavaa loisia miehen lompakolla!!! Huhhuh, mikä ajattelutapa!!! Kyllä aikuisen pitää itsensä elättää, ja jos lapsia tai kotieläimiä on, niin ne myös!!!
[/quote]
Kun kaikkien ei tarvitse, mulla on mies ja eläkevakuutus turvana. Ei muita huolehdittavia, ei ole eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeassa hyvinvointivaltiossa eli Saksassa tämä on täysin kunniallinen ja hyväksyttävä vaihtoehto ja käytännössä mahdollinen lähes kaikille. Kiitos perheverotuksen ja suurien lapsilisien.
Hieno elämä, kun on MIES turvana... Juuei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:19"]
Hieno elämä, kun on MIES turvana... Juuei.
[/quote]
Mies ja yhteiskunta viime kädessä, kyllä täällä pärjää.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:19"]
Hieno elämä, kun on MIES turvana... Juuei.
[/quote]
Onko sinulla eläkevakuutusta, joka takaa sinulle hyvän eläkkeen, tuskinpa. Siitä vaan eikös se työ tee vapaaksi vai miten se meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:07"]
Niin, no tee sitten niin!
Itse jäin juuri työttömäksi ja mies sanoi, että hänen puolestaan voin jäädä kotiin jos niin haluan. Taloudellisesti ehkä pärjättäisiin, ainoa huoleni on tuleva eläke...
[/quote]
Niin varmaan teenkin :)
Minä en jaksa tulevasta eläkkeestä stressata, koska kuka tietää onko siinä vaiheessa, kun itse olen eläkeiässä, enää mitään eläkkeitä olemassakaan ja toisekseen, mistä sitä tietää mitä tuleman pitää. Elääkö edes eläkeikään saakka. Toivottavasti nyt kuitenkin :)
ap
[/quote]
Taidat olla vielä aika nuori kun ei eläkeasiat kiinnosta.
Voit hyvinkin elää vanhaksikin. Eläkkeesi ei kerry kun et käy töissä. Päädyt saamaan surkeaa kansaneläkettä.
Teille voi tulla ero. Sitten on velä surkeampaa.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 23:07"] Niin, no tee sitten niin! Itse jäin juuri työttömäksi ja mies sanoi, että hänen puolestaan voin jäädä kotiin jos niin haluan. Taloudellisesti ehkä pärjättäisiin, ainoa huoleni on tuleva eläke... [/quote] Niin varmaan teenkin :) Minä en jaksa tulevasta eläkkeestä stressata, koska kuka tietää onko siinä vaiheessa, kun itse olen eläkeiässä, enää mitään eläkkeitä olemassakaan ja toisekseen, mistä sitä tietää mitä tuleman pitää. Elääkö edes eläkeikään saakka. Toivottavasti nyt kuitenkin :) ap [/quote] Taidat olla vielä aika nuori kun ei eläkeasiat kiinnosta. Voit hyvinkin elää vanhaksikin. Eläkkeesi ei kerry kun et käy töissä. Päädyt saamaan surkeaa kansaneläkettä. Teille voi tulla ero. Sitten on velä surkeampaa.
[/quote]
Ei vaan TAKUUELÄKE, ehkä asumistuki, toimeentulotuki, niin missä ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:28"]
Mietin kans että jos joskus menettäisin työni, jäisin kotiin pysyvästi. Lapset ovat kaikki jo aikuisia ja ikää on jo päälle 50 ja taloudellisesti mahdollista. En lähtisi nöyryytettääksi harjoitteluihin enää tämän ikäisenä ja töitä en muutoinkaan usko saavani "iäkkäänä". Olen myös erakkoluonne joten en jäisi kaipaamaan sosiaalisia kontakteja.
[/quote]
Niin, mutta jollakin konstilla siitä omasta elannosta pitäisi pystyä pitämään huolta loppuelämä. Ja sanon kyllä, että ilman sitä monen hyihkymää huolta huomisesta tulee monet ikävät itkut itkettäväksi sitten ajan kanssa, ellei ole niitä kymmentä sijoituskämppää jauhamassa rahaa.
[/quote]ei ole 10 sijoituskämppää, on vain yksi ja oma velaton asunto sekä 150.000 euron edestä säästöjä. Eiköhän noilla pärjää. Saisin myös ansiosidonnaista pari vuotta ja lopun ajan pärjää miehen tuloillakin. Mun puolelta tulossa iso perintö, joten tuon kyllä rahaa taloon.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:20"]
Täällä mökkilaiturilla makoillessa kuulostaa hyvältä idealta jäädä kotirouvaksi :) meillä olisi kaikki mahdollisuudet siihen taloudellisesti.
Mitä te teette sitten päivisin? Onko teillä samassa tilanteessa olevia ystäviä joiden kanssa pystytte päivisin hengailemaan? Mulla on kaikki ystävät töissä päivisin, niin olisi vaikea saada päivisin seuraa ainakaan nykyisistä tutuista. Toisekseen me varmaan muutettaisiin tänne maalle jos jättäisin työt. Sitten ei olisi ainakaan kahviseuraa. Töissä on parasta se sosiaalinen yhdessäolo. Mietin vaan kun olen tosi sosiaalinen enkä viihdy oikein kahta tuntia pitempään yksin... Että mistä niitä kavereita sitten sais kenen kanssa rupatella päivät.
[/quote]
Miks kaikki vaan alapeukuttaa eikä vastaa tähän kysymykseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2013 klo 10:20"]Minä olen ollut kotirouvana nyt reilun vuoden. Olen nauttinut. Kiireetöntä olemista, ei aikaisia heräämisiä aamuisin.
Onnekas olen siinä, että mistään en ole joutunut luopumaan. Tuntuu, että nyt on enemmänkin niitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja
Harkitse tarkoin mistä olet valmis luopumaan.
t. kotirouva, ei lapsia
[/quote]
Voiko olla kotirouva ilman lapsia? Miten olisi vaikka oloneuvoksetar?
Minä en tunne yhtäkään kotirouvaa.
Minä tykkään olla kotirouvana. Olen nyt äitiyslomalla, mutta loppuvuodesta tilanne muuttuu kotihoidontuelle. Olen käynyt töissä 20 vuotta, välillä elättäen puolisoa, välillä kahden työssäkäyvän taloudessa. Vihaan työtäni ja hikipajaotetta, millä sitä johdetaan. Miksi ihmeessä sinne palaisin. Kotona saan puuhata mitä huvittaa, sisustus ei kuitenkaan ole minun juttuni. Lapsi on helppo ja sen kanssa on mukava puuhastella. Mies saa hoidetun lapsen ja kodin eikä vaimokaan ole esimiehen takia naama riivinraudalla.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 17:36"]
Minä en tunne yhtäkään kotirouvaa.
[/quote]
Ei kai niitä nuoremmissa naisissa olekaan, mutta on vanhemmissa.
Huh huh mitä ajatuksia. Mun mielestä kotirouvana olo ei mitenkään eroa työttömänä olosta. Uskon, että työttöminä on myös paljon ihmisiä, jotka eivät halua tehdä töitä. Termi "kotirouva" kuulostaa lähinnä hienostelulta. Toisekseen en tajua, kuka voi heittäytyä elämään toisen siivellä ellei tietysti ole nainut todella rikkaan miehen. Täällä on myös hyviä kommentteja siitä, että mitä jos kumppani kuolee tai tulee ero jne.
Itse en haluaisi olla parisuhteessa miehen kanssa, joka makaisi kotona työttömänä eikä kelpuuttaisi "mitä tahansa= ei mitään" töitä. Mun mielestä kumppanin on myös tehtävä töitä yhteisen tulevaisuuden eteen, vaikka välillä se työnteko ei olisikaan aina mieluisaa. Sitähän työnteko on: tulevaisuuden rakentamista. Jos kumppania ei kiinnosta luoda yhteistä tulevaisuutta ja kartuttaa varallisuutta siten, että huomisesta tai eläkepäivinä ei tarvitsisi huolehtia joka pennistä, niin se ei ole parisuhde, minkä mä haluan. Mun mielestä se on siipeilyä ja laiskuutta. Vaihda alaa tai työpaikkaa, jos omat työt ei kiinnosta.
Te, jotka maalailette uhkakuvia yksin jäämisestä miehen löytäessä nuoremman, niin kaikki miehet eivät ole senkaltaisia. Ja miksi jättää hyvinvoiva, elämäniloinen vaimo joka huolehtii kodista ja lapsista ja joka on hyväntuulinen miehen tulessa kotiin raskaan työpäivän jälkeen ruoka valmiina. Hyväntuulinen koska on saanut tehdä sitä mitä eniten haluaa eli olla kotona ja työelämän paineet ei paina niskassa. Mies saa seksiäkin luultavammin useammin kuin työssäkäyvän vaimon mies.
[quote author="Vierailija" time="16.08.2015 klo 16:28"]
Mietin kans että jos joskus menettäisin työni, jäisin kotiin pysyvästi. Lapset ovat kaikki jo aikuisia ja ikää on jo päälle 50 ja taloudellisesti mahdollista. En lähtisi nöyryytettääksi harjoitteluihin enää tämän ikäisenä ja töitä en muutoinkaan usko saavani "iäkkäänä". Olen myös erakkoluonne joten en jäisi kaipaamaan sosiaalisia kontakteja.
[/quote]
Niin, mutta jollakin konstilla siitä omasta elannosta pitäisi pystyä pitämään huolta loppuelämä. Ja sanon kyllä, että ilman sitä monen hyihkymää huolta huomisesta tulee monet ikävät itkut itkettäväksi sitten ajan kanssa, ellei ole niitä kymmentä sijoituskämppää jauhamassa rahaa.