Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväni jätti miehensä, kun elämä oli liian tylsää
12.10.2013 |
Hankki siis rakastajan, eli pari vuotta kaksoiselämää ja nyt sitten onnellisena avioeron jälkeen. Lapset viettävät aikaansa nyt kahden kodin välillä ja ovat kuulemma onnellisia siitä. Kaikki hyvin.
Olen jutellut ystäväni kanssa paljon tästä erosta, koska kovasti tahtoisin ymmärtää häntä. Kyllähän nyt eroja sattuu. Siskoni on eronnut, pari muutakin ystävää on eronnut. Mutta jotenkin juuri tämä ero vaivaa minua kovasti.
En voi olla ajattelematta, että ystäväni on itsekäs ja shoppailee elämänkokemuksia. Hän itse loukkaantuisi syvästi, jos joku kutsuisi häntä itsekkääksi, onhan hän uhrannut elämästään 8 vuotta kotiäitinä. On toki, hän on hyvä äiti ja mukava ystävä, mutta ihan aina kaikki pyörii hänen ympärillään. Hän ei jaksa kuunnella muiden uutisia, vaan aina puhutaan hänestä. Kun hän oli kotiäitinä, piti kavereiden, sukulaisten ja miehen pomppia hänen aikataulujensa mukaan, viihdyttää häntä ja kuunnella loputonta valitusta kotielämän tylsyydestä, jonka hän tietysti teki vain siksi, kun tiesi sen olevan lasten parasta. Miehen piti hyvitellä ylitöitään kukkapuskilla, yllätysmatkoilla ja lahjoilla.
Olen aina ihmetellyt, miksi hän teki monta lasta, kun kerran ei oikeasti viihtynyt kotona, mutta eihän hän viihtynyt työpaikallaankaan. Ei niin kauan, kun oli vain yksi lukuisista työntekijöistä.
Kun hän pääsi työelämään ja mielekkääseen työhön, loppui miehen hyvittely ylitöistä, ja ystäväni koki jäävänsä syrjään. Hän kutsui elämäänsä tylsäksi ja laittoi haun päälle. Pari kokeilua oli ennen kuin löytyi tämä nykyinen jännittävä kaveri. Sitten ero ja uusi elämä lapsille.
Kysyin ystävältäni, mitä hän teki sen eteen, että elämä olisi ollut jännittävämpää ja mielekkäämpää, mutta hän kertoi, että vika ei ollut hänessä vaan miehessä, joka ei huomioinut häntä eikä saanut häntä tuntemaan elämäänsä jännittäväksi.
Tässä tulee se kohta, jota en ymmärrä. Miten ihmeessä ihminen voi ajatella, että jonkun muun on tehtävä hänet pyytämättäkin onnelliseksi tai sitten hänellä on oikeus repiä rikki perhe? Eivätkö lapset (ja mieskin ehkä) olisi ansainneet sen, että edes olisi yritetty korjata liittoa?
Koen kai, että ystäväni tekee elämässään sen, mitä huvittaa miettimättä seurauksia lapsiensa kohdalla. Eihän se nyt minulle kuulu, mietinpä vain, onko moniakin tällaisia eroja, joissa halutaan tehdä sitä, mitä huvittaa eikä kestetä hetkeäkään minkäänlaista epämukavuutta, jotta saataisiin selville, voisiko liiton pelastaa. Ehkä suhtaudun tähän siksikin niin eri tavalla, että muiden ystävieni ja siskoni erot ovat olleet pitkän prosessin tuloksia, liittoa on yritetty korjata ja eroon on päädytty vasta, kun ns. kaikki on kokeiltu.
Kommentit (11)
Tapausta tuntematta pakko sanoa, että olen vähän samaa mieltä ap:n kanssa. Ystäväsi tosiaan kuulostaa itsekkäältä ja elämänkokemuksia shoppailevalta ihmiseltä. Mutta mitäpä sinä asialle voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetken luulin, että tän kirjoitti mun veljen vaimon kaveri. Mutaa erona tähän, ettei vaimo ottanut lapsia mukaan, vaan veljeni sai lähivanhemmuuden...
Joo, pakko sanoa etten yhtään ymmärrä näitä "miehen kuuluu tehdä mun elämästä hauskempaa/mielenkiintoisempaa/onnellisempaa/ihanmitävaan" -tyyppejä. Eiköhän se vastuu elämästä ole jokaisella ihan itsellään. Ikävä ratkaisu kaveriltasi noin lasten ja tietysti miehenkin kannalta, ei vaikuta kovinkaan kypsältä toiminnalta.
Olen lähes varma siitä, että ystäväni on pian tylsistyneenä jälleen. Hän tarvitsee jatkuvaa huomiota, ja melko nopeasti tavallisen miehen huomionosoitukset eivät riitä tai hän ei jaksa niitä antaa. Toisaalta ystävälleni on tärkeää pitää kulissit yllä, joten en tiedä, salliiko hän itselleen "epäonnistumisen" uudelleen.
Olen kyllä huolissani hänen nopeista päätöksistään, koska hänen ex-miehensä oli aika sopeutuvainen tapaus, mutta toisaalta tämä nykyinen vaikuttaa vielä sopeutuvaisemmalta. En voi tietää, mihin tämä tilanne vie, nyt ystäväni on onnellinen, ja onhan se tietysti hyvä juttu. Hänellä riittää energiaa lasten kanssa puuhaamiseen, jatkuvasti tulee tekstiviestiä milloin mistäkin lasten puuhapaikasta tai tapahtumasta. Mutta jälleen tulee tunne, että näillä iloisilla lastentapahtumilla pyritään tukahduttamaan lasten elämänmuutoksesta johtuva suru. Pitää olla onnellinen, koska äitikin on onnellinen.
Olen yrittänyt miettiä vielä sitäkin mahdollisuutta, että vaikka ystäväni on jakanut minulle paljonkin yksityiskohtia liitostaan, saattaa hän jättää sen tärkeimmän syyn pois. Mutta sitten taas ärsyttää tämä pakko-onnellisuus siitä, että hänellä on uusi mies kuvioissa. Lapset eivät kuulemma kärsi yhtään kahdesta kodista. Kaikki sujuu ihanasti, on helppoa ja ihanaa eikä kukaan reagoi mitenkään negatiivisesti.
Tuntuu, että hän on vähän lipunut pois luotani eli ehkä on huomannut sen, etten ihan ymmärrä hänen ratkaisujaan eikä enää kerro asioita samalla tavalla.
En vain pysty ajattelemaan, että hän olisi tehnyt päätöksensä mistään muusta syystä kuin ihan omasta nautinnontavoittelusta, enkä osaa arvostaa sitä.
Ap
Tunnen vähän samantyylisen ämmän. Petti kanssa miestänsä ja piti itseään prinsessana jota miehen piti palvoa antamatta mitään hirveän ihmeellistä takaisin. Jätti miehensä tehtyään aikansa syrjähyppyjä. Ja kun jätetty eräänä päivänä tapasi naisen, siitäpä tämä prinsessa suuttui. Kyllä exän olisi pitänyt itkeä hänen peräänsä.
On ex-ystävä. Eihän tuommoiseen riitä terveen ihmisen ymmärrys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa minun ex-mieheltäni. Tosi menovaihe päällä, ikää 43 vuotta ja luulee olevansa aivan upee kingi. Itkin kyllä jonkin aikaa ja lapset kärsivät, mutta nyt muutaman vuoden jälkeen olen hurjan onnellinen, että lähti toisen naisen mukaan. Ehkä ystäväsikin ex-mies on? Miksi muuten pidät häntä ystävänäsi? Ei vaikuta sen arvoiselta tyypiltä...
Mä ajattelen, että jos suhteessa on "tylsää" ja elämä kumppanin kanssa on tylsää niin on kaikkien etu vaihtaa maisemaa. toki on aina toimittava lasten paras etusijalla, mutta se voi oikein soveltaen toimia myös "eroperheessä". Ihminen saa olla itsekäs ja ajatella omaa onneaan, se mistä se onni koostuu on tietysti hyvin henkilökohtaista enkä voi sitä lähteä arvostelemaan tai arvioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi ap:ta kaihertaa ystävän onni? Ihmiset tekee erilaisia ratkaisuja. Joskus vaihtamalla paranee. Mutta sitähän ei saa sanoa ääneen.
Melko huomiohakuiselta ihmiseltä kuulostaa. Tunnen yhden samanlaisen. Näillä ihmisillä myös ystäväpiiri vaihtuu säännöllisesti kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.10.2013 klo 20:51"]
Mä ajattelen, että jos suhteessa on "tylsää" ja elämä kumppanin kanssa on tylsää niin on kaikkien etu vaihtaa maisemaa. toki on aina toimittava lasten paras etusijalla, mutta se voi oikein soveltaen toimia myös "eroperheessä". Ihminen saa olla itsekäs ja ajatella omaa onneaan, se mistä se onni koostuu on tietysti hyvin henkilökohtaista enkä voi sitä lähteä arvostelemaan tai arvioimaan.
[/quote]
Tuollaisena ajatteluna tulet aina epäonnistumaan elämässäsi. Sinä et edes tiedä mitä tarkoittaa rakkaus tai luottamus
Alue: Aihe vapaa
Entä jos toi eka mies oli kotona viihtyvämpää sorttia ja tämä toinen mies nyt sitten sellainen menevämpi tyyppi?
Ajatteletko muuten, että taas jonain päivänä löydät tämän naisen jostain elämäntilanteesta tylsistyneenä ja vika on jälleen muissa?:)