Suomalainen lapsiperhe ei ole ollut näin köyhä sitten 70-luvun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Mitä muuta voimme odottaa oikeistohallituksen raunioilla. 

Ja Marinin hallitus lahjoitti juuri 100 miljoonaa sairaalle lastensuojelubisnekselle... Että se siitä lapsiystävällisestä vasemmistosta.

Voitko vähän nyt täsmentää? Nyt en ihan ymmärtänyt, miten lahjoittaminen lastensuojeluun ei olisi lapsiystävällistä. 

Kenelle ne lastensuojelun rahat menee? Lastensuojelulaitoksiin ja lastensuojelun työntekijöille.

Ei lapset niistä rahoista hyödy pierun vertaa. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin?  Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.

Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen. 

Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ei tätä voi pitää lapsiperheiden rikastumisena. Vauraus pitää suhteellistaa siihen, mihin sellaisen jollain on varaa, mikä ei ole yleistä. Eli lapsiperheillä on vähemmän varaa kuluttaa, kuin ympäristöllä, verrattuna siihen, mikä tämä suhde oli ainakin 80-luvulla. Tai kenties myös 2000-luvun alussa tai 90-luvun lopussa.

Elintaso on noussut. Siinä missä kasarilla riitti yksi puhelin per kotitalous, nykyisin pitää jokaisella olla omansa. Siinä missä ennen riitti yksi televisio olohuoneessa, nyt televisioita on monissa kodeissa useampia. Siinä missä ennen riitti lapsille leikkiminen kavereiden kanssa pihalla, nyt pitää olla ohjattua ja maksullista kodin ulkopuolista harrastusta suunnilleen jo taaperoille. Jos suomalaiset laskisivat elintasonsa edes 1980-luvun tasolle, monen rahat riittäisivät ihan hyvin. Mutta koska elintaso on noussut, kasarin elintasolla tuntisi itsensä ja perheensä köyhäksi. 

1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin?  Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.

Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen. 

Hassu sivujuonne tuo oppikoulu tässä keskustelussa. Kaikki 70-luvulla syntyneet ja melkein kaikki 70-luvulla kouluun menneet kuitenkin ovat käyneet peruskoulun. Veljeni meni kouluun 1972, peruskouluun.

Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli jo tuolloin auttamattoman vanhanaikainen ja veteli viimeisiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ei tätä voi pitää lapsiperheiden rikastumisena. Vauraus pitää suhteellistaa siihen, mihin sellaisen jollain on varaa, mikä ei ole yleistä. Eli lapsiperheillä on vähemmän varaa kuluttaa, kuin ympäristöllä, verrattuna siihen, mikä tämä suhde oli ainakin 80-luvulla. Tai kenties myös 2000-luvun alussa tai 90-luvun lopussa.

Elintaso on noussut. Siinä missä kasarilla riitti yksi puhelin per kotitalous, nykyisin pitää jokaisella olla omansa. Siinä missä ennen riitti yksi televisio olohuoneessa, nyt televisioita on monissa kodeissa useampia. Siinä missä ennen riitti lapsille leikkiminen kavereiden kanssa pihalla, nyt pitää olla ohjattua ja maksullista kodin ulkopuolista harrastusta suunnilleen jo taaperoille. Jos suomalaiset laskisivat elintasonsa edes 1980-luvun tasolle, monen rahat riittäisivät ihan hyvin. Mutta koska elintaso on noussut, kasarin elintasolla tuntisi itsensä ja perheensä köyhäksi. 

ja noista mikään ei lisää lapsiperheen todellista hyvinvointia, ei turvallisuutta ja onnellisuutta. Rihkamaa saa todellakin nyt edullisemmin ja sitä on kaikki paikat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.

Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.

70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuonna 1973 oppikoulun ekalla meitä oli 43 oppilasta samalla luokalla ja rinnakkaisluokilla saman verran. Mutta noin muuten olet oikeassa. Meitä on tässä maassa liikaa eikä töitä riitä enää kaikille. 

ja pisapisteillä maailman huippua varmaan silloinkin?  Nythän Suomi on koko ajan valumassa pisassa alaspäin, esimerkiksi Viro on ohittanut Suomen pisassa.

Pisapisteistä en tiedä. Kersojen koulunkäyntimotivaatio oli kuitenkin oppikouluissa toista kuin nykyisin. Kun koulussa oli lukukausimaksut, kirjat ja muut koulutarvikkeet maksoi vanhemmat ja kouluruokakin oli maksullinen, siinä ei hyvä heilunut kodeissa, jos perseili koulussa niin, että erotettiin koulusta tai jäi luokalleen. 

Koskas tällainen oppikoulu oli? 60-luvulla? Minun aikanani ei ole koskaan mikään noista maksanut, 70-luvun lapsi olen.

Olen syntynyt 1961 enkä ole käynyt päivääkään peruskoulua. Kun peruskoulu alkoi pääkaupunkiseudulla, siirryinkin jo lukioon. Olen siis käynyt 4 vuotta kansakoulua, 5 vuotta oppikoulua (keskikoulu) ja 3 vuotta lukiota. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse viettänyt lapsuuteni Itä-Suomessa 1980-luvulla. Kaveripiirissä oli paljon duunarien lapsia, ja muistan miten näiden isät kävivät työmailla ”etelässä” (tarkoittaa pääkaupunkiseutua) ja Neuvostoliitossa. Viikonloppuisin sitten isät tulivat kotiin perheidensä luo. Moni myös muutti työn perässä toiselle paikkakunnalle.

Nykyään ihmiset eivät voi muuttaa, koska ”lasten koulut ja harrastukset”. Siellä työmailla kiertävät virolaiset ja puolalaiset. En moiti ketään, totean vain.

Sama. Toisaalta heillä oli kyllä aina uudet autot ja omakotitalot. Lapsillekin oli varaa ostella mopot ja muut härpäkkeet.

En silti missään tapauksessa vaihtaisi nykyistä köyhäilyä kaupungissa 80-luvun itäsuomalaiseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ei tätä voi pitää lapsiperheiden rikastumisena. Vauraus pitää suhteellistaa siihen, mihin sellaisen jollain on varaa, mikä ei ole yleistä. Eli lapsiperheillä on vähemmän varaa kuluttaa, kuin ympäristöllä, verrattuna siihen, mikä tämä suhde oli ainakin 80-luvulla. Tai kenties myös 2000-luvun alussa tai 90-luvun lopussa.

Elintaso on noussut. Siinä missä kasarilla riitti yksi puhelin per kotitalous, nykyisin pitää jokaisella olla omansa. Siinä missä ennen riitti yksi televisio olohuoneessa, nyt televisioita on monissa kodeissa useampia. Siinä missä ennen riitti lapsille leikkiminen kavereiden kanssa pihalla, nyt pitää olla ohjattua ja maksullista kodin ulkopuolista harrastusta suunnilleen jo taaperoille. Jos suomalaiset laskisivat elintasonsa edes 1980-luvun tasolle, monen rahat riittäisivät ihan hyvin. Mutta koska elintaso on noussut, kasarin elintasolla tuntisi itsensä ja perheensä köyhäksi. 

Toisaalta yhdellä 70-luvun telkkarin hinnalla ostaisi nykyrahassa helposti kolme televisiota.

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Vierailija kirjoitti:

Minua suututtaa se, että lapsiperheille on teoriassa tarjolla monenlaista perhepalvelua ja perheneuvolaa ja perhemitävielävittupaskaa. Järjestelmässä pyörineenä voin kertoa, että 1) tämä perhepiiripyörii systeemi toimii sillä tavalla, että sitä oikeaa apua ei löydy mistään vaan jokainen työntekijä ohjaa vuorollaan sinne seuraavaan palveluun, että sieltä ne kuule auttaa. Eivät auta. 2) niihin pohjimmaisiin ongelmiin ei saa apua ja vaikka on tunnettu ja tutkittu juttu, mitä köyhyys ihmisille ja lapsille teettää, sitä taloudellista apua ei saa mistään. 

Haluaisin kysyä, että paljonko kohdan 1 pyörittäminen maksaa tälle yhteiskunnalle ja paljonko kohdan 2 pitkäaikaisvaikutukset (kohdassa 2 pyöriminen, huostaanotot, niiden pitkäaikaisseuraukset huostatuille lapsille ja vanhemmille, vanhempien sairaslomat, työttömyydet, työkyvyttömyydet, terapiat jne) maksavat. 

Siksipä juuri se 100 miljoonan pumppaaminen täysin sairaaseen systeemiin ei auta niitä lapsia yhtikäs mitenkään.

Siitä hyötyvät vain ja ainoastaan ne jotka saavat palkkansa tai yritystensä tuoton siitä, että tämä sairas systeemi saa jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään n 70-vuotiaat ovat Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan keskimäärin suutituloisempia kuin 30-vuotiaat, jos laskennallinen asuntotulo otetaan mukaan tarkasteluun.

Tämän takia kansa kuolee sukupuuttoon. Eivät ne 70-vuotiaat lapsia saa.

"jos imäginääritulot otetaan mukaan". Mitään laskennallista asuntotuloa ei ole paitsi kateellisten kommunistien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.

Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.

70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.

Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

70-luvulla opettaja antoi koulussa vielä kenkäpaketin köyhäinapuna yhdelle samassa luokassa olevalle oppilaalle. Olin hämmentynyt.

Perheissä oli maks. 1 auto. Nyt 70-luvun omakotitalojen pihojen parkkialuetta laajennetaan, kun autoja on vähintään 2.

Ei tätä voi pitää lapsiperheiden rikastumisena. Vauraus pitää suhteellistaa siihen, mihin sellaisen jollain on varaa, mikä ei ole yleistä. Eli lapsiperheillä on vähemmän varaa kuluttaa, kuin ympäristöllä, verrattuna siihen, mikä tämä suhde oli ainakin 80-luvulla. Tai kenties myös 2000-luvun alussa tai 90-luvun lopussa.

No daa. Eikö järkikin sano, että lasten elättäminen maksaa. Miksi yhteiskunnan pitäisi se kustantaa? Ennen ihmiset eivät vain eläneet yli varojensa. Suhteellinen köyhyys alkaa menettää merkitystään nykyisen tasoisessa yhteiskunnassa. Ei voi olla itseisarvo, että varattoman työttömän pitäisi saada matkustaa ulkomaille, koska naapurin lääkärikin niin tekee. Missä menee raja? Vai pitäisikö alkaa jakaa kultaharkkoja kaikille?

Jos joku muu maksaa sinulle katon pään päälle ja tarjoaa vielä ruokaa, olisi aika olla kiitollinen. Kohta siihen ei tosiaan ole enää varaa. Ei kestä talous eikä maapallo. Eilen juuri luin, miten Suomessa on edelleen pienimmästä päästä olevat luokkaerot. Veikkaan, että kauan ei enää näin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.

Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.

70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.

Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.

Mikä oli huomattavasti äitiystävällisempi ratkaisu kuin se että Helsingissä raahaat neljä lasta eri päivähoitopaikkoihin akselilla Malminkartano-Katajanokka-Mellunmäki-Lauttasaari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla ihmiset asui paljon ahtaammin. Luokkakoot oli isompia kuten mainittiin. Ihmisten piti sankoin joukoin muuttaa Ruotsiin töihin. Välillä oli öljykriisiä. Kummempia viihdykkeitä ei ollut, ei nettiä ja tvssä pari kanavaa. Jos joutuisit nyt samanlaisiin olosuhteisiin, voisi mennä hermot parissa päivässä.

Itse asiassa moni lapsiperhe asuu nyt paljon ahtaammin kuin 70-luvulla.

70-luvulla monella duunarillakin oli sekä talo että kesämökki ja jopa yksinhuoltajapankkineiti asui Etu-Töölössä työsuhdelukaalissa neljän lapsensa kanssa 100 neliön asunnossa.

Unohdit sen piikatytön, jonka yksinhuoltaja tarvitsi päästäkseen töihin. 70-luvun päivähoitojärjestelyihin ei ole tässä vielä päästykään.

Mikä oli huomattavasti äitiystävällisempi ratkaisu kuin se että Helsingissä raahaat neljä lasta eri päivähoitopaikkoihin akselilla Malminkartano-Katajanokka-Mellunmäki-Lauttasaari.

Kyllähän nykyäänkin saa palkata lastenhoitajan kotiinsa, harva on vain valmis maksamaan todellisia kuluja, kun päivähoito on halpaa kuin saippua.

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen muisteli jossakin haastattelussa, kuinka hänen koko nettopalkkansa tutkijana yliopistolla meni kotiapulaisen palkkaan. Puolison palkka meni sitten muuhun elämiseen. Toki hänen mukaansa oli loistavaa saada tulla kotiin valmiiseen ruokapöytään. Yksinhuoltajalle tämä luonnollisestikaan ei ole vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Lasten palvelut on nykyään olemattomat.

Meillä ei toimi terveydenhuolto, ei hammashuolto, kouluun olen ostanut kirjoja jo vuosikausia, digipäiviin kerjätään koneet kotoa, valtaosa koulurakennuksista epäterveellisiä ja vaarallisia, kaikki koulut on ylitäynnä, kouluruoka on sanoinkuvaamatonta moskaa...

Nämäkö siis kaikki toimi 70-luvulla?

Terveyskeskukset tulivat 1970-luvulla, mutta ei niissä sen kaksisempaa hoitoa saanut kuin nytkään. Hammashuolto ei käytännössä tuntenut mitään oikomishoitoa, paikkaaminen oli ainoa palvelu. Oppikouluun ostettiin tietenkin omat kirjat (peruskoulu koko maahan tuli vasta 1970-luvun lopussa), digipäivää ei tunnettu edes sanana, koulurakennuksissa tuuletus toimi avaamalla ikkuna eikä koneellista ilmastointia ollut, luokassa oli 32 oppilasta, kouluruokapäivinä ei todellakaan voinut vaatia kasvisruokaa, vegaaniruokaa, maidotonta, kalatonta, laktoositonta, vehnätöntä jne., vaan samaa lihasoppaa, ruispuuroa ja lihapullia söi kaikki. Paitsi se yksi lapsi, jolla oli diabetes, se ei saanut puuroonsa hilloa.

Äitiysloma oli 3 kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut kuin köyhille ja yksihuoltajien lapsille, muut laittoi lappuja kaupan ilmoitustaululle, että ottaisiko joku hoitoon opettajaperheen lapset. Äidin palkka meni hoitokuluihin. 6v yksin kotona oli normisettiä. Keskituloinen perhe 2 lapsen kanssa asui kaksiossa.

Nyt köyhä lapsiperhe elää samanlaista elämää kuin rikkaat eli 1970-luvulla eli on monta televisiota, lapsilla oikeankokoiset fillarit (70-luvulla monen ensimmäinen pyörä oli ns. nuorisopyörä), merkkivaatteet, puhelimet, tietokoneet, kalliit (tosin nyt sossun maksamat) harrastukset jne.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään n 70-vuotiaat ovat Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan keskimäärin suutituloisempia kuin 30-vuotiaat, jos laskennallinen asuntotulo otetaan mukaan tarkasteluun.

Tämän takia kansa kuolee sukupuuttoon. Eivät ne 70-vuotiaat lapsia saa.

Tässä haukutaan ehkä vähän väärää puuta, keskimäärin. Ei eläkeläiset kokonaisuutena ole erityisen varakkaita, joukossa vaan on joitakin onnekkaita ryhmiä.

Syntyvyyden laskuun johtanut köyhyys  johtuu todennäköisesti mieluummin älyttömän pitkistä koulutusajoista kuin eläkeläisten eläkkeistä. Kun ikuiselta tuntuvan koulutusputken ja palkattomien harjoitteluiden ja tuskallisen ja pitkällisen työnhakuprosessin jälkeen vihdoin pääsee yli 30-vuotiaana töihin, ei siinä enää moni jaksa lapsia tehdä.

Köyhällä pitää olla keskituloisen elintaso, telkkarit, tietokoneet, soittimet, muotivaatteet jne, kaikki klarnalla hankittu ja ne kertyneet kuukausimaksut pitävät jääkaapin tyhjänä.