Miksi joku haluaa mennä ravintolaan syömään "kotiruokaa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki osaa kokata edes niitä kotiruokia.

Öö, käykö he silti päivittäin syömässä jossain shellillä "kotiruokaa"?

Pointti siis, että vaikket osaa tehdä itse kotiruokaa (aikuiselle ihmiselle voisi olla aika opetella), niin ei kai se silti himota niin, että se houkuttelee enemmän, kuin pizzat, hampparit, sushi, kiinalainen, yms.?

Kuka vetää päivittäin lounaalla pizzaa ja hanpurilaista? Vaikka se olisi mahdollista se ei kannata. Norjalaisen myrkkylohisushin kansa sama juttu, rasvaan varastoidut myrkyt säännöllisesti nautittuna ei kiinnosta. Kiinalaisten ravintoloiden friteeratut pyörykät ja natriumglutamaattikastikkeet ja säilykeananassalaatti. Nepalilaisravintoloiden orjien valmistamat ateriat. No jaa. Vaikka asioita on yltäkylläisesti saatavilla ei se tarkoita etteikö voisi pysyä kohtuudessa.

Tätä onkin tuotu täällä esiin jollain tapaa, mutta "kotiruoka" tarkoittaa käytännössä menneiden vuosikymmenten perusruokaa, jota monikaan ei nykyään enää kotona tee, koska niiden valmistamiseen menee enemmän aikaa. Ehkä niitä ei ole koskaan opeteltukaan tekemään alusta asti. Kaalikääryleet, silakkapihvit, perunamuusi, ruskea kastike, janssoninkiusaus jne. Aika monessa kodissa syödään nykyään pastaa, salaatteja, broilerinsuikaleita, wokkeja. Näistä kotiruokapaikoista saa sitten tämmöistä nostalgisempaa perusruokaa, joka on (perheen aikuisten) lapsuudesta tai jopa vain mummolasta tuttua.

Palace-ravintolan suosituin annos on "vanhanajan läskisoosi".

Koska kaikille ravintolassa käynti ei ole elämys, vaan melko arkinen kokemus, niin silloin joku lohikeitto saattaa maistua. Jos ravintolakävijä kaipaa elämystä, valitsee hän paikan sen mukaisesti.

Lisäksi, kait se on hyvä, että on variaatiota tarjolla ruokatarjonnassa.

Riippuu vähän ruoasta. Jotkut kotiruoat ovat vain niin työläitä ettei niitä viitsi arkena edes tehdä, ja sitten tietysti jos ne vaatii oikeaa kokkaustaitoa ja laadukkaita raaka-aineita.

Esimerkkinä vaikkapa italialaisesta keittiöstä tortellinit. Käsinväännettyä täytettyä pastaa, tolkuton työ. Oikeaoppinen tekniikka ja tarkka kypsennys vaativat taitoa. Simppeliä kotiruokaa simppeleistä raaka-aineista kuitenkin, mutta vaativaa sellaista.

Italiassa söin vasikalla täytettyjä tortellineja liemessä "tortellini in brodo". Todella yksinkertainen ja lähes Kaurismäkeläinen annos, ei muuta kuin täytettyä pastaa liemessä lillumassa. Kun sain annoksen eteeni mietin että mitä tämä nyt on, todella mitäänsanomattoman näköinen annos.

Oli sitten elämäni paras pasta-annos. Pasta täydellisen al dente, sisus todella maukasta ja liemi komppasi juuri sopivasti mukana.

Toinen kotiruoka siellä on ragu. Pitkään haudutettua lihasoosia. Vähintään 6 tuntia, monessa paikassa lähemmäs 16 tuntia. Kuka tuommoista kotona jaksaa vääntää.

Hämmästyttävää, kuinka lähes kaikille ravintolaruoka näyttää olevan "pizza, hampurilainen ja ranskalaiset". Mulle kun nuo on pikaruokaa, ja oletin aloittajan tarkoittavan esim thairuokaa, ranskalaista, intialaista, jne jne eli "oikeaa" ruokaa mutta jotain muuta kuin suomalaista kotiruokaa.

Kuulostaa todella juntilta, jos ravintola assosioituu lähinnä abc:n valikoimaan.