Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

täyttä pskaa koko juttu. "hankitaan kallis auto jonka arvo säilyy". Ei tuollaista olekaan....

Tsekkaappa -60-70-luvun taitteen moparien hinnannousua viimeisen 50v aikana, erityisesti viimeisten 10 v aikana. Muutamasta tonnista satoihin tuhansiin, jopa miljooniin 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Sivistystaso.

Pikkupaikkakunnalla ei tarvinnut muuta kuin olla koulutetun lapsi, niin johan löytyi leuanlouskuttajaa. Lapset kuunnelleet vanhempien katkeraa tilitystä ja sitten samat lapset jatkoivat Itkemistä meille viattomille maisterien lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Jotenkin niin hupaisaa kun jutussa niin painotetaan noita rapuja joinain yläluokan merkkinä! En koskisi moisiin iljetyksiin, vaikka minulla olisi miljardi euroa tilillä.

Me olemme taas ehkä sitä keskiluokkaa ja olemme syöneet rapuja jo 1970- luvulla, kun pyysimme niitä itse Isäni kotikylällä. Nyt pitänee tyytyä pakasterapuihin. Isäni kotikylällä nuoret pyysivät rapuja myyntiin. Alueella kiersi ravunostaja. Aiemmin isä myi pienimuotoisesti (muutama sata kpl) rapuja erään kaupunkimme parempana pidetyn ravintolan keittiöön.

Yläluokkaan synnytään. Siellä jyllää vanha raha.

Ihan parasta tässäkin sunnuntaissa on se että, voi jättää tämänkin jutun lukematta, ja keskittyä omaan ihanaan elämään osasi sitten käsitellä rapuja tai ei <3

Uskokaa nyt että tässä ei raha ole pääasia. Vaikka eliitin jäsen joutuisi puille paljaille, hänellä on ensinnäkin sivistyksensä ja yläluokan mindsettinsa, ja toiseksi suku kyllä järjestää asunnon ja työpaikan. Esimerkiksi jonkun semirikastunut pienyrittäjä ei ole  niissä piireissä, vaikka tulot olisivatkin mukavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täyttä pskaa koko juttu. "hankitaan kallis auto jonka arvo säilyy". Ei tuollaista olekaan....

Tsekkaappa -60-70-luvun taitteen moparien hinnannousua viimeisen 50v aikana, erityisesti viimeisten 10 v aikana. Muutamasta tonnista satoihin tuhansiin, jopa miljooniin 🙂

Siis mies hankkii, ”Petra” ei hanki mitään. Heillä on varmaan avioehto.

Pohtijaukko kirjoitti:

Täällä nyt kirjoiteltu paljon kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta, mutta miten jakaistte esim nelihenkisen perheen tulot (äiti,isä, tytär ja poika).

Nettotulot yhteensä alle 4000e- työväenluokka?

Nettotulot yhteensä alle 6000e!

Keskiluokka

Nettotulot yhteensä alle 9000e

Ylempi keskiluokka

Vauraat - nettotulot + 9000e/kk.

Eliitti elelee pääomatuloilla + 300 000e/ vuosi

Plus sitten vielä reippaat ansiotulot.

Vai mitä mieltä?

Raha yksin ei ole pääsylippu ylempään luokkaan, johan tämä nousukasasia käsiteltiin tuossa yllä.

Jos on kouluttamaton juntti, niin vaikka nettotulot olisivat 10 000 /kk, on silti työväenluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa nyt että tässä ei raha ole pääasia. Vaikka eliitin jäsen joutuisi puille paljaille, hänellä on ensinnäkin sivistyksensä ja yläluokan mindsettinsa, ja toiseksi suku kyllä järjestää asunnon ja työpaikan. Esimerkiksi jonkun semirikastunut pienyrittäjä ei ole  niissä piireissä, vaikka tulot olisivatkin mukavat.

Tämä on ehkä osoitus yläluokkaan kuulumisesta. Papan tai sen kaverin firmasta saa aina näennäisesti hyvätuloisen johtajanpaikan, jossa ei käytännössä tarvitse tehdä mitään. Poliittiseen eliittiin voi päästä ilman sukupolvien takaisia verkostoutumisiakin. Kyllä eliitti omistaan huolen pitää.

Petran tarina kuulostaa keksityltä kaikkine kliseineen. En ole kenenkään kuullut syövän jatkuvasti paperilautasilta ja tiskikoneet ovat yleensä köyhilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Tiedätkö mitä aistillinen tarkoittaa?

Oikea ilmaus olisi "aistikkaat huonekalut", ei aistilliset :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

 

Viisikymppisenä erot ovat jo hyvin näkyviä. Ylemmän keskiluokan kodit ovat omia, hyvä virka taattu, avioliitto, lapset ja ihan kivasti perittyä rahaa. Duunarilla on vain se oma verotuksen tasaama palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Tuskinpa ihan noin konkreettisesti, mutta se, että Perttuset olivat maatilallisia neljässä polvessa, on jo yleensä riittävän vahva tausta, jotta ihminen voi soljua luontevasti keskiluokan valtavirrassa. Toisin kuin se Perttusten maatilan piika, jonka jälkeläiset ovat eläneet alemmissa sosiaaliluokissa ja joiden lapsenlapsi Kiulu-Hellevi etsii itseään, identiteettiään ja sukupuoltaan Kallion sykkeessä. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta tällaiset jatkumot ovat sukututkimuksissa tulleet yllättävän selkeästi esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näistä asioista ei saisi puhua? Kyllä meillä on olemassa yhteiskuntaluokkia ja ihmisillä on kokemuksia siitä, että puoliso on eri luokasta lähhöisin kuin itse on ja se tekee elämään omia vivahteita. Oman miehen kotona esim. Oli kokopäivätyöhön palkattu kodinhoitaja, joka hoiti ne tiskit ja lapset.

Tämä kodinhoitajat olivat ihan yleisiä vielä 70-luvulle asti, ihan työläisperheissä, koska nuoret naiset muuttivat maalta pienistä kylistä paremman elämän toivossa ja sitten oli iäkkäämmät nsiset, jotka kiersi talosta taloon. Ennen päiväkoteja ei ollut, kaupungissa saattoi oli yksi päiväkoti, johon pääsi köyhien yh-lapset.

Olen duunari perheestä ja myös meillä oli kodinhoitaja, pyykit pesetettiin pesulassa ja äitini kävi kampaajalla viikottain, vaikka äiti omi kaupassa myyjänä.

Minun äitini oli kodinhoitaja vielä 80-luvullakin ja kävi hoitamassa lapsia perheissä ja teki kotitöitä. Muistan olleeni joskus mukana. Itse olin päiväkodissa hoidossa. Meidän perhe oli siis tosi köyhä ja vanhemmat tekivät duunarihommia. Minusta tuli akateeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

Taidan tuntea tämän kirjoittajan :) Hauska kuulla, että selvisit masennuksesta ja ilmeisesti elämä on nyt suht mallillaan. Asutko edelleen Alppilan kämpässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näistä asioista ei saisi puhua? Kyllä meillä on olemassa yhteiskuntaluokkia ja ihmisillä on kokemuksia siitä, että puoliso on eri luokasta lähhöisin kuin itse on ja se tekee elämään omia vivahteita. Oman miehen kotona esim. Oli kokopäivätyöhön palkattu kodinhoitaja, joka hoiti ne tiskit ja lapset.

Tämä kodinhoitajat olivat ihan yleisiä vielä 70-luvulle asti, ihan työläisperheissä, koska nuoret naiset muuttivat maalta pienistä kylistä paremman elämän toivossa ja sitten oli iäkkäämmät nsiset, jotka kiersi talosta taloon. Ennen päiväkoteja ei ollut, kaupungissa saattoi oli yksi päiväkoti, johon pääsi köyhien yh-lapset.

Olen duunari perheestä ja myös meillä oli kodinhoitaja, pyykit pesetettiin pesulassa ja äitini kävi kampaajalla viikottain, vaikka äiti omi kaupassa myyjänä.

Minun äitini oli kodinhoitaja vielä 80-luvullakin ja kävi hoitamassa lapsia perheissä ja teki kotitöitä. Muistan olleeni joskus mukana. Itse olin päiväkodissa hoidossa. Meidän perhe oli siis tosi köyhä ja vanhemmat tekivät duunarihommia. Minusta tuli akateeminen.

Minunkin mummoni kiersi kodinhoitajana 70 -luvulla. Hänen palkkansa maksoi kunta. Hieman eri asia kuin tilanne, jossa palkataan kodinhoitaja kotiin ihan omalla rahalla.