Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Tämmoiset jutut ovat erittäin tärkeitä naisille, ei ne turhaan muista toitottaa tälläkin palstalla aina olevansa vaativalla alalla asiantuntijana yms.

Pakkohan sitä jotenkin koittaa olla parempi kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Tiesittekö että aatelissakin on 2 kastia: vanha aateli ja virka-aateli, jota on pidetty nousukasmaisena. Vanhaa aatelia syntyi niin kauan kuin aatelisarvon sai yleensä sotimalla eli karkeasti vuoteen 1700 asti. Sen jälkeen aatelisarvoja sai sitten lopulta myös ihan ostamalla, koska virkoja myytiin ja siten saattoi kivuta ylöspäin ja lopulta saada aatelisarvon sitä kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

MInun lapsuuteni oli ihan samanlainen ainoastaan sillä erolla, että emme olleet missään Itävallassa synttäreillä tai golfklubilla tai tennisleireillä emmekä purjehtineet. Kävimme Suomen huvipuistoissa ja retkillä ja sukuloimassa. En kyllä lapsena mitenkään koskaan ajatellut, että elämässä ei olisi kaikki hyvin, kun mummo ei vienyt meitä Itävaltaan.  Elämäntyylimme oli säästäväinen, mutta koskaan en pitänyt elämäämme mitenkään huonona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin. Yleensähän pk-seudulle muutetaan muualta nimenomaan työn perässä eikä kuluttamaan sosiaalipalveluita. Ne, jotka siellä sosiaalipalveluja käyttävät, ovat kyllä todennäköisesti sieltä kotoisin itsekin. En tunne yhtäkään ihmistä, joka muuttaisi Kallioon tai Vantaalle vain siksi, että siellä on mukavampi syrjäytyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Sinä et ole eliittiä vaan alinta luokkaa, tuilla eläjä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että aatelissakin on 2 kastia: vanha aateli ja virka-aateli, jota on pidetty nousukasmaisena. Vanhaa aatelia syntyi niin kauan kuin aatelisarvon sai yleensä sotimalla eli karkeasti vuoteen 1700 asti. Sen jälkeen aatelisarvoja sai sitten lopulta myös ihan ostamalla, koska virkoja myytiin ja siten saattoi kivuta ylöspäin ja lopulta saada aatelisarvon sitä kautta.

Aatelissa on useampikin kasti, mutta niillä ei ole juuri merkitystä edes aatelin sisällä, koska aatelisia on niin vähän.

Joku kirjoitti täällä, että kiinnostavampaa on yläliokan ja ylemmän keskiluokan välinen raja. Niin onkin ja ilen samaa mieltä siitäkin, että ne ns hienostorouvat, jotka ovat esillä julkisuudessa, ovat keskiluokkaa, eivät eliittiä. He pätevät merkkivaatteilla ja hyvällä pukeutumismaulla ja sellainen kiinnostaa ihmisiä. Kyllähän jokainen osaa nimetä esimerkiksi Linnanjuhlien ns. kuningattaret, joiden mekkoja on editelty lehdissä ja hehkutettu. Kuka sen sijaan pystyy sanomaan, keitä ns. yläluokan jäseniä siellä on kulloinkin? Eli ne kedkiluokan ihmiset, jotka ovat esillä, ovat laajalle yleisölle mielenkiintoisempia ja samaistuttavampia, kuin se pienempi yläluokka, joka on vähän näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

Onhan täällä toki luokat..ei niinkuin Englannissa ja sitäpaitsi keskiluokasta puhuminen on nykypäivää esim. uutisoinnista. Ei keskiluokkaa olisi jos ei muita olisi. 

Itse kuulun ns. työväenluokkaan eikä haittaa yhtää, oikeastaan olen iloinen, että vanhempani opettivat kunnioittamaan työteliäisyyttä ja reellisyyttä ja puolisoni tausta on korkeammalla...muttei se minua haittaa, koska hänenkin vanhempamsa opettivat lapsellleen sanoja arvoja.

Mä olen eliitistä, eikä siellä opeteta tuollaisia arvoja. Eliitin arvot ovat häikäilemättömyys, muista piittaamattomuus ja oman edun tavoittelu. Omille jaan ja omista välitän, muista en. Lisäksi minua ällöttäisi olla ahkera jotakuta orjuuttajaa (työnantaja) kohtaan. Se ei sovi eliitille laisinkaan. En siis väitä eläväni itse eliitin elämää, paitsi mielestäni puolittain, eli varallisuutta on niin paljon, että voin valita, käynkö töissä vai en. Ja siis tämä negatiivinen luonnehdinta tosiaan koski itseä alempiin olevaa sihtautumista piilossa, päällisin puolin ollaan totta kai olevinaan välittäviä. Ja omista pidetään paremmin huolta. En tiedä jos hyvin, mutta paremmin. On vaikeaa pitää ihan huonosti, kun kaikkea on yllin kyllin.

Sinä et ole eliittiä vaan alinta luokkaa, tuilla eläjä.

?

Hän kirjoitti olevansa niin varakas, että ei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan, joten mistä keksit, että hän eläisi tuilla?

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että aatelissakin on 2 kastia: vanha aateli ja virka-aateli, jota on pidetty nousukasmaisena. Vanhaa aatelia syntyi niin kauan kuin aatelisarvon sai yleensä sotimalla eli karkeasti vuoteen 1700 asti. Sen jälkeen aatelisarvoja sai sitten lopulta myös ihan ostamalla, koska virkoja myytiin ja siten saattoi kivuta ylöspäin ja lopulta saada aatelisarvon sitä kautta.

Kaikkihan tuon tietävät. Mutta. Se virkamiesaateli on ollut isolta osin koulutettua ns sivistyneistöä, ja se vanhempi sotilasaateli taas rappeutui jo 1800-luvulla. Toki fiksummat ja sopeutuvammat sotilasaatelin edustajt saivat hekin halutessaan sen viran, ja sulautuivat sosiaalisesti sitten virka-aateliin. Vanhemman ja uudemman aatelin arvostukset eivät ole välttämättä yksiselitteisesti olleet noin päin kuin yllä oleva teksti antaa ymmärtää. Suomalaiset kun ovat niin kovin pragmaattisia ja koulutusta ja sivistystä on arvostettu jo pitkään.

Ylipäätään aatelisarvolla ei ole ollut aikoihin juuri Suomessa paljoakaan tekemistä yläluokan kanssa. Vanhentunut järjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

En nyt ymmärrä mitä yläluokkaan kuuluvaa em. on? Me oltiin ihan tavallinen duunariperhe sillä erolla että meillä oli/on ihan oma järvenrantahuvila, oli ratsastusharrastus, oli/on purjevene (omankin olisin saanut mutten halunnut, yhteinen kelpasi hyvin), Kolmårdenit ja Legolandit käyty. Tennis ei voinut vähempää kiinnostaa eikä golf joten niihin ei tuhlattu aikaa.

Siis minua ei kiinnosta yhtään, paljonko jonkun tilillä on rahaa, koska en valitse ihmissuhteitani ällöttävien liian pinnallisten arvojen mukaan ja mua ei yhtään hävetä se että olen duunari. Duunari ammatin olen valinnut koska pidän siitä työstä, ei mua kiinnosta niskalimassa raataa jotain akateemista työtä jos se ei yhtään nappaa ja pelkäämpä että se vaikuttaisi lopputulokseen, jos ei työstään pidä niin siihen ei myöskään yleensä satsaa täysillä... Olen jo naimisissa toisen duunarin kanssa, mutta jos joutuisi pariutumista harkitsemaan uudestaan niin valitsisin kumppanin edelleen samoin kriteerein: kenen ulkonäkö miellyttää omaa silmää eniten ja kenen kanssa luonteet synkkaa parhaiten yhteen. Ei väliä onko samoja harrastuksia. Jos kumppanilla on paljon rahaa niin se on kiva lisä suhteeseen, koska tuo taloudellista turvaa, mutta jos lompakon paksuuden perusteella kumppani valitaan niin pahasti menee metsään!

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo väite on väärä: Keskiluokka on Suomessa jakautunut kahtia: ylempään, koulutettuun keskiluokkaan ja alempaan työväenluokkaan.

Alempi työväenluokka ei ole mitään keskiluokkaa, vaan se on vaan työväenluokkaa. Herätti kyllä kiinnostusta lukea Kolben kirja.

Nyt on melkoisen ristiriitainen kommentti. Jos keskiluokka on jakautunut noihin kahteen ryhmään, silloin ne molemmat ovat osa keskikuokkaa.

Kannattaa muistaa, että monet duunarit tienaavat vuodessa aivan saman verran kuin monet korkeammin koulutetutkin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä sitten sitä ihanne-elämää:

Yläluokan parisuhteet ovat usein kestäviä, koska menetettävää – omaisuutta ja verkostoja – on niin paljon. Yläluokkaisen onnellisuuskulissin takana elämä ei silti aina ole yhtä ihanaa kuin muumiperheellä.

– Eräs perheterapeutti kirjoitti taannoin Hufvudstadsbladetin kolumnissaan, että Etelä-Helsingin eliittipiireissä ei juuri ole uskollisia aviomiehiä. Se herätti kohua, mutta palautteesta päätellen osui.

Ystäväni ja yläasteen vanha luokkalaiseni oli poikkeuksellisen rikkaasta perheestä, ja se oli kyllä juuri tällainen rikas kulissiperhe. Oli selvää, että tämä mies petti vaimoaan minkä ehti, oli ja on edelleen menestynyt liikemies. Ei käy kateeksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo väite on väärä: Keskiluokka on Suomessa jakautunut kahtia: ylempään, koulutettuun keskiluokkaan ja alempaan työväenluokkaan.

Alempi työväenluokka ei ole mitään keskiluokkaa, vaan se on vaan työväenluokkaa. Herätti kyllä kiinnostusta lukea Kolben kirja.

Nyt on melkoisen ristiriitainen kommentti. Jos keskiluokka on jakautunut noihin kahteen ryhmään, silloin ne molemmat ovat osa keskikuokkaa.

Kannattaa muistaa, että monet duunarit tienaavat vuodessa aivan saman verran kuin monet korkeammin koulutetutkin.

Kyse ei ole rahasta vaan siitä, että ylemmän keskiluokan akateemiset virat ovat ihan erilailla itsenäisiä kuin alemman keskiluokan toimet. Pankkitoimihenkilö on alempaa keskiluokkaa. Hänellä on tarkat työajat, hänen jokainen tehtävänsä on tarkkaan kellotettu ja hänen tekemisiään seurataan jokaisen enterin painalluksen tarkkuudella. Kukaan ei tee tätä esim. käräjäoikeuden tuomarille tai papille. Pappi tienaa alle kolme tonnia, mutta laatii äärimmisen itsenäisesti niin saarnansa kuin päivärytminsäkin, vain pappi päättää siitä kuinka kauan aikaa vierähtää esim. hautajaisten kahvitilaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Ja erittäin suuri osa vanhasta yläluokastakin on kotoisin maalta. Ei Suomen maaseutu ole täynnä vanhoja aateliskartanoita ihan sattumalta. 100 vuotta sitten aateliset alkoivat muuttaa kaupunkeihin yhteiskunnan muuttuessa ja teollistuessa ja nykyään kartanossa vakituisesti asuvat aateliset ovat harvinaisia. Meidän maalaiskunnassa on jäljellä yksi perhe.

Suomi on niin myöhään kaupungistunut yhteiskunta, että Suomen luokkaerot, vaikka ovatkin melko pienet, ovat jäljitettävissä maaseutuyhteiskuntaan. Ylempi keskiluokka polveutuu enimmäkseen maata omistaneista tilallisista ja työväenluokka/alaluokka/kerrostalolähiöiden väki polveutuu tilattomista ja vuokraviljelijöistä, jotka muuttivat muiden mukana kaupunkeihin 60-luvulta alkaen. Tästä polveutuu yhä se ero pitkäjänteisyydessä, tavoitteellisuudessa, omistamissa. Tilaton väestö joutui elämään hetkessä, käymään satunnaisissa hanttihommissa, eikä heillä ole monisukupolvista perinnettä omistamisesta, ja myöhemmin juuri he pakenivat maaseudun työttömyyttä teollistuviin kaupunkeihin ja myöhemmin lähiöihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Ja erittäin suuri osa vanhasta yläluokastakin on kotoisin maalta. Ei Suomen maaseutu ole täynnä vanhoja aateliskartanoita ihan sattumalta. 100 vuotta sitten aateliset alkoivat muuttaa kaupunkeihin yhteiskunnan muuttuessa ja teollistuessa ja nykyään kartanossa vakituisesti asuvat aateliset ovat harvinaisia. Meidän maalaiskunnassa on jäljellä yksi perhe.

Suomi on niin myöhään kaupungistunut yhteiskunta, että Suomen luokkaerot, vaikka ovatkin melko pienet, ovat jäljitettävissä maaseutuyhteiskuntaan. Ylempi keskiluokka polveutuu enimmäkseen maata omistaneista tilallisista ja työväenluokka/alaluokka/kerrostalolähiöiden väki polveutuu tilattomista ja vuokraviljelijöistä, jotka muuttivat muiden mukana kaupunkeihin 60-luvulta alkaen. Tästä polveutuu yhä se ero pitkäjänteisyydessä, tavoitteellisuudessa, omistamissa. Tilaton väestö joutui elämään hetkessä, käymään satunnaisissa hanttihommissa, eikä heillä ole monisukupolvista perinnettä omistamisesta, ja myöhemmin juuri he pakenivat maaseudun työttömyyttä teollistuviin kaupunkeihin ja myöhemmin lähiöihin. 

Voi olla totta paikallisesti, mutta ei koko kokonaisuudessaan. Esimerkiksi siirtokarjalaisten kohdalla tilanne on jo mutkikkaampi, kun omaisuus jäi rajan toiselle puolelle. Karjalasta siirrettiin n. 500 000 ihmistä. Monissa kaupungeissa on myös asuttu myös jo satoja vuosia. Turku oli kaupunki jo keskiajalla ja suuremmat kaupungit kasvoivat teollisuuden ympärille jo 1800 -luvulla. On totta, että osa porukasta muutti maalattiatuvista kaupunkiin 60 -luvulla, mutta kaupungeissa asuttiin ja elettiin jo pitkään ennen heitä eikä kytköksiä maaseudulle ole. Hyvä esimerkki on esim. suomen juutalainen vähemmistö, joka polveutuu tsaarin armeijan juutalaisista sotilaista. Sotilasuralta he siirtyivät kaupan alalle ja pääomien karttuessa alkoivat kouluttaa lapsensa  hyvin. Nyt he ovat pääosin ylempää keskiluokkaa, lääkäreitä, professoreita eikä minkäälaista kosketusta maaseutuun.

Jossain kohti on noussut esille juurettomuus yhtenä luokkaa määrittävänä tekijänä. Siis se, että juuret, tavat ja arvot olisivat vahvat ja sukupolvelta toiselle siirtyvät perinteisellä "yläluokalla" ja heikommat perinteisellä "alaluokalla".

Joku jo otti esille sen, että meillä kaikilla on juuret, niin kuin myös tapoja ja arvoja, ja tunnetustihan nämä kulkeutuvat jossain määrin seuraavaan tai seuraaviin sukupolviin kaikissa ihmisryhmissä, ei vain kaikkein varakkaimpien keskuudessa.

Se, mitä juurilla halutaan asiassa oikeasti tarkoittaa, on epäilemättä konservatiivisuus eli käytännössä perinteiden kunnioittaminen. Konservatiivisuuden keskeiset piirteet, esimerkiksi uskonnollisuus, hierarkisuus ja taloudellisen vaurauden korostaminen osana minäkuvaa, ovat itse itseään suojelevia ja säilyttäviä ajatuksia. Vahva periytyminen jälkipolville ei ole siksi mikään ihme, vahva uskonnollisuus asiasta yhtenä esimerkkinä.

Vapaamielinen arvomaailma ja perinteiden kyseenalaistaminen ovat nekin arvoina ja perinteinä vahvoja. Kaiken aikainen muutos kuitenkin puhuttelee erilaisia ihmisiä eri tavoin. Kantavat arvot ja perinteet välittyvät siksi totunnaisten sosiaalisten rakenteiden lomitse tai kokonaan niiden ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Ja erittäin suuri osa vanhasta yläluokastakin on kotoisin maalta. Ei Suomen maaseutu ole täynnä vanhoja aateliskartanoita ihan sattumalta. 100 vuotta sitten aateliset alkoivat muuttaa kaupunkeihin yhteiskunnan muuttuessa ja teollistuessa ja nykyään kartanossa vakituisesti asuvat aateliset ovat harvinaisia. Meidän maalaiskunnassa on jäljellä yksi perhe.

Suomi on niin myöhään kaupungistunut yhteiskunta, että Suomen luokkaerot, vaikka ovatkin melko pienet, ovat jäljitettävissä maaseutuyhteiskuntaan. Ylempi keskiluokka polveutuu enimmäkseen maata omistaneista tilallisista ja työväenluokka/alaluokka/kerrostalolähiöiden väki polveutuu tilattomista ja vuokraviljelijöistä, jotka muuttivat muiden mukana kaupunkeihin 60-luvulta alkaen. Tästä polveutuu yhä se ero pitkäjänteisyydessä, tavoitteellisuudessa, omistamissa. Tilaton väestö joutui elämään hetkessä, käymään satunnaisissa hanttihommissa, eikä heillä ole monisukupolvista perinnettä omistamisesta, ja myöhemmin juuri he pakenivat maaseudun työttömyyttä teollistuviin kaupunkeihin ja myöhemmin lähiöihin. 

Eikä pidä unohtaa ideologisten aatteiden hallitsemia aikoja, jolloin juurista haluttiin erottautua ja olla jotain uudenlaista.  Siihen oli helppo solahtaa, jos mitään hyödyllistä vaalittavaa ei omissa juurissa nähty.