Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Huomasin juuri että tuo maaseutuyhteiskunnan vaikutus näkyy edelleen, maata omistava luokka.

Olen akateeminen ja hyvässä virassa, hyvällä palkalla. Verotus kuitenkin pitää huolen, että palkka ei pääse kasaantumaan varallisuudeksi. Perintöjä en ole saanut tilattomalta suvultani.

Mieheni ja hänen vanhempansa ovat vähemmän jos lainkaan koulutettuja. Suvussa on kuitenkin vanhaa maatilaa ja metsää, jotka on muutettu osin asunto-osakkeiksi. Tästä seuraa, että lasteni saadessa perintöjä siltä suunnalta, ovat vauraampia kuin minä, ennen kuin ovat tehneet päivääkään töitä.

Niin hullulta kuin se kuulostaa, tämä kova progressiivinen verotus pitää luokkaerot selvinä, koska omalla työllä ei vaurastu, vauraus on perittävä. Työn veroprosentti on kova, ja iso osa valuu muiden tuettavien hyväksi, pääomaverotus on paljon pienempää.

Luokkaretkeä on todella vaikea tehdä, ja vaatii monta sukupolvea vyön kiristystä.

Kaupungeissa ne oikeat perinnöt ovat. Perheasunnon periminen pääkaupunkiseudulta on jo ihan kiva perintö. Toki ylemmässä keskiluokassa perinnöt ovat tuota suurempia.

Höppänöiden päiväunia.

Ei Suomessa ole luokkia, eikä ne varsinkaan määräydy minkään ravun syönnin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Höppänöiden päiväunia.

Ei Suomessa ole luokkia, eikä ne varsinkaan määräydy minkään ravun syönnin mukaan.

Ravunsyönti on tosiaan hölmö yksityiskohta tässä keskustelussa.

Luokkia Suomessa kuitenkin on, se on täysin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Kyllä nyt pääsit yleistämään! Tiesitkö että Vantaan pyhän Laurin kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus? Kirkon vieressä on postilaatikossa samoja nimiä, pitäjän kirkonkylässä asuu edelleen täysin alkuperäisiä sukuja. Ikivanhoja sukutiloja ja ikiaikaista asutusta on myös esim. Sotungissa.

Kyllä, suuri osa Vantaata on rakennettu 1970-luvulla, mutta ihan sama asia koskee Hglsingin uudempia lähiöitä ja Espoota. Vantaalla on paljon tavallisia veronmaksajia jotka ymmärtävät että saavat asuntomarkkinoilla samalla rahalla enemmän kuin Helsingissä tai Espoossa.

Yksi asia erottaa Vantaan muista. Tänne muuttaa vain ihmisiä joiden ego ei ole iso millään lailla, eikä itsearvostus riipu asuinpaikasta. Niinkuin Espoolainen ystäväni sanoi: Hän ei koskaan kehtaisi kertoa olevansa Vantaalta. Mielestäni se kertoo enemmän ystävästäni kuin Vantaasta. Tavallisia veronmaksajia.

Sulle on vissiin ihan vierasta keskustelu Vantaan kunnan surkeasta taloudesta, joka johtuu siitä, että väestöpohja on palveluiden käyttömäärään (sote) verrattuna kovin kovin pienituloista? Vantaan lastensuojelu esim. on ollut kriisissä jo vuosia johtuen lähinnä siitä ettei mitkään resurssit riitä niin huonokuntoisen ja vähävaraisen väestön hoitoon.

Tietysti tiedän että Vantaalla on paljon velkaa. Itse et taida tietää että Vantaalla on paljon myös alkuperäisiä vantaalaisia sukuja. Sellaisia ihmisiä joiden juuret ovat Vantaalla eli Helsingin maalaiskunnassa jo useiden sukupolvien ajan.

Vierailija kirjoitti:

Mua vinosti hymyilytti myös tuo huomautus suomenruotsalaisten aviomiesten uskottomuudesta.

Olin kolmekymppisenä töissä firmassa, jossa työskenteli enimmäkseen suomenruotsalaisia. Oli huvittavaa (ja ällöttävää) seurata heidän menoaan.

Jokainen oli niin pätevä ja maailman paras, vaikka jokaisen duunipaikka oli isukin tai isän veljen tms. hommaama. Samat nimet kiersivät firmassa ja sen tytäryhtiössä. Vähän päästä pelastettiin muualta työelämästä joku oikean sukunimen omaava hommiin pätemään.

Pettäminen ei ollut hommaa, jota mitenkään oltaisi salailtu, mutta erikoisen iljettävää siitä teki juuri nämä parempien ihmisten juhlat, joihin puolisot osallistuivat. Siellä sitten esiinnyttiin unelmaparina, aseteltiin rapujuhlissa huolekkaasti shaalia puolison olkapäille ja tarjoilemassa oli firman lähettitytöt, sihteerit, jne joita oli polkaistu.

En kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, joka tuli myös muissa firman arvoissa esiin, vaan lähdin, vaikka mitä lupailtiin tulevaisuudesta. Ei kyllä ole kaduttanut enkä niitä seurapiirejä kaipaa.

Joku täällä sanoi, että nykyään pettävät myös suomenruotsalaiset naiset, siihen en osaa sanoa kuin että you go girls!

Tämä. Pettäminen on osa perinteitä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Minä olen juuri tuollainen poukkoilija, mutta en oikein edes tiedä mistä tässä puhutaan. Rakentaako muut ihmiset identiteettinsä sukunsa historian päälle noin vahvasti? Että minä olen se Perttusen maatilan poika neljännessä sukupolvessa? Tämä on jotain niin outoa itselleni, etten osaa tuota kaivata. Olen tavallaan hyvin tyytyväinen juurettomuuteeni, se on vapauttavaa.

Varmasti näinkin, ja monellä menee ihan hyvin prekariaatissakin. Moni voi pystyä luomaan uraa luovalla alalla, osa-aikatöissä jne. Osa päätyy ihan hyvään yhteiskunnalliseen asemaan ja työhön.

Tuo juureton ryhmä ihmisiä on vain yliedustettuna yhteiskunnan tulonsiirtoja saavissa. Asuvat vuokralla, harrastavat, hengailevat kaltaistensa joukossa jne. Heillä voi olla jopa paljon enemmän vapaa-aikaa, kun keskiluokalla.

Hyvää elämä se voi olla, mutta samalla tämä (kaupunkilainen) ryhmä ihmisiä jää vaille siitä hyväosaisuudesta ja varallisuudesta, mikä kasaantuu ylempiin luokkiin, mikä jatkaa tätä sukupolvien kierrettä ja ylläpitää jatkumoa.

Tämän lisäksi kaupungeissa on ihmisryhmä, joka on menestynyt, mutta jonka sosiaalinen tausta on niin rikkonainen, että he haluavat upota ennemmin suureen massaan ja elää sen ihanteiden mukaisesti kuin määrittää itseään historian, perinteiden ja sukunsa kautta.

En nyt kyllä ihan ymmärrä, mitä tässä tarkoitetaan juurettomilla ihmisillä. Kaikilla meillä on jonkinlaiset juuret, mutta jotkut vaan tekevät valintoja elämässään niistä riippumatta eikä siinäkään ole mitään pahaa. Miksi vuokralla asuvien juuret olisivat yhtään sen heikommat, jos heidän vanhempansa ovat myös eläneet vuokralla tai niillä tulonsiirroilla. 

Vantaa on kokonainen kaupunki täynnä juurettomia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat ehkä muuttaneet sinne muualta ja kosketus lähtökohtiin on hauras ehkä katkennut. Ei ole mummolaa lapsilla eikä siskonlikkaa lapsenvahdiksi. Lähin omainen on viranomainen ja sosiaalipalveluiden kulutus kovaa. Kun se vanhempikin eli vuokralla ja tulonsiirroilla, ei kykene rientämään apuun kun nuoremmalla sukupolvella on hätä. Taas käännytään sosiaaliviranomaisten puoleen.

Kyllä nyt pääsit yleistämään! Tiesitkö että Vantaan pyhän Laurin kirkko on koko pääkaupunkiseudun vanhin rakennus? Kirkon vieressä on postilaatikossa samoja nimiä, pitäjän kirkonkylässä asuu edelleen täysin alkuperäisiä sukuja. Ikivanhoja sukutiloja ja ikiaikaista asutusta on myös esim. Sotungissa.

Kyllä, suuri osa Vantaata on rakennettu 1970-luvulla, mutta ihan sama asia koskee Hglsingin uudempia lähiöitä ja Espoota. Vantaalla on paljon tavallisia veronmaksajia jotka ymmärtävät että saavat asuntomarkkinoilla samalla rahalla enemmän kuin Helsingissä tai Espoossa.

Yksi asia erottaa Vantaan muista. Tänne muuttaa vain ihmisiä joiden ego ei ole iso millään lailla, eikä itsearvostus riipu asuinpaikasta. Niinkuin Espoolainen ystäväni sanoi: Hän ei koskaan kehtaisi kertoa olevansa Vantaalta. Mielestäni se kertoo enemmän ystävästäni kuin Vantaasta. Tavallisia veronmaksajia.

Sulle on vissiin ihan vierasta keskustelu Vantaan kunnan surkeasta taloudesta, joka johtuu siitä, että väestöpohja on palveluiden käyttömäärään (sote) verrattuna kovin kovin pienituloista? Vantaan lastensuojelu esim. on ollut kriisissä jo vuosia johtuen lähinnä siitä ettei mitkään resurssit riitä niin huonokuntoisen ja vähävaraisen väestön hoitoon.

Tietysti tiedän että Vantaalla on paljon velkaa. Itse et taida tietää että Vantaalla on paljon myös alkuperäisiä vantaalaisia sukuja. Sellaisia ihmisiä joiden juuret ovat Vantaalla eli Helsingin maalaiskunnassa jo useiden sukupolvien ajan.

Joku on nyt ymmärtänyt tuon sukuhistorian merkityksen vähän väärin.

Vaikka tavis tuntisikin sukunsa aiempia edustajia vaikka kuinka pitkälle, se ei tee hänestä ylempiluokkaista. Luokat perustuvat monimutkaisempiin kokonaisuuksiin.

Ei teistä tule muita parempia vaikka kuinka kuvittelisitte.

Suomessa ei pysty hyacint bukeilemaan kun meillä ei edes ole mitään hienoa. Ei ole edes yhtä eliittitavarataloa enää kun stockakin kyntää pohjamutia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua vinosti hymyilytti myös tuo huomautus suomenruotsalaisten aviomiesten uskottomuudesta.

Olin kolmekymppisenä töissä firmassa, jossa työskenteli enimmäkseen suomenruotsalaisia. Oli huvittavaa (ja ällöttävää) seurata heidän menoaan.

Jokainen oli niin pätevä ja maailman paras, vaikka jokaisen duunipaikka oli isukin tai isän veljen tms. hommaama. Samat nimet kiersivät firmassa ja sen tytäryhtiössä. Vähän päästä pelastettiin muualta työelämästä joku oikean sukunimen omaava hommiin pätemään.

Pettäminen ei ollut hommaa, jota mitenkään oltaisi salailtu, mutta erikoisen iljettävää siitä teki juuri nämä parempien ihmisten juhlat, joihin puolisot osallistuivat. Siellä sitten esiinnyttiin unelmaparina, aseteltiin rapujuhlissa huolekkaasti shaalia puolison olkapäille ja tarjoilemassa oli firman lähettitytöt, sihteerit, jne joita oli polkaistu.

En kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, joka tuli myös muissa firman arvoissa esiin, vaan lähdin, vaikka mitä lupailtiin tulevaisuudesta. Ei kyllä ole kaduttanut enkä niitä seurapiirejä kaipaa.

Joku täällä sanoi, että nykyään pettävät myös suomenruotsalaiset naiset, siihen en osaa sanoa kuin että you go girls!

Tämä. Pettäminen on osa perinteitä ;)

Ja on osa perinteitä sen vuoksi, että oikeasti ajattelevat olevansa parempia ihmisiä ja että heillä on oikeus käyttää hyväksi "alempia" sosiaaliluokkia.

todellakin oootte vauvoja kaikki kommentoijat ja stalkit kirjainten väärin kääntäjät..ja todelakin ..kateus on yleinen yhteinen sairautenne...koettakas kasvas aikuiseksi.