Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Sivistystaso.

Luokkajako on vahvasti tunneasia.  Kun vauras yläluokkainen kokee loukkauksena sivistystasolleen,  että hänen pöydässään istuu alaluokkainen henkilö, joka puolestaan kokee nolona olla se mikä on, tarvitaan selvästi uusi määre; kävisikö laajemman yhteiskunnallisen ymmärryksen käsitteenä humaanisuustaso?   Olen humaani, voin sietää toisluokkalaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Sivistystaso.

Luokkajako on vahvasti tunneasia.  Kun vauras yläluokkainen kokee loukkauksena sivistystasolleen,  että hänen pöydässään istuu alaluokkainen henkilö, joka puolestaan kokee nolona olla se mikä on, tarvitaan selvästi uusi määre; kävisikö laajemman yhteiskunnallisen ymmärryksen käsitteenä humaanisuustaso?   Olen humaani, voin sietää toisluokkalaisia. 

Ensimmäinen lause meni oikein, sen jälkeen kaarsit metsään ja lujaa. Kyse ei ole siitä, että etteikö vaikka joku Nalle Wahlroos sietäisi pöydässään vaikkapa rehtiä duunaria. Kyse on siitä, että se duunari tuntee siinä Nallen pöydässä vaivaantuneisuutta. Kun ei tiedä mitään plaseerauksesta ja pelkää möhlivänsä. Ei tunne oloaan kotoisaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Hän ei sanonut häpeävänsä äitiään, mutta taisi kokea, että äiti ei vain kuulu porukkaan. Ei se ole välttämättä nousukasmaisuutta. Se oli tosin vähän outo selitys, ettei halua äidilleen noloa kokemusta. Olisiko se äiti siellä muka se, jota nolottaisi?

Sivistystaso.

Luokkajako on vahvasti tunneasia.  Kun vauras yläluokkainen kokee loukkauksena sivistystasolleen,  että hänen pöydässään istuu alaluokkainen henkilö, joka puolestaan kokee nolona olla se mikä on, tarvitaan selvästi uusi määre; kävisikö laajemman yhteiskunnallisen ymmärryksen käsitteenä humaanisuustaso?   Olen humaani, voin sietää toisluokkalaisia. 

Ensimmäinen lause meni oikein, sen jälkeen kaarsit metsään ja lujaa. Kyse ei ole siitä, että etteikö vaikka joku Nalle Wahlroos sietäisi pöydässään vaikkapa rehtiä duunaria. Kyse on siitä, että se duunari tuntee siinä Nallen pöydässä vaivaantuneisuutta. Kun ei tiedä mitään plaseerauksesta ja pelkää möhlivänsä. Ei tunne oloaan kotoisaksi.

Riippuu myös vahvasti yläluokkaisen persoonasta, miten suhtautuu duunariin samassa pöydässä. Ei yläluokkaisuus sinänsä tee kenestääkään aidosti humaania ja kohteliasta kaikkia ihmisiä kohtaan. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan yhteiskuntaluokista duunarit ovat veemäisin, katkerin, kateellisin ja pahansuovin.

Mutta ovat avoimesti sitä. Beigeen ja tummansisineen pukeutuvat rouvat ovat face-tof-face korrekteja mutta saattavat yrittä iskeä kapuloita rankasti rattaisiin selkäsi takana.

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Eihän Petra kokenut tulleensa paremmaksi kuin muut, vaan täysin tietoisena omasta taustastaan nauttii uudesta varallisuuden tasostaan. Luokkaerot = tapa- ja kulttuurierot + varallisuuserot. Myötätunnosta äitiään kohtaan Petra ei halua kutsua häntä juhliin tuntemaan itseään köyhäksi tai erikulttuuriseksi omassa maassaan ja omassa perheessään. 

Minusta siinä on iso ero, tunteeko ylemmyydentuntoa vai myötätuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Jotenkin niin hupaisaa kun jutussa niin painotetaan noita rapuja joinain yläluokan merkkinä! En koskisi moisiin iljetyksiin, vaikka minulla olisi miljardi euroa tilillä.

Rapujuhlat ovat merkki aivan muusta, kuin siitä, että siellä syödään rapuja. Kun et selkeästi näy tietävän.

Minusta RiikinRuotsissa kaikki yhteiskuntaluokat syövät rapuja. 

Miettikääpä sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin luokkaan kuuluu rikkaat duunarit ja niiden perheet? Esim. Joku Hakkarainen. Sehän pääsee rahojensa avulla samoihin paikkoihin kuin joku von sörsselsön. Tunnen näitä.

Työväenluokkaan. Kouluttautumalla luokkanousu on mahdollista, mutta ei pelkästään rahalla. Nousukas on aina nousukas. Ranskaksi nouveau-riche.

Riippuu tietysti duunarin tyylistä ja mausta. Jos on keskiluokkaiset harrastuset ja tyyli, niin ja oman bisneksen pyöritys on varsin keskiluokkaista. 

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että aatelissakin on 2 kastia: vanha aateli ja virka-aateli, jota on pidetty nousukasmaisena. Vanhaa aatelia syntyi niin kauan kuin aatelisarvon sai yleensä sotimalla eli karkeasti vuoteen 1700 asti. Sen jälkeen aatelisarvoja sai sitten lopulta myös ihan ostamalla, koska virkoja myytiin ja siten saattoi kivuta ylöspäin ja lopulta saada aatelisarvon sitä kautta.

Ja lisäksi aatelisilla on myös virallinen hierarkia, Suomessa on joitakin kreivillisiä ja vapaaherrallisia sukuja, mutta suurin osa on tavallisia aatelisia. Esimerkiksi Mannerheim ja Bo Carpelan olivat vapaaherroja ja Porvoon Malmgårdin kartanon omistaa kreivi. 

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Ei minustakaan Suomessa oikein ole mitään yläluokkaa, joka ei perinteisen määritelmän mukaan ansaitse elantoaan palkkatyöllä eikä keskiluokkaisella yritystoiminnalla, vaan omistamalla. Vanha sukupuu kuuluu myös kuvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohti on noussut esille juurettomuus yhtenä luokkaa määrittävänä tekijänä. Siis se, että juuret, tavat ja arvot olisivat vahvat ja sukupolvelta toiselle siirtyvät perinteisellä "yläluokalla" ja heikommat perinteisellä "alaluokalla".

Joku jo otti esille sen, että meillä kaikilla on juuret, niin kuin myös tapoja ja arvoja, ja tunnetustihan nämä kulkeutuvat jossain määrin seuraavaan tai seuraaviin sukupolviin kaikissa ihmisryhmissä, ei vain kaikkein varakkaimpien keskuudessa.

Se, mitä juurilla halutaan asiassa oikeasti tarkoittaa, on epäilemättä konservatiivisuus eli käytännössä perinteiden kunnioittaminen. Konservatiivisuuden keskeiset piirteet, esimerkiksi uskonnollisuus, hierarkisuus ja taloudellisen vaurauden korostaminen osana minäkuvaa, ovat itse itseään suojelevia ja säilyttäviä ajatuksia. Vahva periytyminen jälkipolville ei ole siksi mikään ihme, vahva uskonnollisuus asiasta yhtenä esimerkkinä.

Vapaamielinen arvomaailma ja perinteiden kyseenalaistaminen ovat nekin arvoina ja perinteinä vahvoja. Kaiken aikainen muutos kuitenkin puhuttelee erilaisia ihmisiä eri tavoin. Kantavat arvot ja perinteet välittyvät siksi totunnaisten sosiaalisten rakenteiden lomitse tai kokonaan niiden ohi.

Enemmän väittäisin, että "juurettomuus" liittyy siihen, miten suomalaiselle yhteiskunnalle olennainen sosiaalinen hierarkia vaan katosi joskus 1900-luvun puolivälissä eikä juuri mitään tullut tilalle. Ennen jokainen tiesi paikkansa maaseudulla ja toisaalta myös työväen keskuudessa oli erittäin aktiivista järjestö- ja talkootoimintaa ja tehdasyhteisöt olivat oikeita hierarkkisia yhteisöjä. Nyt tilalla on työttömyys, juurettomuus, päihteet jne. näin kärjistetysti. Joku kirjoitti, että suomalaisten kursailukulttuurikin johtuu tästä juurettomuudesta. Ennen oli tiukka arvoasteikko ja jokainen tiesi vuoronsa milloin mennä kahvipyötään, nykyään tilalla on vaan hämmennys. 

Rapuja syövät vain sivistymättömät juntit.

Ettekö tiedä, että ne pitää keittää elävinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Rapujuhlia kyllä viettävät laidasta laitaan kaikenlaiset ihmiset. Samoin peruskoulussa kyllä opetetaan haarukoiden järjestys ja muut tavat. Enemmän se on omasta kiinnostuksesta kiin tni esim eri ruokalajeja ja muita kohtaan. Kauniit astiat ja esteettisyys ei myöskään ole mikään luokkajuttu. Ihme pelkoja ihmisillä. T. Rapujuhlista toipuva Ian normi keskiluokkainen ruokaintoilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Minusta kysymys siitä, onko menestys omaa ansiota vai johtuuko taustasta, on vähän hassu. Sellaiset olennaisesti menestymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat ominaisuudet kuin älykkyys, sinnikkyys ja impulssikontrolli ovat vahvasti periytyviä, mutta silti ne ovat totta kai myös kunkin yksilön ihan omia ja todellisia ominaisuuksia.

Eli siis menestyminen voi olla ihan täysin omaa ansiota, mutta samalla suurelta osin myös hyvän geeniperimän ansiota. Jos näin on, niin suurella todennäköisyydellä lapsuuden kotikin on ollut hyväosainen ja vanhemmat pärjänneet elämässään, niiden ihan samojen ominaisuuksien vuoksi.

Eihän esimerkiksi hyvä koulutus itsessään periydy, mutta ne kyvyt, joilla päästään hyvään koulutukseen ja saadaan se suoritetuksi, periytyvät kyllä. Ei ole ihmekään, että jos suvussa on viisi polvea lääkäreitä, tulee lapsistakin lääkäreitä tai jos hurjiksi heittäytyvät niin joku voi ryhtyä vaikka juristiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Minusta kysymys siitä, onko menestys omaa ansiota vai johtuuko taustasta, on vähän hassu. Sellaiset olennaisesti menestymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat ominaisuudet kuin älykkyys, sinnikkyys ja impulssikontrolli ovat vahvasti periytyviä, mutta silti ne ovat totta kai myös kunkin yksilön ihan omia ja todellisia ominaisuuksia.

Eli siis menestyminen voi olla ihan täysin omaa ansiota, mutta samalla suurelta osin myös hyvän geeniperimän ansiota. Jos näin on, niin suurella todennäköisyydellä lapsuuden kotikin on ollut hyväosainen ja vanhemmat pärjänneet elämässään, niiden ihan samojen ominaisuuksien vuoksi.

Eihän esimerkiksi hyvä koulutus itsessään periydy, mutta ne kyvyt, joilla päästään hyvään koulutukseen ja saadaan se suoritetuksi, periytyvät kyllä. Ei ole ihmekään, että jos suvussa on viisi polvea lääkäreitä, tulee lapsistakin lääkäreitä tai jos hurjiksi heittäytyvät niin joku voi ryhtyä vaikka juristiksi.

Tähän nuo kaikki luokat perustuvatkin, että arvomaailma ja asenteet periytyvät. Koulutusmotivaatio periytyy ja vaikka se periytyy, että luetaanko kotona, että millaisia asioita arvostetaan. Jos kotona halveksitaan akateemisiä pelleinä ja katsotaan tosi tv:tä, niin vaatii melko poikkeuksellista yksilöä, että lapsi pyrkisi yliopistoon ja alkaisi harrastaa mirluummin lukemista vapaa-ajallaan. Harvempi on sellainen poikkeusyksilö, että pystyisi tekemään hienon uran, jos perhetaustassa ei kukaan ole kannustanut sellaiseen tai edes arvostanut opintoja. Esimerkkinä se, että tuttuni 100% akateemisessa perheessä annetaan lapsillekin joululahjaksi kirjoja. Toisen amk:sta valmistuneen tuttuni perheessä lapsi sai joululahjaksi kännykkään Netflixin, jotta hän voi katsella kännystä leffoja vapaa-ajallaan...

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

En nyt ymmärrä mitä yläluokkaan kuuluvaa em. on? Me oltiin ihan tavallinen duunariperhe sillä erolla että meillä oli/on ihan oma järvenrantahuvila, oli ratsastusharrastus, oli/on purjevene (omankin olisin saanut mutten halunnut, yhteinen kelpasi hyvin), Kolmårdenit ja Legolandit käyty. Tennis ei voinut vähempää kiinnostaa eikä golf joten niihin ei tuhlattu aikaa.

Minullakin oli paljolti tällaista, meillä tosin on oma saari merellä. Emme ole yläluokkaa vaan parempaa keskiluokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan vielä sen verran että luokittelusta en tykkää yhtään, se on ylimielistä, tutustu ihmiseen ihmisenä ja anna enemmän arvoa tunnepitoisille arvoille kuin rahalle... Jos jollain on ongelma sen kanssa että työskentelen kaupankassalla, ei ymmärrä että tykkään oikeasti työstäni niin ongelma on silloin hänen älykkyydessään! Kaikkien alojen osaajia tarvitaan. Siivoojia yms, heitäkään ei yleensä tietyt ihmiset arvosta ja valitettavasti kuuluvat siihen ylempään luokkaan josta täällä just kirjoitellaan... Jos mieheni suku olisi rikas, osaisin arvostaa heitä kyllä jos kohtelevat minua hyvin aidosti, niin kuin minäkin heitä ja en ymmärrä mistä nolosta tilanteesta tuo Petra selittää... Nolompaahan se on jos nämä rikkaan suvun ihmiset olisivat alkaneet halveksumaan Petran äitiä, hyi hitt.o miten moukkamaista käytöstä...!

Ihmisten luokittelu on tavallaan ylimielistä ja vallankäyttöä. En ota toista kanssaihmistä niinkään ihmisenä, vaan jonkun luokan edustajana, jota voin katsoa alaspäin tai sitten kadehtia. Siksihän me yhteiskuntaluokista päätettiin luopua ja teeskenneltiin aika pitkään että Suomi on tasa-arvoinen maa ja mitään luokkaeroja ei ole. Kukaan ei ole nyky-Suomessa saanut kirjettä kotiinsa jossa nimen edessä lukee aatelistitteli. Teitittelyä samoin vähennettiin, koska se muistutti siitä että joillakin oli syntymästä saakka enemmän kunniaa ja oikeuksia kuin toisilla. 

Kyllä mulle tulee Ritarihuoneelta pari kertaa joka vuosi kotiin kirje, jossa lukee aatelistitteli.

En kylläkään luokittele muita ihmisiä luokan perusteella, koska yhteiskunta nyt vaan toimii eri lailla nykyään. Täytyy aina pelata voimassaolevilla säännöillä tietenkin. Olisi nopeasti lähinnä huvittava luuseri, jos eläisi jossain omassa mielikuvituskuplassaan omilla säännöillään. Olen kyllä menestynyt tässä tasa-arvoisessakin yhteiskunnassa ihan omillani.

Vaikka on tietysti vaikea määritellä, onko se onnistumiseni ura-asioissa ollut vain omaa henkilökohtaista ansiota vai johtuuko osa taustasta, että on ollut hyvät lähtökohdat ponnistaa. Tutkimusten mukaanhan perhetausta selittää aika paljon menestystä ja kouluttautumistakin, vaikka hyvin pärjänneet ihmiset yleensä luulevat, että se olisi kaikki ollut vain itsestä kiinni.

Puolisoni ei ole aatelinen, koska ei luokka-asioilla ole arjessa merkitystä, ihan muilla asioilla on. Hän ja hänen vanhempansa kokivat aluksi huonommuutta tästä aatilisuudestani ja kyselivät, että eikö haittaa, että ovat ihan tavallisia ihmisiä, mutta se tuntui lähinnä oudolta. Mähän olen itsekin ihan tavallinen ihminen.

Minusta kysymys siitä, onko menestys omaa ansiota vai johtuuko taustasta, on vähän hassu. Sellaiset olennaisesti menestymisen mahdollisuuksiin vaikuttavat ominaisuudet kuin älykkyys, sinnikkyys ja impulssikontrolli ovat vahvasti periytyviä, mutta silti ne ovat totta kai myös kunkin yksilön ihan omia ja todellisia ominaisuuksia.

Eli siis menestyminen voi olla ihan täysin omaa ansiota, mutta samalla suurelta osin myös hyvän geeniperimän ansiota. Jos näin on, niin suurella todennäköisyydellä lapsuuden kotikin on ollut hyväosainen ja vanhemmat pärjänneet elämässään, niiden ihan samojen ominaisuuksien vuoksi.

Eihän esimerkiksi hyvä koulutus itsessään periydy, mutta ne kyvyt, joilla päästään hyvään koulutukseen ja saadaan se suoritetuksi, periytyvät kyllä. Ei ole ihmekään, että jos suvussa on viisi polvea lääkäreitä, tulee lapsistakin lääkäreitä tai jos hurjiksi heittäytyvät niin joku voi ryhtyä vaikka juristiksi.

Tähän nuo kaikki luokat perustuvatkin, että arvomaailma ja asenteet periytyvät. Koulutusmotivaatio periytyy ja vaikka se periytyy, että luetaanko kotona, että millaisia asioita arvostetaan. Jos kotona halveksitaan akateemisiä pelleinä ja katsotaan tosi tv:tä, niin vaatii melko poikkeuksellista yksilöä, että lapsi pyrkisi yliopistoon ja alkaisi harrastaa mirluummin lukemista vapaa-ajallaan. Harvempi on sellainen poikkeusyksilö, että pystyisi tekemään hienon uran, jos perhetaustassa ei kukaan ole kannustanut sellaiseen tai edes arvostanut opintoja. Esimerkkinä se, että tuttuni 100% akateemisessa perheessä annetaan lapsillekin joululahjaksi kirjoja. Toisen amk:sta valmistuneen tuttuni perheessä lapsi sai joululahjaksi kännykkään Netflixin, jotta hän voi katsella kännystä leffoja vapaa-ajallaan...

'Tuohon pitää huomauttaa, että kirjastot ovat ahkerassa käytössä myös alaluokkaisilla alueilla, ja keskimäärin alaluokkakin on ajan tasalla täysin.  Luokka  tulee siinä mukaan kuvaan, ettei tämä välttämättä näy keskusteluissa,  koska sellainen on varattu oikeasti koulutetulle sivistyneistölle.  Ei yritetä olla itseään parempia. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Itselleni tuo että on juuret jossain tiukasti on aina tarkoittanut jotain vähän negatiivista. Minäkin tiedän nimeltä omat sukulaiseni 1800-luvun loppuun. Tiedän mitä isoisä teki sodassa ja mitä hänen isänsä teki USA:ssa 1900-luvun alussa. Tiedän suvustani paljon. Mutta se ei sido minua mitenkään. Voin elää elämääni vapaana. Minun ei tarvitse miettiä mitä se äidin serkku Sirkka ajattelee, jos myyn kesäpaikan tai jos eroan siitä Virtasen Mikosta, jonka isän isä omisti mattotehtaan Lapualla. Tämä ei ole mitään mitä kaipaan. Minulle tuo näyttäytyy sellaisena toisten asioihin nenän työntämisenä, juoruiluna ja ulkopuolisina vaatimuksina. Tykkään elellä muualla kuin sukulaiset.

Tuo on varmaan täydellisessä linjassa yhteiskuntaluokkasi kanssa ja sopii hyvin siihen, mitä ketjussa on kirjoitettu.

Tässähän on tullut esiin, että työväenluokalla on lyhyimmät juuret ja yläluokalla pisimmät sukutaulut, voi olla sukuhistoria tiedossa jopa 1000 vuotta taaksepäin.