Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Hankalia nämä luokka-asiat. Jonkinlainen tabu ehkä myös Suomessa.

Itselläni on perverssi kiinnostus ylemmän keskiluokan ja yläluokan rajapintaa kohtaan. Se on minusta huonoimmin määritelty näistä ”luokkaeroista”. Yläluokka karkaa käsitteenä, siihen ei kuulu oikein kukaan. Joku on liian köyhä vaikka tausta ehkä elitistinen, toinen taas liian nousukas, vaikka tulot ja elintaso hulppea. Toisaalta yläluokalla (ehkä Britanniassa) on se kolhiintunut kottero, kun ei ”tarvitse” autoilla päteä, toisaalta taas suomalaisessa elinpiirissä, liekö tuo nyt oikein mikään kun rapaisella vanhalla skodalla pistelee menemään.

Sitten kun jotakuta oikeasti jossain lehdessä tituleerataan vaikka ”hienostorouvaksi” niin tuntuu että pöh tuo nyt ei ainakaan, kaameaa pätemistä luksustuotteilla :’D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa että Petra koki tulleensa kavereitaan paremmaksi ja oma äitikään ei kelpaa rapujuhliin. Duunaritaustaisuudessa ei ole mitään hävettävää, mutta tuollainen nousukasmaisuus on noloa.

Jotenkin niin hupaisaa kun jutussa niin painotetaan noita rapuja joinain yläluokan merkkinä! En koskisi moisiin iljetyksiin, vaikka minulla olisi miljardi euroa tilillä.

Rapujuhlat ovat merkki aivan muusta, kuin siitä, että siellä syödään rapuja. Kun et selkeästi näy tietävän.

Suomenruotsalaisuudesta?

Urpoudesta. Rapujen syönti menee samaan kategoriaan kuin härkätaistelut ja turkisten käyttäminen. Mutta ehkä et tajua... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Suomalainen ylempi keskiluokka ja yläluokka koostuu pääsääntöisesti niistä, joiden perheet kuuluivat 1900-luvun alussa omistavaan luokkaan. On verrattain harvinaista, että käyhistä taustoista olisi pinnistänyt hirveä määrä ihmisiä yhteiskunnan huipulle. 70-luvulla sitä tapahtui jonkin verran, mutta 90-luvun laman jälkeen varallisuuserot ovat vain syventyneet.

Yksi keskeinen tekijä luokkastatuksessa on juurten ja pysyvien siteiden olemassaolo. Varsinkin yläluokassa periytyy paitsi varallisuus, myös arvot ja perinteet. HS:ssa oli muutama vuosi sitten artikkeli: Isännät ja rengit. Siinä kuvattiin hyvin, kuinka pitkälle hyvä- tai huono-osaisissa perheissä taustat juontavat. Juurettomat ihmiset ovat edelleen yliedustettuina alemmissa luokissa ja prekariaatissa.

Suurissa kaupunkikeskuksissa on nykyisin paljon ihmisiä, jotka "etsivät itseään" vielä yli 30-vuotiaina. Näissä ihmisissä on melko paljon varmasti noita, joilla ei ole ehkää historiaa. Poukkoillaan edestakaisin jossain Kalliossa ja pyritään identifioitumaan ties mihin piireihin, josta etsitään omaa juttua. Ei ole historiaa, jonka varaan olisi voinut rakentaa selkeän käsityksen itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Blaa blaa blaa. Ihanko oikeasti ihmiset jaksaa miettiä tuollaisia.

Onnellisia ihmisiä ja suhteita on ihan kaikissa “yhteiskuntaluokissa” ja ihmiset nai ristiin, ovat naineet maailman sivun verran. End of story.

I see denial.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Oletko siis matkalla alaspäin mitä tulee luokkiin? Jos olet ylemmästä luokasta, mutta sinulla ei ole kavereita eikä työkavereita samasta luokasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsista on ”luokkaretkestä” kirjoittanut tutkija Katriina Järvinen lainannut tuon termin, jota jatkuvasti jauhaa, kun kirjoittaa oletetusta sosiaalisesta noususta. Voihan kyseessä olla tason laskukin! Jo valmiiksi ns. ”parempaan väkeen” kuuluvan Laura Kolben kanssa tehdyssä kirjassa Sopivia ja sopimattomia puhuttiin ”pikkukaupungin kermaan” kuulumisesta, kuka enää tuollaisia termejä edes käyttää? Vain nämä tästä aiheesta koko ajan numeroa tekevät. Onko tuo ongelma nykyisessä Suomessa? Tuntuu kovin rajoittuneelta tutkimuksen aiheelta.

Herrat tai narrit, sama on ihmisarvo!

Minusta tuossa Katriina Järvisen jumimisessa tuohon "luokkaretkeen" on paljon sellaista, mitä ei voi yleistää. 

Hän vietti kuitenkin nuo kouluvuotensa -70 luvun lopulla Tampereella, mikä nyt oli ainakin silloin kohtalaisen vasempaan kallistunut kaupunki, duunareita ja niiden lapsia varmaan riitti. Miksi hän halusi roikkua siellä "pienessä kermapiirissä"?  Ei hän asunut missään Eirassa, missä tuo voisikin olla totta. 

Toisekseen Järvinen on kertonut vanhempiensa olleen tiukan uskonnollinen, mikä varmaan  "marginalisoi" nuoren helposti, jos seutukunta ei ole vahvasti uskonnolinen vrt. kunta missä paljn esim lestadiolaisia. Varmaan se miten perheissä suhtauduttiin esim alkoholinkäyttöön jakoi perheitä, jos alkoa kului runsaasti ei rahaa riittänyt esim lasten koulunkäyntiin ja harrastuksiin.

Kyllähän Suomen yläluokka on vanhoja sukuja, joissa akateemisuus on useassa polvessa tai sitten suomenruotsalaisia, joilla paljon perittyä rahaa. Aika monella meistä akateemisista on ne juuret siellä maaseudulla, vanhempamme ehkä olivat jo akateemisia, mutta aika lähellä ne maalaisjuuret kuitenkin ovat.

Suomalainen ylempi keskiluokka ja yläluokka koostuu pääsääntöisesti niistä, joiden perheet kuuluivat 1900-luvun alussa omistavaan luokkaan. On verrattain harvinaista, että käyhistä taustoista olisi pinnistänyt hirveä määrä ihmisiä yhteiskunnan huipulle. 70-luvulla sitä tapahtui jonkin verran, mutta 90-luvun laman jälkeen varallisuuserot ovat vain syventyneet.

Juuri näin. 80-luvulla, kun olin lapsi, perheemme ei erottunut minun silmissäni asuinpaikassani ollenkaan, asuimme kerrostaloissa ja muistaakseni jokainen oli aina aikanaan lomalla ”jossain”, eikä sitä vertailtu, että missäs te olitte ja missä me. Muistan kyllä, miten kaverilla oli hienoa, koska perhe oli käynyt rantalomalla Espanjassa (Kanarialla?), itse emme sinne jostain syystä koskaan lähteneet. Talvisin käytiin kyllä alpeilla.

Mutta vasta tultuani vanhemmaksi olen tajunnut, että meidän perheitämme on erottanut se, millaisia esi-isämme olivat 1900-luvun alussa. Itsellenikin kävi aika huonosti 90-luvun lamassa. Mutta mitä sitten, ei minun ole koskaan tarvinnut siitä omin voimin ylös ponnistella. Kaiken lisäksi koen että henkinen perintö on vähintään yhtä iso, minun ei ole lyödyimmillänikään tarvinnut ikinä tuntea olevani täysi nolla, vaikka oman elämäni perusteella siltä onkin täysin tuntunut.

Ilman taustani vaikutusta se olisi jo murentanut minut ja saanut syrjäytymään, täysin riippumatta älykkyydestäni, kielitaidostani tai satsauksistani valintoihini. Tietysti sitä en tiedä, miten kovasti olisin vielä vain yrittänyt kovemmin, jos tietoa tulevista varoista ja niiden pelastavasta vaikutuksesta ei olisi ollut. Se olisi varmasti tehnyt minusta ihmisenä melko inhottavan.

Jotenkin säälittäviä nämä mammapalstan luokka-mammat. Suomessa voi hyvin elää elämänsä välittämättä "luokista" hevonkukkua, ja elää silti helvetin hyvän elämän.

Missä nämä "luokat" tulee normaalissa elämässä esiin?? Suurin osan suomalaisista on duunareita toisilla vaan vähän parempi (verotuksen tasaama) palkka kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

täyttä pskaa koko juttu. "hankitaan kallis auto jonka arvo säilyy". Ei tuollaista olekaan....

Hmmm, et vissiin sitten ole kuullut Teslasta?

Tutki vähän kuinka niiden arvo säilyy käytännössä 100%.

Niitä kun voi yksinkertaisesti päivittää sovelluspäivityksellä, arvo ei tipu.

Me kuulumme varmasti tähän alimpaan luokkaan, mikä se sitten lieneekään, mutta olisi meillä varaa ostaa Tesla.

Joo mutta jos ei ole vanhaa rahaa, on tyhjä ihminen vailla mitään muuta arvostettavaa. lol  Luokkajako voi olla myös henkisen väkivallan muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Tähän kommenttiin on vaikea suhtautua, ellet vähän täsmennä. Millainen se lapsuudenperheesi oikein oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

Tuo ei kyllä kuulosta hirveän harvinaiselta, pikemminkin minusta kohtalaisen normaalilta lapsuudelta. Tuntuu siten yllättävältä, että koet olevasi noin yksin ja poikkeava. Millaisissa ympäristöissä liikut? Ehkä olet hakeutunut paikkoihin, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Oletko siis matkalla alaspäin mitä tulee luokkiin? Jos olet ylemmästä luokasta, mutta sinulla ei ole kavereita eikä työkavereita samasta luokasta?

Hmm, en sanoisi sitä noin. Luokkaisuus on myös asenne ja minulla on sellainen yläluokkainen asenne, toki aina se voisi olla vielä luottavaisempi ja omata vielä enemmän uskoa itseen ja kokemusta siitä, että voin vain valita haluamani, en ole olosuhteiden uhri.

Mutta ei minun oma elämäni sijaitse eliitissä kuitenkaan, sikäli olen menossa alemmas, missä elämä on kovempaa ja armottomampaa. Arvaamattomampaa ja traumatisoivampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

Tuo ei kyllä kuulosta hirveän harvinaiselta, pikemminkin minusta kohtalaisen normaalilta lapsuudelta. Tuntuu siten yllättävältä, että koet olevasi noin yksin ja poikkeava. Millaisissa ympäristöissä liikut? Ehkä olet hakeutunut paikkoihin, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä?

Olen terveydenhoitoalalla ja sitä ennen sanoisinko taidetyyppisellä alalla. Niin, olihan minulla lapsuudessa kaveri, jonka kokemukset eivät ikävästi poikkeaisi omistani, mutta en ole tavannut hänenlaisiaan sen jälkeen. En tiedä, mistä syystä. Ehkä siksi, että nuorena masennuin suht vakavasti, enkä ole enää liikkunut elämässään itse ja omin avuin eteenpäin menevien seurassa. Vaan ennemmin sellaisten, jotka eivät pääse eivätkä haikaile minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja mikä juttu! :D

Suomessa ei todellakaan ole mitään yläluokkaa. Kourallinen vanhoja aatelissukuja, toinen kourallinen oikeasti rikkaita ja loput sitä perusmassaa :D Ainoa erittäin läheinen aatelissuvun edustaja jonka tunnen asuu rintamamiestalossa eikä todella kieri rahassa!

Kertakäyttölautasesta syöminen on valinta ei sidoksissa sivistykseen tai varallisuuteen.

Suomessa 99% lapsista käy peruskoulun tavallisessa koulussa, yksityiskoulut ovat tyyliä steiner joka ei täytä eliittikoulun tunnusmerkkejä mitenkään jos vertaa Etonin kaltaisiin eliitin sisäoppilaitoksiin.

Me asuimme miehen kanssa 15v sitten kaupungin vuokra-asunnossa, nyt meillä on kiinteistöjä, laatuautoja, osakesalkut ja aistilliset huonekalut :D mökeistä saa valita minne mennään kun molemmilla vanhemmilla suvun vanhoja mökkejä. Minunkin sukupuustani löytyy pari aatelista kun tarpeeksi kaivaa :D rapuja ravustetaan joskus ja pidetään rapujuhlia, jos saalis ei ole iso ostetaan espanjalaisia rapuja 19:90euroa laatikko kylkeen. Miehelläni on 2000e kitara.

Meillä on maisteripaperit. Meitä on onni potkaissut kun perustettiin yritys aikanaan. Olisi voinut käydä myös huonosti.

Emme todellakaan ole silti mitään yläluokkaa ja ankkalammen porukat ovat ihan oma sakkinsa ja paljon ihan tavallisia ihmisiä sielläkin.

Rikkaimmat ihmiset jotka tunnen ovat loppujenlopuksi hyvinkin vaatimatonta väkeä.

Kyllä täällä on yläluokkaa. Asenteesi kertoo juuri siitä, mistä yläluokan ihmiset kärsivät kaltaistesi seurassa, eli et tunnista etkä tunnista yläluokan olemassaoloa ja sinulle se, mikä on heille normaalia olisi jotain first world problems ja snobbailua tai muuta vaikeilua. Ei normaaleille ihmisille voi pohtia sellaisia ongelmia, jotka yläluokassa oleville ovat aivan normaalia, arkisia ongelmia. Se jo erottaa eri luokat toisistaan.

Olen purjehtinut ja ratsastanut aktiivisesti, mieheni metsästää kanakoirilla, tiedän todellakin mitä tällä yläluokalla tarkoitat. Tätä suomalaista yläluokkaa on kourallinen, KOURALLINEN. Puhutaan enemmänkin sadoista kun tuhansista ihmisistä. Luokalla tarkoitetaan että väestöä joka luokkaan kuuluu on tietty prosenttiosuus ihmisistä ei promilleja.

Niin on, kourallinen, tiedän. Se onkin syy sille, etten ole ainakaan itse löytänyt samasta luokasta kotoisin olevia ihmisiä ja en voi valittaa esim. töissä asioista, jotka ovat minulle arkisia ongelmia. En siis sinänsä sano, että itse kuuluisin tuohon kouralliseen porukkaa, muutenhan kaverinikin varmaan olisivat heitä, mutta tulen sieltä, ja sanonpa silti, että ei minunkaanlaisillani ole silti joka käänteessä vastassa hengenheimolaisia. Toisin kuin varmaan keskiluokalla. Ja se on ärsyttävää. Varsinkin kun äitini, joka nai isäni sukuun alempaa ei koskaan tajunnut, että en minä tule viihtymään keskiluokkaisten ihmisten seurassa.

Siis joo, jaan ajatuksen, että on kivaa, jos on ystäviä eri luokista, niin olisikin, mutta ei ole kivaa, jos heitä on vain itselle ”vääristä” luokista. Eli itse koen, että niistä alemmista. Edes lapsuutemme eivät ole kovinkaan samanlaisia kokemuksiltaan 👿

Millaista sinulla oli lapsuudenperheessä? Oliko kyse siis rahasta, vai millainen ympäristö se oli ja miten poikkeaa muiden lapsuudesta?

No koen, että se oli pelkkää positiivisuutta ja hyviä mahdollisuuksia täynnä. En muista mitään ikävää lapsuudestani, mutta se ei niinkään liity ”lämpimiin ihmissuhteisiin ja huolehtivaan mummoon”, vaan siis siihen, että mikään ei vain ollut huonosti. Voisin luetella lapsuudestani pelkkiä kehuja tyyliin oli mahtavaa saada purjehtia joka kesä ja aloittaa ratsastusharrastus 7-vuotiaana. Oli kivaa, kun mummi aina vei meitä eri serkkujemme mökeille ja matka Kolmårdeniin mummin kanssa oli kiva. Tai se, kun mummi maksoi koko suvun Itävältaan synttäreilleen. Ja oli kivaa käydä hänen kanssaan golf-klubilla syömässä. Tai se, kun hän maksoi meille serkun kanssa kesäisin tennisleirit Vierumäelle ja saatiin yöpyä hänen mökissään siellä. Listaa voisi vain jatkaa ja jatkaa. Tuntuu, ettei kukaan halua muistella näitä kanssani :) Pitäisi olla kurja telttareissu ja riitoja pikkuveljen kanssa ja rahat tiukilla, että saa samaistumisia. Olin ainoa lapsikin vielä.

Tuo ei kyllä kuulosta hirveän harvinaiselta, pikemminkin minusta kohtalaisen normaalilta lapsuudelta. Tuntuu siten yllättävältä, että koet olevasi noin yksin ja poikkeava. Millaisissa ympäristöissä liikut? Ehkä olet hakeutunut paikkoihin, joissa on hyvin erilaisia ihmisiä?

En myöskään tapaa ihmisiä, joiden mielestä elämä olisi heidän itsensä käsissä ja olisivat vapaita, vaan tuntemani ihmiset ovat työpaikkojensa orjia. Myös omiin mahdollisuuksiin uskominen on usein ihan olematonta. En minäkään mikään erinomainen osaaja ole, mutta ei sillä ole mitään väliä, kun en revi varallisuuttani työnteosta.

Onko tää se luokkahullu, joka kiertää paasaamassa luokkaeroista siellä täällä? Miksi se tekee niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ravuista päätellen mies on suomenruotsainen. Suurempi luokkaero tulee tuosta kuin varsinaisesti rahan määrästä. Lähtökohtaisesti luulevat olevansa ylempää rotua kuin suomenkieliset.

Suomenkielisetkin pitää rapujuhlia ainakin Helsingin seudulla.

Ja kaikkialla maakunnissa, missä on vesistöjä, joista niitä saa...

Täällä nyt kirjoiteltu paljon kulttuurisesta ja sosiaalisesta pääomasta, mutta miten jakaistte esim nelihenkisen perheen tulot (äiti,isä, tytär ja poika).

Nettotulot yhteensä alle 4000e- työväenluokka?

Nettotulot yhteensä alle 6000e!

Keskiluokka

Nettotulot yhteensä alle 9000e

Ylempi keskiluokka

Vauraat - nettotulot + 9000e/kk.

Eliitti elelee pääomatuloilla + 300 000e/ vuosi

Plus sitten vielä reippaat ansiotulot.

Vai mitä mieltä?