Petra rakastui kolmekymppisenä rikkaan perheen vesaan – nyt hän kertoo, millaista on siirtyä ylempään luokkaan

Minusta tuo 'sosiaalisen pääoman' käsite on vähän outo. Jos ei ole rahaa, ei ole tyypillisesti valtaakaan. Jos on paljon valtaa, on tyypillisesti rahaakin. Työttömällä koulutetulla ihmisellä ei ole valtaa, koska hänellä ei ole asemaa. Hänellä voi toki olla ystäviä, mutta niin voi olla kaikilla muillakin; kysymys on siitä onko niillä ystävillä valtaa, että voivat piilokorruption ja nepotismin avulla nostaa myös sinun sosiaalista asemaa. Sosiaalinen pääoma on siis merkityksetön käsite. Muodollisen koulutuksen funktio on hierarkioiden ylläpitäminen, mutta monet ihmiset ovat ymmärtäneet tuon järjestelmän hieman väärin. Opiston hierarkiassa ylöspäin nouseminen ei itsessään tuo mitään sosiaalista valtaa jos se ei johda päättävään asemaan yhteiskunnassa. Opistojen korruptio kuten esim.ruotsinkieliset kiintiöt ovat kyllä esimerkki siitä miten päättävään asemaan pääsemistä vaikeutetaan alkuvaiheessa ja tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden yms. piireissä on sitten taas omat kuppikunnat.

Toki omanlaistaan sosiaalista valtaa tuo myös ulkonäkö ja taidot ja sen myötä voi helpommin päästä sellaiseen asemaan, missä omaa myös laillista valtaa ja rahaa. Mutta esim.kielitaito itsessään ei tuo valtaa jos ketään ei kiinnosta kuulla mitä sinulla on sanottavana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ja paljastava yksityiskohta sivistyksestä nuo paperilautaset ja syy niihin.

Minusta tuo oli ihan omituinen yksityiskohta. Olen duuritaustainen itsekin eikä meillä kyllä syöty paperilautasilta. Eikä missään muussa tutussa duunariperheessä muuten, paitsi ehkä joskus kesämökkioloissa.

Äitini kattaa edelleen ruokapöydän paljon nätimmin kuin minä.

No näinpä. Pikemminkin on käsitys, että duunariperheissä ollaan ylpeitä siitä, että asiota tehdään, ja lautaset ilman muuta pestään ruoan jälkeen. Rikkaissa perheissä joku kotiapulainen ehkä pesee, tai jos oikein heittäydytään riehakkaiksi niin syödään niiltä paperilautasilta, koska ensinnäkin rahaa riittää  ostaa vaikka miljoona sellaista, ja toisekseen, pitäähän välillä vähän hullutella ja leikitellä!

Kyllähän ne pahvilautaset kuullostavat aika siltä syrjäytyneeltä alaluokalta, jonka käsitys lapsiperheen ruokailusta on, että äiti huiskaisee pussillisen pakasteranskalaisia pellille ja uuniin ja siinä se ateria sitten on.

Alaluokka pyrkii siihen mihin yläluokkakin.  Vaivattomaan elämään ja aikaa itselle.  Työ on vain rasittavampaa ja sitä pitää tehdä enemmän  edes ranskisten eteen  ja massatuotettuihin huveihin. 

1960-luvulla mentiin myös toiseen suuntaan: köyhäilyyn. Ei olisi saanut omistaa autoa eikä asuntoa. Märta Tikkanen muisteli, miten olisi pitänyt muuttaa veneen alle ollakseen uskottava.

Toki samaan aikaan alhaalta noustiin ylös. Tämä synnytti keskiluokkaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä7437 kirjoitti:

On paljon muitakin seikkoja, jotka määräävät eri yhteiskuntaluokkiin kuulumisen. Esim eräs Suomen rikkaimpiin kuuluva Toivosen perhe, ei koskaan päässyt piireihin sisään, koska varallisuutensa on peräisin putkiliikkeestä.

Toki ostivat kalliin huoneiston Kaivopuistosta ja järkyn näköinen Toivosen tytär "osti" komean aviomiehen putkiliikkeen toimitusjohtajaksi. Mutta heidän tyttärensä, kaikesta pyrkyryydestään huolimatta eivät koskaan päässeet meidän purjehdusseuroihin, viikonloppukutsuihin kartanoihin tms.

Toivosen tytöt ovat kuitenkin päässeet talousalan julkaisuihin toisin kuin Kaivopuiston ikuiset taidehistorian/sisustussuunnittelun bättre folk tyttäret :)

Todellakin ovat päässeet ihan valuuttarikoksista ja veronkierrosta leivättömän pöydän ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäisin yläluokan tai ylemmän luokan sijaan nimitystä hyvätuloinen tai erittäin varakas. Tai jopa vanha yläluokka.

Modernin yläluokan edustajiksi lasken nykyaikana esimerkiksi intellektuellit, taiteilijat ja kirjailijat, eli kaikki ne jotka tuottavat ihmisenä olemisesta jotain sellaista tietoa ja ajatuksia mitä itsessään tyhjä varakkuus ei pysty tuottamaan.

Vähän kuin entisajan sivistysporvaristo

Porvaristo viittaa kaupan alalla toimineisiin kaupunkilaisiin. Nuo intellektuellit, taiteilijat ja kirjailijat joihin viittasin ovat olleet aina aika paljon kirjavampaa väkeä. Mutta on heissä vähän perinteiseen porvaristoonkin kuuluvia varmasti ollut.

Onhan porvaristoon luettu myös käsityöläisiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

On todellakin. Ehkä keskiluokassa elävä ei sitä vain havaitse.

t.yläluokasta olija todellakin huomaa sen

Minä näen eri tulotason ja elämäntavan ihmisiä, en luokkia.

Eli sinä näet, että ihmiset elävät erilaisia elämäntapoja, mutta et hiffaa, että siinä on olemassa tiettyjä tyyppejä, joihin ne voidaan luokitella. Oletatko, että jokainen elää niin äärimmäisen individualistisesti ettei heitä voi luokittaa millään tavalla?

Aina voi yrittää, mutta se on vaikeaa ja melko turhaa.

Samassa perheessäkin on henkisesti duunareita ja keskiluokkaisia, ihan niin kuin joku on luonteeltaan enemmän kaupunkilainen ja toinen on maalaisihminen.

Jotkut yrittävät tyypittää elämänsä ulkonaisesti vastaamaan ihannetta ja viiteryhmää. Luokittelu on kuitenkin suurimmaksi osaksi yhdentekevää, yhteiskunnan jatkuvasti muuntuessa ja rajojen siirtyessä edes takaisin.

Elämäntavat muuttuvat myös iän ja ajan myötä. Etenkin nuorena käydään läpi porvarillisempia että vapaampia aikoja.

Mikäli puhutaan tulojen määrästä, sehän voi vaihdella paljonkin per kuukausi. Joku onkin vitsaillut, että jossakin kuussa on keskiluokkaa ja toisessa ei.

Maku harvemmin muuttuu. Jos on tehnyt pesäeroa Thaimaan lihapullaturisteihin, niin ei sinne ihan yht'äkkiä tule lähdettyä vain koska oli pienempi tili jossain kuussa.

Maku muuttuu ja muodit muuttuvat. Viime vuoden juntti on tämän vuoden villitys.

Thaimaasta löytynee monenlaista lomakohdetta ja aktiviteettia. Näin sivuhuomautuksena.

Perustinkin jaotteluni puhtaasti tulorajoihin, joilla eri luokkia on yritetty erotella toisistaan.

Rahan käyttömahdollisuus ja -tavat on selkeästi nähtävissä.  Henkisistä pääomista ei erkkikään ota selvää, yhdellä yhtä, toisella toista.  Yksi jako on työpalkallaan elävät ja sitten puhtaasti  muusta elävät. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Minusta tuo 'sosiaalisen pääoman' käsite on vähän outo. Jos ei ole rahaa, ei ole tyypillisesti valtaakaan. Jos on paljon valtaa, on tyypillisesti rahaakin. Työttömällä koulutetulla ihmisellä ei ole valtaa, koska hänellä ei ole asemaa. Hänellä voi toki olla ystäviä, mutta niin voi olla kaikilla muillakin; kysymys on siitä onko niillä ystävillä valtaa, että voivat piilokorruption ja nepotismin avulla nostaa myös sinun sosiaalista asemaa. Sosiaalinen pääoma on siis merkityksetön käsite. Muodollisen koulutuksen funktio on hierarkioiden ylläpitäminen, mutta monet ihmiset ovat ymmärtäneet tuon järjestelmän hieman väärin. Opiston hierarkiassa ylöspäin nouseminen ei itsessään tuo mitään sosiaalista valtaa jos se ei johda päättävään asemaan yhteiskunnassa. Opistojen korruptio kuten esim.ruotsinkieliset kiintiöt ovat kyllä esimerkki siitä miten päättävään asemaan pääsemistä vaikeutetaan alkuvaiheessa ja tutkijoiden ja jatko-opiskelijoiden yms. piireissä on sitten taas omat kuppikunnat.

Toki omanlaistaan sosiaalista valtaa tuo myös ulkonäkö ja taidot ja sen myötä voi helpommin päästä sellaiseen asemaan, missä omaa myös laillista valtaa ja rahaa. Mutta esim.kielitaito itsessään ei tuo valtaa jos ketään ei kiinnosta kuulla mitä sinulla on sanottavana. 

Sosiaalinen pääoma tarkoittaa verkostoa, jonka tyyli vaihtelee hiukan ihmisestä riippuen.

Parhaiten menee niillä, jotka tuntevat monella tavalla hyödyllisiä ihmisiä. Toisista on apua materiaalisesti, toiset ovat enemmän ystäviä tai tuntevat muita jotka kannattaa tuntea.

Tämä on myös tutkitusti suurin kateuden syy, koska verkostot tuovat huomiota ja sitä kautta etuja. Verkostot eivät vaadi rahaa, mutta edesauttavat toimeentuloa ja hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ja paljastava yksityiskohta sivistyksestä nuo paperilautaset ja syy niihin.

Minusta tuo oli ihan omituinen yksityiskohta. Olen duuritaustainen itsekin eikä meillä kyllä syöty paperilautasilta. Eikä missään muussa tutussa duunariperheessä muuten, paitsi ehkä joskus kesämökkioloissa.

Äitini kattaa edelleen ruokapöydän paljon nätimmin kuin minä.

Samaa ihmettelin. Ei kai kirjoittaja tai tämä Petra vain kuvittele, että paperilautaset ovat jotenkin yleisiä duunariperheissä. En ole koskaan törmännyt paperilautasiin muualla kuin lastenkutsuilla , grillijuhlissa tai retkillä. 

Niitä markkinoitiin 80-luvulla ihan kaikille lomanviettäjille sloganilla "Tiskitöntä kesää." Astianpesukoneet eivät olleet joka keittiön standardeja, etenkään mökeillä.

Niinpä meilläkin syötiin niistä kesäisin, tai jos kukaan ei kerta kaikkiaan ehtinyt tiskata.

No eikö tuolloin tiskaaminen nimenomaan ollut ihan itsestäänselvyys, kun ei kukaan vielä ollut tottunut tiskikoneisiin. MIksi nimenomaan pienituloiset duunarit olisivat yhtäkkiä niin laiskoja, etteivät jaksaisi tiskata? 

Meillä ei olisi ikinä tuhlattu paperilautasiin - jos ei pystytty käyttämään normiastioita niin sitten käytettiin pestyjä jugurttipurkkeja. Myös muovisia aterimia onnistuttiin jostain keräämään (kun jossain syötiin niistä niin ne käärittiin vähin äänin vessapaperiin ja vietiin kotiin pestäväksi ja uusiokäyttöön).

Ja ihan 'keskiluokkaisia' , vanhemmat ope ja insinööri - mut raha piti säästää (asuntolainaan varmaan?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ja paljastava yksityiskohta sivistyksestä nuo paperilautaset ja syy niihin.

Minusta tuo oli ihan omituinen yksityiskohta. Olen duuritaustainen itsekin eikä meillä kyllä syöty paperilautasilta. Eikä missään muussa tutussa duunariperheessä muuten, paitsi ehkä joskus kesämökkioloissa.

Äitini kattaa edelleen ruokapöydän paljon nätimmin kuin minä.

Samaa ihmettelin. Ei kai kirjoittaja tai tämä Petra vain kuvittele, että paperilautaset ovat jotenkin yleisiä duunariperheissä. En ole koskaan törmännyt paperilautasiin muualla kuin lastenkutsuilla , grillijuhlissa tai retkillä. 

Niitä markkinoitiin 80-luvulla ihan kaikille lomanviettäjille sloganilla "Tiskitöntä kesää." Astianpesukoneet eivät olleet joka keittiön standardeja, etenkään mökeillä.

Niinpä meilläkin syötiin niistä kesäisin, tai jos kukaan ei kerta kaikkiaan ehtinyt tiskata.

No eikö tuolloin tiskaaminen nimenomaan ollut ihan itsestäänselvyys, kun ei kukaan vielä ollut tottunut tiskikoneisiin. MIksi nimenomaan pienituloiset duunarit olisivat yhtäkkiä niin laiskoja, etteivät jaksaisi tiskata? 

Ohi

Meillä syödään sekä ranskalaiset, hernekeitto ja pihvit paperilautasilta n.puolet vuodesta.

Miksi ja mihin luokkaan kuulut? 

Luokkani saat määritellä itse , minä en ole koskaan tuntenut tarvetta miettiä sitä.

Kertakäyttöastiat mökillä.

Mutta silti tulit ketjuun, jossa puhutaan nimenomaan niistä luokista? 

Jos asut puolet vuodesta mökillä, et taida ihan alimpiin luokkiin ainakaan kuulua. Alimmilla luokilla ei ole mökkiä saati sitten mahdollista viettää siellä puolet vuodesta. Eli vahvistaa oletustani, että pienituloisimmat duunarit eivät ainakaan ensimmäisenä ole vaihtamassa kertakäyttöastioihin. 

Minun kokemukseni mukaan yhteiskuntaluokista duunarit ovat veemäisin, katkerin, kateellisin ja pahansuovin.

Onpas aaveella hämmästyttävä määrä eliittiä ja eliitin kavereita. ;-)

Ja kuitenkaan eivät ole keksineet lauantai-illaksi tämän parempaa tekemistä. Nythän olisi rapujuhlien aikakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytvittuoikeesti. Suomessa ei ole mitään ”luokkia”. Tollasta paskaa se me naisetkin on nykyään. Ajatella että se oli aikanaan semijärkevä lehti.

On todellakin. Ehkä keskiluokassa elävä ei sitä vain havaitse.

t.yläluokasta olija todellakin huomaa sen

Keskiluokkainen haluaa kieltäytyä näkemästä luokkaeroja koska haluaa itse uskoa olevansa parempaa väkeä. Työväenluokkainen taas näkee ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näistä asioista ei saisi puhua? Kyllä meillä on olemassa yhteiskuntaluokkia ja ihmisillä on kokemuksia siitä, että puoliso on eri luokasta lähhöisin kuin itse on ja se tekee elämään omia vivahteita. Oman miehen kotona esim. Oli kokopäivätyöhön palkattu kodinhoitaja, joka hoiti ne tiskit ja lapset.

Tämä kodinhoitajat olivat ihan yleisiä vielä 70-luvulle asti, ihan työläisperheissä, koska nuoret naiset muuttivat maalta pienistä kylistä paremman elämän toivossa ja sitten oli iäkkäämmät nsiset, jotka kiersi talosta taloon. Ennen päiväkoteja ei ollut, kaupungissa saattoi oli yksi päiväkoti, johon pääsi köyhien yh-lapset.

Olen duunari perheestä ja myös meillä oli kodinhoitaja, pyykit pesetettiin pesulassa ja äitini kävi kampaajalla viikottain, vaikka äiti omi kaupassa myyjänä.

Ohis, meillä päiväkoti oli pitkään pääasiassa vauraammille joilla oli varaa maksaa hoidosta. Tai sitten esim. hoitajan työpaikalla oli päiväkoti ja työnantaja sai kätevästi rahansa takaisin. Eräs hoitaja, tosin eri kunnassa mutta samoilla seuduilla, tienasi 80-luvulla 4000mk kuussa ja maksoi lapsensa hoidosta 2000mk. Varmasti sama päti meilläkin.

Kodinhoitaja ja perhepäivähoitajia oli myös, muttei niistä tiedetty vaikka puoli sukua oli nuivalla kunnalla töissä. Itse asiassa juuri siksi. Kunta oli vauras ja saita. Meillä päti pitkään vanhan ajan arvojärjestys, missä papit, lukkarit, opettajat ja ison talon isännät tulivat ensin.

Kun katsoin netistä löytyneitä vanhoja valokuvia, näki miten lastenrattaita työnsivät isoäidit v. 1970. Tuohon aikaan oli siis luokkajakoa, jota helpotti sosiaalinen pääoma.

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan yhteiskuntaluokista duunarit ovat veemäisin, katkerin, kateellisin ja pahansuovin.

Minä en näe suurtakaan eroa veemäisissä keskiluokkaisissa.

Tulee mieleen Hyacinth Bucket

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ja paljastava yksityiskohta sivistyksestä nuo paperilautaset ja syy niihin.

Minusta tuo oli ihan omituinen yksityiskohta. Olen duuritaustainen itsekin eikä meillä kyllä syöty paperilautasilta. Eikä missään muussa tutussa duunariperheessä muuten, paitsi ehkä joskus kesämökkioloissa.

Äitini kattaa edelleen ruokapöydän paljon nätimmin kuin minä.

Samaa ihmettelin. Ei kai kirjoittaja tai tämä Petra vain kuvittele, että paperilautaset ovat jotenkin yleisiä duunariperheissä. En ole koskaan törmännyt paperilautasiin muualla kuin lastenkutsuilla , grillijuhlissa tai retkillä. 

Niitä markkinoitiin 80-luvulla ihan kaikille lomanviettäjille sloganilla "Tiskitöntä kesää." Astianpesukoneet eivät olleet joka keittiön standardeja, etenkään mökeillä.

Niinpä meilläkin syötiin niistä kesäisin, tai jos kukaan ei kerta kaikkiaan ehtinyt tiskata.

No eikö tuolloin tiskaaminen nimenomaan ollut ihan itsestäänselvyys, kun ei kukaan vielä ollut tottunut tiskikoneisiin. MIksi nimenomaan pienituloiset duunarit olisivat yhtäkkiä niin laiskoja, etteivät jaksaisi tiskata? 

Ohi

Meillä syödään sekä ranskalaiset, hernekeitto ja pihvit paperilautasilta n.puolet vuodesta.

Miksi ja mihin luokkaan kuulut? 

Luokkani saat määritellä itse , minä en ole koskaan tuntenut tarvetta miettiä sitä.

Kertakäyttöastiat mökillä.

Mutta silti tulit ketjuun, jossa puhutaan nimenomaan niistä luokista? 

Jos asut puolet vuodesta mökillä, et taida ihan alimpiin luokkiin ainakaan kuulua. Alimmilla luokilla ei ole mökkiä saati sitten mahdollista viettää siellä puolet vuodesta. Eli vahvistaa oletustani, että pienituloisimmat duunarit eivät ainakaan ensimmäisenä ole vaihtamassa kertakäyttöastioihin. 

Hyvin voi olla mökkinä jokin suvun vanha rakennus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näistä asioista ei saisi puhua? Kyllä meillä on olemassa yhteiskuntaluokkia ja ihmisillä on kokemuksia siitä, että puoliso on eri luokasta lähhöisin kuin itse on ja se tekee elämään omia vivahteita. Oman miehen kotona esim. Oli kokopäivätyöhön palkattu kodinhoitaja, joka hoiti ne tiskit ja lapset.

Tämä kodinhoitajat olivat ihan yleisiä vielä 70-luvulle asti, ihan työläisperheissä, koska nuoret naiset muuttivat maalta pienistä kylistä paremman elämän toivossa ja sitten oli iäkkäämmät nsiset, jotka kiersi talosta taloon. Ennen päiväkoteja ei ollut, kaupungissa saattoi oli yksi päiväkoti, johon pääsi köyhien yh-lapset.

Olen duunari perheestä ja myös meillä oli kodinhoitaja, pyykit pesetettiin pesulassa ja äitini kävi kampaajalla viikottain, vaikka äiti omi kaupassa myyjänä.

Ohis, meillä päiväkoti oli pitkään pääasiassa vauraammille joilla oli varaa maksaa hoidosta. Tai sitten esim. hoitajan työpaikalla oli päiväkoti ja työnantaja sai kätevästi rahansa takaisin. Eräs hoitaja, tosin eri kunnassa mutta samoilla seuduilla, tienasi 80-luvulla 4000mk kuussa ja maksoi lapsensa hoidosta 2000mk. Varmasti sama päti meilläkin.

Kodinhoitaja ja perhepäivähoitajia oli myös, muttei niistä tiedetty vaikka puoli sukua oli nuivalla kunnalla töissä. Itse asiassa juuri siksi. Kunta oli vauras ja saita. Meillä päti pitkään vanhan ajan arvojärjestys, missä papit, lukkarit, opettajat ja ison talon isännät tulivat ensin.

Kun katsoin netistä löytyneitä vanhoja valokuvia, näki miten lastenrattaita työnsivät isoäidit v. 1970. Tuohon aikaan oli siis luokkajakoa, jota helpotti sosiaalinen pääoma.

Minä olin päivähoitoikäinen 70-luvulla. Tuolloin päiväkotiin pääsi vain 'sosiaalitapausten' lapset. Omat työssäkäyvät vanhemmat joutuivat palkkaamaan meille jonkun Rouvan päviåhoitajaksi ihan omalla rahalla ja lähes koko äidin palkka meni siihen sivukuluineen (äiti ope isä insinööri) Eikä töistä voinut jäädä vuosiksi kotiin hoitamaan lapsia vaan äiti pelasi esim töihin kun pikkuveli oli alle 2kk.

Vierailija kirjoitti:

Aloin miettimään että onkohan ne u l i e n tasot ihan vaan näitä perinteisiä luokkia. Luokkien välillä ylöspäin siirtyminen vaatii joko hyvää tuuria tai että sinulla on jotain extraa verrattuna muihin omassa luokassasi oleviin.

Tästähän ongelmassa on suurimmaksi osaksi kyse. Eniten vastentahtoaan yksin eläviä lapsettomia miehiä on työväenluokasta. Vastakohtana facessa on taas oikein tukiryhmä yksin lapsen hankintaa tai kumppanuus vanhemmuutta suunnitteleville keskiluokkaisille/ylemmän-keskiluokan naisille. Samaan aikaan Tinderissä ym. treffi palveluissa on pilvin pimein samanikäisiä yksinäisiä duunarimiehiä.

Blaa blaa blaa. Ihanko oikeasti ihmiset jaksaa miettiä tuollaisia.

Onnellisia ihmisiä ja suhteita on ihan kaikissa “yhteiskuntaluokissa” ja ihmiset nai ristiin, ovat naineet maailman sivun verran. End of story.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava ja paljastava yksityiskohta sivistyksestä nuo paperilautaset ja syy niihin.

Minusta tuo oli ihan omituinen yksityiskohta. Olen duuritaustainen itsekin eikä meillä kyllä syöty paperilautasilta. Eikä missään muussa tutussa duunariperheessä muuten, paitsi ehkä joskus kesämökkioloissa.

Äitini kattaa edelleen ruokapöydän paljon nätimmin kuin minä.

Samaa ihmettelin. Ei kai kirjoittaja tai tämä Petra vain kuvittele, että paperilautaset ovat jotenkin yleisiä duunariperheissä. En ole koskaan törmännyt paperilautasiin muualla kuin lastenkutsuilla , grillijuhlissa tai retkillä. 

Niitä markkinoitiin 80-luvulla ihan kaikille lomanviettäjille sloganilla "Tiskitöntä kesää." Astianpesukoneet eivät olleet joka keittiön standardeja, etenkään mökeillä.

Niinpä meilläkin syötiin niistä kesäisin, tai jos kukaan ei kerta kaikkiaan ehtinyt tiskata.

No eikö tuolloin tiskaaminen nimenomaan ollut ihan itsestäänselvyys, kun ei kukaan vielä ollut tottunut tiskikoneisiin. MIksi nimenomaan pienituloiset duunarit olisivat yhtäkkiä niin laiskoja, etteivät jaksaisi tiskata? 

Ohi

Meillä syödään sekä ranskalaiset, hernekeitto ja pihvit paperilautasilta n.puolet vuodesta.

Miksi ja mihin luokkaan kuulut? 

Luokkani saat määritellä itse , minä en ole koskaan tuntenut tarvetta miettiä sitä.

Kertakäyttöastiat mökillä.

Mutta silti tulit ketjuun, jossa puhutaan nimenomaan niistä luokista? 

Jos asut puolet vuodesta mökillä, et taida ihan alimpiin luokkiin ainakaan kuulua. Alimmilla luokilla ei ole mökkiä saati sitten mahdollista viettää siellä puolet vuodesta. Eli vahvistaa oletustani, että pienituloisimmat duunarit eivät ainakaan ensimmäisenä ole vaihtamassa kertakäyttöastioihin. 

Hyvin voi olla mökkinä jokin suvun vanha rakennus.

No eipä sekään kovin alaluokkaiselta vaikuta. Ja edelleen se, että mökillä hengaillaan puolet vuodesta eikä tarvitse käydä töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Moni näköjään uskottelee itselleen kuuluvansa ylempään luokkaan kuin muiden mielestä kuuluu.

Duunarit kirjoittavat kuuluvansa keskiluokkaan ja sivistysporvarit uskovat kuuluvansa yläluokkaan...

Pieni osa duunareista on tulojen puolesta keskiluokkaa. Mitä porvaristoontulee sen rikkaimman osan ja yläluokan ero rupeaa olemaan häilyvä.