Lue keskustelun säännöt.
Onko syöpään kuoleminen rauhallinen ja kaunis kuolema?
11.10.2013 |
Tuttavallani on todettu erittäin aggressiivinen syöpä, viikko sitten annettin elinaikaa 2-4 kk. Sädehoitoa annetaan kuitenkin, ei voida leikata kaikkia pois (syöpä on vatskalvoissa) ja levinnyt myös muualle.
Luulen että ystäväni on shokissa, eikä osaa ajatella asiaa kirkkaasti.
Minulle hän vain kertoilee siitä miten kaunis ja rauhallinen kuolema tulee olemaan.
Minä kuitenkin epäilen, ettei kuolema ole niin ihana kokemus, eikös se ole aika kivulias syöpään kuoleminen?
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä, mahdoton sanoa etukäteen. Olen työni puolesta saattanut "viimeiselle" matkalle, toiset ovat kuolleet ihan järkyttävällä tavalla kitumalla, kun mitkään oloa helpottavat lääkkeet eivät auta (tai lääkäri ei uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä!), toiset taas kirjaimellisesti nukkuneet pois ilman mitään tuskia.
Hoitajan roolista antaisin omaisille tähän tilanteeseen yhden vinkin: vaatikaa kuolevalle omaisellenne kipulääkitys sellaiseen kuntoon, että noita kamalia kitumiskuolemia ei pääse tulemaan. Tehkää se arkipäivänä ns, virka-aikaan, jolloin osastolla on paikalla tai ainakin puhelimen päässä osaston "omat" lääkärit! Päivystävä lääkäri ei useinkaan uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä lääkettä, jos tilanne pääsee tulemaan yllättäen.
Karmeeta, kyllä hoitohenkilökunnan pitäisi osata hoitaa potilas loppuun asti ilman omaisia! Ei omainen välttämättä tajua tai jaksa surussaan ja järkytyksessään. Kyllä omaisen pitäisi pystyä luottamaan hoitohenkilökuntaan missä tahansa laitoksessa tässä "hyvinvointivaltiossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun läheinen vaivutettiin viimeisiksi päiviksi sedaatioon. Nukkui pois.
Hänellä ei ollut juuri kipuja, mutta oli ahdistunut ja peloissaan. Eräänlaista kipuilua sekin. Ihme, ettei tuota sedaatiota käytetä enemmän. Se on lempeä tapa lähteä.
Tätä ihmettelen myös.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.10.2014 klo 15:44"]Yksi tuttu kuoli rauhallisesti, veti viimeisen henkäyksen ja poistui. Toinen tuttu huusi loppuun saakka apua yms. Riippunee vähän henkilöstä ja siitä miten on tilanteen käsitellyt/hyväksynyt myöskin. Tietysti kivuista ja muista myöskin.
Apua-huudot kertoo yleensä siitä, että ihminen on jo ns hämärän rajamailla. Verrattavissa siihen, kun monesti kuolevat muistisairaat alkavat olemaan kiireisiä ja koko ajan kotiinlähdössä.
Onko näin? Toivottavasti.
Olin paikalla, kun keuhkotautisyöpäpotilas oli tukehtua räkäänsä, meni tajuttomaksi, laski allensa ja kuoli, kaukana kauniista kuolemasta. Rauhallinen kuolema siksi, kun oli liian heikko liikkuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Olin paikalla, kun keuhkotautisyöpäpotilas oli tukehtua räkäänsä, meni tajuttomaksi, laski allensa ja kuoli, kaukana kauniista kuolemasta. Rauhallinen kuolema siksi, kun oli liian heikko liikkuakseen.
..siis keuhkosyöpäpotilas...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 17:10"]
Äitini kuoli keuhkosyöpään, ja pari viimeistä viikkoa ainakin vaikutti hyvin rauhalliselta. Onneksi sai olla saattohoitokodissa, jossa morfiinitarjoilu oli kohdallaan. :)
[/quote]
Se ei tarkoita että hänellä ei ollut kipuja. Morfiini vie ihmiseltä tajun. Jos ihminen on sekaisin kuin seinäkello niin se ei tarkoita että sillä ei ole kipuja.
[/quote]
Kyllä se sitä aika pitkälti tarkoittaa. Morfiini vie oikein annosteltuna ihmiseltä kivun, hieman ylenmäärin annosteltuna myös tajun ja hengen.
[/quote]
Tajuatko että se ihminen tajuaa koko ajan kuitenkin kaikki ympärillä olevan. Olen itse ollut morfiini lääkityksellä ja voin sanoa että mielummin olisin kuollut.
Kipukaan ei ole mitään siihen verrattuna että huomaa että ei kykene kontroloimaan itseään eikä ilmaisemaan itseään. [/quote] Tämä! :.(
Oman äitini kuolema oli rauhallinen. Hän kuoli rintasyöpään. Loppuaikana hänellä oli voimakkaat kipulääkkeet, niin ei ollut kipuja. Hän vain pikkuhiljaa lakkasi hengittämästä, oli kai jo jotenkin tajuton. Ei oikeastaan tiennyt missä vaiheessa oli elossa tai kuollut, semmoinen liukuva tapahtuma.
Ihan kotona kuoli perheen läsnäollessa.
Hän tosin ei halunnut hoitoa ja sen takia kyllä kuolikin. Olisi pitänyt mennä heti hoitoon, kun havaitsi patin. Suosittelen kaikille, että jos löydätte jotakin poikkeavaa, niin äkkiä lääkäriin. Nopeus on ensiarvoisen tärkeää syövän hoidossa, ennen kuin tulee etäpesäkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko että se ihminen tajuaa koko ajan kuitenkin kaikki ympärillä olevan. Olen itse ollut morfiini lääkityksellä ja voin sanoa että mielummin olisin kuollut.
Kipukaan ei ole mitään siihen verrattuna että huomaa että ei kykene kontroloimaan itseään eikä ilmaisemaan itseään.
Tämähän tehdäänkin juuri siksi, että kuolema ulospäin näyttäisi rauhalliselta. Kuolema on aina sisäisesti hirveä. Se on liikaa ihmisille, joten heille syötetään pajunköyttä "rauhallisesta kuolemasta".
Ei ole. Lähihoitajana vanhuspaikassa, meillä ei ole aikaa olla kuolevien seurassa. Kamala kiire koko ajan vuorossa. Aika kuluu ruokailuissa, syöttämisissä, siivouksessa, pyykkihommissa. Avustavaa henkilökuntaa ei ole. Hosumalla tehdään hoitotoimet. Kirjauksessa kuluu liian paljon aikaa. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Kuolevat ovat yksin huoneissaan. Onneksi määrä-aikaisuus loppuu pian, en jaksa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan aina ole. Appiukko näki harhoja, yritti lähteä viimeisillä voimillaan seikkailemaan. Kuolema tuli kyllä lopussa nopeasti, alle viikossa kuihtui pois ja kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Lähihoitajana vanhuspaikassa, meillä ei ole aikaa olla kuolevien seurassa. Kamala kiire koko ajan vuorossa. Aika kuluu ruokailuissa, syöttämisissä, siivouksessa, pyykkihommissa. Avustavaa henkilökuntaa ei ole. Hosumalla tehdään hoitotoimet. Kirjauksessa kuluu liian paljon aikaa. Mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Kuolevat ovat yksin huoneissaan. Onneksi määrä-aikaisuus loppuu pian, en jaksa enää.
Järkyttävää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Moni tukehtuu kuoliaaksi.
Riippuu paljonko lääkärit on valmiita auttamaan. Jos et saa kivunlievitystä niin tottakai se kuolema on rauhatonta ja kivuliasta. Joku sairaala on viimeinen paikka missä halauisin kuolla. Suomessa lääkärit eivät anna morfiinia kotiin. Minä jos olisin kuolemassa niin haluaisin ainakin omassa kotona kuolla samalla kun annostelen itseeni morfiinia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AIheesta ikäkkäiden vanhempieni kanssa keskustelua juuri. Olivat olleet setäni vieraina sairaalaosastolla. Sedällä oli morfiinilaastari, joka oli kiinni rintahaivenissa. Ei siis tehonnut juurikaan. Kun äitini siitä sanoi, karvat raakattiin ja laastari laitettiin uusiksi. Setäni ei halunnut hoitoon, koska hänellä oli vakaa käsitys siitä, että kipulääkitys ei auta. Kärsi ja kuihtui kotona. Kuoleman hetkeen havahtui unesta, yksin eli, yksin kuoli.
Morfiinia pitää saada suonensisäisesti, että se lievittää kipuja. Ei laastarit auta noin isoihin kipuihin.
Onko se morfiini kallista, vai miksi sitä pihistellään?
Vierailija kirjoitti:
Onko se morfiini kallista, vai miksi sitä pihistellään?
Suomessa kaikki mikä aiheuttaa euforiaa on vahvasti säännösteltyä (tai kiellettyä) jopa sellaisilta henkilöiltä jotka ovat kuolemassa ja kovissa kivuissa. Kallista se ei todellakaan ole.
Kivunhoidosta riippuen. Joissain paikoissa saa morfiinipumpun, joissain panadol supon. Enkä edes pilaile.
Hoitajana ainakin maksasyöpäkuolemat on olleet aika hirveitä seurata kun kumpikin mummo raapi itsensä aivan kauttaaltaan verille kun maksasyöpä kutiaa ihon kautta. Pesut oli vaikeita haavojen vuoksi (kirvelee ja sattuu) ja se oli ylipäätään ahdistavaa, hulluksihan siinä tulee kun kaikkialta kutittaa 24/7 eikä mikään auta.
Jos syöpä tekee tuloaan kauan on sekin aika kamalaa varsinkin vatsa/suolistosyövissä jos ihminen painaa jonkun 27 kiloa ja on kuin kalpea varjo. Toki tätähän ei missään 2kk saa aikaiseksi. Silloin jo pelkkä sängyssä makaaminen sattuu, luut painaa ja tulee painehaavoja.
pettynyt henkilökuntiin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksilöllistä, mahdoton sanoa etukäteen. Olen työni puolesta saattanut "viimeiselle" matkalle, toiset ovat kuolleet ihan järkyttävällä tavalla kitumalla, kun mitkään oloa helpottavat lääkkeet eivät auta (tai lääkäri ei uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä!), toiset taas kirjaimellisesti nukkuneet pois ilman mitään tuskia.
Hoitajan roolista antaisin omaisille tähän tilanteeseen yhden vinkin: vaatikaa kuolevalle omaisellenne kipulääkitys sellaiseen kuntoon, että noita kamalia kitumiskuolemia ei pääse tulemaan. Tehkää se arkipäivänä ns, virka-aikaan, jolloin osastolla on paikalla tai ainakin puhelimen päässä osaston "omat" lääkärit! Päivystävä lääkäri ei useinkaan uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä lääkettä, jos tilanne pääsee tulemaan yllättäen.
Karmeeta, kyllä hoitohenkilökunnan pitäisi osata hoitaa potilas loppuun asti ilman omaisia! Ei omainen välttämättä tajua tai jaksa surussaan ja järkytyksessään. Kyllä omaisen pitäisi pystyä luottamaan hoitohenkilökuntaan missä tahansa laitoksessa tässä "hyvinvointivaltiossa".
Nokun ei se sairaanhoitaja tai lähihoitaja voi määrätä morfiinia tai oxinormia tai muutakaan vaan joutuu oikeuteen jos sellaista menee tekemään. Ja kun yleensä hoivakodeilla ja osastoilla on vaan hoitajia. Monesti olen soittanut päivystävälle lääkärille, nyt tehdään kuolemaa. Saattaa saada panadolia avuksi.
Hidas ja tuskallinen . Ihminen kuihtuu pois.
Ei ole aina kaunis.