Lue keskustelun säännöt.
Onko syöpään kuoleminen rauhallinen ja kaunis kuolema?
11.10.2013 |
Tuttavallani on todettu erittäin aggressiivinen syöpä, viikko sitten annettin elinaikaa 2-4 kk. Sädehoitoa annetaan kuitenkin, ei voida leikata kaikkia pois (syöpä on vatskalvoissa) ja levinnyt myös muualle.
Luulen että ystäväni on shokissa, eikä osaa ajatella asiaa kirkkaasti.
Minulle hän vain kertoilee siitä miten kaunis ja rauhallinen kuolema tulee olemaan.
Minä kuitenkin epäilen, ettei kuolema ole niin ihana kokemus, eikös se ole aika kivulias syöpään kuoleminen?
Kommentit (146)
Riittävästi voi lääkitä kipuja, hengenahdistusta, tukehtumisentunnetta ym. Kipupumppu on hyvä. Tarvittaessa voidaan jopa nukuttaa, jos oikein kovasti kipuja, hengenahdistusta tai muuta kärsimystä, ns. palliatiivinen sedaatio. Hidasta hiipumista ja väsymistä se yleensä on, enemmän tai vähemmän kipuja, riippuen siitä missä syöpäkudosta kasvaa ja mitä tuhoja se on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoren ihmisen kuolemassa on läsnä se traagisuus että vaikka asian olisi jo mielessään käsitellyt ja hyväksynytkin, niin vähän ennen kuoleman hetkeä saattaa tulla paniikki ja viimeinen hyödytön ponnistelu "takaisin elämään". Vanhusten kuolema on luonnollisesti usein eleettömämpi, luovuttanut ja rauhallinen.
No sehän riippuu pitkälti siitä miten hyvin opiaattihoidot tehoaa. olen kuullut, että monista ns. hankalista ihmisistä tulee loppua kohden oikeita herranenkeleitä, kun saavat tarpeeksi oloa (ja mielialaa nostavaa) opiaattilääkitystä. isoäitini kuoli mahasyöpään ja ei hän vaikuttanut saattohoidossa mitenkään kivuliaalta. kuolema itsessäänhän on varmaan aika iisi kokemus, kun tajunnan heikentyminen vähentää myös mahdolliset kivut. käsittääksenihän ensin lähtee taju ja sitten vasta tulee kuolema. tietty syövän loppuvaihe voi olla tosi raakakin, mutta sitten on ensisijaista, että lääkitään kivut pois ja vaikka tarvittaessa otetaan potilaalta taju kankaalle. muistathan tukea ystävääsi parhaasi mukaan ja kannusta kaikessa. älä mene ainakaan avaamaan suutasi omista peloistasi tms.
Mun isäni kuoli syöpään, nukkuessaan, levollisesti ja kivuitta.
Riippuu varmasti syöpätyypistä ja henkilöstä.
nelosen mummo ja isä saivat vahvoja kipulääkkeitä, joten välttämättä niitä kipuja ei ollut, kuolivat kumpikin tukehtumalla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutamia syöpäkuolemia töissä seuranneena..Jotkut on kuumeisia ja kipeitä kipulääkitään ja tajunta laskee. Sitten on limaisia joilla varmaan tunne että tukehtuu limaan vaikka sitä pois imetäänkin. Jotkut nukkuu nätisti Pois
Kipuhan on sellainen juttu ettäniitä 'kipupiikkejä', eli korkeimpia kipuyuntemuksia ei aina saa morfiinillakaan lääkittyä, sillä sen toleranssi kasvaa ja tarvitsee aina isomma annoksen ja pahinpiin kipuihin se ei aina auta. Tietenkin kaikki syövät ja kipukokemukset ovat yksilöllisiä. Jotkut kuolevat ihan saappaat jalassa ilman mitään kipua, vaikka olisi syövästä kyse.
Läheisesi taitaa nyt lohduttautua ajatuksella kivuttomasta kuolemasta. Hän on varmasti jutellut lääkärien ja hoitajien kanssa mieten palliatiivinen hoito toteutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 15:41"]
Riittävästi voi lääkitä kipuja, hengenahdistusta, tukehtumisentunnetta ym. Kipupumppu on hyvä. Tarvittaessa voidaan jopa nukuttaa, jos oikein kovasti kipuja, hengenahdistusta tai muuta kärsimystä, ns. palliatiivinen sedaatio. Hidasta hiipumista ja väsymistä se yleensä on, enemmän tai vähemmän kipuja, riippuen siitä missä syöpäkudosta kasvaa ja mitä tuhoja se on tehnyt.
[/quote]
Riippuu kylläkin siitä paikasta, missä loppuajan joutuu viettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 16:25"]
Ei.
Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
[/quote]
Kyllä jotkut terveyskeskusten vuodeosastot ovat erikoistuneet juuri syöpäpotilaisiin. Tietenkin näin isommissa kunnissa jossa on potilaiden määrän vuoksi varaa jaotella heitä sairauksien mukaan eri osastoille. Ja syöpä ei ole mikään harvinaisuus. Varmasti melkein kaikki hoitajat ja lääkärit ovat elämänsä aikana hoitaneet syöpäpotilaita. Mutta se on kyllä fakta että kivunhoito yleisesti Suomessa on lapsenkengissä. Näin olen hoitoalan ammattilaistenkin kuulut sanovat.
Äitini kuoli keuhkosyöpään, ja pari viimeistä viikkoa ainakin vaikutti hyvin rauhalliselta. Onneksi sai olla saattohoitokodissa, jossa morfiinitarjoilu oli kohdallaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli syöpään. Hänen kuolemansa oli rauhallinen. Aina näin ei tietenkään ole.
Yksilöllistä, mahdoton sanoa etukäteen. Olen työni puolesta saattanut "viimeiselle" matkalle, toiset ovat kuolleet ihan järkyttävällä tavalla kitumalla, kun mitkään oloa helpottavat lääkkeet eivät auta (tai lääkäri ei uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä!), toiset taas kirjaimellisesti nukkuneet pois ilman mitään tuskia.
Hoitajan roolista antaisin omaisille tähän tilanteeseen yhden vinkin: vaatikaa kuolevalle omaisellenne kipulääkitys sellaiseen kuntoon, että noita kamalia kitumiskuolemia ei pääse tulemaan. Tehkää se arkipäivänä ns, virka-aikaan, jolloin osastolla on paikalla tai ainakin puhelimen päässä osaston "omat" lääkärit! Päivystävä lääkäri ei useinkaan uskalla määrätä tarpeeksi isoja määriä lääkettä, jos tilanne pääsee tulemaan yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä kuoli keuhkosyöpään, loppu ei ollut kaunis ja rauhallinen, siinä ei morfiinit enää auta. verensyöksy suusta, nenästä jne ilman tarkempaa kuvausta, karmeaa, ekasta kohtauksesta selvisi, sanoi muutaman sanan, tuli toinen kohtaus mihin kuoli. nim, northia loppuun asti
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 16:25"]
Ei.
Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
[/quote]
Kyllä jotkut terveyskeskusten vuodeosastot ovat erikoistuneet juuri syöpäpotilaisiin. Tietenkin näin isommissa kunnissa jossa on potilaiden määrän vuoksi varaa jaotella heitä sairauksien mukaan eri osastoille. Ja syöpä ei ole mikään harvinaisuus. Varmasti melkein kaikki hoitajat ja lääkärit ovat elämänsä aikana hoitaneet syöpäpotilaita. Mutta se on kyllä fakta että kivunhoito yleisesti Suomessa on lapsenkengissä. Näin olen hoitoalan ammattilaistenkin kuulut sanovat.
[/quote]
Suomessa kulutetaan morfiinia yhä vieläkin paljon vähemmän henkeäkohden kuin muissa pohjoismaissa. Turha selittää asiaa millään kipulääkitystä korvaavilla hoitomenetelmillä sillä on turha yrittää uskotella että Suoemessa osattaisiin jotain paremmin kuin esim. Ruotsissa tai Norjassa. Kyse on phjimmiltaa siinä että Suomessa potilas on hallintoalamainen jonka pitää olla iloinen että ylipäänsä saa armosta hoitoa sillä Suomessa kansa on valtiota varten.
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi syöpään viime kesänä pitkän taistelun jälkeen. Viimeisen päivän hän oli kooman kaltaisessa tilassa. Kuuleeko siinä vaiheessa enää potilas mitään vai onko liian myöhäistä? En ole saanut vastauksia moniin kysymyksiin jotka vaivaa tämän takia.
Kiinnostaa myös. Jos ihminen on elvytetty infarktista hengityskonekuntoon, ymmärtääkö tai kuuleeko enää puhetta tunteja ennen kuolemaansa? Tämä vaivaa myös todella pahasti.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 16:25"]
Ei.Jos ei saa olla loppuaikaansa esim. ison sairaalan syöpäosastolla, vaan joutuu terveyskeskuksen vuodeosastolle, niin saa varautua, että niillä ei ole minkäänlaista tietoa, eikä kokemusta syöpäkipujen hoidosta.
Kyllä jotkut terveyskeskusten vuodeosastot ovat erikoistuneet juuri syöpäpotilaisiin. Tietenkin näin isommissa kunnissa jossa on potilaiden määrän vuoksi varaa jaotella heitä sairauksien mukaan eri osastoille. Ja syöpä ei ole mikään harvinaisuus. Varmasti melkein kaikki hoitajat ja lääkärit ovat elämänsä aikana hoitaneet syöpäpotilaita. Mutta se on kyllä fakta että kivunhoito yleisesti Suomessa on lapsenkengissä. Näin olen hoitoalan ammattilaistenkin kuulut sanovat.
Eikä se iso kaupunkikaan aina auta. Oma omaiseni kuoli Puolarmetsän kuntoutusosastolla, kun juuri silloin Espoo ei suostunut antamaan maksumääräystä Terhokotiin ja sitten Puolarmetsän saattohoito-osasto (pari onnetonta huonetta yhdellä käytävällä, jossa oli sitten muutama saattohoitoon keskittynyt hoitaja) oli täynnä, joten hoitajat sitten kävivät parin tunnin välein sieltä saattohoito-osastolta ylläpitämässä sedaatioa. Säälittää vieläkin se huoneen toinen asukas. Aika virkeä vanhus, joka alkoi mennä sekaisin ja karkailla, sillä viikolla kun omaiseni alkoi hiipua. Ja toki säälittää omaiseni, jolle morfiini ei toiminut eikä vienyt kipuja. Toinen omainen aiemmin naukkaili nestemäistä morfiinia vielä paria päivää ennen kuolemaansa ja pysyi tilanteeseen nähden hyvässä hapessa.
Äiti kuoli kotona saattohoidossa keuhkosyöpään. Kun ei jaksanut enää nousta sängystä, meni tajuttomaksi siitä parin tunnin päästä. Vajaan vuorokauden verran hengitteli hyvin pinnallisesti. Hengitys keveni ja keveni ja sitten loppui. Minusta kuolema oli rauhallinen, kauneuspisteitä ehkä menetettiin siitä että äidin suu oli aika auki hengittäessä.
Appiukko kuoli suolistosyöpään tk-vuodeosastolla. Hänelle laitettiin kipupumppu ja viimeisen vuorokauden nukkui rauhallisesti. Hänen kuolemansa oli hiljainen henkäisy ja paikalla olleiden mielestä kaunis tapahtuma.
Jos elinaikaa on noin vähän, alkaa jo aktiivinen saattohoito ja asiat on kuoleman hetkellä hyvässä järjestyksessä. Uskoisin näin ollen että ystäväsi varmasti saakin kauniin ja rauhallisen kuoleman kun lääkkeetkin ehditään säätää sopiviksi. Kaikille syöpäpotilaille ei yllättävää kyllä myöskään tule kovia kipuja. Syövän aiheuttamat elintoimintojen muutokset voivat viedä tajuttomaksi ja siitä kuolemaan sydänpysähdykseen ennen kuin kovia kipuja esiintyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini menehtyi syöpään viime kesänä pitkän taistelun jälkeen. Viimeisen päivän hän oli kooman kaltaisessa tilassa. Kuuleeko siinä vaiheessa enää potilas mitään vai onko liian myöhäistä? En ole saanut vastauksia moniin kysymyksiin jotka vaivaa tämän takia.
Kiinnostaa myös. Jos ihminen on elvytetty infarktista hengityskonekuntoon, ymmärtääkö tai kuuleeko enää puhetta tunteja ennen kuolemaansa? Tämä vaivaa myös todella pahasti.
Kuulon arvellaan olevan viimeinen aisti joka ihmiseltä häviää. Ainakin syöpäpotilas jonka tajunnan taso on laskenut myös ymmärtää kuulemansa, monet heistä kuitenkin perusteellisesti heräteltynä yrittävät noudattaa kehotuksia (purista kädestä jne). Harvoin heitä kuitenkaan väkisin yritetään herätellä, joten omaisesta voi tuntua että potilas on umpitajuton.
Aivoinfarktin kohdalla tilanne on hieman erilainen, ymmärtäminen riippuu paljon siitä mille aivoalueelle infarkti on osunut. Jos aivojen puhealue ei ole vaurioitunut, ymmärtäminen on mahdollista. Aivoinfarktipotilaan tajuttomuus on usein syvempää kuin syöpäpotilaan (jonka tajuttomuus usein johtuu heikentyneen yleistilan ja vahvojen kipulääkkeiden yhteisvaikutuksesta), mutta yleisesti ajatellaan että tajutonkin potilas kuulee.
T: sh neurolta
Äitini menehtyi syöpään viime kesänä pitkän taistelun jälkeen. Viimeisen päivän hän oli kooman kaltaisessa tilassa. Kuuleeko siinä vaiheessa enää potilas mitään vai onko liian myöhäistä? En ole saanut vastauksia moniin kysymyksiin jotka vaivaa tämän takia.