Olen 34v mies ja rottaillut lähes koko elämäni, "työuraa" alle 1v takana. Nyt haluaisin ryhdistäytyä jotta voisin perustaa perheen...Mitä minun kannattaa tehdä?

"Tää sama kaveri" jne.

Ihanko tosissaan luulette, että ap:n tilanne on niin harvinainen ja ainutlaatuinen, että on ainoa mies koko maassa, joka voi tällaisia pohtia ja tänne kirjoittaa?

Tilastojen mukaan syrjäytyneitä miehiä on aika iso joukko.

- Perusta firma

- Myyntityö jossain firmassa, jossa etenet kun saat jalkaa ovenväliin ts. pitää olla hyvä suhde pomoon.

- Huor aaminen ja fuckboy-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kymmenen vuoden aukko työhistoriassasi on kyllä hemmetin paha - ellet sitten tyydy jhkn "paskaduuneihin".

Sinuna yrittäisin hankkia yliopistotutkinnon ja asiantuntijastatuksen ja sitä kautta päästä mukaan työelämään.

Ap on 34v joka on viimeksi opiskellut lukiossa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen ja sitä edemmäs opiskelu vie vähintään +5 vuotta. Ap olisi nelikymppinen valmistuessaan ja vailla työkokemusta. Musta ei ole realistista tätä reittiä edeten yrittää päästä asiantuntijaksi. Akateemisilla aloilla muutenkin epävarmat työllisyysnäkymät.

Aloittaisin pohtimalla, missä ap on hyvä, mitä vahvuuksia, tietoja ja taitoja hänellä on. Ja ennen kaikkea, mikä motivoi?

Ap kirjoittaa, että on vuosien varrella pelannut paljon. Peliala on ihan valtava bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa. Se on myös ala, josta ap:lla on jo jotain kokemusta.

Se, että syö paljon, ei tee ihmisestä automaattisesti ruuanvalmistuksen ammattilaista. Kuten ei myöskään se, että pelaa, tee ihmisestä pelialan ammattilaista.

Ja sitähän en tässä yrittänytkään sanoa, vaan että se on alku.

Kuluttaahan ap paljon muutakin kuin niitä pelejä, mikset ehdottanut vaikka sohvasuunnittelijaa?

Lähihoitajaksi ap varmaan pääsisi, onkohan syksyn opintoihin vielä täydennyshakuja? Sitten, kun on niissä hommissa jonkin aikaa kitkuttanut, voi hakeutua opiskelemaan vaikka ensihoitajaksi.

Jos aloittaja on todellinen henkilö, niin jotakin mielenterveyden häikkää on pakko olla jos on koko aikuisikänsä vaan surutta loisinut yhteiskunnan elättinä, vailla mitään otetta todelliseen elämään - joka pitää siis sisällään itsestään vastuun kantamisen. Tiedän yhden vastaavan tapauksen ja sillä syyksi on sanottu masennus. Mene ja tiedä - vastenmielistä kuitenkin, että me työssäkäyvät maksetaan veroja jotta parhaassa iässä olevat ihmiset voivat maata kotona ja pelata! No, eipä heillä tulevaisuuskaan ole hääppöinen kun eläkkeita on pakko alkaa lähivuosikymmeninä pienentämään, ja tokihan suurimpina kärsijöinä ovat ne, joiden eläke ei lähtökohtaisestikaan ole hääppöinen (lusmut, jotka ovat ison osan aikuisiästään maanneet kotona).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kymmenen vuoden aukko työhistoriassasi on kyllä hemmetin paha - ellet sitten tyydy jhkn "paskaduuneihin".

Sinuna yrittäisin hankkia yliopistotutkinnon ja asiantuntijastatuksen ja sitä kautta päästä mukaan työelämään.

Ap on 34v joka on viimeksi opiskellut lukiossa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen ja sitä edemmäs opiskelu vie vähintään +5 vuotta. Ap olisi nelikymppinen valmistuessaan ja vailla työkokemusta. Musta ei ole realistista tätä reittiä edeten yrittää päästä asiantuntijaksi. Akateemisilla aloilla muutenkin epävarmat työllisyysnäkymät.

Aloittaisin pohtimalla, missä ap on hyvä, mitä vahvuuksia, tietoja ja taitoja hänellä on. Ja ennen kaikkea, mikä motivoi?

Ap kirjoittaa, että on vuosien varrella pelannut paljon. Peliala on ihan valtava bisnes, jossa liikkuu paljon rahaa. Se on myös ala, josta ap:lla on jo jotain kokemusta.

Se, että syö paljon, ei tee ihmisestä automaattisesti ruuanvalmistuksen ammattilaista. Kuten ei myöskään se, että pelaa, tee ihmisestä pelialan ammattilaista.

Ja sitähän en tässä yrittänytkään sanoa, vaan että se on alku.

Kuluttaahan ap paljon muutakin kuin niitä pelejä, mikset ehdottanut vaikka sohvasuunnittelijaa?

Lähihoitajaksi ap varmaan pääsisi, onkohan syksyn opintoihin vielä täydennyshakuja? Sitten, kun on niissä hommissa jonkin aikaa kitkuttanut, voi hakeutua opiskelemaan vaikka ensihoitajaksi.

Ja mikähän sunkin ongelma mahtaa olla? On ihan tutkitustikin urakehityksen ja työmotivaation kannalta fiksumpaa tähdätä alalle, jota kohtaan kokee kiinnostusta ja joka tukee omia vahvuuksia.

Jos ap olisi kiinnostunut huonekaluista ja sisustamisesta, niin sitten niiden pariin.

Meillä on kohta valtavat ongelmat käsillä, kun joka syrjäytynyt ja päihdekuntoutuja ohjataan hoitoalalle. Sille alalle ei ainakaan joka kaiffari sovellu ja se muuten näkyy jo nyt.

Vastaavassa tilanteessa varmaan etsisin edes jotain työtä ja lähtisin pois pääkaupunkiseudulta. Vähän huonommallakin palkalla pärjää kun lähtee pois kasvukeskuksista. Ehkä hakisin jonnekkin autotehtaalle tms. en tiedä palkkaavatko nyt mutta siellä luultavasti on paljon muitakin samanikäisiä joilta puuttuu elämästä vielä oma puoliso ja perhe. Uskon että tässä maassa on varmasti paikkoja jonne pääsee aika helposti kunhan on valmis muuttamaan jonnekkin perähikiälle.

Ilman tutkintoa on kyllä hankala perhettä perustaa. Varsinkin kun ei halua tehdä paskaduuneja ja asenne on muutenkin tuollainen. Suurin osa työssäkäyvistä on tehnyt kaikenlaista paskaduunia työuransa aluksi ja tutkinnon puute oikeasti rajoittaa pääsymahdollisuuksia työpaikkoihin.

Monesti myös tuntuu ihmisillä olevan epärealistiset palkkaodotukset ja odotetaan heti jotain +3000e palkkaa. Itse olen amk:n käynyt ja kunnallisella puolella. En tule edes ikälisien kanssa saamaan koskaan lähellekkään kolmea tonnia, mutta hyvin tuolla palkalla on täällä pikkukaupungissa saanut asunnon ostettua.

Faktahan on se että viimeistään lapsi alistaisi sinut yhteiskunnan sääntöjä noudattamaan. Niin ehkäpä kannattaisi vaikka ”paskempaankin” työhön mennä vähän kokeilemaan onnistuuko se yhteiskunnan nöyränä osasena oleminen ylipäänsä enää ollenkaan.

Sinusta saa siinä mielessä naiivin kuvan että tuollaisen yhteiskunnallisen tauon jälkeen ajattelet että homma menee niin että alkaa vaan tehdä niin siinä se sitten on. Olethan kuitenkin miettinyt mikä se este on aiemmin ollut ryhtymästä toimeen? Jotain on täytynyt muuttua ratkaisevasti jos 15 vuoden toimettomuus ja lamaannus on mahdollista vaihtaa kertaheitolla uran luomiseen.

Yhteiskunta myös toimii niin että siitä sakotetaan ettei ole kiinnostanut olla mukana niin aika lähellä utopiaa toivoa että käden käänteessä on samat mahdollisuudet käsillä kuin niillä jotka on tunnollisesti suorittanut rakentavana osasena oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ainakin naisen osalta suosittelen, että etsit naisen Itä-Euroopasta tai Itä-Aasiasta. Ihan pelkästään jo oman mielenterveytesi ja parisuhdetyytyväisyytesi vuoksi.

Miten hän pystyisi elättämään tällaisen naisen, jos itsekin elää tuilla?

Tietysti molemmat eläisivät virallisesti omissa asunnoissaan, ja saisivat täydet yksineläjän tuet.

Sitten toista asuntoa voisi pimeästi vuokrata eteenpäin ja saada mukavat lisätulot näin

Rupea rekkakuskiksi. Tienestit ovat hyvät. Roskakuskeilla myös. Kummistakin on pulaakin.

Tai metsäkoneenkuljettajaksi.

Tai hitsariksi.

Ylipäänsä "järkevät" toisen asteen tutkinnot työllistävät ihan hyvin, kunhan hommaat kelvolliset harjoittelupaikat. Tämä, tai yrittäjäksi ryhtyminen, on käytännössä ainoat tavat millä pääset takaisin yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi antaa elämänsä mennä 34-vuotiaaksi asti noin hukkaan? Olen itse sinua melkein 10 vuotta nuorempi, valmistunut maisteriksi, ja kolma vuotta työelämää takana. En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa jolla ei ole koulutusta eikä työhistoriaa, tulisi lähinnä mieleen että haluaa elämään siivelleni ja kohta saisin itse tienata perheen rahat JA hoitaa kodin JA puristaa miehelle kakarat JA hoitaa ne JA tsempata miehen haahuiluja (jotka olisi pitänyt hoitaa alta siinä 18-25-vuotiaana). Ei kiitos!

Sentään ap ei ehkä ole tuollainen k-pää.

Vierailija kirjoitti:

Miten oot onnistunut saamaan tukia 15 vuotta ilman, että sua on velvoitettu hankkimaan ammatillinen koulutus?

Helpostihan tuo käy. Toimeentulotukea nyt vähintään saa vaikka kieltäytyisi kaikesta yhteistyöstä työkkärin kanssa. Vaikea edes kuvitella miten joku voitaisiin velvoittaa hankkimaan ammatillinen koulutus. Jos ei äly riitä niin ei niitä papereita saa ja jos taas äly riittää niin aina voi suhmuroida ne näytöt niin ettei mene läpi tai jättää vaan kokonaan tekemättä.

Itselläni ei ole ammatillista koulutusta ja ikä on siinä 35 paikkeilla. Olen ollut enimmäkseen työtön. Tutuista löytyy nelikymppisiä joilla ei ole koulutusta mutta silti ovat olleet 10+vuotta erinäisissä hommissa mm. metallipuolella ja samalla työnantajalla. Ei ne paperit mitään merkkaa jos taitoa löytyy. Samoin vähintään toinen mokoma tuttuja jotka ovat eri alalla kuin mistä koulutus on esim. lähihoitajia varastossa ja kokoonpanossa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaisi opiskella joku ammatti ja mennä töihin.

Mikä olisi potentiaalisin työ jossa ei katsottaisi pahasti tuollaista yli 10 vuoden aukkoa historiassani?

Ja myös samalla sellainen jolla olisi mahdollista nuo haaveeni toteuttaa+

AP

Kuule ei sulla ole valinnanvaraa. Eka ja ainut työ, jonka onnistut saamaan.

Tarkoitit kai, että olet nainen.

Juuri samanlaisia on vaikka kuinka paljon adhdeella varustettuina, he ei ehkä edes tiedä sitä itse, mutta elämä vaan ei suju tai etene.