Olen 34v mies ja rottaillut lähes koko elämäni, "työuraa" alle 1v takana. Nyt haluaisin ryhdistäytyä jotta voisin perustaa perheen...Mitä minun kannattaa tehdä?

Opiskele kokiksi? Amisammatti jota naiset arvostaa

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla johonkin suuntaan taitoja tai kiinnostusta? Insinööri vai asentaja? Kielitaitoa? It-taitoja? Tykkäätkö olla ihmisten kanssa?

Saako kysyä mikä sinulla on ollut, kun et ole mitään saanut tehdyksi? Masennusta, alkoholia..? Pitkä opiskelu vaatii itsekuria, löytyykö sitä?

Tiedätkö jotain ravintolisiä tai lääkkeitä, joiden avulla opiskelutulokset paranisivat? esim. pystyisi keskittymään paremmin, ei kyllästyisi niin helposti jos haluaa lukea pitkiä pätkiä, tekemättä jotain muuta välillä.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko nyt siis perheen vai työn? Koska kumppaninhan sä voit löytää noilla nykyisilläkin spekseillä ja toisaalta mikään työ ei sitä kumppania takaa.

Uskotko siis oikeasti, että ap voi löytää kohtalaisella todennäköisyydellä kumppanin? En vittuile, kiinnostaa vaan, jos sinulla on jotain kokemuksia vastaavasta. Olen itsekin työtön tällä hetkellä.

Ap:n sitkeydellä vanhemmuudesta ei selviä. En usko pitkäjänteisyyden riittävän myöskään edes opintoihin, saatikka vuosikymmenien työputkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ap:n kaltaiset rottailijat on naisten mieleen. Parempi olisi kyllä jos olisi väkivaltarikoksista tuomioita niin naisia tulisi ovista ja ikkunoista.

Ei perus rottailija naisten mieleen ole. Naisten mieleen on kaksi ihan erityistä rottailijatyyppiä. 

Ensimmäinen on muusikkohippihevaripunkkari. Ihan sama mitä soittaa, kunhan jotain soittaa tai laulaa, ja asuu kommuunissa polttamassa pilveä muusikkokavereiden kanssa. Näille naiset antaa heti. En voi ymmärtää, jopa akateemiset, hyvin palkatut naiset saattaa alkaa tällaista miestä sponssaamaan loppuelämäksi, mies ei tee mitään paitsi soittelee kitaraansa pilvessä tai kännissä. Ilman sitä kitaraa naiset halveksuisivat kyseistä miestä niin ettei mitään rajaa.

Toinen rottailijatyyppi, joka kelpaa naisille, on jonkun sortin gangsteri. Kunhan siihen rottailuelämään kuuluu riittävästi rikoksia, esim. huumeidenvälitystä, murtoja, kaikenlaista "gangstaa" niin naiset tykkää. Mitä enemmän toiminta vaikuttaa tosiaankin jengimeiningiltä, oli sitten moottoripyöräjengi tai ihan vaan perus lähiöpahisten jengitoimintaa, niin naiset tykkää. Ammatin, koulutuksen ja tulevaisuuden puuttumisella ei ole mitään väliä.

Ja naisten turha tulla ùliseen ettei näin olisi; olen nuorempana tuntenut porukkaa molemmista rottailijatyypeistä, ja tiedän että naiset käy näihin kuumana. Sen sijaan johonkin hiljaisempaan, musiikkia harrastamattomaan, rikollisia puuhia harrastamattomaan rottailijaan naiset ei todellakaan käy kuumana. Tunnen tähän kategoriaan kuuluvia edelleen näin vuosien jälkeenkin - he kun eivät ole yhtään niin ikäviä ihmisiä kuin nuo edellä esitetyt kaksi rottailijoiden kategoriaa - ja voin sanoa että tähän "kunnollisempien" rottailijoiden porukkaan kuuluu paljon miehiä, joilla ei ole ikinä ollut tyttöystävää. Ei edes yhden yhtä. 

Mikähän niistä muusikkohippipunkkareista ja gangsteripikkurikollisista tekee rottailijoina niin kiihottavia naisille?

M/40

Itsevarmuus. Se on tärkein miehen pariutumista ennustava tekijä. Jos sitä ei ole, sitä voi hankkia terapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ap:n kaltaiset rottailijat on naisten mieleen. Parempi olisi kyllä jos olisi väkivaltarikoksista tuomioita niin naisia tulisi ovista ja ikkunoista.

Ei perus rottailija naisten mieleen ole. Naisten mieleen on kaksi ihan erityistä rottailijatyyppiä. 

Ensimmäinen on muusikkohippihevaripunkkari. Ihan sama mitä soittaa, kunhan jotain soittaa tai laulaa, ja asuu kommuunissa polttamassa pilveä muusikkokavereiden kanssa. Näille naiset antaa heti. En voi ymmärtää, jopa akateemiset, hyvin palkatut naiset saattaa alkaa tällaista miestä sponssaamaan loppuelämäksi, mies ei tee mitään paitsi soittelee kitaraansa pilvessä tai kännissä. Ilman sitä kitaraa naiset halveksuisivat kyseistä miestä niin ettei mitään rajaa.

Toinen rottailijatyyppi, joka kelpaa naisille, on jonkun sortin gangsteri. Kunhan siihen rottailuelämään kuuluu riittävästi rikoksia, esim. huumeidenvälitystä, murtoja, kaikenlaista "gangstaa" niin naiset tykkää. Mitä enemmän toiminta vaikuttaa tosiaankin jengimeiningiltä, oli sitten moottoripyöräjengi tai ihan vaan perus lähiöpahisten jengitoimintaa, niin naiset tykkää. Ammatin, koulutuksen ja tulevaisuuden puuttumisella ei ole mitään väliä.

Ja naisten turha tulla ùliseen ettei näin olisi; olen nuorempana tuntenut porukkaa molemmista rottailijatyypeistä, ja tiedän että naiset käy näihin kuumana. Sen sijaan johonkin hiljaisempaan, musiikkia harrastamattomaan, rikollisia puuhia harrastamattomaan rottailijaan naiset ei todellakaan käy kuumana. Tunnen tähän kategoriaan kuuluvia edelleen näin vuosien jälkeenkin - he kun eivät ole yhtään niin ikäviä ihmisiä kuin nuo edellä esitetyt kaksi rottailijoiden kategoriaa - ja voin sanoa että tähän "kunnollisempien" rottailijoiden porukkaan kuuluu paljon miehiä, joilla ei ole ikinä ollut tyttöystävää. Ei edes yhden yhtä. 

Mikähän niistä muusikkohippipunkkareista ja gangsteripikkurikollisista tekee rottailijoina niin kiihottavia naisille?

M/40

Itsevarmuus. Se on tärkein miehen pariutumista ennustava tekijä. Jos sitä ei ole, sitä voi hankkia terapiasta.

Jep. Ja seksi pilvessä on taivaallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan koulutus ja vaikka psykalle töihin, miehenä saat parempipalkkaista yövuoroa helpommin ja töihin revitään jo opiskeluaikana.

Entäs jos hakee arkityötä aikana 7-18?

Hyväkuntoisena miehenä voi lähärinä melkeinpä valita itse työpaikkansa ja työvuorot. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan koulutus ja vaikka psykalle töihin, miehenä saat parempipalkkaista yövuoroa helpommin ja töihin revitään jo opiskeluaikana.

Entäs jos hakee arkityötä aikana 7-18?

Hyväkuntoisena miehenä voi lähärinä melkeinpä valita itse työpaikkansa ja työvuorot. :D

Samoin laikkarina, ei tarvitse olla hyväkuntoinen eikä mies. 

Miksi käytät sanaa rottailu? On muitakin,joilla vuosien aukkoja työhistoriassa.Sanot vaan rehellisesti,että on vain aukko työhistoriassa,et nimittäin ole ainut.Rehellinen kun on haastattelussa /cv:ssä,siitä on hyvä lähteä etenemään.Korosta mieluummin,mitä osaat ja jos et osaa,olet valmis ja nopea oppimaan uudet työtehtävät.

Rakkennusalalla on potentiaalia,se mielletään duunarityöksi,mutta arvostus on kyllä kohonnut valtavasti.Ja komeita miehiä siellä näkyy ihan tässä ohiksena mainitsen.Vartiointi ym.alat. Mitä naisiin tulee,jos löydät jonkun hauskan ja hänkin on työtön,voitte yhdessä etsiä töitä,tehdä hakemuksia ym.aina eikä näin korona ajan tultua työttömyys ei ole häpeä,,on lomautettuja ym.joten kannattaa olla rohkea,pitää silmät ja korvat auki,huolehtia itsestään ja suunnitella elämää kaikesta huolimatta eteenpäin(niinkuin sulla onkin näin tapahtumassa). Tsemppiä,kuuntele sisäistä intuitiotasi.Se on harvoin väärässä.

Mielestäni on hieman eri asia olla aukko työhistoriassa kuin että on 34-vuotias, yksi vuosi töitä takana ja loput aukkoa sieltä 19-vuotiaasta asti. Itselläni on nimittäin melkein sama tilanne kuin ap:llä. Mutta uskon että kyllä sieltä voi nousta eikä nämä vuodet ole mitenkään hukkaan heitettyjä niin kuin jotkut tuntuvat ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi käytät sanaa rottailu? On muitakin,joilla vuosien aukkoja työhistoriassa.Sanot vaan rehellisesti,että on vain aukko työhistoriassa,et nimittäin ole ainut.Rehellinen kun on haastattelussa /cv:ssä,siitä on hyvä lähteä etenemään.Korosta mieluummin,mitä osaat ja jos et osaa,olet valmis ja nopea oppimaan uudet työtehtävät.

Rakkennusalalla on potentiaalia,se mielletään duunarityöksi,mutta arvostus on kyllä kohonnut valtavasti.Ja komeita miehiä siellä näkyy ihan tässä ohiksena mainitsen.Vartiointi ym.alat. Mitä naisiin tulee,jos löydät jonkun hauskan ja hänkin on työtön,voitte yhdessä etsiä töitä,tehdä hakemuksia ym.aina eikä näin korona ajan tultua työttömyys ei ole häpeä,,on lomautettuja ym.joten kannattaa olla rohkea,pitää silmät ja korvat auki,huolehtia itsestään ja suunnitella elämää kaikesta huolimatta eteenpäin(niinkuin sulla onkin näin tapahtumassa). Tsemppiä,kuuntele sisäistä intuitiotasi.Se on harvoin väärässä.

Vuosien? Tällä kaverilla on yli 15 vuotta aukkoa työhistoriassa. Se tarkoittaa, että käytännössä työura oli siinä ja parempi vain jatkaa "rottailua", koska mitään pysyvää ei tule ikinä saamaan. Jotain satunnaisia nollatuntisoppareita voi saada, mutta siinä se on.

Tässä on pari vaihtoehtoa, riippuen siitä haluaako asuntovelalliseksi perheenisäksi hitaasti vai nopeasti.

Nopea reitti on hanttihommat, joko lyhyen koulutuksen kautta tai sitten suoraan töihin pyrkien. Esim siivoushommia saa varsin helposti, ainakin osa-aikaisina pätkinä, ja siitä kertyvällä kokemuksella sitten pikkuhiljaa parempiin paikkoihin. Jos jaksaa ensin käydä koulutuksen tällaiselle matalapalkkaiselle työvoimapula-alalle, pääsee suoraan niihin parempiin hommiin. Sitten on vakituinen työpaikka ja kunnon kansalaisen status, mutta palkka toki matalampi kuin pitemmän koulutuksen jälkeen.

Hitaampi reitti on pyrkiä opiskelemaan jotain itseä kiinnostavaa alaa ja harjoittelujen ja muun verkostoitumisen kautta saada hyvä työpaikka. Tässä on isommat riskit, mutta isompi palkinto eli pääsee paremmille ansioille ja mahdollisesti mukavampaan duuniin, riippuen mistä tykkää. Harjoittelupaikan kautta voi onnistua työllistymään vaikka taustalla olisi millaisia CV-aukkoja, jos harjoittelussa osuu kemiat kohdilleen. Mutta tässä vaihtoehdossa toki kestää aikaa ennen kuin on vakituisessa työssä, ja opiskeluaikana voi joutua tekemään muita töitä silti.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on pari vaihtoehtoa, riippuen siitä haluaako asuntovelalliseksi perheenisäksi hitaasti vai nopeasti.

Nopea reitti on hanttihommat, joko lyhyen koulutuksen kautta tai sitten suoraan töihin pyrkien. Esim siivoushommia saa varsin helposti, ainakin osa-aikaisina pätkinä, ja siitä kertyvällä kokemuksella sitten pikkuhiljaa parempiin paikkoihin. Jos jaksaa ensin käydä koulutuksen tällaiselle matalapalkkaiselle työvoimapula-alalle, pääsee suoraan niihin parempiin hommiin. Sitten on vakituinen työpaikka ja kunnon kansalaisen status, mutta palkka toki matalampi kuin pitemmän koulutuksen jälkeen.

Hitaampi reitti on pyrkiä opiskelemaan jotain itseä kiinnostavaa alaa ja harjoittelujen ja muun verkostoitumisen kautta saada hyvä työpaikka. Tässä on isommat riskit, mutta isompi palkinto eli pääsee paremmille ansioille ja mahdollisesti mukavampaan duuniin, riippuen mistä tykkää. Harjoittelupaikan kautta voi onnistua työllistymään vaikka taustalla olisi millaisia CV-aukkoja, jos harjoittelussa osuu kemiat kohdilleen. Mutta tässä vaihtoehdossa toki kestää aikaa ennen kuin on vakituisessa työssä, ja opiskeluaikana voi joutua tekemään muita töitä silti.

Hitaammassa reitissä tulee ikä vastaan sekä perheenperustamisen että työllistymisen kannalta. 40-v perheestä haaveileva vielä menee, mutta 40-v vastavalmistunut ilman työkokemusta kilpailee valitettavasti työpaikoista niiden 25-v vastavalmistuneiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaisi opiskella joku ammatti ja mennä töihin.

Mikä olisi potentiaalisin työ jossa ei katsottaisi pahasti tuollaista yli 10 vuoden aukkoa historiassani?

Ja myös samalla sellainen jolla olisi mahdollista nuo haaveeni toteuttaa+

AP

Mikä kiinnostaa ja minkälaiset taidot? Jonkin sortin yksityisyrittäjyys kenties. Kiinnostaako opetella koodaamaan?

Nyt anna mennä niin monta lasta kuin vaan kerkeet tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kymmenen vuoden aukko työhistoriassasi on kyllä hemmetin paha - ellet sitten tyydy jhkn "paskaduuneihin".

Sinuna yrittäisin hankkia yliopistotutkinnon ja asiantuntijastatuksen ja sitä kautta päästä mukaan työelämään.

En aio tyytyä "paskaduuneihin". Ne eivät mahdollista niitä asioita joista haaveilen.

Jos en keksi jotain järkevää väylää asiallisiin töihin, tyydyn kohtalooni sekä jatkan nykyisellä linjalla.

AP

Järkevä väylä asiallisiin töihin on opiskelu. Ei tätä tosiseikkaa oikein voi millään kiertää.

Siis mitä oikein haluat? Työn ja perheen, vai työn siksi että saisit perheen vai jotain muuta? Ja millä ajattelit vakuuttaa kumppaniehdokkaan sitoutumisesta, jos olet valmis jo nyt jatkamaan samalla linjalla, jos et löydä ”järkevää väylää” töiden saamiselle? Oletko ulkoisesta habituksestasi huolimatta kuitenkin niin syrjäytynyt, että et oikeasti tiedä miten töitä saa ja mikä on ”järkevä väylä” hankkia työ?

Deittipalstalla ilmoitat vaan että "kokopäivätyössä" ja keksit jonkun hienon uratarinan. Tuskin kukaan kumppaniehdokas tuota alkaa sen kummemmin selvittämään.

Oletko ikinä ollut parisuhteessa tai ylipäänsä koskaan naisen kanssa?

Tää sama kaveri on kysellyt tätä samaa tällä samalla palstalla monta vuotta, eikä vieläkään ole mitään saanut aikaiseksi. Mikään ehdotus ei kelpaa, asenne on ylimielinen, kaikki paskaa ja lopulta aina ratkaisuksi ilmoittaa jatkavansa valitsemallaan linjalla, kunnes jo seuraavana päivänä kyselee taas uudelleen samaa. Jotain patologista ongelmaahan tällä selvästi on.

Älkää viitsikö vaivautua.