Olen 34v mies ja rottaillut lähes koko elämäni, "työuraa" alle 1v takana. Nyt haluaisin ryhdistäytyä jotta voisin perustaa perheen...Mitä minun kannattaa tehdä?

Kannattaisiko ensimmäiseksi lakata käyttämästä tuollaisia termejä kuin "rottailu"? Itse ottaisin jalat alle jos joku mies kertoisi "rottailleensa". Hrrrrrrr

Opettele käytöstavat.

En osaa neuvoa, mutta haluan kertoa että arvostan sun päätöstä! Tsemppiä!

Suosittelen yrittäjyyttä, jos sulla suinkin vaan on joku taito mistä tykkäät, missä olet hyvä ja mille olis kysyntää.

Lähihoitajan koulutus ja vaikka psykalle töihin, miehenä saat parempipalkkaista yövuoroa helpommin ja töihin revitään jo opiskeluaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vähän niin, että jos 34-vuotiaaksi on vain loisinut niin minä en ainakaan innostuisi. Et tule saamaan juurikaan eläkettä, töitä voit saada jostain tosi työllistävältä alalta. Deittailin kerran miestä, joka oli 27-vuotiaaksi saakka vain elänyt tuilla (sillä hetkellä opiskeli) enkä kestänyt kun mitään ei voinut tehdä (ei rahaa).

Eli perusjuttu.

Miehelle ei rahaa, siis mies vaihtoon.

Ei mitään uutta auringon alla ja naisten toiminnassa.

Jaa, enpä huomannut perustella tarkemmin tätä u*iu*lien varalta. Kyllähän mulla on rahaa, kun oon aikoinaan opiskellut kunnon tutkinnon ja tehnyt töitä siitä lähtien. Mutta jos olisin halunut käydä jossain viikonloppureissulla tai edes syömässä, niin minunhan se ois pitänyt maksaa. Puhumattakaan jos suhde ois edennyt esim. yhteisen kodin hankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähihoitajan koulutus ja vaikka psykalle töihin, miehenä saat parempipalkkaista yövuoroa helpommin ja töihin revitään jo opiskeluaikana.

Entäs jos hakee arkityötä aikana 7-18?

Miten voi antaa elämänsä mennä 34-vuotiaaksi asti noin hukkaan? Olen itse sinua melkein 10 vuotta nuorempi, valmistunut maisteriksi, ja kolma vuotta työelämää takana. En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa jolla ei ole koulutusta eikä työhistoriaa, tulisi lähinnä mieleen että haluaa elämään siivelleni ja kohta saisin itse tienata perheen rahat JA hoitaa kodin JA puristaa miehelle kakarat JA hoitaa ne JA tsempata miehen haahuiluja (jotka olisi pitänyt hoitaa alta siinä 18-25-vuotiaana). Ei kiitos!

Ehdottomasti hanki koulutus hyvin työllistävältä alalta ja panosta harjoitteluihin opiskeluaikana. Eikä kannata nirsoilla ensimmäisten työpaikkojen kanssa yhtään, ottaa vastaan mitä tahansa vain saa. Työssäkäyvänä on helpompi päästä parempiin töihin, pitkäaikaistyöttömänä on ikävä kyllä turha haaveilla pääsevänsä suoraan mihinkään kovin ihmeelliseen tehtävään.

Kannattaa varautua siihen, että alkuun pääseminen vaatii tosi kovaa työtä ja takaiskujakin tulee. Rekrytoin työssäni, ja kyllä minut ainakin joutuisi aika hyvin vakuuttamaan siitä että todella haluaa töihin, jos takana ei ole käytännössä yhtään työhistoriaa. Riskit tällaisessa rekryssä on aika isot, vaikka hakija muuten olisi kuinka mukava ja fiksun oloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaisi opiskella joku ammatti ja mennä töihin.

Mikä olisi potentiaalisin työ jossa ei katsottaisi pahasti tuollaista yli 10 vuoden aukkoa historiassani?

Ja myös samalla sellainen jolla olisi mahdollista nuo haaveeni toteuttaa+

AP

Varhaisjakajaksi pääsee kait kuka vaan ei tarvi ees cv:tä kirjotella. Meiliin vaan vähän tietoja itestä ja millon oot valmis alottaa ym. Teet sitä hommaa jonkun aikaa ja sit menet hakemaan jotain muuta duunia kun sulla on näyttöä et olet tätä hommaa pystynyt tekemään useamman kuukauden. Homma on syvältä, mutta ottaa vaikka kuntoilun kannalta jos on hissitön kerrostalopiiri :) Voit saada myös keikkaa päiväpostista ja lopulta siirron sinne ni sit on mahis isompiin tienesteihin.

Tapasin vasta tällaisen miehen, joka oli kolmenkympin jälkeen ryhdistäytynyt. Sinäänsä totta kai arvostan, että joku on onnistunut muuttamaan elämänsä suuntaa, mutta ei häntä jaksanut kuunnella! Kertoi nimittäin koko ajan kuinka hän on ollut syrjäytynyt, löytänyt töitä, kehuskeli palkallaan (oli tyyliin liittymämyyjä ja tienasi 10 euroa tunnissa) ja aikoi lähteä opiskelemaan kunhan vaan jaksaisi lukea pääsykokeeseen. Siis valehtelematta mies kertoi tämän yhden illan aikana 5-8 kertaa.

 Liity johonkin liivijengiin, jos haluat "perheen", mut et lapsia.   

Vierailija kirjoitti:

Miten voi antaa elämänsä mennä 34-vuotiaaksi asti noin hukkaan? Olen itse sinua melkein 10 vuotta nuorempi, valmistunut maisteriksi, ja kolma vuotta työelämää takana. En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa jolla ei ole koulutusta eikä työhistoriaa, tulisi lähinnä mieleen että haluaa elämään siivelleni ja kohta saisin itse tienata perheen rahat JA hoitaa kodin JA puristaa miehelle kakarat JA hoitaa ne JA tsempata miehen haahuiluja (jotka olisi pitänyt hoitaa alta siinä 18-25-vuotiaana). Ei kiitos!

Elämä ei ole aina niin yksinkertaista, esimerkiksi koulukiusaus tai masennus altistaa syrjäytymiselle. Ei kukaan haaveile tai suunnittele, että syrjäytyy. Itse olen myös ollut syrjäytymisvaarassa tai ehkä ehdin jo osittain syrjäytyä. Monesti se on pienestä kiinni ja usein monien asioiden summa.

Mulla oli aiemmin vaikeuksia saada töitä, kun aiemmin mulla ei ollut paljon työhistoriaa, no siinähän on kierre valmis. Aina jää jalkoihin, sitten sain muutaman pätkätyön ja sitten lopulta vakituisemman työn, ensin tosin määräaikaisena, mutta se vakinaistettiin vuoden päästä. Entä jos kukaan ei olisi antanut mulle mahdollisuutta? Olisin todennäköisesti syrjäytynyt nyt.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi antaa elämänsä mennä 34-vuotiaaksi asti noin hukkaan? Olen itse sinua melkein 10 vuotta nuorempi, valmistunut maisteriksi, ja kolma vuotta työelämää takana. En voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen miehen kanssa jolla ei ole koulutusta eikä työhistoriaa, tulisi lähinnä mieleen että haluaa elämään siivelleni ja kohta saisin itse tienata perheen rahat JA hoitaa kodin JA puristaa miehelle kakarat JA hoitaa ne JA tsempata miehen haahuiluja (jotka olisi pitänyt hoitaa alta siinä 18-25-vuotiaana). Ei kiitos!

Jos tää on se sama tyyppi joka täällä on ennen kirjoitellut niin mielenterveydellisten ongelmien takia eli ei kannata kauheasti dissata

Vierailija kirjoitti:

 Liity johonkin liivijengiin, jos haluat "perheen", mut et lapsia.   

Ja huumekaupalla rikastuu, jos teet aarniot, mut et joudu kiven sisään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaisi opiskella joku ammatti ja mennä töihin.

Mikä olisi potentiaalisin työ jossa ei katsottaisi pahasti tuollaista yli 10 vuoden aukkoa historiassani?

Ja myös samalla sellainen jolla olisi mahdollista nuo haaveeni toteuttaa+

AP

Varhaisjakajaksi pääsee kait kuka vaan ei tarvi ees cv:tä kirjotella. Meiliin vaan vähän tietoja itestä ja millon oot valmis alottaa ym. Teet sitä hommaa jonkun aikaa ja sit menet hakemaan jotain muuta duunia kun sulla on näyttöä et olet tätä hommaa pystynyt tekemään useamman kuukauden. Homma on syvältä, mutta ottaa vaikka kuntoilun kannalta jos on hissitön kerrostalopiiri :) Voit saada myös keikkaa päiväpostista ja lopulta siirron sinne ni sit on mahis isompiin tienesteihin.

Olen itse asiassa tehnyt varhaisjakelijan hommia 1,5kk ajan n. 15 vuotta sitten.

Sen jakson jälkeen päätin että ei enää ikinä tätä.

Ja tein sitä vielä parhaaseen mahdolliseen aikaan, kesä -ja heinäkuussa

Olen myös seurannut uutisia kuinka posti on huonontanut merkittävästi työllistensä ehtoja sekä oloja viime aikoina.

AP

Vierailija kirjoitti:

No ainakin naisen osalta suosittelen, että etsit naisen Itä-Euroopasta tai Itä-Aasiasta. Ihan pelkästään jo oman mielenterveytesi ja parisuhdetyytyväisyytesi vuoksi.

Aasiasta en tiedä mutta itäeurooppalaiset naiset on tosiaan tunnettuja siitä että katselevat työtöntä ja rahatonta miestä - not. Mutta se onkin sitä parempaa lompakkoloisimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin kannattaisi opiskella joku ammatti ja mennä töihin.

Mikä olisi potentiaalisin työ jossa ei katsottaisi pahasti tuollaista yli 10 vuoden aukkoa historiassani?

Ja myös samalla sellainen jolla olisi mahdollista nuo haaveeni toteuttaa+

AP

Varhaisjakajaksi pääsee kait kuka vaan ei tarvi ees cv:tä kirjotella. Meiliin vaan vähän tietoja itestä ja millon oot valmis alottaa ym. Teet sitä hommaa jonkun aikaa ja sit menet hakemaan jotain muuta duunia kun sulla on näyttöä et olet tätä hommaa pystynyt tekemään useamman kuukauden. Homma on syvältä, mutta ottaa vaikka kuntoilun kannalta jos on hissitön kerrostalopiiri :) Voit saada myös keikkaa päiväpostista ja lopulta siirron sinne ni sit on mahis isompiin tienesteihin.

Olen itse asiassa tehnyt varhaisjakelijan hommia 1,5kk ajan n. 15 vuotta sitten.

Sen jakson jälkeen päätin että ei enää ikinä tätä.

Ja tein sitä vielä parhaaseen mahdolliseen aikaan, kesä -ja heinäkuussa

Olen myös seurannut uutisia kuinka posti on huonontanut merkittävästi työllistensä ehtoja sekä oloja viime aikoina.

AP

Bussikuskiksi? Käyt jonkun koulutusohjelman ja samantien duuniin? Vai ottaako ne vain ma m u ja?

Mulla ei alalta mitään parempaa tietoa ole. Tällaisia mielikuvia vain..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kymmenen vuoden aukko työhistoriassasi on kyllä hemmetin paha - ellet sitten tyydy jhkn "paskaduuneihin".

Sinuna yrittäisin hankkia yliopistotutkinnon ja asiantuntijastatuksen ja sitä kautta päästä mukaan työelämään.

En aio tyytyä "paskaduuneihin". Ne eivät mahdollista niitä asioita joista haaveilen.

Jos en keksi jotain järkevää väylää asiallisiin töihin, tyydyn kohtalooni sekä jatkan nykyisellä linjalla.

AP

Et halua "paskaduuniin". Lue vuosi pääsykokeisiin ja hae oikikseen. Erikoistu siellä yritysjuridiikkaan ja verkostoidu. Vie kyllä aikaa noin 6 vuotta, mutta pääset mihin haluat. Hieman vaivaa ja lukutaitoa vaatii. Jos ei kelpaa, niin elä tuilla sinkkuna. Ei se mitään, minä elätän sinut. Ole huoleti

Terv. asianajaja

Haluatko nyt siis perheen vai työn? Koska kumppaninhan sä voit löytää noilla nykyisilläkin spekseillä ja toisaalta mikään työ ei sitä kumppania takaa.

Onko sinulla johonkin suuntaan taitoja tai kiinnostusta? Insinööri vai asentaja? Kielitaitoa? It-taitoja? Tykkäätkö olla ihmisten kanssa?

Saako kysyä mikä sinulla on ollut, kun et ole mitään saanut tehdyksi? Masennusta, alkoholia..? Pitkä opiskelu vaatii itsekuria, löytyykö sitä?