Kerro joku hauska tapahtuma koirasi elämän varrelta.

oli ripuloinut hienosti yhden huoneen ympyrän muotoisiin roiskeisiin. Oli varmaan pyörinyt samalla, kun ruikkuloi.

Skotlanninpaimenkoira puri vistin poikki (äitini oli päässä) paimennus- ja laumansuojeluviettinsä mukaisesti. Oli aivan ihana koira.

eipäskun kissajuttuja!

t. kissa-avauksen tekijä ;)

4711 on meillekin tuttu. Koirani söi kokonaisen karkkiaskin kiiltopapereineen. Noh kikkareet tuli sitten kimaltelevana ulos.

Minulla on iso dobermann, joka on tallilla mukanani. Yhden kerran koira vaan päätti lähteä keskelle kenttää tutustumaan tyttäreni poniin. Se meni kuten koirat menee nuuhkimaan ponin hännänalustaa. Harja roikkui dobin pään molemmin puolin ja sekä poni, että tyttäreni olivat kauhusta jäykkänä.

Samanen dobi meni hevoseni turvan luo lohduttamaan ja nuolemaan kun se rauhoitettiin raspausta varten.

Dobini opetteli myös sekä kantamaan hevosille porkkanoita sekä ihmeen ja inhon ilme naamallaan syömään niitä itse.

Samasesta koirasta voisi kertoa tuhat tarinaa, se on niin kekseliäs ja touhuilee yleensä ihan omiaan.

Mutta se onkin RUSKEA (dobipiirin sisäpiirivitsi)

Noh kun kukaan muu ei kerro mitään jatkan Bellasta:

Siis Bella on ruskea eikä kaikki tunnista sitä dobiksi. Yhden kerran olin kaupassa ja irroitin Bellaa kaiteesta. Parkkipaikalta tuli söött pieni tyttö noin 4-5v ja veti äitiään tomerasti perässään. Äiti vastusteli kun Bella on ISO, mutta tuli kuitenkin perässä ja kysyi, että onko tuo silitettävää mallia. Sanoin, että vaika halittavaakin, korkeintaan antaa pusun.

Ja niin pikkutyttö hali ja silitteli Bellaa ja lopulta Bella nuolaisi koko naaman pituisen pusun.

Äitee ei taida vieläkään tietää, että lammasmainen Bellamme kuuluu pahamaineiseen Dobermann-rotuun.

Tulkaa mukaan nyt muutkin!

Olimme hotelli Rosendahlissa Tampereella kun Bella oli vielä pieni. Bellalla oli takkina keinonahkainen "kelsiturkki", jossa oli karvakaulus ja reunat.

Kun kaikki koiravieraat laitettiin samaan kerrokseen perässämme käytävällä tuli Boxeri omistajineen.

Isäntä kiihdytti askeliaan ja kehui Bellan takkia: "Katso miten hieno rotsi". Samaan aikaan emäntä veti toiseen suuntaan ja itsekin vilkuilin, että mitähän tästä seuraa kun Boxeri oli uros ja aika innokas. Lopulta isännän jatkuvien kehujen keskelle emäntä kiljaisi, että "katso, mikä siellä takin sisällä on!"

Pikkukoiramme viattomuusvaara oli ohi, molemmat pysähtyvät kuin seinään.

Hei peukuttamalla ylös tai alas saatte minut lopettamaan tai jatkamaan.

Terv Bellan emäntä

Nykyinen hamsterini meni kerran roskapönttöön päiväksi nukkumaan. Illalla löytyi. Onneksi se oli vain paperiroskien ja muiden kuivien ja hygieenisten jätteiden astia.

-Mies 28v-

Ok kunnes käsketään lopettamaan.

Kun Bella oli pentu asuimme Tapiolassa silkkiniityn lähellä. Lenkkeilimme usein siellä ja Bella oli ylitsevuotavan pussailevainen. 

Kerran illalla vastaamme tuli Lady kaikki meikit naamassaan ja kokoturkki päällä. Bella oli pelkkää jalkaa ja korvaa ja niin söpö mantelisilmineen. Ennen kuin ehdin varoittaa, minkkiturkki-rouva/neiti kumarsi Bellan puoleen silittääkseen sitä. Bella pomppasi kuin jousilla ja vetäsi kunnon koko naaman pusun naiselle.

Katsoin kauhuissani kauneuden katoavuutta :-0

Nainen sanoikin, että: "Täysosuma. Suoraan suulle!"

Vanhempieni koira on varsin näppärä tassuinen herra, joka rakastaa muiden hedelmien ja marjojen ohella omenoita. Omenta syödään haukkaus kerrallaan ja välissä aina pyöräytetään uusi kohta. Siemenkota joko jätetään syömättä tai syödään lopuksi. 

Samainen koira oli luonani hoidossa pari yötä. Ensimmäisen yön se nukkui kiltisti vieressä mutta toisena yönä nukkumaan mennessä se kävi kysymässä pääsisikö viereen. Käskin kysyä poikaystävältä ja koira menikin tämän luokse tuijottelemaan surkeana. Saatuaan luvan se hyppäsikin sängyn jalkopäähän nukkumaan.

Tuo Bella on mainio. Lapsuudessani naapurin dobermanni Sami sai kovaa kyytiä ja läksytystä ja lopetettiin sopeutumattomana : (

Oma welssimme varastelee rintaliivit ja sukat ja mitä vaan. Ravistelee ne, kuin lintusaaliin. Rakastetaan.

Bella on tullut meille kodinvaihtajana. Sen verran tassullinen se oli jo pentuna. Meilläkin se aiheutaa harmaita hiuksia, mutta on niin älykäs (vaikka käyttääkin älyään väärin), että sen aivoituksia on hauska seurata.

Koiran kimppuun oli nuorena käynyt kiinni toinen koira ja tästä oli jäänyt koirallemme pelko muita koiria kohtaan. Maalla asuessa harvemmin lenkillä tuli koiriin törmättyä mutta shokkiterapiana koira pääsikin kerran lenkille kaupungin suosituimpiin kuuluvalle lenkkeilyseudulle. Koiria tuli vastaan varmaan 100-200 metrin välein ja jossain vaiheessa koiramme päätti, että nyt riittää. Jäi keskelle tietä seisomaan paikoilleen, kun vastaan tuli vanha mies pienen perhoskoiran kanssa. Perhoskoira ei edes tainnut huomata koiraamme mutta mies huomasi jutusteluni ja maanitteluni koiralle. Ohittaessaan meitä hän sitten ystävälliseen sävyyn alkoi juttelemaan koirallemme, että "älä meitä nyt ujostele jne". Koiramme hämmästyi huomiota tai ehkä tajusi tuon miehen puheet, koska loppulenkki menikin häntä pystyssä, vaikka kaupungissa paljon ärsykkeitä olikin ja lenkki oli selvästi rankka. 

Tuo lenkki muutti koiran täysin. Nykyään se on paljon rohkeampi muiden koirien seurassa, vaikka onkin vielä hieman epäileväinen aluksi. 

Pentuna hauvelimme kantoi kännyköitä ympäri asuntoa (ei onneksi rikkonut yhtään). Lisäksi kantoi söpösti hampaissaan makuualustaksi tarkoitettua vilttiä huoneesta toiseen aina sen mukaan missä ihmiset olivat.

Koira on myös tullut selvästi emäntäänsä. Itse kävelen varsinkin väsyneenä päin seiniä, eikä tuo koira paljoa fiksumpi ole. Tosin koiran selitys taitaa olla jarrujen puute. Täysi vauhti päälle ja pitkä liuku huoneen toiseen päähän kops.

Lapsuuden kotini oli kaksikerroksinen ja jostain syystä silloinen koiramme pelkäsi kovasti ukkosta. Tärisi ja oli paniikissa, jos perhe oli hajallaan eri huoneissa. Yleensä ukonilmalla piti kokoontua olohuoneeseen koiran takia, jottei sen tarvitsisi ravata ympäri taloa. Kuitenkin, jos olimme laiskoja tai nukkumassa, niin koiran piti päästä yläkertaan ja juuri minun huoneeseeni ukonilman ajaksi. Siellä se seisoi vasten patteria ja tuijotti ulos ikkunasta samalla täristen.

Aloin seurustelemaan lukioiässä ja olisikohan seurusteluvuosia ollut takana jo kolmisen, kun jo vanhaksi käynyt koira katsoi ukonilmalla arvioiden poikaystävääni, lähti huoneestani ja meni alakertaan muun perheen luokse. Sen jälkeen koira ei tullut ukonilmalla huoneeseeni, kuin tarkistamaan, että poikaystävä on paikalla. Ilmeisesti ei luottanut minun kykyihin löytää tietä ulos tarvittaessa.

Minulla oli rakas mäyräkoira, joka kuoli kesällä. Se oli todella fiksu ja ovela, ja kuten mäyräkoirat yleensä, todella itsepäinen. Rotu on ihana mutta tämä yksilö oli ainutlaatuinen. Minulla on niin ikävä rakasta ystävääni, joka kuoli liian aikaisin.

Mäykkymme söi kaikkea. Omenista jäi jäljelle vain tikut :D Se rakasti erityisesti luita, ja niitä löytyi joka puolelta! En voinut jättää puhtaita pyykkejä koriin, sillä erityisesti vaatteiden sekaan verisiä luita oli erityisen kiva piilottaa. Opetimme sen myöhemmin syömään tuoreluit vain vessassa, mutta välillä se yritti tuoda niitä ulos sieltäkin. Jos saimme sen kiinni, se palasi nolona pää riippuen vessaan syömään luutaan. Nahkaluita löytyi sukkalaatikosta, sohvan väleistä, tyynyjen alta, patjan alta ja kaikista vaatepinoista. 

Koiramme oli oikea Houdini. Vaikka se oli kääpiökokoiseksi iso, oli erikoista, että se sai kaikki ovet auki. Jopa lukossa olevan ulko-oven! Kaksi kertaa se oli päässyt kerrostalon rappukäytävään ja oli siellä iloisena meitä vastassa. Rivitalossa se karkasi tuuletusikkunasta. Vanhempiemme omakotitalosta se karkasi myös, kellarin katonrajasta olevasta ikkunasta. Se oli kiivennyt tuolilta pöydälle, pöydältä tietokoneen päältä ikkunalaudalle, avannut ikkunan ja päässyt ulos! Kerran se juoksi 5 km pikkusiskojeni koululle ja sieltä soitettiin minulle. Pari kertaa se on ollut rankkurilla asti. Olemme saaneet ystäviä tätä kautta itsellemme ja koiralle, kun naapurin lapset löysivät sen kerran :D sen jälkeen he tulivat kerran päivässä viemään mäykkyämme lenkille. 

Yritimme kerran ottaa toista rescue-mäyräkoiraa, joka oli meillä vuoden ajan mutta ei lopulta sopeutunutkaan meille. Lisäksi vanhempi koiramme saitastui mäyräkoirahalvaukseen, joten jouduimme luopumaan tästä toisesta. Mutta tämä vanhempi koiramme vihasi vettä, siis oikeasti vihasi. Sadetta, lätäköitä, pesua ja uimista: mitään se ei sietänyt. Mutta kun tämä nuorempi mäykky hyppäsi/putosi huhtikuiseen mereen mökillä, vanha herra hyppäsi sen perään pelastamaan sitä! Emme edes tienneet, että se osaa uida. Mieheni kävi sitten hakemassa molemmat :D mutta olimme niin ylpeitä pojastamme. 

Rakas ystäväni aina lohdutti minua kun itkin. Se nuoli naamaani kunnes nauroin. Se sai minut aina nauramaan. Minun on niin ikävä sitä. 

Bella istuu pakettiautomme pelkääjän paikan takana. Sillä on jokin kumma himo tutkia kaikkia, mitä mekin. Ja sillä on taikatassut!

En tiennyt Bellan harrastuksesta mitään, ennen kuin ajoimme pitkää matkaa ja poikani luki mopokirjaa korttia varten. Kun hän piti tauon ja laittoi kirjan penkkien väilkköön, ilmestyi takaa ruskea tassu ja veti kirjan taakse. Bellaa oli alkanut kiinnostaa, mitä niin tärkeää on kirjassa. Kun poikani viimein halusi jatkaa kirjan lukemista, se olikin kadonnut. Poika ällisteli, että missä kirja! Sanoin nauraen, että Bella lukee sitä- ehkä sekin haluaa skootterin :-)

Kun sitten parkkipaikalla tutkimme Bellan kätköä (oli piilottanut kaiken paksun täkkinsä alle, sieltä löytyi vaikka mitä: parkkikiekko, veneemme vara-avaimet, paljon karkkiparereita (onneksi ei ksylitolpurkaa) -sisältö syöty, Bella on ahne - ja erilaisia kirjeitä.

Bella katseli syyllisen nolona kaivausiamme. 

Sen jälkeen ei ole voinut laittaa penkkien välikköön mitään- tai takatassu iskee jälleen.

Mäykkynainen jatkaa... kerran katsoin läppäriltä sängyllä videota mäyräkoiranpennuista. Koirat vinkuivat ja haukkuivat. Oma koirani juoksi salamana paikalle ja tuijotti läppäriä käännellen päätään hullunkurisesti. Otin tilanteesta videotakin: koira yritti kuunnella ja käänteli korviaan. Kun otin läppärin pois, koira alkoi vinkua ja kaivoi sänkyä :D ae luuli, että pennut olivat jossain siellä sisällä...

Muutenkin kun olin ollut mäykkymme mielestä tarpeeksi koneella, se tuli ja heittäytyi läppärin näppäimistön päälle rapsutettavaksi :D 

Kerro lisää tärinoita Bellasta ne olivat niin ihania(;