Miksi anoppi kohtelee eri tavalla miniöitään?

Voi olla ihan mieltymyskin. Ainakin minun anopillani on selkeä nokkimisjärjestys. Oma tytär on luonnollisesti kakkossukupolven ykkösnainen ja sitten miniät on suositummuusjärjestyksessä.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:04"]

Voi olla ihan mieltymyskin. Ainakin minun anopillani on selkeä nokkimisjärjestys. Oma tytär on luonnollisesti kakkossukupolven ykkösnainen ja sitten miniät on suositummuusjärjestyksessä.

[/quote]

Näin juuri. Mä olen anopille pohjasakkaa jos sitäkään.

Jokainen on itse vastuussa tunteistaan, jopa sinä. Muista, että päätät itse, miten koet kokemuksesi. Turha syyttää anoppia siitä, että näet harhoja kaikkialla.

Miten anoppi voi tehdä jonkun elämän hankalaksi ?

Ystäväni meni ja ihastui naimisissa olevaan mieheen. Mies kertoi heidän avioliitto oli ollut ohi jo vuosikausia, mutta ystävä antoi sen sysäyksen että mies lähti kotoa pois. Anoppi vihasi ystävääni vuosikaudet, hän oli aina pitänyt ensimmäistä miniää kuin omana tyttärenään.

Anoppi ei mm tullut oman poikansa häihin, koska tuleva miniä oli morsiamena paikalla.

Helsinki on sen verran iso kaupunki, että he kummatkin mahtuvat täällä asumaan. Joulukorttiin kirjoittaa aina nimensä, mutta kumpikaan ei ikinä käy kumman luona, tai joskus jos ystäväni mies pyytää vanhemmat kylään, he tulevat jos ystäväni on poissa. Tämä ei tuo ystävälleni mitään ongelmaa, menee kaupungille siksi aikaa kunnes kyläily on ohi.

Sen verran on anoppi joustanut että hän on lastenlasten ristiäisiin tullut, ei siellä tuntia kauempaa ole ollut, mutta on tullut.

Ikävää että esim he eivät voi joulua viettää yhdessä. Mutta näin kaikki ovat tyytyväisiä.

Anoppi esim ostaa heille aina yhteisen joululahjankin, esim shaalin, lautapelin, herkkukorin, mutta ei suostu näkemään.

muutenkin on aina naurettavaa valittaa ihmisestä, joka on sairas.

No tuon nyt ymmärtää jos ei kodinrikkojasta tykkää, mutta kun joskus siihen sorsimiseen ei ole mitään näkyvää syytä.

No en tiedä, jos toiset miniät on kivempia tyyppejä kuin toiset. Minua oma anoppini kohtelee jotakuinkin asiallisesti, mutta ei mitenkään liian ystävällisesti, toisin kuin muita miniöitä. Heidän kanssaan käy shoppailemassakin ja ostelee kaikenlaista tavaraa. Mutta katson tämän johtuvat ihan minusta itsestäni: en siis itsekään ylläpidä anoppisuhdettani mitenkään hirveän paljon tai välitä olla hänen kanssaan tekemisissään. Ihan ok minulle.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:08"]

 Turha syyttää anoppia siitä, että näet harhoja kaikkialla.

[/quote]

Tosiasia kuitenkin on, että anoppi yleensä kärvistelee vaihdevuosissaan miniän saadessaan, eikä ole usein mieleltään kovin ruusuissa vaiheessa elämässään. Oma vanheneminen, rakkaan pojan "menetys" nuoremmalle, kauniimmalle, oma ikääntyminen hormonimyrskyineen, fyysisine vaivoineen ja ehkä muine ongelmineen tekee anopista usein happaman ja vaikean. Jos miniä muistuttaa häntä itseäään nuorena, hänestä tulee lemppariminiä, teki se toinen, vähemmän suositumpi mitä tahansa, ei silti pääse hovin jäseneksi. Miniä voi muistuttaa jotain anopin elämän nöyryyttävää ihmistä, entistä työkaveria, opettajaa, naapuria... ei siinä muuta tarvita.

Joka ei ole oman elämänsä kulkuun tyytyväinen, purkaa sitä ympäristöön. Työkavereihin, perheeseen, miniään, naapuriin. Tällainen ihminen valittaa kauppoihin kohtelustaan ja valittaa hkl:n toimistoon linja-autokuskin lähtemisestä liikkeelle ennenkuin hän ehti istumaan. Tällainen ihminen on pettynyt elämäänsä ja miniä on vasta elämänsä alussa, siinä se suuri ärsytyksen (ja kateuden) aihe ja kohde.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 12:26"]

No en tiedä, jos toiset miniät on kivempia tyyppejä kuin toiset. Minua oma anoppini kohtelee jotakuinkin asiallisesti, mutta ei mitenkään liian ystävällisesti, toisin kuin muita miniöitä. Heidän kanssaan käy shoppailemassakin ja ostelee kaikenlaista tavaraa. Mutta katson tämän johtuvat ihan minusta itsestäni: en siis itsekään ylläpidä anoppisuhdettani mitenkään hirveän paljon tai välitä olla hänen kanssaan tekemisissään. Ihan ok minulle.

[/quote]

Sama juttu. Toinen miniä on välitön ja reipas, aina halaamassa ja kehuu rakkaita appivanhempia. Hänestä on ihanaa kun perheessä on vieraita jopa viikkokausia. Minä olen pidättyvämpi ja sen vanhan arabialaisen sananparren ystävä, jonka mukaan kala ja vieraat alkavat molemmat kolmantena päivänä haista. Lisäksi olen joskus takavuosina erehtynyt sanomaan anopille pari asiaa, josta anoppi oli tehnyt johtopäätöksiä ja möläytti kerran mielipiteensä ilmoille. Sen jälkeen en ole avautunut mistään omista asioistani tai oman perheeni asioista,  vaan pitänyt mieluummin hieman hajurakoa.

Olisikohan sillä kuuluisalla kemialla jotain tekemistä miniöiden ja anoppien suhteissa? On vain yksinkertaisesti olemassa ihmisiä, jotka eivät ole ystäviä keskenään. Kaikkien kanssa voi kuitenkin tulla toimeen, jos osaa olla asiallinen ja kohtelias. Ei anopin ja miniän tarvitse olla sydänystäviä.

Näissä anoppi - miniä -suhteissa pelaavat valitettavasti tunteet koko ajajn mukana. Anopilta unohtuu herkasti, että hänen kultapoikansa otti itselleen vaimon, ei äidilleen tai koko suvulleen. Ja kukaanhan ei tietenkään osaa huolehtia kultapojasta niin hyvin kuin äitimuori. Miniää kismittää anopin huomauttelu, miten hän kyllä aikanaan kuori pojalleen perunat ja hyvä, ettei vielä aikomieheltäkin käynyt pyyhkimässä peppua. Miniä selvästi vaatii liikaa, kun miehen pitäisi toimia kuin aikuisen miehen. Jos anoppi keljuilee miniälle, on miehen tehtävä tehdä äidilleen selväksi, että äidin käytös ei ole hyväksyttävää.