En ollut valmis isäksi
Haluan kertoa oman tarinani, joka ehkä saa joskus ajattelemaan myös isän ja miehen kantaa. Olin parikymppinen opiskelija. Tapasin naisen, johon ihastuin. Seurustelimme ja olin toki vakavissani, mutta kerroin naiselle, etten halua vielä ainakaan lapsia. Haluan valmistua ja saada kunnon työpaikan. Nainen, nykyinen ex-vaimoni, tuntui käsittävän asian. Hän sanoi, että asia ok. Halusin käsitellä menneisyyden asioita, enkä ollut muutenkaan vielä valmis missään nimessä isäksi. Olin lapsellinen, halusin viettää opiskelijaelämää. Tyttöystäväni oli kuitenkin päättänyt toisin. Hän lopetti pillerien syömisen kertomatta minulle ja tuli raskaaksi. Olen kasvatettu siihen, että omista lapsista pitää ottaa vastuu, joten yhtäkkiä olin perheenisä, saimme vielä toisen lapsen. Omalletunnolleni ei sopinut lähteminen, mutta koko avioliittomme ajan koin passiivista vihaa vaimoani kohtaan. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyse olisi ollut vahingosta, mutta kyse oli systemaattisesta halusta tulla raskaaksi kanssani. Vaimoni oli vielä nuori, 22-vuotias, hän olisi löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa saada lapsia. Ei ollut kyse nelikymppisestä naisesta.
Erosimme 15 avioliittovuoden jälkeen. Jälkikäteen olen pohtinut omaa isyyttäni. En ollut hyvä isä lapsilleni. Yritin olla, mutta en ollut. Olin kunnianhimoinen, mutta lapsien myötä oli pakko tehdä erilaisia ratkaisuja elämässä. Valita työ, jonka jatko on suhteellisen varmaa. Työ, joka ei koskaan ollut se, mitä tavoittelin. Rakastan lapsiani, mutta he olisivat ansainneet toisenlaisen elämän. Niin makaa kuin petaa, on totta, mutta silti osa vastuuta on myös naisella. Jos mies sanoo, ettei hän ole valmis, hän yleensä tarkoittaa sitä.
Kommentit (107)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 15:58"]
Lähdetään siitä, että aborttia ei ole.
[/quote]
Öh. Miksi ihmeessä? Se abortti kun kuitenkin on olemassa ja juuri sitä varten, että voi toimia vastuullisesti siinäkin tapauksessa, että ehkäisy pettää kaikesta huolellisuudesta huolimatta.
Niin ja on olemassa myös jälkiehkäisy. Sekin on sitä vastuun kantamista.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 12:21"]
Haluan kertoa oman tarinani, joka ehkä saa joskus ajattelemaan myös isän ja miehen kantaa. Olin parikymppinen opiskelija. Tapasin naisen, johon ihastuin. Seurustelimme ja olin toki vakavissani, mutta kerroin naiselle, etten halua vielä ainakaan lapsia. Haluan valmistua ja saada kunnon työpaikan. Nainen, nykyinen ex-vaimoni, tuntui käsittävän asian. Hän sanoi, että asia ok. Halusin käsitellä menneisyyden asioita, enkä ollut muutenkaan vielä valmis missään nimessä isäksi. Olin lapsellinen, halusin viettää opiskelijaelämää. Tyttöystäväni oli kuitenkin päättänyt toisin. Hän lopetti pillerien syömisen kertomatta minulle ja tuli raskaaksi. Olen kasvatettu siihen, että omista lapsista pitää ottaa vastuu, joten yhtäkkiä olin perheenisä, saimme vielä toisen lapsen. Omalletunnolleni ei sopinut lähteminen, mutta koko avioliittomme ajan koin passiivista vihaa vaimoani kohtaan. Olisin vielä ymmärtänyt, jos kyse olisi ollut vahingosta, mutta kyse oli systemaattisesta halusta tulla raskaaksi kanssani. Vaimoni oli vielä nuori, 22-vuotias, hän olisi löytänyt jonkun toisen, jonka kanssa saada lapsia. Ei ollut kyse nelikymppisestä naisesta.
Erosimme 15 avioliittovuoden jälkeen. Jälkikäteen olen pohtinut omaa isyyttäni. En ollut hyvä isä lapsilleni. Yritin olla, mutta en ollut. Olin kunnianhimoinen, mutta lapsien myötä oli pakko tehdä erilaisia ratkaisuja elämässä. Valita työ, jonka jatko on suhteellisen varmaa. Työ, joka ei koskaan ollut se, mitä tavoittelin. Rakastan lapsiani, mutta he olisivat ansainneet toisenlaisen elämän. Niin makaa kuin petaa, on totta, mutta silti osa vastuuta on myös naisella. Jos mies sanoo, ettei hän ole valmis, hän yleensä tarkoittaa sitä.
[/quote]
Arvaas mitä ap. Monella on kaikenlaisia suunnitelmia elämän varrella. Ja sitten monet sattumukset muuttavat niiden suunnitelmien suuntaa. Harva pystyy elämään niin että nuorena tekee täydellisen käsikirjoituksen ja sitten koko maailma ja muut ihmiset tai edes sinä itse ovat sen käsikirjoituksen mukaisia. Munkin ura ja kunnianhimo on kärsinyt koska asetin lapset etusijalle. Samoin kroppani. Lasteni isäkään ei ollut niin ihana kuin mitä ensin luulin. Munkin on lasteni vuoksi ollut pakko valita työ jolla voin elättää heitä. Ei sitä mitä nuorena unelmoin. Se mitä miehet- tai yleensä ihmiset jonakin hetkenä sanovat, harvoin tarkoittavat lopun elämää sitä. Tilanteet muuttuvat ja myös ihmiset. Haluaisin tietää, mikä on estänyt sua olemasta lapsillesi hyvä isä? Ja miksi olet noin monta vuodenkin jälkeen katkera? Eikö olisi pitänyt jo aikoja sitten käsitellä nuo asiat sinussa itsessäsi, ei niitä kukaan muu voi käsitellä kuin sinä?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 16:08"]
66 - parisuhde perustuu luottamukseen. Sinä et varmaankaan edusta itse sitä ihmistyyppiä, joka ajattelee näin :)
[/quote]
No voi kikkelis kokkelis. ApTa petettiin mutta minkä sille enää voi. Ehkäpä ap jätti kertomatta, että ko. nainen oli muutenkin epäluotettava. Ei ihan kuulosta uskottavalta, että ihminen olisi epäluotettava vain yhdessä asiassa ja yhden kerran. Jos olisin itse mies, en ihan täysin luottaisi naisystäväni sanaan, että varmasti muistaa huolehtia joka päivä ehkäisystä mutta mä olenkin vähän epäluuloisempi tapaus.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 15:58"]
Lähdetään siitä, että aborttia ei ole.
[/quote]
Öh. Miksi ihmeessä? Se abortti kun kuitenkin on olemassa ja juuri sitä varten, että voi toimia vastuullisesti siinäkin tapauksessa, että ehkäisy pettää kaikesta huolellisuudesta huolimatta.
[/quote]No mä en hyväksy aborttia, joten en pidä sitä vaihtoehtona. Ja miksi ap:n tyttis ei tehnyt aborttia? 2 kertaa?! Myöhäistä katua kun maito on maassa. Hyvä isä voi olla lapsille joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 16:18"]
No mä en hyväksy aborttia, joten en pidä sitä vaihtoehtona.
[/quote]
Voit tietenkin pitää henkilökohtaisena periaatteenasi, että seksiä voi harrastaa vain, jos on valmis vanhemmaksi. Meidän muiden ei onneksi tarvitse niin tehdä. Niin kauan kuin et yritä päättää muiden naisten puolesta, mitä meidän pitäisi kehoillamme tehdä, kunnioitan kantaasi.
Jotenkin liian naismaista tekstiä koko aloitus, taatusti provo.