Bloggaaja Eeva Kolun kirja, siis apua

Pakko oli laskea, 39 000 vuodessa tekee n. 3250 kuukaudessa. Kovin on tukalaa ollut bloggaajaparalla taloudellisesti. Huhhuh. En taida pystyä enää lukemaan tämän leidin kirjoituksia.

On hieman eri asia kirjoittaa blogia kuin kirja. Ovat täysin kaksi eri maailmaa. Taitava blogitekstin kirjoittaja maalaa tuokiokuvia, kirjaan tarvitaan rutkasti enemmän.

Vuosia sitten luin Kolun blogia ja pidin häntä ihan järkevänä ihmisenä, mutta nyt tuon kirjan myötä julkisuuteen "isommin" pompanneena ei kyllä vakuuta yhtään. Ihan sitä samaa tyhjänpäiväistä pasganjauhantaa kokemusasiantuntijuuden varjolla mitä jokainen muukin someparantaja. Huoh ja hohhoijaa!

Vierailija kirjoitti:

Itseäni tympii henkilökohtaisesti että jokainen bloggari ja hyvinvointi valmentaja valittaa uupumuksesta joka lehden palstalla ja jopa kirjan muodossa. 

jos heidän neuvoilla saa itsensä burnoutin partaalle, kannattaako heitä kuunella ?

Jotatin tärkeää on jäänyt ymmärtämättä

Kolu oli aamutelkkarissa markkinoimassa kirjaansa. Ensin varoitteli, ettei uupumuksesta toipumisen pidä olla suorittamista esim. "kaiken mahdollisen kirjallisuuden lukemista" ja samaan hengenvetoon toimittaja esitteli Kolun teoksen uupumuksesta. Miten meni? :Dd

Aamu-TV:ssä näin tämän kirjoittajan, mutta en ole häneen ja tähän kirjaan perehtynyt. Heti tuli kyllä mieleen tämä yleinen ilmiö, että maailmaa tarkastellaan omasta hiekkalaatikosta käsin, eikä käsitetä, että jos minä ja viisi kaveriani ollaan tällaisia, kaikki ei välttämättä ole. Voisin kuvitella, että jos joku tyttö on mennyt peruskoulusta amikseen, tehnyt parikymppisestä asti töitä, ei hän ole kolmekymppisenä tällaisessa eksistentialistisessa kriisissä kuin Kolu kavereineen. Siis mieti menestystä, onnellisen esittämistä jne. siinä määrin. Toki tämäkin on yleistys, mutta minusta on aika oletettavaa, että kaikki eivät ole kuin Kolu. Ja tosiaan TV:ssä hän juuri sanoi, ettei tiedä ketään ikäistään naista, joka ei olisi ollut burn outissa. Ehkä hän ei tiedä kovin monta?

emmi.mutikainen kirjoitti:

Kustantaja Gummerus oy , ottaa yhteyttä bloggaajiin ja ehdottovat kirja sopimuksia. 

Bloggaajat varmasti tekevät kirjan julkisuus temppuna, ja ego boostina, sillä todellinen raha hana bloggaajille on yritysten kanssa tehdyt yhteistyöt.

Gummerrus osaa kokeneena toimijana esittää asian bloggaajille niin, että he tekevät työt ja gummerus tekee voitot.

Jos olisin kustanataja - niin toimisin juuri näin . Alan ammilaisena vituttaa että bloggajaat tekevät paremmat rahat kuin ammatti kirjailijat ja toimittajat. bloggaajia on helppo vedettää, koska kirja tekä on heille vain osa brandin rakennusta , heidän liiketoiminassa. ei numero yksi tulon lähde. 

Alan ammattilaisena ja ei mennyt yksikään yhdyssana oikein? Siis minkä alan?

Miehen rentouttava kosketus pitää masennuksen loitolla.   jos ei ole lesbo,

 ( tietysti sen miehen pitää olla kuuma. ei se muuten rentouta. ) 

Nykyään kirjoja julkaistaan tosiaan vain siksi että seuraajia on monta, jollain blogistilla tai julkkiksella. Harvalla on oikeasti mitään uutta sanottavaa.

Olispa ihanaa jos some vaikka vuodeksi katoaisi kokonaan. Vuoden sometauko. Ja kolmen vuoden kuluttua uudestaan.

Aloin kuunnella äänikirjana tätä Kolun teosta. Häiritsevin asia on se, että hän kirjoittaa kriittisesti näistä paineista mitä hän on itseensä kohdistanut, mutta jatkaa samaa täydellisen elämän tavoittelua edelleen blogissaan. Jostain lököhousuistakin piti kirjoittaa kokonainen postaus, oikeuttaakseen ja perustellakseen tällainen hankinta itselleen ja muille. Näin rento nykyään olen, että voin pitää kotihousuja, kuten muutkin! Kuitenkin sen verran täydellisempi hän on, että nekään housut eivät ole mitkä tahansa kollarit, vaan Arketin lounge wear.

Koska kirjoittaja ei ota itse opikseen omasta selfhelpistään, kirjalta menee hieman uskottavuus. Se tuntuu hieman halveksivan meitä tavallisia tallaajia, jotka eivät ole sillä valaistumisen tasolla, johon kuuluu leikkokukat, silkkikimonot ja laadukkaat kengät. Toivon että kirjoittaja olisi oikeasti armollinen itselleen ja myös muille.

Vierailija kirjoitti:

Aloin kuunnella äänikirjana tätä Kolun teosta. Häiritsevin asia on se, että hän kirjoittaa kriittisesti näistä paineista mitä hän on itseensä kohdistanut, mutta jatkaa samaa täydellisen elämän tavoittelua edelleen blogissaan. Jostain lököhousuistakin piti kirjoittaa kokonainen postaus, oikeuttaakseen ja perustellakseen tällainen hankinta itselleen ja muille. Näin rento nykyään olen, että voin pitää kotihousuja, kuten muutkin! Kuitenkin sen verran täydellisempi hän on, että nekään housut eivät ole mitkä tahansa kollarit, vaan Arketin lounge wear.

Koska kirjoittaja ei ota itse opikseen omasta selfhelpistään, kirjalta menee hieman uskottavuus. Se tuntuu hieman halveksivan meitä tavallisia tallaajia, jotka eivät ole sillä valaistumisen tasolla, johon kuuluu leikkokukat, silkkikimonot ja laadukkaat kengät. Toivon että kirjoittaja olisi oikeasti armollinen itselleen ja myös muille.

Minäkin aloin juuri kuunnella äänikirjana. En tunne henkilöä ja hänen kirjoituksiaan ollenkaan ennestään, niin en pysty tuolla lailla vertaamaan. Tykkään kirjasta ja hänen asian käsittelystään kovasti. Vaikka esimerkiksi tämä some-elämän esittämisen puoli ei itselle ole ollenkaan tuttua, niin se kuulostaa juuri niin pahalta kun on voinut kuvitellakin.

Olen kuunnellut kirjan nyt melkein kokonaan, ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Varsinkin alusta se on mielestäni tosi hyvä ja mielenkiintoinen, ja moneen kertaan olen suorastaan pysähtynyt jonkun ajatuksen äärelle, niin tuttu se on ollut. Loppua kohden kirja tuntuu valuvan sellaiseen haahuiluun ja haaveiluun, toistoon (tyyliin Tai sitten voit syödä mandariineja. Tai sitten voit herkutella suklaalla. Tai sitten voit maistella mansikoita. Voit myös ottaa pitkän kylvyn. Tai sitten voit ottaa pitkän suihkun. Voit myös sukeltaa kosteusvoiteeseen. Voit katsella tähtitaivasta.) jossa pointti olisi selvinnyt jo paljon vähemmälläkin avaamisella.

Vaikka moni tässä ketjussa kritisoi tuota helppoa päätelmää siitä, että nykyajan burnout-aalto tai masennus johtuvat instagramista, niin itse pidän sitä hyvinkin mahdollisena, etenkin z-sukupolvelle. He kun tosiaan ovat aina kommunikoineet pääasiassa sähköisesti, kaikki taidot ja kokemukset jäävät kuviksi ja emojeiksi, omaan itseensä ei ole aikaa tai halua pysähtyä vaan tyhjät hetket täytetään aina somella. Tästä Eeva kirjoittaa mielestäni tosi hyvin ja viittaa mielenkiintoisiin tutkimuksiin. Tunnistan oman 18-vuotiaan pikkusiskoni erityisen hyvin näistä kappaleista, hänelläkin on kaikenlaisia ongelmia ja painiskelee mielenterveytensä kanssa - ja on täysin someriippuvainen.

Eevan blogia en ole koskaan lukenut, enkä Eevasta kuullu ennen kirjaa, joten mitään odotuksia tätä kirjaa kohtaan ei minulla ollut. Parhaimmillaan kirja on tähän mennessä ollut 5/5, heikoimpina hetkinä 2/5, joten keskiarvoksi tulee varmaan sellainen 3,5/5. Potentiaalia on, mutta omaan makuuni hieman liikaa ajatuksenvirtaa ja epämääräistä pohdintaa.

Vierailija kirjoitti:

Aamu-TV:ssä näin tämän kirjoittajan, mutta en ole häneen ja tähän kirjaan perehtynyt. Heti tuli kyllä mieleen tämä yleinen ilmiö, että maailmaa tarkastellaan omasta hiekkalaatikosta käsin, eikä käsitetä, että jos minä ja viisi kaveriani ollaan tällaisia, kaikki ei välttämättä ole. Voisin kuvitella, että jos joku tyttö on mennyt peruskoulusta amikseen, tehnyt parikymppisestä asti töitä, ei hän ole kolmekymppisenä tällaisessa eksistentialistisessa kriisissä kuin Kolu kavereineen. Siis mieti menestystä, onnellisen esittämistä jne. siinä määrin. Toki tämäkin on yleistys, mutta minusta on aika oletettavaa, että kaikki eivät ole kuin Kolu. Ja tosiaan TV:ssä hän juuri sanoi, ettei tiedä ketään ikäistään naista, joka ei olisi ollut burn outissa. Ehkä hän ei tiedä kovin monta?

Ja nyt kirjoitat omasta hiekkalaatikostasi.

Minä tunnen useita burn outin kärsineitä pari-kolmekymppisiä. Ja tunnen sellaisiakin, jotka eivät kärsi. Mutta hyvin yleistä tämä on omassa piirissä, jossa kilpailu jokaisella elämän osa-alueella on käsinkosketeltavaa.

Miten voi 35v olla kolmesti loppuunpalanut? Jospa kuitenkin vähän liioittelee tai sitten ei osaa töitään. Ymmärrän kyllä, kun uupumuksesta puhuminen tuo rahaa, mutta voisiko kuitenkin, ihan vähän, olla liioittelua.

Ehkä tämä uupuminen ei ole työperäistä vaan jotain muuta.

Mikä tää hänen en-osta-ostan-flippaan asunnon keissi on? Ensin saa ostettua halvalla, kun vakuutti myyjälle että asunto tulee kirjailijalle ja kirjallisuuden ystävälle, mutta nyt heti myykin "unelmien asuntonsa" eteenpäin sijoittajalle eli vaan flippasi asunnon ja kääri voitot välistä?

Siis mikä juttu tämä asunto? Blogissa on siitä kirjoittanut, että olisi ostamassa uutta asuntoa, mutta onko siis myynytkin sen jo..?

Vierailija kirjoitti:

Aamu-TV:ssä näin tämän kirjoittajan, mutta en ole häneen ja tähän kirjaan perehtynyt. Heti tuli kyllä mieleen tämä yleinen ilmiö, että maailmaa tarkastellaan omasta hiekkalaatikosta käsin, eikä käsitetä, että jos minä ja viisi kaveriani ollaan tällaisia, kaikki ei välttämättä ole. Voisin kuvitella, että jos joku tyttö on mennyt peruskoulusta amikseen, tehnyt parikymppisestä asti töitä, ei hän ole kolmekymppisenä tällaisessa eksistentialistisessa kriisissä kuin Kolu kavereineen. Siis mieti menestystä, onnellisen esittämistä jne. siinä määrin. Toki tämäkin on yleistys, mutta minusta on aika oletettavaa, että kaikki eivät ole kuin Kolu. Ja tosiaan TV:ssä hän juuri sanoi, ettei tiedä ketään ikäistään naista, joka ei olisi ollut burn outissa. Ehkä hän ei tiedä kovin monta?

Kuplakirjallisuutta. LIfestylevuodatusta. Nähtävästi tälläiselle on nyt riittävästi kysyntää, ostajia. Kolme-nelikymppiset koulutetut kaupunkilaisnaiset. Näitä bloggareitahan on iso lauma ja jakavat aika paljon samaa, tuntevat toisensa jne.  Puhutaanhan ilmiönä suoritusuupumisesta juuri tässä ikäryhmässä mutta kuka ihme käskee lopulta suorittaa niin maan perhanasti?! Pitäisi pyrkiä irti tuollaisesta paineesta, mikä sairastuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tämä uupuminen ei ole työperäistä vaan jotain muuta.

Voihan se olla vaikka mitä ja sen voi sanoittaa vaikka miksi. Kunhan se vain myy.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä juttu tämä asunto? Blogissa on siitä kirjoittanut, että olisi ostamassa uutta asuntoa, mutta onko siis myynytkin sen jo..?

Se parisen vuotta sitten ostettu ja rempattu kämppä eteläisestä helsingistä on myyty. Teki tarjouksen yhdestä kämpästä ja tarjous meni myyjälle läpi, mutta joku taloyhtiöstä käytti lunastusoikeuttaan ja sai sen asunnon. Nyt on ostettu kämppä Kalliosta ja sen remppa etenee instassa.