Bloggaaja Eeva Kolun kirja, siis apua

Kiitoksia tiedoista! Niin paljon jää näkemättä kun ei ole instassa.

Joo. Nyt en kyllä enää jaksa neiti Kolua. Siis saahan sitä asuntoja vaihdella vaikka koko elämänsä ajan, mutta miksi pitää edelleen lässyttää "Unelmien asunnosta" tms. selvästikään mikään asunto ei ole muutamaa vuotta pidempään kiva. Vuoden päästä on taas löydetty "unelmien asunto" ja sitten se myydään.

Bloggareiden kirjallinen ilmaisukyky on heikkoa. Yritystä on mutta ei taitoa tai osaamista. Eivät vaan osaa oikeaa kirjaa saati romaania kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Bloggareiden kirjallinen ilmaisukyky on heikkoa. Yritystä on mutta ei taitoa tai osaamista. Eivät vaan osaa oikeaa kirjaa saati romaania kirjoittaa.

Voi olla, mutta Eeva ei kuulu kirjallisten taitojensa perusteella heihin. Sisällöstä voi kukin olla mitä mieltä tahansa, mutta kirjoittaja Kolu on taitava.

Vierailija kirjoitti:

Ihailen päivä päivältä enemmän isovanhempia, molemmat olivat maanviljelijöitä, sen lisäksi kävivät palkkatyössä (toinen sahalla, toinen laattatehtaalla) ja tämän lisäksi hoitivat lapset ja eläimet ja rakensivat kotinsa.

Olen kai tulossa vanhaksi kun sanon että tämä nainen ei tiedä mitään hyödyllisestä työnteosta.

Vanha ketju, mutta kommentoin, kun kirja osui silmään kirppiksellä ja muistin olleen hitti.

Ensiajatus on, että miten ihmeessä voi viiden vuoden ikäerolla olla näin suuri merkitys? Miten vähän itseäni nuoremmat ovat jo menneet täysin johonkin amerikkalaiseen höpöelämään?

Itse luotuja höpöongelmia. Somet ja muut. Työssä päteminen, trendikkyys, kiire, kaupunkihuvit. En voi sille mitään, että tämä kirja tuntui hirveän lapselliselta. Nuoret naiset, jotka stressaavat vain ja ainoastaan työstä ja siitä, onko trendikäs ja suosittu. Eivätkä edes häpeä näissä ongelmissa piehtarointiaan. Siis joo työuupumus on totta, mutta miksi muka työ nyt olisi joku ihmiselämän tärkein asia? Mites ne muut, paljon vaikeammat asiat? Eikö niihin tulisi keskittyä enemmän? Entäs sitten, kun näillä naisilla on lapset, vanhat vanhemmat ja omat terveysongelmat, ulkonäkökin mennyt?

Jotenkin hävettää tämän ikäluokan puolesta. Koko kirja vain vahvistaa sitä, että piehtaroidaan vain näiden pinta-asioiden ympärillä. Kyllä on nykynuori hukassa ja amerikkalaistunut.

Taas on neiti Kolu oivaltanut jotain Suurta uudessa blogitekstissään, vautsi vau miten syvällistä!

Vierailija kirjoitti:

Minä olen lukenut Eevan tekstejä siitä lähtien, kun hän siirtyi Lilyyn bloggaamaan. Luen tämän kirjan varmaan pokkarina, tai sitten kirjastosta. En odottaisi tästä mitään lääketieteellistä näkökulmaa, eihän kirjailijalla ole mitään taustaa tietokirjallisuutta kirjoittaakaan.

Mitä oikeasti odotatte ihmiseltä jolla on varaa ostella jugend-taloista asuntoja? Ei tietenkään hänen uupumus ole samanlaista kuin minun, varastoduunarin uupumus. En häntä siis mitenkään yritä alentaa tai halveksua, en ikinä itse osaisi kuvailla pilviä taivaalla tai rakennustyömaata tai uusia kenkiä niin, että ketään kiinnostaisi lukea. Ei saa odottaa liikaa ihmisiltä. Hänellä on kokemusta etuoikeutetun ihmisen uupumuksesta, ja onhan sekin ihan mielenkiintoista lukea. Sitten aikanaan, kun kirja on hieman edullisempi.

No ei tosiaankaan ole samaa kuin varastoduunarin uupumus. Huomaa, että tällä palstalla moni on matalapalkka-aloilla/kouluttamattomia/työttömiä tms., koska ei oikeasti tiedetä, mitä burn out on. Eikä sitä selkeästi ole itse koettu. Kun itse tein välivuonna ja opintojen ohessa duunarin hommia (mm. varastohommia), niin eipä tarvinnut paljoa uupua, koska aivot eivät olleet jatkuvasti ylivirittyneitä tai ei ollut vastuuta ja oli työajat. Itse sain burn outin, kun opiskelujen, uralla etenemisen ym. vuoksi en pystynyt pitämään kunnon lomia 13 vuoteen ja jouduin työssäni tekemään kahden ihmisen hommat ja usein 12-14h päiviä asiantuntijatyössä/keskijohdossa. Ei meidän alalla työt lopu sitten, kun kellon on neljä. Ne loppuu sitten, kun on valmista. Eikä meidän aivot ole tehty tuommoiseen.

Burn outissa ei ole mitään hauskaa. Se oikeasti vie unet, elämänhalun ja voimat. 

Aikanaan ei ehkä saatu samalla lailla burn outia, ei siksi, että ihmiset olisivat olleet jotenkin vahvempia, vaan siksi, että työt olivat yksinkertaisempia, tehostamista ja kilpailua vähemmän.

Niin ja se kirja. Itse pidin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Nyt en kyllä enää jaksa neiti Kolua. Siis saahan sitä asuntoja vaihdella vaikka koko elämänsä ajan, mutta miksi pitää edelleen lässyttää "Unelmien asunnosta" tms. selvästikään mikään asunto ei ole muutamaa vuotta pidempään kiva. Vuoden päästä on taas löydetty "unelmien asunto" ja sitten se myydään.

Olet meedio. Eeva kertoi eilen instastooreissaan heittäneensä universumille toiveen uudesta asunnosta. Entistä unelmien asuntoa (asuiko hän siinä vuoden, jos sitäkään?) ei saanut rempattua edes ihan valmiiksikaan - ainakin kattolistat uupuvat yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Nyt en kyllä enää jaksa neiti Kolua. Siis saahan sitä asuntoja vaihdella vaikka koko elämänsä ajan, mutta miksi pitää edelleen lässyttää "Unelmien asunnosta" tms. selvästikään mikään asunto ei ole muutamaa vuotta pidempään kiva. Vuoden päästä on taas löydetty "unelmien asunto" ja sitten se myydään.

Olet meedio. Eeva kertoi eilen instastooreissaan heittäneensä universumille toiveen uudesta asunnosta. Entistä unelmien asuntoa (asuiko hän siinä vuoden, jos sitäkään?) ei saanut rempattua edes ihan valmiiksikaan - ainakin kattolistat uupuvat yhä.

"Suurin toiveeni uudelle vuodelle on uusi koti. Nykyinen kotini on kauniimpi, erityisempi, tilavampi ja toimivampi kuin koskaan uskoin itselleni mahdolliseksi, mutta jo jonkin aikaa on tuntunut siltä, että haluan hieman erilaisen arjen, pois vilinästä."

"Sain unelmieni kodin, remontoin unelmieni kodin, reilu viikko sitten muutin sinne asumaan.

Tämä unelmien koti olikin se todellinen unelmien koti."

Noin Eeva kirjoitti 20.2.2023 julkaistussa blogipostauksessaan.

Ei ollut unelmien koti. 😢