Lue keskustelun säännöt.
"Lapseton parisuhde pitää uskaltaa jättää"
09.10.2013 |
Jopa kahdeksan vuotta voi mennä hukkaan, jos ei uskalla lähteä lapsettomasta parisuhteesta.
Näin sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Vaarasen mukaan Väestöliittoon tulee paljon lapsettomaan suhteeseen pettyneiden, surullisten naisten yhteydenottoja. Heillä on takanaan pitkä parisuhde, jossa pariskunta ei ole päässyt yhteisymmärrykseen lasten hankkimisesta.
Lapsettomaksi jääminen huolettaa myös miehiä, mutta Heli Vaaranen muistuttaa, että naisten hedelmällisyysikä päättyy paljon aiemmin kuin miesten.
"Miehet ovat hedelmällisiä puolet elämästään, mutta naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmenkymmenen vuoden iän tienoolla", hän sanoo.
= = = = = = =
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (83)
Törmäsinpä tähän vanhaan artikkeliin kun tuttavapiirin iloisen perhetapahtuman myötä kävin muistelemaan vuosien takaisia tapahtumia. Sitä, kuinka tätä nimenomaista Heli Vaaran kirjoitusta lainattiin ja käytettiin asettamaan syyllisyyden taakka sen hartioille, joka ei samaan aikaan kumppaninsa kanssa muuttanut mieltään yhteisestä sopimuksesta olla hankkimatta sitä lasta. Tämä kirjoitus lyömäaseena painostettiin lasta haluamaton puoliso osallistumaan (ja kustantamaan) lapsettomuushoidot, joilla tavoiteltiin lasta, joka yksissätuumin vain paria vuotta aiemmin oli todettu ehkä kuitenkin jonkun muun jutuksi, ei "meidän". Ja vielä hoitojen epäonnistuessa, sekä vuosia myöhemmin suhteen jo päätyttyä, muistutettiin tämän kirjoituksen sanoin, kuinka vuosien tuhlaaminen tai jotenkin olevinaan innoton osallistuminen hoitoihin vei kumppanilta mahdollisuuden tulla äidiksi.
Kuinka sen lasta tahtomattoman sitten tulisi toimia? Lähteä suhteesta ja ottaa päälleen sitten se jättäjän viitta sen päälle, että on mennyt pilaamaan toisen haaveet perheestä? Itse vauvakuumetta poteva ei voi tätä oman elämänsä kannalta merkittävää päätöstä tehdä, kun on yksipuolisesti muuttanut mieltään tulevaisuuden suhteen? Entä jos ero ei sen lisääntymishalunsa yllättäen löytäneen mielestä ole ainakaan vaihtoehto?
Noh, vuodet ovat kuluneet ja projektiin löytynyt sittemmin uusi kaveri. Sääliksi käy kun muistaa sen painostuksen, suoranaisen valehtelun ja syyllisyydellä kiristämisen.
Syntynyt lapsihan on kuitenkin asiaan syytön ja varmasti lopulta vanhemmilleen rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä juttua ollenkaan. Siis että naiset pettyvät kun hukkaavat 8 vuotta parisuhteeseen jossa mies ei halua lapsia? Oma valintahan se jokaisella on, asettaako parisuhteen vai lapsen etusijalle. Toki väärät valinnat elämässä voi harmittaa mutta en nyt ihan ymmärrä että eikö jokainen nainen kuitenkin itse ota vastuun siitä mitä haluaa? Jos he haluavat lapsen ja mies ei, mies vaihtoon. Ei voi olla noin vaikeaa, jos kerran haluaa lapsen niin palavasti niin miksi on sellaisen miehen kanssa joka ei halua? Jokainen toki asettaa etusijalle sen mikä tekee onnelliseksi, mutta itse en oikein ymmärrä miten lapsen haluaminen voi mennä parisuhteen edelle... Entä jos ei löydä enää rakkautta tai toisaalta jos se mies jättää, entä jos ei saa enää lasta?
Jokatapauksessa mun mielestä on outoa että naiset pettyvät siihen että mies ei halua lasta. Kait sillä miehelläkin on oikeus elää lapsettomana, ei ketään voi pakottaa vanhemmaksi jos ei lapsia halua... Eiköhän tuollaiset asiat kuitenkin luulisi normaaleissa suhteissa selvitettävän kuitenkin hyvissä ajoin, ei ole mieltä jatkaa suhdetta jos toiveet elämästä on täysin päinvastaiset (lapsi/lapsettomuus). Se vaan pitää itse tietää mitä haluaa ja tehdä päätökset sen mukaan.
Vanha keskustelu, mutta kestoaihe. Miksi, oi miksi, se on sen lasta haluamattoman syytä jos (yleensä) nainen ei osaa priorisoida haaveitaan?
En ymmärrä minäkään miksi niin moni jää ruikuttamaan suhteeseen joka ei etene mihinkään ja katkeroituu sitten siinä. Jos ei se toinen halua sitoutua, kannattaa miettiä onko sitoutunut jatkossakaan ja alkaa katsella ovea. Jos tahtoo olla perheellinen, pitää hoitaa itsensä sellaiseen parisuhteeseen, jossa asiasta ollaan samaa mieltä -tai miettiä voisiko lapsen hankkia itsekseen.
Miehet: kokemuksesta kerron, että kannattaa opetella sanomaan kyllä tai ei. Nainen kuulee epämääräiset lauseet "ei juuri nyt".."en ole varma".."eihän sitä koskaan tiedä" vahvana kehotuksena neuvotella ja mankua ne muotoon "kyllä" ja "juuri nyt". Olen oppinut, että noi on vaan kaunis tapa sanoa ei, niin että välttyy ei-sanaa seuraavalta riidalta.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:12"]
Haluaisin nähdä otsikon "Lapsiperhe pitää uskaltaa jättää". Jutussa miehiä varoitettaisiin jäämästä nalkkiin huonoon parisuhteeseen ja ikävään perhe-elämään. On uskallettava hakea muutosta, ettei koko elämä valu hukkaan.
[/quote]
Mä en haluaisi nähdä, koska naisillekaan ei anneta kuvaamiasi ohjeita. On ohjeita eroa suunnitteleville äideille tyyliin, harkitse tarkkaan ennenkuin eroat, muista miten lapset kärsivät erosta ja uusiperhe-kuviosta. Täällä palstalla värikkäämmin, tyyliin miksi menit tekemään lapsia. Ja oikeassahan nuo ovat. Jos on lapsia tehnyt, vastuullisella ihmisellä eroon on iso kynnys. Siinä pitää ajatella myös lapsia.
Pikemminkin niitä ohjeita pitäisi antaa tyyliin harkitse tarkkaan ennenkuin lähdet tekemään lapsia (ja jos lähdet niin kuinka monta), ja miesten pitäisi ymmärtää, mitä lapsiperhe-elämä tarkoittaa.