23 -vuotiaana, en ole suudellut, ihastunut enkä harrastanut seksiä koskaan...
Onko tämä "normaalia"? Olen kuitenkin tavallinen, persusnätti, liikuntaa harrastava nuori nainen... opiskelen yliopistossa, oma kämppä, on kavereita eli elämäni ei mitenkään poikkea kenenkään muunkaan ikäiseni elämästä.
Asia ahistaa jonkun verran, sillä suurin osa kavereista seurustelee/deittailee, mutta itse en koskaan ole tätä kokenut. Ja siis käyn baareissa, bileissä etc. eli en ole eristäytyjä.
Nim.merk.
Aika outoo
Kommentit (98)
Kuinka monta seurustelusuhdetta riittä harjoitteluun, että oppii elämään toisen ihmisen kanssa? Eikö ensimmäisen suhteensa kanssa saa/voi pysyä yhdessä, kun kerran "harjoittelu" on kesken?
Ja tuodaanko seksissäkin siis harjoittelemalla opitut taidot sellaisenaan mukaan: opin tämän nro 15:n kanssa ja koska se oli jo mun 15. niin olen ns. edistyneellä tasolla, ja kaikki mitä teen on oikein ja sun on tykättävä siitä.
Milloin ihminen siis saavuttaa kuuluisan AV:n edistyneen seurustelijan/seksikumppanin tason. Järjestysluku 3, 6, 11, 28 vai.........
Eiköhän meitä ihmisiä erota vaan se kyynisyyden/ihanteiden taso. Oletko valmis vaan kokeilemaan, oletko valmis seurustelemaan/avioitumaan tavan tai talouden vuoksi.
Jotkut on, mutta kaikki ei. Moni niistä jotka on valmiita, on silti katkeria, eikä tunnu mitään oppineen.
Ootte hassuja.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:40"]
Olen mielenkiinnolla seuraillut tätä ketjua, ja suorastaan kauhistunut, tai yllättynyt negatiivisesti, kuinka paljon Suomessa on todella seksuaalisesti kokemattomia/myöhään aloittaneita aikuisia ihmisiä! Olen aina ollut hyvin aktiivinen seksuaalisesti, ja neitsyys meni 14 -vuotiaana, ja siitä lähtien on kumppaneita kertynyt n. 5 kumppanin vuosivauhtia, ja nyt olen 28.
Kuinka aikuinen voi olla noin haluton, että ei ole löytänyt vielä + 20 kumppania itselleen?!???? Olen ollut muutaman neityen kanssa, ja he eivät ole miellyttäviä kumppaneita, koska ovat epävarmoja, ja useimmiten "lahnoja". No, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
[/quote]
Taidat olla aika keskinkertainen pano itsekin (paitsi tietysti omasta mielestäsi), just sayin'. Mutta ymmärrän ajattelutapasi, koska olet mennyt aloittamaan seksielämäsi ennen kuin kasvoit aikuiseksi.
Eikä siinä haluttomuuden kanssa ole mitään tekemistä, jos ei kumppania ole löytynyt.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 19:40"]
Olen mielenkiinnolla seuraillut tätä ketjua, ja suorastaan kauhistunut, tai yllättynyt negatiivisesti, kuinka paljon Suomessa on todella seksuaalisesti kokemattomia/myöhään aloittaneita aikuisia ihmisiä! Olen aina ollut hyvin aktiivinen seksuaalisesti, ja neitsyys meni 14 -vuotiaana, ja siitä lähtien on kumppaneita kertynyt n. 5 kumppanin vuosivauhtia, ja nyt olen 28.
Kuinka aikuinen voi olla noin haluton, että ei ole löytänyt vielä + 20 kumppania itselleen?!???? Olen ollut muutaman neityen kanssa, ja he eivät ole miellyttäviä kumppaneita, koska ovat epävarmoja, ja useimmiten "lahnoja". No, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
[/quote]
Taidat olla aika keskinkertainen pano itsekin (paitsi tietysti omasta mielestäsi), just sayin'. Mutta ymmärrän ajattelutapasi, koska olet mennyt aloittamaan seksielämäsi ennen kuin kasvoit aikuiseksi.
Eikä siinä haluttomuuden kanssa ole mitään tekemistä, jos ei kumppania ole löytynyt.
[/quote]
Ap tässä taasen. Haluttomuus ei ole mun ongelma, tunnen joskus niin kauheaa kiimaa, että suorastaan räjähdän halusta. Ongelmank on kai se, että haluan sellaista ihmistä, jonka tuntee/ pitää syvemmällä henkisellä tasolla, mutta sinkuilla ei näitä tuttavuuksia tosta vaa ole.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:35"]
Kuten täällä on sanottu, niin naiselle tuo ei ole mikään ongelma. Ja tuskin sellaiseksi muodostuu.
Miehelle taas pelkkä seurustelemattomuus tai jopa ainoastaan lyhyet seurustelusuhteet alkavat olemaan naisten silmissä todella iso miinus 25 ikävuodesta eteenpäin. Vaikka seksiäkin olisi harrastettu jo monen naisen kanssa
[/quote]
Tämä on muuten mielenkiintoinen juttu, miksi näin on? Tälläkin palstalla jaksetaan aina kannustaa kokemattomia naisia, ja hyvä niin, mutta miehiin suhtaudutaankin sitten heti epäluuloisesti.
Voisitteko naiset vähän raottaa ajatusmaailmaanne ja perustella, miksi suhtaudutte eri sukupuoliin samassa asiassa niin erilailla?
Hohhoijaa ja haukotus.
Ihmiset ovat erilaisia. Yllättäen taas joutuu pistämään tämän itsestäänselvyyden tänne.
Joku pitää normaalina sitä, että seurustelu ja seksielämä aloitetaan yläkouluikäisenä, jolloin ollaan lapsen tasolla.
Olet ap nyt "valmis" ihminen. Aivot kehittyvät juuri 22/23 vuotiaaksi saakka ja olet kypsä aloittamaan seurustelut. Asian voi tälläkin tavalla ajatella :D
Vähän naurattaa tuo arvuuttelu, onko "kokemattomuus" este parisuhdemarkkinoilla. On paljon miehiä, jotka haluavat hitaampaa seurustelua kuin eka illan aikana sänkyyn. Ei tuo ole este eikä myöskään etu.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 15:52"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 11:35"]
Kuten täällä on sanottu, niin naiselle tuo ei ole mikään ongelma. Ja tuskin sellaiseksi muodostuu.
Miehelle taas pelkkä seurustelemattomuus tai jopa ainoastaan lyhyet seurustelusuhteet alkavat olemaan naisten silmissä todella iso miinus 25 ikävuodesta eteenpäin. Vaikka seksiäkin olisi harrastettu jo monen naisen kanssa
[/quote]
Tämä on muuten mielenkiintoinen juttu, miksi näin on? Tälläkin palstalla jaksetaan aina kannustaa kokemattomia naisia, ja hyvä niin, mutta miehiin suhtaudutaankin sitten heti epäluuloisesti.
Voisitteko naiset vähän raottaa ajatusmaailmaanne ja perustella, miksi suhtaudutte eri sukupuoliin samassa asiassa niin erilailla?
[/quote]
En osaa antaa kamalan hyvää vastausta, mutta kai vieläkin(!) ajatellaan, että miehen kuuluu olla kokeneempi ja "johdattelevampi" parisuhteessa, ja siksi kokemus on hyväksi. Se tuntuu todella kierolta ajattelutavalta, koska kaikkihan kiljuvat parisuhteessa tasa-arvoa. Vanhat kulttuurinormit eivät hevin katoa.
Ap
En keksi sulle muuta kun sen, et lähdet jonkun pleijerin matkaan, joka vähän opettaa sua. On seuraavankin miehen sua kivempi naija, ithe pääset ahdistuksestas erroon.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:33"]En keksi sulle muuta kun sen, et lähdet jonkun pleijerin matkaan, joka vähän opettaa sua. On seuraavankin miehen sua kivempi naija, ithe pääset ahdistuksestas erroon.
[/quote]
Siinä itse mr. Peräkammari ja runkkari, näkee kirjoitustyylistä, eikä arvista naisia yhtään!
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 01:02"]
Ihan oikeasti, miehet arvostavat suuresti neitsytnaista, tulee tunne, että nainen osaa arvostaa itseään ja tietää, ettei halua antautua surkeiden suhteiden riepoteltavaksi eläimellisten viettien vetämänä. Sellainen nainen on ns. kaikkein selkeintä vaimomatskua.
[/quote]
Mitä arvostettavaa on siinä, ettei kelpaa kenellekään? En tarkoita nyt aloittajaa, hänen kohdallaan ei ole tästä kysymys. Mutta monet aikuiset neitsyet sairastavat esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Neitsyys ei ole läheskään aina oma valinta.
Miehillä on omituinen kuvitelma siitä, että neitsyet arvostaisivat itseään. Ei se niin ole.
Eräässä lehdessä oli juttu naisesta, jolla oli mielenterveysongelma. Hän kuvitteli jatkuvasti itselleen oireita vakavista sairauksista. Hän pelkäsi raskautta niin paljon, että ei uskaltanut harrastaa seksiä. Lopulta hän sitten löysi kuitenkin miehen. Nainen ei kertonut ongelmastaan miehelle, ja mies luuli naisen kieltäytyvän seksistä ítsekunnioituksen ja viattomuuden vuoksi. Seurustelivat pitkään ennen naimisiinmenoa. Jonkin ajan päästä he kuitenkin erosivat, kun nainen ei uskaltanut harrastaa seksiä kuin muutaman kerran. Hän pelkäsi raskautta niin paljon.
Jos nainen on neitsyt, siihen on yleensä joku syy. Kukaan nainen ei ole neitsyt siksi, että "kunnioittaisi" itseään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 17:57"][quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 01:02"]
Ihan oikeasti, miehet arvostavat suuresti neitsytnaista, tulee tunne, että nainen osaa arvostaa itseään ja tietää, ettei halua antautua surkeiden suhteiden riepoteltavaksi eläimellisten viettien vetämänä. Sellainen nainen on ns. kaikkein selkeintä vaimomatskua.
[/quote]
Mitä arvostettavaa on siinä, ettei kelpaa kenellekään? En tarkoita nyt aloittajaa, hänen kohdallaan ei ole tästä kysymys. Mutta monet aikuiset neitsyet sairastavat esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Neitsyys ei ole läheskään aina oma valinta.
Miehillä on omituinen kuvitelma siitä, että neitsyet arvostaisivat itseään. Ei se niin ole.
Eräässä lehdessä oli juttu naisesta, jolla oli mielenterveysongelma. Hän kuvitteli jatkuvasti itselleen oireita vakavista sairauksista. Hän pelkäsi raskautta niin paljon, että ei uskaltanut harrastaa seksiä. Lopulta hän sitten löysi kuitenkin miehen. Nainen ei kertonut ongelmastaan miehelle, ja mies luuli naisen kieltäytyvän seksistä ítsekunnioituksen ja viattomuuden vuoksi. Seurustelivat pitkään ennen naimisiinmenoa. Jonkin ajan päästä he kuitenkin erosivat, kun nainen ei uskaltanut harrastaa seksiä kuin muutaman kerran. Hän pelkäsi raskautta niin paljon.
Jos nainen on neitsyt, siihen on yleensä joku syy. Kukaan nainen ei ole neitsyt siksi, että "kunnioittaisi" itseään.
[/quote]
Kirjoituksesi saattaa pitää osin paikkansa, mutta kunnioitan kyllä itseäni niin, että harkitse hyvin tarkasti kenen matkaan lähtisin. Ja ajatus, että heräisin vieraassa kämpässä, vieraan ihmisen kanssa, se ällöttää. Eikä minulla ole sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Eikä ongelma ydin ole neitsyyteni, vaan se etten ole ihastunut/rakastunut kehenkään niin, että voisi harrastaa seksiä hänen kanssaan.
Ap
Olin vähän vaille 27-vuotiaaksi samassa tilanteessa. En ollut edes suudellut saati sitten seurustellut tai seksiä harrastanut. Tosin olen mies.
Sitten aloitin kolme vuotta kestäneen suhteen, jonka loputtua pyörittelin monta kaunista naista samaan aikaan, kunnes sain tarpeekseni niistä "seikkailuista" ja taas vakiuduin. Näinkin voi käydä.
Minusta seurustelu, parisuhde ja seksi ovat taitolajeja. On ap ainakin sitten ihan avuton mitä noihin taitoihin tulee. En tarkoita, että jokaisen pitäisi Panna 15-vuotiaana, mutta parisuhdetaitoja (ja siinä samalla itsetuntemusta, tunteidenhallintaa, kommunikointia jne.) oppii vain olemalla parisuhteessa. Se ei vain ole sama asia osata "sosiaalisia taitoja" kaverien kanssa. Parisuhteessa oppii tekemään niitä kompromisseja toisen kanssa, oppii ettei kukaan (ei itsekään) ole täydellinen ja silti voi olla äärettömän rakastettava ihminen. Ja ei, tämä asia pitää käytännössä oppia, ei auta ettö ymmärtää tuon luettuna tekstinä.
Monet naiset nykyään menettävät ihan sellaisen perustavaa laatua olevan "pariutumisen taidon" tai siis eivät tule koskaan hankkineeksikaan sitä. Ovat jotenkin niin äärimmäisen kontrolloituja ja hillittyjä ja kun aika vain lipuu ja ikää tulee lisää, kaikki vielä vaikeutuu. Sitten kumppaniltakin odotetaan jo ihan jotain kummallisuuksia kun on "odottanut" jo niiin pitkään eikä ole ole realistista käsitystä siitä, mitä parisuhde oikeasti on, mitä rakkaus on, mikä miehissä on oikeasti tärkeää omasta näkövinkkelistä jne.
Niin, mutta kun riittävän pitkään odottaa ja haaveissa rima nousee taivaisiin, ei sitä "riittävän hyvää" sitten löydykään.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:16"]Minusta seurustelu, parisuhde ja seksi ovat taitolajeja. On ap ainakin sitten ihan avuton mitä noihin taitoihin tulee. En tarkoita, että jokaisen pitäisi Panna 15-vuotiaana, mutta parisuhdetaitoja (ja siinä samalla itsetuntemusta, tunteidenhallintaa, kommunikointia jne.) oppii vain olemalla parisuhteessa. Se ei vain ole sama asia osata "sosiaalisia taitoja" kaverien kanssa. Parisuhteessa oppii tekemään niitä kompromisseja toisen kanssa, oppii ettei kukaan (ei itsekään) ole täydellinen ja silti voi olla äärettömän rakastettava ihminen. Ja ei, tämä asia pitää käytännössä oppia, ei auta ettö ymmärtää tuon luettuna tekstinä.
Monet naiset nykyään menettävät ihan sellaisen perustavaa laatua olevan "pariutumisen taidon" tai siis eivät tule koskaan hankkineeksikaan sitä. Ovat jotenkin niin äärimmäisen kontrolloituja ja hillittyjä ja kun aika vain lipuu ja ikää tulee lisää, kaikki vielä vaikeutuu. Sitten kumppaniltakin odotetaan jo ihan jotain kummallisuuksia kun on "odottanut" jo niiin pitkään eikä ole ole realistista käsitystä siitä, mitä parisuhde oikeasti on, mitä rakkaus on, mikä miehissä on oikeasti tärkeää omasta näkövinkkelistä jne.
Niin, mutta kun riittävän pitkään odottaa ja haaveissa rima nousee taivaisiin, ei sitä "riittävän hyvää" sitten löydykään.
[/quote]
Mielenkiintoinen näkökanta, ja pistää pohtimaan asioita. Silti koen, että ODOTUKSENI mahdolliselta kumppanilta eivät ole mitenkään erikoiset tai tavallisesta poikkeavat. Taisin selitää asiaa aiemmassa kommenteissani.
Ap
Pohjimmiltaan ap:n ja meidän muiden pitkään pariutumattomina pysyneiden ongelma on yksinkertaisesti se, että sitä oikeaa (=yhtä niistä mahdollisista oikeista) ei ole vielä löytynyt. Sitä kaipaa rakkautta, hellyyttä, seksiä ja kumppanuutta, mutta näköpiirissä ei vaan edes vilahda ketään, jonka voisi kuvitella naukumaan keittiöönsä.
Ja sitten jos ihmeen kautta kolhaiseekin kyynärpäällään baaritiskillä nojaillutta iloisen näköistä blondipoikaa jolla juttu luistaa, ja menee ihastumaan siihen, se ei enää parin tapaamisen jälkeen olekaan kiinnostunut. Sitten sitä itketään puiston penkillä, eikä lohduta yhtään että on lämmintä ja kesä vasta alussa. (kuvitteellinen tapaus...)
Vaikeaa on tämä pariutuminen jos niikseen tulee.
Neuvon deittailemaan monenlaisia miesihmisiä ilman paineita. Ei tarvi sänkyyn mennä jos ei huvita. Voi niistä joku osoittautuakin muita kiinnostavammaksi. Ei pidä torpata heti kättelyssä. Kolme deittikertaa saman kanssa.
-34- (se joka hankki kokemusta 23-vuotiaana vaikkei ollut ihastunut)
Se on ihan persoonallisuus- ja kasvatuskysymys, kuinka paljon treeniä kukakin parisuhteesta tarvitsee. Hankala ja itsekäs luonne tarvitsee enemmän koulutusta, mutta joustava ja toista arvostava ihminen vähemmän. Joku ei opi koskaan, vaikka olisi kuinka monta suhdetta ja vuosien treeniä takana, joku toinen pysyy ikänsä yhdessä ja samassa suhteessa ilman suurempia ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 18:16"]Minusta seurustelu, parisuhde ja seksi ovat taitolajeja. On ap ainakin sitten ihan avuton mitä noihin taitoihin tulee. En tarkoita, että jokaisen pitäisi Panna 15-vuotiaana, mutta parisuhdetaitoja (ja siinä samalla itsetuntemusta, tunteidenhallintaa, kommunikointia jne.) oppii vain olemalla parisuhteessa. Se ei vain ole sama asia osata "sosiaalisia taitoja" kaverien kanssa. Parisuhteessa oppii tekemään niitä kompromisseja toisen kanssa, oppii ettei kukaan (ei itsekään) ole täydellinen ja silti voi olla äärettömän rakastettava ihminen. Ja ei, tämä asia pitää käytännössä oppia, ei auta ettö ymmärtää tuon luettuna tekstinä.
Monet naiset nykyään menettävät ihan sellaisen perustavaa laatua olevan "pariutumisen taidon" tai siis eivät tule koskaan hankkineeksikaan sitä. Ovat jotenkin niin äärimmäisen kontrolloituja ja hillittyjä ja kun aika vain lipuu ja ikää tulee lisää, kaikki vielä vaikeutuu. Sitten kumppaniltakin odotetaan jo ihan jotain kummallisuuksia kun on "odottanut" jo niiin pitkään eikä ole ole realistista käsitystä siitä, mitä parisuhde oikeasti on, mitä rakkaus on, mikä miehissä on oikeasti tärkeää omasta näkövinkkelistä jne.
Niin, mutta kun riittävän pitkään odottaa ja haaveissa rima nousee taivaisiin, ei sitä "riittävän hyvää" sitten löydykään.
[/quote]
Tässä ollaan asian ytimessä! Hienosti olit saanut puettua asian sanoiksi. Tässä myös syy ikisinkkuuteen ja siihen, miksi millään ei löydy sopivaa kumppania. Itse opin tämän kantapään kautta aika myöhään, kun olin jo sössinyt pari suhdetta. Onneksi opin tuntemaan itseni ja tarpeeni ja olen nyt onnellisesti naimisissa.
Olen taas tämän päivän pohdiskellut asioita, ja vähän verrannut niitä täällä lukemiini kommenteihin. 34, on oikeassa siinä, että olen aavistuksen liian kriittinen, ihan tahtomattani mahdollisia deittikummpaneita kohtaa. Tästä lähtien yritän olla enemmän avoimin mielin, sillä en tahdo todellakaan pääty katkeraksi + 40 neitsyeksi ja vanhaksipiiaksi.
ap
Olen mielenkiinnolla seuraillut tätä ketjua, ja suorastaan kauhistunut, tai yllättynyt negatiivisesti, kuinka paljon Suomessa on todella seksuaalisesti kokemattomia/myöhään aloittaneita aikuisia ihmisiä! Olen aina ollut hyvin aktiivinen seksuaalisesti, ja neitsyys meni 14 -vuotiaana, ja siitä lähtien on kumppaneita kertynyt n. 5 kumppanin vuosivauhtia, ja nyt olen 28.
Kuinka aikuinen voi olla noin haluton, että ei ole löytänyt vielä + 20 kumppania itselleen?!???? Olen ollut muutaman neityen kanssa, ja he eivät ole miellyttäviä kumppaneita, koska ovat epävarmoja, ja useimmiten "lahnoja". No, kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
Kaikista seksikkäintä naisessa on se, että kykenee itsenäiseen ajatteluun, eikä lähde helpolla jonkun hemmon matkaan. No, olen sanonut sanottavani.
Kuten täällä on sanottu, niin naiselle tuo ei ole mikään ongelma. Ja tuskin sellaiseksi muodostuu.
Miehelle taas pelkkä seurustelemattomuus tai jopa ainoastaan lyhyet seurustelusuhteet alkavat olemaan naisten silmissä todella iso miinus 25 ikävuodesta eteenpäin. Vaikka seksiäkin olisi harrastettu jo monen naisen kanssa