Lue keskustelun säännöt.
"Lapseton parisuhde pitää uskaltaa jättää"
09.10.2013 |
Jopa kahdeksan vuotta voi mennä hukkaan, jos ei uskalla lähteä lapsettomasta parisuhteesta.
Näin sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Vaarasen mukaan Väestöliittoon tulee paljon lapsettomaan suhteeseen pettyneiden, surullisten naisten yhteydenottoja. Heillä on takanaan pitkä parisuhde, jossa pariskunta ei ole päässyt yhteisymmärrykseen lasten hankkimisesta.
Lapsettomaksi jääminen huolettaa myös miehiä, mutta Heli Vaaranen muistuttaa, että naisten hedelmällisyysikä päättyy paljon aiemmin kuin miesten.
"Miehet ovat hedelmällisiä puolet elämästään, mutta naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmenkymmenen vuoden iän tienoolla", hän sanoo.
= = = = = = =
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:02"]
Miten kehitysvammaisuus, transsukupuolisuus tai ihonväri tähän liittyy mitenkään? Nais- ja miesparit sentään ovat yhdessä hankkimassa sitä lasta eivätkä yksinään, lapsella tulee siis olemaan lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa. Silti se lapsi voi haluta tietää, mistä puolet geeneistä on peräisin, esimerkiksi useat adoptiolapset haluavat.
[/quote]
Ahaa, nyt ongelma ei enää olekaan isättömyys vaan se että vanhempia on vain yksi. Koita nyt olla johdonmukainen.
Hedelmöityshoidoilla luovuttajan sukusoluilla alkunsa saanut lapsi saa Suomessa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, kun on täyttänyt 18-v. Lakimuutos tehtiin muutamia vuosia sitten. Silloin on mahdollista selvittää tarkemmin millainen luovuttaja oli. Ruotsissahan vastaava laki on ollut jo pitkään ja ensimmäiset lapsetkin ovat jo ohittaneet täysi-iän. Silloin seurailtiin kiinnostuneina, tuleeko jonkinlaista aaltoa, jossa nämä haluaisivat selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Ei tullut, aniharva halusi. Ilmeisesti se ei ollut sitten heille niin tärkeää. Ei luovuttaja ole mikään "isä", jota kaivata. Näillä lapsilla oli oma perheensä, johon kuului se vanhempi/ne vanhemmat jotka kuuluivat ja he olivat onnellisia näin. Varmasti joku on voinut haluta selvittää ja se mahdollisuus on.
Nämä asiat kerrottiin heti alkuun psykologin haastattelussa, kun menin hedelmöitysklinikalle.
[/quote]
Koska sen tiedon saminen on vaikeata. Sitä ei saa vain puhelinsoitolla.
Yhdysvalloissa jokainen lapsi saa tiedon jo lapsena kuka on isä. Siellä on jopa omat yhteisöt lapsille missä he voivat etsiä sisaruksiaa. Ne ovat erittäin suosittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:21"]
Jos ollaan heterosuhteessa eikä mies ole selvin sanoin ilmoittanut haluavansa olla lapseton, naisella on oikeus olettaa, että lapsia tullaan tekemään.
[/quote]
Mihin tällainen oikeus mielestäsi perustuu? Minä kun taas väittäisin, että kummallakin on oikeus olettaa, että jos toinen haluaa muuttaa suhteen luonteen parisuhteesta lapsiperheeksi, tämä myös ottaa asian esille. Jos vain vuodesta toiseen olettaa toisen kyllä haluavan lapsia joskus, ansaitseekin jäädä lapsettomaksi. Suhteessa pitäisi kyetä ilmaisemaan omat tarpeensa ja toiveensa.
Kyllä se biologinen kello käy myös miehelle. Esim. vanha isä eli yli 35v. siittää tod.näköisemmin mielisairaita jälkeläisiä kuin tätä nuorempi mies. Näillä vaan yleensä sen verran vanha vaimo, että vammainen lapsi menee naisen piikkiin tämän iän vuoksi. Asiasta tutkimuksiakin.
Että pitääkö jättää yksilapsinen parisuhde jos haluaa toisen mutta mies ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en varmasti jätä ihanaa parisuhdettani. Toivottavasti miehenikään ei jätä minua sen vuoksi, ettei aio tehdä lapsia.
No en varmasti jätä ihanaa parisuhdettani. Toivottavasti miehenikään ei jätä minua sen vuoksi, ettei aio tehdä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse jätin parisuhteen, koska mieheltä löytyi azoorspermia (ei siittiöitä spermassa) eikä suostunut lahjasiittiöihin. Ero oli raskas mutta mielestäni minulla on oikeus kokea biologinen äitiys jos se minulle on mahdollista.
Kyllä nämä asiat kannattaa ottaa puheeksi alkuvaiheessa suhteessa eikä olettaa mitään. Perheen perustaminen on niin suuri asia elämässä, ettei siitä haaveesta kannata luopua jos mies on epävarma ja vuodesta toiseen lykkää ajankohtaa vaikka naisella biologinen kello jo tikittäisi.
Ei voi kuin toivoa, että miehelle ei iske vauvakuume. En missään nimessä voi pakottaa ketään lapsettomaan elämään vasten tahtoaan, vaikka kuinka rakastaisin (tai ehkä juuri siksi?) ja sydämeni murtuisi erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?
6 teki oikein! Hän antoi miehelle mahdollisuuden lahjasiittiöiden käyttöön, mutta ei kelvannut. Ei se ole naisen syy, jos mies ampuu suutareita. Olisin itsekin lähtenyt tuossa tilanteessa suhteesta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hölmö otsikko. Muuten asia on sinänsä ihan ok.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:16"]
6 teki oikein! Hän antoi miehelle mahdollisuuden lahjasiittiöiden käyttöön, mutta ei kelvannut. Ei se ole naisen syy, jos mies ampuu suutareita. Olisin itsekin lähtenyt tuossa tilanteessa suhteesta pois.
[/quote]
Ok. Luin viestin ensin huolimattomasti ja käsitin, että VAIMO ei kelpuuttanut lahjasiittiöitä. Otan siis moitteeni takaisin.
8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No herättää sellaisen ajatuksen, että tervetuloa 2000-luvulle! Miksi ihmeessä pitäisi jättää lapseton parisuhde JOS EI KUMPIKAAN HALUA LAPSIA???? Ei se lastensaamispakko ole mikään naisiinkaan automaattisesti rakennettu asia.
Jos taas toinen haluaa lapsen ja toinen kiertää asiaa sanomalla vaan "ehkä joskus myöhemmin", niin kannustaisin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä eli se, joka ei KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN halua lapsia, voisi sen myös uskaltaa sanoa ääneen.
Itse en olisi mielettömän onnellisessa avioliitossani (johon kuuluu mieheni jo tätä nykyä aikuiset lapset) ellei asioita olisi puhuttu heti selväksi, sillä a) minä en missään tapauksessa aio koskaan hankkia omia lapsia b) mieheni ei missään tapauksessa halua lisää lapsia.
Loppuhyvinkaikkihyvin. :-)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:24"]
No herättää sellaisen ajatuksen, että tervetuloa 2000-luvulle! Miksi ihmeessä pitäisi jättää lapseton parisuhde JOS EI KUMPIKAAN HALUA LAPSIA???? Ei se lastensaamispakko ole mikään naisiinkaan automaattisesti rakennettu asia.
Jos taas toinen haluaa lapsen ja toinen kiertää asiaa sanomalla vaan "ehkä joskus myöhemmin", niin kannustaisin puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä eli se, joka ei KOSKAAN IKINÄ MILLOINKAAN halua lapsia, voisi sen myös uskaltaa sanoa ääneen.
Itse en olisi mielettömän onnellisessa avioliitossani (johon kuuluu mieheni jo tätä nykyä aikuiset lapset) ellei asioita olisi puhuttu heti selväksi, sillä a) minä en missään tapauksessa aio koskaan hankkia omia lapsia b) mieheni ei missään tapauksessa halua lisää lapsia.
Loppuhyvinkaikkihyvin. :-)
[/quote]
Ei pidäkään jättää parisuhdetta, jos ollaan samaa mieltä lasten hankinnasta tai hankkimatta jättämisestä. Tuossa jutussahan oli kyse siitä, että naisilla voi mennä kokonaan mahdollisuus perheen perustamiseen, jos mies panttaa päätöstään liian kauan (tai jos nainen kuvittelee, että mies kyllä ajan kanssa alkaa haluta lapsia).
Naisen ei todellakaan kannata jäädä haaskaamaan hedelmällisiä vuosiaan, jos toinen ei halua lapsia tai vetkuttaa päätöstä ja itselle lapsen saaminen on tärkeää.
Vastaavassa tilanteessa tein lapsen itse hedelmöityshoitojen avulla ja olen nyt mielettömän onnellinen pienen pojan yh-äiti. Kyllä niitä parisuhteita tulee, mutta jos olisin luopunut unelmastani lapsesta, olisin todella katkera.
Pärjätään kaksistaan todella hyvin, ei mitään ongelmaa. Joskus ihan huvittaa, kuinka tyypit, joilla itsellään on oatalaiska puoliso joka ei auta lainkaan lastenhoitossa, kauhistelevat sitä että joudun tekemään kaiken yksin. Ei eroa heidän arjestaan mitenkään muuten kuin siten, että katkeruus ja ärsytys puuttuvat.
Sain valita lapsen nimen itse, saan tehdä kaikki päätökset. Kukaan ei voi kiusata lapsen kautta. Minulla on kaikki oikeudet lapseen liittyen, mutta voin saada kuitenkin myös parisuhteen.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:17"]
Onpa hölmö otsikko. Muuten asia on sinänsä ihan ok.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Vapaaehtoisesti lapsettomana tuo hätkähdytti ja täytyy sanoa, että vähän loukkasikin. Ei minun suhteessani ole mitään vikaa vain siksi, ettemme halua siihen lapsia.Tietysti useimmat haluavat lapsia, mutta mielestäni otsikko oletti liikaa. Eivät kaikki vanhemmuuteen myönteisesti suhtautuvatkaan ole mitään fanaatikkoja, joille lapsen saaminen on hyvää parisuhdetta tärkeämpi.
Kunnioitan päätöstäsi, 14, mutta samalla ihmettelen että eikö mielestäsi lapsella ole oikeus isään? Vaikka isä olisi millainen, tieto siitä kuka ja millainen ihminen hän on, on aika tärkeä lapsen identiteetin rakentumiselle.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:17"]
Onpa hölmö otsikko. Muuten asia on sinänsä ihan ok.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Vapaaehtoisesti lapsettomana tuo hätkähdytti ja täytyy sanoa, että vähän loukkasikin. Ei minun suhteessani ole mitään vikaa vain siksi, ettemme halua siihen lapsia.Tietysti useimmat haluavat lapsia, mutta mielestäni otsikko oletti liikaa. Eivät kaikki vanhemmuuteen myönteisesti suhtautuvatkaan ole mitään fanaatikkoja, joille lapsen saaminen on hyvää parisuhdetta tärkeämpi.
[/quote]
Otsikko myös nimenomaan oletti, että NAISET haluaa lapsia, miehet ei välttämättä.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:37"]
Niin, sinä olet onnellinen, sinun ei tarvitse olla katkera, sinä saat päättää kaikesta yksin eikä tarvitse kaikesta vääntää ja hermojansa menettää. Mutta näissä perheissä, joissa joudutaan vääntämään ja sopimaan asioista, lapsilla on kuitenkin jotain mitä sinun lapsellasi ei ole: isä.
[/quote]
Juu, ei ole isää, joillain ei ole äitiä. Joillain on kaksi isää tai kaksi äitiä, joillain on isä joka ei ole kuvioissa, joillain on kasvattivanhemmat, jonkun äiti on kehitysvammainen, jonkun isä kuollut, jonkun äiti on musta, jonkun isä oli ennen nainen. Kaikki näistä varmaan itkevät itsensä uneen joka ilta, kun elämä on niin ilotonta. On varmasti vaikeaa herätä joku aamu ja tajuta ettei eletäkään 1800-luvulla, mutta yritä kuitenkin. Lapsi voi olla onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, vaikka hänellä olisi "vain" yksi rakastava vanhempi.
Mututuntumalla luulisin että onnettominta olisi syntyä lapseksi, jota kukaan/jompikumpi ei halunnut.
[/quote]
Se millä vuosisadalla eletään ei muuta asiaa. Lapsi kaipaa kumpaakin vanhempaa ja haluaa tietää mistä on tullut. Sen takia lakiin on laitettu että lapsi saa 18 vuotiaana tietää isänsä henkillöllisyyden ja tiedot. Tosin se pitäisi kertoa jo pienenä.