"Lapseton parisuhde pitää uskaltaa jättää"

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:45"]

Kunnioitan päätöstäsi, 14, mutta samalla ihmettelen että eikö mielestäsi lapsella ole oikeus isään? Vaikka isä olisi millainen, tieto siitä kuka ja millainen ihminen hän on, on aika tärkeä lapsen identiteetin rakentumiselle.

[/quote]

Tutkimusten mukaan riittää kun lapsella on edes yksi rakastava hyvä vanhempi.  Maailmaan mahtuu kaikenlaisia huonoja vanhempia ja isiä. Olen vakuuttunut siitä, että tämä minun lapseni tulee saamaan kaiken tarvitsemansa niin henkisen tuen kuin muun osalta. Mummo ja ukki ovat tiiviisti mukana hänen elämässään, samoin kummit ja ystävät. Lapsi on avoin, sosiaalinen, reipas ja ihana. Nykymääritelmän mukaan olemme jopa ydinperhe, sillä se sisältää lapsen ja vanhemman.

[/quote]

Ei kyllä ole. Tutkimusten mukaan lapsella pitää olla kahden vanhemman lisäksi hyvin läheiset suhteet muihinkin aikuisiin esim. isovanhempiin. On myös todistettu että lapsi voi huonosti jos hän ei tiedä omaa sukuaan eli mistä on tullut

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]

6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?

[/quote]

Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?

Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.

[/quote]

Lahjasiittiöiden ehdottaminen on jo hemmetin törkeätä. se lapsi Ei olisi ollut miehen. Eikä kukaan mies halua toisen miehen spermaa omaan vaimoonsa

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:43"]

On myös todistettu että lapsi voi huonosti jos hän ei tiedä omaa sukuaan eli mistä on tullut

[/quote]

Kukas näin on todistanut, miten ja missä?

Mun mielestä jokaisen ihmisen velvollisuus itseään kohtaan olisi muutenkin selvittää, mitä haluaa elämältä. Ja toisen syytteleminen siitä, että omasta elämästä ei tullut mieleistä pitäisi unohtaa.

Pitää olla rohkeutta myös lähteä ulkomaille, jos sitä haluaa. Tai muuttaa kampaustyyliä. Mutta myös pitää olla rohkeutta tajuta omat rajansa: kaikista ei ole lääkäreiksi tai julkkiksiksi. Tai vanhemmiksi.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:00"]

Ei se ehkä parikymppisenä ole ekana mielessä suhteen alussa kysellä ajatuksia lapsista mutta kyllä kolmenkympin lähestyessä heti alkuun on syytä selvittää millä mielellä toinen on. siis jos itselle todella tärkeä asia. Minulle äitiys on ja oli todella iso asia ja onneksi löysin suhteen jossa olemme samoilla linjoilla asiasta. Surullisena seuraan neljääkymppiä lähestyvää ystävääni joka haluaisi todella kovasti lapsen mutta ei ole sopivaa suhdetta löytänyt. Ei halua olla yh. Eli on väärin johtaa harhaan oli lapsen haluaja mies tai nainen. 

[/quote]

Mä en ymmärrä tätä, etteikö muka "halutaanko lapsia vai eikö haluta" -kysymystä mietittäisi parikymppisenä ja etteikö asiasta keskusteltaisi suhteen alkupuolella, koska itse olen tuonut asian esiin hyvinkin nopeasti, ehdottomasti ensimmäisen kuukauden sisällä suhteen alkamisesta. Olen noin 14-vuotiaasta asti tiennyt, etten halua lapsia.

Ensimmäisen pitkän suhteen aloitin lukiolaisena. Ero ei tullut 7v myöhemmin siksi, että mies olisi halunnut lapsen, mutta ei hän silti oikein koskaan halunnut uskoa ehdottomuuttani asiassa. Miehellä on kyllä nyt lapsi, mutta teki sen vasta kymmenen vuotta avoeromme ja yhden avioeron jälkeen. 

Toinen pitkä suhteeni kariutui omaan mahdottomuuteensa, mutta senkin miehen kanssa oli aina se fiilis, että hän kuvittelee joskus pääni kääntyvän lapsiasiassa. Hän tyyliin kommentoi ehdotonta lapsettomuuttani sanomalla: "ei noin saa sanoa".

Nyt olen onnellisesti aviossa miehen kanssa, jonka kanssa suhde ei olisi ikinä voinut jatkua, jos olisin halunnut lapsia (hän on reippaasti vanhempi ja hänellä on jo aikuiset lapset). Onneksi hän uskoi, että lapsettomuuspäätökseni on omani ja se pitää. 

Ei kai tästä kait vapaaehtoisesti lapsettomien kannata loukkaantua kuten ei myöskään miesasiamiesten. Mielestäni tässä nimenomaan alleviivattiin jokaisen yksilön vastuuta elämästään, jos nainen haluaa lapsia ja mies ei (vielä), naisen on ymmärrettävä ajallinen rajallisuus ja tehdä päätös: pysyä vaiko jäädä. Jos jää loputtomiin odottamaan ja vastassa on tahatonta lapsettomuutta, voi katkeroituminen yllättää. Ja se parisuhde voi joka tapauksessa päättyä siihen katkeruuteen. Uskoisin että Vaaranen on klinikallaan törmännyt jatkuvasti tähän ilmiöön.

Ei hän tässä vähätellyt lapsettomia parisuhteita tai syyllistänyt miehiä. Hän peräsi vastuuta omasta elämästään, uskallusta lähteä ennen kuin on liian myöhäistä (jos haaveena on vanhemmuus). Tiedän myös tapauksia, joissa mies on halunnut lasta ja nainen ei. Sama juttu, toki sillä erotuksella ettei biologia miehen kohdalla ole ajallisesti niin ehdoton/raadollinen.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]

6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?

[/quote]

Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?

Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.

[/quote]

Lahjasiittiöiden ehdottaminen on jo hemmetin törkeätä. se lapsi Ei olisi ollut miehen. Eikä kukaan mies halua toisen miehen spermaa omaan vaimoonsa

[/quote]

Jos ongelmana on se, että mies ei biologisista syistä kelpaa isäksi, mutta vaimo haluaa lapsia, ei ole hyviä vaihtoehtoja. Jos mies pitää parisuhdetta tärkeämpänä kuin lapsen biologista isyyttä, hän suostuu luovuttajan käyttöön.

EIkö mahdollisista lapsista keskusteleminen ole suurin piirtein esimmäisiä asioita, joista puhutaan, jos ollaan aloittamassa vakavaa suhdetta? Koko suhde on vaarassa, jos osapuolilla on kovin erilaiset näkemykset asiasta, joten asiasta on parasta puhua mahdollisimman pian ja mahdollisimman suoraan. Jos ei oikeasti vielä tiedä, mitä haluaa, sekin on parasta sanoa, mutta ei pidä väittää, että ei tiedä kantaansa, jos sen on jo päättänyt.

Jos myöhemmin selviää, että näkemykset ovat erilaiset, lapsia haluavan osapuolen on todella syytä tehdä päätös suhteen lopettamisesta nopeasti, eikä jäädä vuosikausiksi odottelemaan mielenmuutosta, jota todennäköisesti ei tule.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:39"]

Naisen ei todellakaan kannata jäädä haaskaamaan hedelmällisiä vuosiaan, jos toinen ei halua lapsia tai vetkuttaa päätöstä ja itselle lapsen saaminen on tärkeää.

Vastaavassa tilanteessa tein lapsen itse hedelmöityshoitojen avulla ja olen nyt mielettömän onnellinen pienen pojan yh-äiti. Kyllä niitä parisuhteita tulee, mutta jos olisin luopunut unelmastani lapsesta, olisin todella katkera.

Pärjätään kaksistaan todella hyvin, ei mitään ongelmaa. Joskus ihan huvittaa, kuinka tyypit, joilla itsellään on oatalaiska puoliso joka ei auta lainkaan lastenhoitossa, kauhistelevat sitä että joudun tekemään kaiken yksin. Ei eroa heidän arjestaan mitenkään muuten kuin siten, että katkeruus ja ärsytys puuttuvat.

Sain valita lapsen nimen itse, saan tehdä kaikki päätökset. Kukaan ei voi kiusata lapsen kautta. Minulla on kaikki oikeudet lapseen liittyen, mutta voin saada kuitenkin myös parisuhteen.

[/quote]

Niin, sinä olet onnellinen, sinun ei tarvitse olla  katkera, sinä saat päättää kaikesta yksin eikä tarvitse kaikesta vääntää ja hermojansa menettää. Mutta näissä perheissä, joissa joudutaan vääntämään ja sopimaan asioista, lapsilla on kuitenkin jotain mitä sinun lapsellasi ei ole: isä.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:39"]

Naisen ei todellakaan kannata jäädä haaskaamaan hedelmällisiä vuosiaan, jos toinen ei halua lapsia tai vetkuttaa päätöstä ja itselle lapsen saaminen on tärkeää.

Vastaavassa tilanteessa tein lapsen itse hedelmöityshoitojen avulla ja olen nyt mielettömän onnellinen pienen pojan yh-äiti. Kyllä niitä parisuhteita tulee, mutta jos olisin luopunut unelmastani lapsesta, olisin todella katkera. 

[/quote]

Tätä olen miettinyt paljon. Tunnen monia naisia, jotka ovat hankkineet lapsen yksin tai ainakin tietoisena siitä, ettei mies välttämättä kovin pitkää tule olemaan kuviossa mukana. He puolustelevat valintaansa usein sillä, että eno/isoisä/ystävä/naapuri toimii isän ja miehen mallina. Mikä siinä on, ettei naiselle riitä siskon tai naapurin lapsi lapsen malliksi?

Löytyyköhän parisuhdemarkkinoilta helposti sellaisia naisia, jotka haluaa lapsia, mutta itse olen hedelmätön, joten lahjasiittiöillä pitäisi siis lapsia hommata jos meinaa. Itse olen aina tykännyt lapsista ja tietysti hieman harmittaa, kun ei pysty koskaan biologisia lapsia saamaan. Silti voisin ihan hyvin rakastaa ja kasvattaa lasta, joka ei minun lihaani ja vertani ole.

Jos rakastamalla naisellakin olisi sama ongelma, niin olisin valmis jopa adoptoimaan lapsen.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 03:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]

6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?

[/quote]

Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?

Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.

[/quote]

Miten mies on tuossa itsekäs? Mielestäni tuollaisessa tilanteessa adoptio kuulostaisi hyvälle ratkaisulle, mutta tottakai jokainen tekee omat valintansa. Eikö rakkaus menekään kaiken edelle? En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan... Tajuan sen toki toisaalta, mutta ei mitään elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä, että kaiken saa mitä haluaa. No, onneksi minä ja mieheni emme halua lapsia joten säästymme noilta vaikeuksilta, saa olla kiitollinen. Ja vaikka mies jättäisi, ei harmittaisi jäädä lapsettomaksi.

[/quote]

Mies ei ollut yhttään varma, haluaako edes adoptiotakaan. Nykyään on erittäin epävarmaa saako adoptiolla edes lasta, saattaa olla vuosia jonossa ja siltikään ei saa jos ehtii ikää tulla esim. tarpeeksi jonottaessaan. Mielestäni mies oli itsekäs, koska jos minussa ei ole "vikaa" ja voin saada omia biologisia lapsia, miksi tyytyisin edes adoptioon?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 03:10"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]

6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?

[/quote]

Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?

Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.

[/quote]

Miten mies on tuossa itsekäs? Mielestäni tuollaisessa tilanteessa adoptio kuulostaisi hyvälle ratkaisulle, mutta tottakai jokainen tekee omat valintansa. Eikö rakkaus menekään kaiken edelle? En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan... Tajuan sen toki toisaalta, mutta ei mitään elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä, että kaiken saa mitä haluaa. No, onneksi minä ja mieheni emme halua lapsia joten säästymme noilta vaikeuksilta, saa olla kiitollinen. Ja vaikka mies jättäisi, ei harmittaisi jäädä lapsettomaksi.

[/quote]

Ja kyllä ihmiset eroaa pienemmistäkin asioista kuin erilaiset tulevaisuuden haaveet ja suunnitelmat. Ei se rakkaus todellakaan mene ihan kaiken edelle. Kyllä se rakkaus siinä kuihtuu jos toinen kieltää toiselta mahdollisuuden suurimpaan haaveeseensa,perheen perustamiseen. Ei kannata olla niin naivi.

Se kirjoitetaan naiivi, ja kyllä parisuhderakkaus on aika monillekin kuitenkin se kaikkein oleellisin asia elämässä. Sähän voit mun puolesta keskittyä olemaan vaikka kävelevä kohtu, täysin evvk, mutta älä ihmeessä oleta että kaikilla muilla lähtisi elämä ja sen elämän merkitys siitä lähtökohdasta.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 11:39"]

Löytyyköhän parisuhdemarkkinoilta helposti sellaisia naisia, jotka haluaa lapsia, mutta itse olen hedelmätön, joten lahjasiittiöillä pitäisi siis lapsia hommata jos meinaa. Itse olen aina tykännyt lapsista ja tietysti hieman harmittaa, kun ei pysty koskaan biologisia lapsia saamaan. Silti voisin ihan hyvin rakastaa ja kasvattaa lasta, joka ei minun lihaani ja vertani ole.

Jos rakastamalla naisellakin olisi sama ongelma, niin olisin valmis jopa adoptoimaan lapsen.

[/quote]

Kannattaa ottaa asia puheeksi suht nopeesti suhteen alussa. Varmasti löytyy naisia, joille on tärkeää saada lapsia mutta ei ole niin väliä, saadaanko lapsia lahjasiittiöillä vai miehen omalla spermalla.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 08:38"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:16"]

6 teki oikein! Hän antoi miehelle mahdollisuuden lahjasiittiöiden käyttöön, mutta ei kelvannut. Ei se ole naisen syy, jos mies ampuu suutareita. Olisin itsekin lähtenyt tuossa tilanteessa suhteesta pois.

[/quote]

Lahjasiittiöt on sama kuin anatsisi jonkun naida vaimoaan. Sitä paitsi se lapsi Ei olisi ollut miehen. Näin ollen miksi mies olisi katsellut sellaista lasta?

[/quote]

Moni ihminen kasvattaa tässä maailmassa lasta, joka ei ole biologisesti hänen omansa ja tietää sen. Ja ajattelepa, että he jopa rakastavatkin näitä lapsia. Mutta joillekin ei mikään kelpaa. Onneksi minun eikä muidenkaan naisten tarvitse katsoa tuollaisia suutareita ampuvia "miehiä".

Miksi ihmeessä tuhkamuna ei voinut hyväksyä lahjasiittiöitä? Ansaitsi tulla jätetyksi.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 10:12"]

Haluaisin nähdä otsikon "Lapsiperhe pitää uskaltaa jättää". Jutussa miehiä varoitettaisiin jäämästä nalkkiin huonoon parisuhteeseen ja ikävään perhe-elämään. On uskallettava hakea muutosta, ettei koko elämä valu hukkaan.

[/quote]

Miehiä?

Eli naisille lastensaanti ja perhe-elämä ovat tärkeämpiä asioita kuin miehille?

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 12:59"]

Se kirjoitetaan naiivi, ja kyllä parisuhderakkaus on aika monillekin kuitenkin se kaikkein oleellisin asia elämässä. Sähän voit mun puolesta keskittyä olemaan vaikka kävelevä kohtu, täysin evvk, mutta älä ihmeessä oleta että kaikilla muilla lähtisi elämä ja sen elämän merkitys siitä lähtökohdasta.

[/quote]

Kävelevä kohtu...

Sähän itse nyt pönkität tätä myyttiä, että naiset hinkuvat lapsia, mahdollisimman monta, ja määrittyvät ihmisinä sitten äidiksi tulon (tai ei-tulon) kautta.

Miksi kukaan edes haluaa lapsia? En tajua, mutta suotakoon kunkin itse päättä haluavatko omalta osaltaan edistää maailman liikakansoitusta. Tosiasia on, että nykyiset lapset eivät enää tule kuolemaan vanhuuteen vaan ympäristön tuhoutumisesta aiheutuviin erinäisiin syihin.