Lue keskustelun säännöt.
"Lapseton parisuhde pitää uskaltaa jättää"
09.10.2013 |
Jopa kahdeksan vuotta voi mennä hukkaan, jos ei uskalla lähteä lapsettomasta parisuhteesta.
Näin sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Vaarasen mukaan Väestöliittoon tulee paljon lapsettomaan suhteeseen pettyneiden, surullisten naisten yhteydenottoja. Heillä on takanaan pitkä parisuhde, jossa pariskunta ei ole päässyt yhteisymmärrykseen lasten hankkimisesta.
Lapsettomaksi jääminen huolettaa myös miehiä, mutta Heli Vaaranen muistuttaa, että naisten hedelmällisyysikä päättyy paljon aiemmin kuin miesten.
"Miehet ovat hedelmällisiä puolet elämästään, mutta naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmenkymmenen vuoden iän tienoolla", hän sanoo.
= = = = = = =
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:45"]
Kunnioitan päätöstäsi, 14, mutta samalla ihmettelen että eikö mielestäsi lapsella ole oikeus isään? Vaikka isä olisi millainen, tieto siitä kuka ja millainen ihminen hän on, on aika tärkeä lapsen identiteetin rakentumiselle.
[/quote]
Tutkimusten mukaan riittää kun lapsella on edes yksi rakastava hyvä vanhempi. Maailmaan mahtuu kaikenlaisia huonoja vanhempia ja isiä. Olen vakuuttunut siitä, että tämä minun lapseni tulee saamaan kaiken tarvitsemansa niin henkisen tuen kuin muun osalta. Mummo ja ukki ovat tiiviisti mukana hänen elämässään, samoin kummit ja ystävät. Lapsi on avoin, sosiaalinen, reipas ja ihana. Nykymääritelmän mukaan olemme jopa ydinperhe, sillä se sisältää lapsen ja vanhemman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti samaa mieltä. Siis jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei (tai ei kerro haluaako vai ei). Ihan eri juttu, jos kummatkin ovat onnellisia lapsettomina. Serkkuni oli vuosikausia suhteessa, ei lapsia. Mies saamaton vätys. Lopulta serkkuni tajusi lähteä, mutta ikää oli siinä vaiheessa jo 40+
Tietenkin kannattaa lähteä jos haluaa lapsia ja toinen vaan venyttää ja jahkaa. Aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään ja ainakin naisella ikä tuo rajoitteita.
Tietenkin elämä voi olla onnellista ilman lapsiakin, eli jos kumpikaan ei lapsia halua, niin sittenhän pari on hienosti toisensa löytäneet!
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]
6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?
[/quote]
Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?
Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]
6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?
[/quote]
Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?
Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.
[/quote]
Nyt huomasinkin, että olit vetänyt sanasi takaisin ja lukenut kirjoitukseni väärin. Sorry :)
Meillä mies halusi ehdottomasti lapsia, ja minä suostuin siihen, enkä toki kadu. Mutta luulen että olisin voinut elää lapsettomanakin. Kuten joku aiemmin kommentoi, eivät kaikki lapsia hankkivat ole niin fanaattisia siitä lasten hankinnasta, että laittavat sen parisuhteen edelle. Toki jos näin on, niin sitten on vaan katsottava totuutta silmiin ja "uskallettava jättää lapseton parisuhde". Mutta voi olla myös toisinpäin, että mies haluaa ja nainen ei!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi minun sukulaiseni antoi miehensä venyttää lastenhankintaa siihen saakka, kun kumpikin olivat 40+ Siitähän seurasi naiselle mielenterveysongelmia ym. Mies suostui lastenhankintaan ja saman tien nainen teki heitä kalkkiviivoilla useampia. Ja koskaan tämä nainen ei saa kokea äitiyttä nuorena naisena niin luin olisi halunnut. Aikamoista vedätystä kyllä miehen puolelta..
Sai kuitenkin onneks vielä lapsia! Mitä järkeä odottaa noin vanhaks, kysyn vaan? Okei _joskus_ voi olla ihan järjellisiä syitä, mut tuskin tuossakaan tilanteessa oli? En voi ymmärtää näitä 30v "nuoria", jotka kertovat hankkivansa lapsia "sitten joskus"...
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:10"]
Yksi minun sukulaiseni antoi miehensä venyttää lastenhankintaa siihen saakka, kun kumpikin olivat 40+ Siitähän seurasi naiselle mielenterveysongelmia ym. Mies suostui lastenhankintaan ja saman tien nainen teki heitä kalkkiviivoilla useampia. Ja koskaan tämä nainen ei saa kokea äitiyttä nuorena naisena niin luin olisi halunnut. Aikamoista vedätystä kyllä miehen puolelta..
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä juttua ollenkaan. Siis että naiset pettyvät kun hukkaavat 8 vuotta parisuhteeseen jossa mies ei halua lapsia? Oma valintahan se jokaisella on, asettaako parisuhteen vai lapsen etusijalle. Toki väärät valinnat elämässä voi harmittaa mutta en nyt ihan ymmärrä että eikö jokainen nainen kuitenkin itse ota vastuun siitä mitä haluaa? Jos he haluavat lapsen ja mies ei, mies vaihtoon. Ei voi olla noin vaikeaa, jos kerran haluaa lapsen niin palavasti niin miksi on sellaisen miehen kanssa joka ei halua? Jokainen toki asettaa etusijalle sen mikä tekee onnelliseksi, mutta itse en oikein ymmärrä miten lapsen haluaminen voi mennä parisuhteen edelle... Entä jos ei löydä enää rakkautta tai toisaalta jos se mies jättää, entä jos ei saa enää lasta?
Jokatapauksessa mun mielestä on outoa että naiset pettyvät siihen että mies ei halua lasta. Kait sillä miehelläkin on oikeus elää lapsettomana, ei ketään voi pakottaa vanhemmaksi jos ei lapsia halua... Eiköhän tuollaiset asiat kuitenkin luulisi normaaleissa suhteissa selvitettävän kuitenkin hyvissä ajoin, ei ole mieltä jatkaa suhdetta jos toiveet elämästä on täysin päinvastaiset (lapsi/lapsettomuus). Se vaan pitää itse tietää mitä haluaa ja tehdä päätökset sen mukaan.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:24"]
[/quote]
Tuossa jutussahan oli kyse siitä, että naisilla voi mennä kokonaan mahdollisuus perheen perustamiseen, jos mies panttaa päätöstään liian kauan (tai jos nainen kuvittelee, että mies kyllä ajan kanssa alkaa haluta lapsia).
[/quote]
Eli mies panttaa päätöstään tai nainen kuvittelee... Niin, kannattaisikohan sitä naisten joskus ihan itse tehdä niitä päätöksiä ettei tarvitse harmitella myöhemmin niin katkerana. Naisilla voi mennä mahdollisuus jos he itse niin päättävät, mutta eihän se rakkaus tai lapsen saaminen koskaan varmaa ole. Ei sitä mahdollisuutta kuitenkaan kukaan muu vie.
En osaisi asettaa lasta rakkauden edelle, mielestäni rakkaus ensin ja sitten lapset jos niitä suodaan. Kukin toki tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]
6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?
[/quote]
Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?
Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.
[/quote]
Miten mies on tuossa itsekäs? Mielestäni tuollaisessa tilanteessa adoptio kuulostaisi hyvälle ratkaisulle, mutta tottakai jokainen tekee omat valintansa. Eikö rakkaus menekään kaiken edelle? En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan... Tajuan sen toki toisaalta, mutta ei mitään elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä, että kaiken saa mitä haluaa. No, onneksi minä ja mieheni emme halua lapsia joten säästymme noilta vaikeuksilta, saa olla kiitollinen. Ja vaikka mies jättäisi, ei harmittaisi jäädä lapsettomaksi.
Olen kyllä velanakin otsikon kanssa samaa mieltä. Itse asiassa en edes haluaisi, että rakastamani ihminen kärsisi tuollaisesta tilanteesta ja koska en usko mihinkään "yksi ainoa oikea elämän rakkaus" -teoriaan 2 / 7,000,000,000 ihmisen kesken, niin kaikin puolin parasta tuollaisessa tilanteessa on erota ystävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös sellaista tapahtunut että mies vuodesta toiseen lupailee lapsia haluavansa mutta vähän myöhemmin. Toki tätä haluaa uskoa kun rakastaa ja mies vaikuttaa tarkoittavan sitä oikeasti. Vaan kuinkas sitten kävikään.... Että asia on kyllä puhuttu selväksi mutta ei se mennytkään niin. Sattuuhan näitä elämässä mutta kusetettu olo jäi.
Ei se ehkä parikymppisenä ole ekana mielessä suhteen alussa kysellä ajatuksia lapsista mutta kyllä kolmenkympin lähestyessä heti alkuun on syytä selvittää millä mielellä toinen on. siis jos itselle todella tärkeä asia. Minulle äitiys on ja oli todella iso asia ja onneksi löysin suhteen jossa olemme samoilla linjoilla asiasta. Surullisena seuraan neljääkymppiä lähestyvää ystävääni joka haluaisi todella kovasti lapsen mutta ei ole sopivaa suhdetta löytänyt. Ei halua olla yh. Eli on väärin johtaa harhaan oli lapsen haluaja mies tai nainen.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:48"]
[/quote]
Otsikko myös nimenomaan oletti, että NAISET haluaa lapsia, miehet ei välttämättä.
[/quote]
Niinpä. Ja jos tälle oletuslinjalle lähdetään (kaikki naiset haluaa lapsia, mieheti ei), niin olisin enemmän huolissani siitä suunnattomasta määrästä miehiä, jotka on pakotettu siihen lastenhankintaan.
Ei tarvii montaa päivää seurata tätäkään palstaa kun käy ilmi kuinka aviomiestä ei voisi vähempää vaimo ja lapset kiinnostaa...
[/quote]
No miten on?
Haluavatko naiset enemmän lapsia kuin miehet ->
otsikon mukainen skenaario on yleinen, eli naiset kärsivät tilanteesta. Ja on myös yleistä, että isät ovat isiä enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti.
Vai että molemmat sukupuolet haluavat lapsia yhtä paljon ->
otsikon mukainen skenaario on yhtä mahdollinen miehille ja naisille, ja isät ovat lähtökohtaisesti yhtä usein halunneet isiksi, kuin äidit äideiksi?
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 03:10"]
Eikö rakkaus menekään kaiken edelle? En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan... Tajuan sen toki toisaalta, mutta ei mitään elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä, että kaiken saa mitä haluaa. No, onneksi minä ja mieheni emme halua lapsia joten säästymme noilta vaikeuksilta, saa olla kiitollinen. Ja vaikka mies jättäisi, ei harmittaisi jäädä lapsettomaksi.
[/quote]
On naisia joille se on pakkomielle, ja on naisia ja miehiä, joille se on iso asia. Mitä siihen rakkauteen kuuluu, kuuluuko siihen parisuhde vai lapset lisänä ja mitä muuta vielä. On olemassa myös rakkautta lapsiin tai vaikka lemmikkieläimiin, jonka monet haluavat kokea, ei kaikki rakkaus tarkoita parisuhderakkautta. Parin kuuluu selvittää keskenään, mitä haluavat.
Lainaamaasi tekstiin ottamatta kantaa kommentoin.
Monethan haluavat äidiksi, ja jos mies jättää, naiset ovat jo saaneet haluamansa eli tuskin heitäkään silloin harmittaa ainakaan se lapsen saaminen (kuten velaa ei harmita jos mies jättää). Täällä ja muualla saa lukea harva se päivä katkeria epäilyksiä, että mies haluttiinkin vain siittäjäksi ja elättäjäksi joksikin ajaksi... ja sitten nainen ottaa eron. Oliko tilastollisestikin niin että naiset ottavat useammin eron.
Tuon tekstin pointti oli tilanne, jossa toinen haluaa lapsia ja toinen ei. Itselleni tuli jostain syystä mielikuva miehestä, joka kiertää ja kaartaa, antaa ymmärtää, että haluaa muttei tänä vuonna...
On miehiä ja naisia, jotka suoraan sanovat etteivät halua lapsia, on naisia, jotka suoraan haluavat sanovansa x määrän lapsia, ja naisia, jotka huijaavat miehensä tai satunnaisen tuttavuuden isiksi. Kaikissa onnistuneissa vedätyksissä tai rehellisissä sopimuksissa on kyse siitä, kuinka härskejä, rehellisiä, voimakastahtoisia, vahvoja, heikkoja, kypsymättömiä tai aikuisia, tai rakastuneita tai ovelia ihmiset ovat.
Mutta tuo alkuperäinen juttu oli huonosti kirjoitettu. Jos sen lukee sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, (lisäämättä rivien väliin noita oletuksia vedättävistä miehistä kuten itse tein), se on huono.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:16"]
6 teki oikein! Hän antoi miehelle mahdollisuuden lahjasiittiöiden käyttöön, mutta ei kelvannut. Ei se ole naisen syy, jos mies ampuu suutareita. Olisin itsekin lähtenyt tuossa tilanteessa suhteesta pois.
[/quote]
Lahjasiittiöt on sama kuin anatsisi jonkun naida vaimoaan. Sitä paitsi se lapsi Ei olisi ollut miehen. Näin ollen miksi mies olisi katsellut sellaista lasta?
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:39"]
Naisen ei todellakaan kannata jäädä haaskaamaan hedelmällisiä vuosiaan, jos toinen ei halua lapsia tai vetkuttaa päätöstä ja itselle lapsen saaminen on tärkeää.
Vastaavassa tilanteessa tein lapsen itse hedelmöityshoitojen avulla ja olen nyt mielettömän onnellinen pienen pojan yh-äiti. Kyllä niitä parisuhteita tulee, mutta jos olisin luopunut unelmastani lapsesta, olisin todella katkera.
Pärjätään kaksistaan todella hyvin, ei mitään ongelmaa. Joskus ihan huvittaa, kuinka tyypit, joilla itsellään on oatalaiska puoliso joka ei auta lainkaan lastenhoitossa, kauhistelevat sitä että joudun tekemään kaiken yksin. Ei eroa heidän arjestaan mitenkään muuten kuin siten, että katkeruus ja ärsytys puuttuvat.
Sain valita lapsen nimen itse, saan tehdä kaikki päätökset. Kukaan ei voi kiusata lapsen kautta. Minulla on kaikki oikeudet lapseen liittyen, mutta voin saada kuitenkin myös parisuhteen.
[/quote]
Olet itsekäs. Lapsella on oikeus isään. Kuka hemmetti haluaa yksinhuoltajan kanssa parisuhteen?
Lasta ei hankita koska itse sitä haluaa vaan se hankitaan jos kykenee antamaan lapselle perheen ja taloudellisesti hyvän elämän.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:17"]
Onpa hölmö otsikko. Muuten asia on sinänsä ihan ok.
[/quote]
Olen samaa mieltä. Vapaaehtoisesti lapsettomana tuo hätkähdytti ja täytyy sanoa, että vähän loukkasikin. Ei minun suhteessani ole mitään vikaa vain siksi, ettemme halua siihen lapsia.Tietysti useimmat haluavat lapsia, mutta mielestäni otsikko oletti liikaa. Eivät kaikki vanhemmuuteen myönteisesti suhtautuvatkaan ole mitään fanaatikkoja, joille lapsen saaminen on hyvää parisuhdetta tärkeämpi.
[/quote]
Otsikko myös nimenomaan oletti, että NAISET haluaa lapsia, miehet ei välttämättä.
[/quote]
Niinpä. Ja jos tälle oletuslinjalle lähdetään (kaikki naiset haluaa lapsia, mieheti ei), niin olisin enemmän huolissani siitä suunnattomasta määrästä miehiä, jotka on pakotettu siihen lastenhankintaan.
Ei tarvii montaa päivää seurata tätäkään palstaa kun käy ilmi kuinka aviomiestä ei voisi vähempää vaimo ja lapset kiinnostaa...