"Lapseton parisuhde pitää uskaltaa jättää"
Jopa kahdeksan vuotta voi mennä hukkaan, jos ei uskalla lähteä lapsettomasta parisuhteesta.
Näin sanoo Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen.
Vaarasen mukaan Väestöliittoon tulee paljon lapsettomaan suhteeseen pettyneiden, surullisten naisten yhteydenottoja. Heillä on takanaan pitkä parisuhde, jossa pariskunta ei ole päässyt yhteisymmärrykseen lasten hankkimisesta.
Lapsettomaksi jääminen huolettaa myös miehiä, mutta Heli Vaaranen muistuttaa, että naisten hedelmällisyysikä päättyy paljon aiemmin kuin miesten.
"Miehet ovat hedelmällisiä puolet elämästään, mutta naisten hedelmällisyys alkaa laskea jo kolmenkymmenen vuoden iän tienoolla", hän sanoo.
= = = = = = =
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää?
Kommentit (83)
Tästä aiheestahan Rosa Meriläinen kirjoitti taannoin kolumnin Hesariin. Tiivistettynä sanoma oli: Vaikka parikymppisenä naista ei lapset vielä kiinnostaisikaan niin tilanne tulee muuttumaan. Jotenkin hän onnistui kuitenkin johtamaan siitä, että vastuu kuuluu miehelle.
Jätin miehen 3 v seurustelun jälkeen.Onneksi.Sain voimaa jättämiseen hyvältä ystävältä.Nyt onnellisesti naimisissa ja kaksi pientä lasta.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 23:03"]
Jätin miehen 3 v seurustelun jälkeen.Onneksi.Sain voimaa jättämiseen hyvältä ystävältä.Nyt onnellisesti naimisissa ja kaksi pientä lasta.
[/quote]
Sama juttu paitsi seurustelimme neljä vuotta, ja olen nyt onnellisesti lapseton. Eksälläni on lapsi ja puhuvat toisen hankkimisesta, joten hyvin kävi hänenkin kohdallaan. Joskus on pakko erota ja niellä se karvas lääke.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 12:59"]
Se kirjoitetaan naiivi, ja kyllä parisuhderakkaus on aika monillekin kuitenkin se kaikkein oleellisin asia elämässä. Sähän voit mun puolesta keskittyä olemaan vaikka kävelevä kohtu, täysin evvk, mutta älä ihmeessä oleta että kaikilla muilla lähtisi elämä ja sen elämän merkitys siitä lähtökohdasta.
[/quote]
Käsitin, että lainaamasi henkilö painotti, että on ihmisiä, joille perheen perustaminen on niin tärkeä asia elämässä, että katsovat paremmaksi etsiä kumppanin, joka haluaa lapsia, kuin jäädä parisuhteeseen, jossa toinen ei aio tehdä lapsia. Missä kohdassa hän olettaa kaikkien haluavan lapsia?
Tästä sun kommentistahan toi keskustelu lähti:
"En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan"
Jossa sä puhut joistakin naisista, ei kaikista. Ja siihen lainaamasi vastasi.
Tosin en minäkään pakkomiellettä ymmärrä, jossa lapsi on saatava hinnalla millä hyvänsä, mutta siihen, onko tilanne kaikilla äidiksi haluavilla tämä, saavat muut ottaa kantaa.
Eli on siis pakkomielteistä toimintaa ja haluamista äidiksi hinnalla millä hyvänsä, jos jättää miehen tästä syystä? Selvä...
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 12:59"]
Se kirjoitetaan naiivi, ja kyllä parisuhderakkaus on aika monillekin kuitenkin se kaikkein oleellisin asia elämässä. Sähän voit mun puolesta keskittyä olemaan vaikka kävelevä kohtu, täysin evvk, mutta älä ihmeessä oleta että kaikilla muilla lähtisi elämä ja sen elämän merkitys siitä lähtökohdasta.
[/quote]
Käsitin, että lainaamasi henkilö painotti, että on ihmisiä, joille perheen perustaminen on niin tärkeä asia elämässä, että katsovat paremmaksi etsiä kumppanin, joka haluaa lapsia, kuin jäädä parisuhteeseen, jossa toinen ei aio tehdä lapsia. Missä kohdassa hän olettaa kaikkien haluavan lapsia?
Tästä sun kommentistahan toi keskustelu lähti:
"En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan"
Jossa sä puhut joistakin naisista, ei kaikista. Ja siihen lainaamasi vastasi.
Tosin en minäkään pakkomiellettä ymmärrä, jossa lapsi on saatava hinnalla millä hyvänsä, mutta siihen, onko tilanne kaikilla äidiksi haluavilla tämä, saavat muut ottaa kantaa.
[/quote]
Sä sotket nyt mielivaltaisesti eri ihmisten tekstejä yhden ja saman ihmisen teksteiksi, ja pieleen kuule meni. Kuinka yllättävää, av:lla kun ollaan. Päättelysi oli loistavaa, mutta meni siis päin mäntyä. Kirjoitin ainoastaan tuon kommentin 51 ja siinä se. Että jäkäjäkä vaan, ärsyke.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 17:30"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:37"]
Niin, sinä olet onnellinen, sinun ei tarvitse olla katkera, sinä saat päättää kaikesta yksin eikä tarvitse kaikesta vääntää ja hermojansa menettää. Mutta näissä perheissä, joissa joudutaan vääntämään ja sopimaan asioista, lapsilla on kuitenkin jotain mitä sinun lapsellasi ei ole: isä.
[/quote]
Juu, ei ole isää, joillain ei ole äitiä. Joillain on kaksi isää tai kaksi äitiä, joillain on isä joka ei ole kuvioissa, joillain on kasvattivanhemmat, jonkun äiti on kehitysvammainen, jonkun isä kuollut, jonkun äiti on musta, jonkun isä oli ennen nainen. Kaikki näistä varmaan itkevät itsensä uneen joka ilta, kun elämä on niin ilotonta. On varmasti vaikeaa herätä joku aamu ja tajuta ettei eletäkään 1800-luvulla, mutta yritä kuitenkin. Lapsi voi olla onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, vaikka hänellä olisi "vain" yksi rakastava vanhempi.
Mututuntumalla luulisin että onnettominta olisi syntyä lapseksi, jota kukaan/jompikumpi ei halunnut.
[/quote]
Niin, sehän on tietenkin ihan sama asia, jos ero tulee ja isä hylkää kuin että tehdään lähtökohtaisesti isätön lapsi. Jos sinulta meni ohi, niin kirjoittaja, jonka tekstiä kommentoitiin, oli ollut miehen/miesten kanssa parisuhteessa.
Miten kehitysvammaisuus, transsukupuolisuus tai ihonväri tähän liittyy mitenkään? Nais- ja miesparit sentään ovat yhdessä hankkimassa sitä lasta eivätkä yksinään, lapsella tulee siis olemaan lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa. Silti se lapsi voi haluta tietää, mistä puolet geeneistä on peräisin, esimerkiksi useat adoptiolapset haluavat.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:02"]
Miten kehitysvammaisuus, transsukupuolisuus tai ihonväri tähän liittyy mitenkään? Nais- ja miesparit sentään ovat yhdessä hankkimassa sitä lasta eivätkä yksinään, lapsella tulee siis olemaan lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa. Silti se lapsi voi haluta tietää, mistä puolet geeneistä on peräisin, esimerkiksi useat adoptiolapset haluavat.
[/quote]
Ahaa, nyt ongelma ei enää olekaan isättömyys vaan se että vanhempia on vain yksi. Koita nyt olla johdonmukainen.
Hedelmöityshoidoilla luovuttajan sukusoluilla alkunsa saanut lapsi saa Suomessa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, kun on täyttänyt 18-v. Lakimuutos tehtiin muutamia vuosia sitten. Silloin on mahdollista selvittää tarkemmin millainen luovuttaja oli. Ruotsissahan vastaava laki on ollut jo pitkään ja ensimmäiset lapsetkin ovat jo ohittaneet täysi-iän. Silloin seurailtiin kiinnostuneina, tuleeko jonkinlaista aaltoa, jossa nämä haluaisivat selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Ei tullut, aniharva halusi. Ilmeisesti se ei ollut sitten heille niin tärkeää. Ei luovuttaja ole mikään "isä", jota kaivata. Näillä lapsilla oli oma perheensä, johon kuului se vanhempi/ne vanhemmat jotka kuuluivat ja he olivat onnellisia näin. Varmasti joku on voinut haluta selvittää ja se mahdollisuus on.
Nämä asiat kerrottiin heti alkuun psykologin haastattelussa, kun menin hedelmöitysklinikalle.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 22:58"]
[/quote]
Sä sotket nyt mielivaltaisesti eri ihmisten tekstejä yhden ja saman ihmisen teksteiksi, ja pieleen kuule meni. Kuinka yllättävää, av:lla kun ollaan. Päättelysi oli loistavaa, mutta meni siis päin mäntyä. Kirjoitin ainoastaan tuon kommentin 51 ja siinä se. Että jäkäjäkä vaan, ärsyke.
[/quote]
Mitä väliä sillä on, mitä jotkut ihmiset susta ajattelevat? Noi samat ihmiset, jotka ajattelevat osan veloista kuitenkin salaa sisimmässään haluavan äideiksi, on niitä, jotka ajattelevat suurimmalla osalla naisista olevan se pakkomielle, ja että "tuokin naapurin Mirja taatusti halusi tuon kolmannen lapsen, ja painosti vastentahtoisen ukkonsa mukaan puuhaan".
Minusta on ihanaa olla äti ja miehestäni isä, meidän oman lapsemme. Mutta, olemme keskustelleet myös asian jos jommassa kummassa olisi ollut vikaa, emme olisi toisiamme jättäneet vaan jääneet lapsettomiksi. Luulen että kyllä sillä joku tarkoitus on jos ei lapsia kuulu. Olisi ollut ihan mahdoton ja naurettavakin ajatus alkaa hedelmöityshoitoja..lapsi vieraan miehen siittiöillä, eihän se olisi sama kuin oma, yhteinen. Ei kaikilla ole pakko olla lapsia.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 01:27"]
Minusta on ihanaa olla äti ja miehestäni isä, meidän oman lapsemme. Mutta, olemme keskustelleet myös asian jos jommassa kummassa olisi ollut vikaa, emme olisi toisiamme jättäneet vaan jääneet lapsettomiksi. Luulen että kyllä sillä joku tarkoitus on jos ei lapsia kuulu. Olisi ollut ihan mahdoton ja naurettavakin ajatus alkaa hedelmöityshoitoja..lapsi vieraan miehen siittiöillä, eihän se olisi sama kuin oma, yhteinen. Ei kaikilla ole pakko olla lapsia.
[/quote]
Helppohan se on sinun nyt sanoa kun oma lapsi nukkuu vieressä.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 12:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 03:10"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 21:13"]
6, oletpa sydämetön. Olisiko ollut kivaa, jos mies olisi jättänyt sinut vastaavasta syystä?
[/quote]
Olenko todella sydämetön jos olisin jäänyt suhteeseen, jossa suurin haaveeni äitiydestä ei toteudu? Olisiko minun pitänyt elää onnettomana lopun elämää, etten saanut miehen itsekkyyden vuoksi yrittää tulle äidiksi? Mies oli itsekäs koska ei suostunut lahjasiittiöihin jotka minä olisin tietysti hyväksynyt. Adoptioon en olisi suostunut koska jos minä voin saada biologisia lapsia, miksi suostuisin adoptioon joka on vielä erittäin epävarma ja vuosien jonotus?
Olisin katkeroitunut suhteessa. Ja mitä jos olisimme eronneet kuitenkin 10 vuoden päästä? Olisin uhrautunut miehen vuoksi enkä voisi enää saada lapsia itsekkään.
[/quote]
Miten mies on tuossa itsekäs? Mielestäni tuollaisessa tilanteessa adoptio kuulostaisi hyvälle ratkaisulle, mutta tottakai jokainen tekee omat valintansa. Eikö rakkaus menekään kaiken edelle? En ole koskaan oikein ymmärtänyt joidenkin naisten pakkomiellettä saada lapsi, keinolla millä hyvänsä ja sitten katkeroidutaan jos se haave ei toteudukaan... Tajuan sen toki toisaalta, mutta ei mitään elämässä voi pitää itsestäänselvyyksinä, että kaiken saa mitä haluaa. No, onneksi minä ja mieheni emme halua lapsia joten säästymme noilta vaikeuksilta, saa olla kiitollinen. Ja vaikka mies jättäisi, ei harmittaisi jäädä lapsettomaksi.
[/quote]
Mies ei ollut yhttään varma, haluaako edes adoptiotakaan. Nykyään on erittäin epävarmaa saako adoptiolla edes lasta, saattaa olla vuosia jonossa ja siltikään ei saa jos ehtii ikää tulla esim. tarpeeksi jonottaessaan. Mielestäni mies oli itsekäs, koska jos minussa ei ole "vikaa" ja voin saada omia biologisia lapsia, miksi tyytyisin edes adoptioon?
[/quote]
No okei. Vaikuttaa siltä, että suhteessanne oli muitakin ongelmia kuin lapsettomuus ja sen "ratkaiseminen". Mutta lahjasolujen käyttö ei kyllä mielestäni ole täysin ongelmatonta ja jossain määrin ymmärrän miestäsi. Jos käytetään lahjamunasoluja, pääsee äiti kuitenkin "biologiasta" osalliseksi raskauden ja synnytyksen kautta. Miehelle ei kuitenkaan jää biologiasta kuin geenit.
Toisaalta, puolet lapsen perimästä on kuitenkin miehen rakastamalta ihmiseltä peräisin. Toivottavasti se riittää pareilla, jotka lahjasiittiöihin päätyvät.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 00:21"]
Sä sotket nyt mielivaltaisesti eri ihmisten tekstejä yhden ja saman ihmisen teksteiksi, ja pieleen kuule meni. Kuinka yllättävää, av:lla kun ollaan. Päättelysi oli loistavaa, mutta meni siis päin mäntyä. Kirjoitin ainoastaan tuon kommentin 51 ja siinä se. Että jäkäjäkä vaan, ärsyke.
[/quote]
Jotain kiukuttaa :D
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 23:02"]
Miten kehitysvammaisuus, transsukupuolisuus tai ihonväri tähän liittyy mitenkään? Nais- ja miesparit sentään ovat yhdessä hankkimassa sitä lasta eivätkä yksinään, lapsella tulee siis olemaan lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa. Silti se lapsi voi haluta tietää, mistä puolet geeneistä on peräisin, esimerkiksi useat adoptiolapset haluavat.
[/quote]
Ahaa, nyt ongelma ei enää olekaan isättömyys vaan se että vanhempia on vain yksi. Koita nyt olla johdonmukainen.
Hedelmöityshoidoilla luovuttajan sukusoluilla alkunsa saanut lapsi saa Suomessa halutessaan tietää luovuttajan henkilöllisyyden, kun on täyttänyt 18-v. Lakimuutos tehtiin muutamia vuosia sitten. Silloin on mahdollista selvittää tarkemmin millainen luovuttaja oli. Ruotsissahan vastaava laki on ollut jo pitkään ja ensimmäiset lapsetkin ovat jo ohittaneet täysi-iän. Silloin seurailtiin kiinnostuneina, tuleeko jonkinlaista aaltoa, jossa nämä haluaisivat selvittää luovuttajan henkilöllisyyden. Ei tullut, aniharva halusi. Ilmeisesti se ei ollut sitten heille niin tärkeää. Ei luovuttaja ole mikään "isä", jota kaivata. Näillä lapsilla oli oma perheensä, johon kuului se vanhempi/ne vanhemmat jotka kuuluivat ja he olivat onnellisia näin. Varmasti joku on voinut haluta selvittää ja se mahdollisuus on.
Nämä asiat kerrottiin heti alkuun psykologin haastattelussa, kun menin hedelmöitysklinikalle.
Sikäli syyllistyin stereotyyppisen ajatteluun, että mielsin nämä "patalaiskat puolisot" miehiksi ja siksi siis isiksi. Suurin osa kahden vanhemman perheistä kun on perheitä, joissa vanhempina on isä ja äiti. Mutta voihan se tosiaan olla äitikin se patalaiska osapuoli. On tainnut tulla luettua liikaa tämän palstan valitusketjuja, sori miehet ja isät! Mutta miten on? Ovatko nämä valituksen aiheena olleet puolisot miehiä? Vai oletinko väärin?
Mutta valitettavasti en ole sitä mieltä, että ainoa oikea perhetyyppi on sellainen, jossa on vanhempina isä ja äiti, jotka ovat samalla lapsen biologisia vanhempia, samaa etnistä alkuperää, eivät sairaita, vammaisia, homoseksuaaleja tai transukupuolisia. Sen johtopäätöksen vedit ihan itse. Siksi tarkensin, mitä tarkoitan. Siinä ei ole mitään epäjohdonmukaista.
No tässä on ehkä vähän turhan raflaavasti otsikoitu juttu, joka kertoo lähinnä siitä, että jos tulevaisuuden suunnitelmat eivät osu yksiin, ei kannata vuosia riutua siinä suhteessa.
Mikä tässä asiassa on niin vaikeaa, että halutaan väkisin ymmärtää väärin? Ihmiset ovat erilaisia, jotain uutta? Ja suurin osa meistä on varmaan joskus törmännyt sellaiseen ihmiseen joka on riutunut suhteessa ja mahdollisesti uskaltanut lopulta jättää sen, joka on ollut epätyydyttävä jollain tavalla. Tässä on vain yksi mahdollinen syy.
Jos näin, niin eikö seksittömänkin liiton voi sitten jättää. Vaimo sai sormuksen ja kaksi lastakin, mutta seksi ei enää kuulemma kiinnosta. No leikitään sitten kämppiksiä, kunnes lapset ovat hieman isompia...
Haluaisin nähdä otsikon "Lapsiperhe pitää uskaltaa jättää". Jutussa miehiä varoitettaisiin jäämästä nalkkiin huonoon parisuhteeseen ja ikävään perhe-elämään. On uskallettava hakea muutosta, ettei koko elämä valu hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="11.10.2013 klo 08:58"]
No tässä on ehkä vähän turhan raflaavasti otsikoitu juttu, joka kertoo lähinnä siitä, että jos tulevaisuuden suunnitelmat eivät osu yksiin, ei kannata vuosia riutua siinä suhteessa.
[/quote]
Nimenomaan näin. Minkä takia tästä(kin) tulivat tuohtumaan kaikki sellaiset, joita teksti ei edes käsitellyt? Tarkoitan vapaaehtoisesti lapsettomia, sinkkuja, lesboja ja puolestaloukkaantujia.
Jos ollaan heterosuhteessa eikä mies ole selvin sanoin ilmoittanut haluavansa olla lapseton, naisella on oikeus olettaa, että lapsia tullaan tekemään. Jos mies hannaa ja hannaa eikä suostu lapsentekoon vuosienkaan suhteen jälkeen, naisella on yhtäläinen oikeus tehdä omat johtopäätöksensä ja lähteä suhteesta, joka ei selvästikään ole etenemässä haluttuun suuntaan.
On oikeasti tosi vittuamaista antaa toisen odottaa vuosikausia asiaa, joka ei koskaan tapahdu. Kokemusta on.
[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 10:37"]
Niin, sinä olet onnellinen, sinun ei tarvitse olla katkera, sinä saat päättää kaikesta yksin eikä tarvitse kaikesta vääntää ja hermojansa menettää. Mutta näissä perheissä, joissa joudutaan vääntämään ja sopimaan asioista, lapsilla on kuitenkin jotain mitä sinun lapsellasi ei ole: isä.
[/quote]
Juu, ei ole isää, joillain ei ole äitiä. Joillain on kaksi isää tai kaksi äitiä, joillain on isä joka ei ole kuvioissa, joillain on kasvattivanhemmat, jonkun äiti on kehitysvammainen, jonkun isä kuollut, jonkun äiti on musta, jonkun isä oli ennen nainen. Kaikki näistä varmaan itkevät itsensä uneen joka ilta, kun elämä on niin ilotonta. On varmasti vaikeaa herätä joku aamu ja tajuta ettei eletäkään 1800-luvulla, mutta yritä kuitenkin. Lapsi voi olla onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, vaikka hänellä olisi "vain" yksi rakastava vanhempi.
Mututuntumalla luulisin että onnettominta olisi syntyä lapseksi, jota kukaan/jompikumpi ei halunnut.