IL: Kätilöt kannustavat luomusynnytykseen

Mun synnytyksessä oli kyllä ongelmia, ehkä epiduraalin takia. Olin aivan pöllyssä (kivuton toki!), verenpaineen laskun vuoksi olin lääketiputuksessa ja makuultaan aika pitkään. Ponnistusvaiheessa en tuntenut mitään tarvetta ponnistaa, kunnes kaksi tuntia tyhjää ponnistettuani tunto palasi sekunneissa. Menin ihan hirveään paniikkiin. Mutta supistusten kesto oli lyhentynyt enkä saanut vauvaa ulos oksitosiinista huolimatta ilman nostokuppia (kevyt veto imukupilla).

Ponnistusvaiheen kätilön koin vastenmielisenä. Käskytti ja normitti, pakotti epäluonteviin asentoihin ja oli koko ajan naama rusetilla. En tiedä miksi. Häiritsikö se kenties, etten tuntenut yhtään mitään, en tajunnut yhtään mitään vai mikä oli. Koin että haaskasin vain voimia yrittämällä ilman minkäänlaista tuntoa koikkelehtia milloin missäkin asennossa. Lopulta sanoinkin aikani kiltisti kokeiltuani, että en halua olla näin, ei tunnu yhtään järkevältä. Halusin synnyttää puoli-istuvassa, se oli mulle koko ajan ainoa vaihtoehto, tunnon palattuakin. En vieläkään käsitä, miten joku pystyy ponnistamaan esim. kyljellään.

Kipua ei juurikaan ollut, mutta kokemus oli ihan paska. Toista en taida haluta, jos tälläinen vahinko kävisi, varmaan tulisin hulluksi miettiessäni, uskallanko vaan synnyttää kotona menemättä sairaalaan ollenkaan. (En varmaankaan.)

Kuka tietää, miksi pitää ponnistuttaa tunnotonta? Siis onko sille jokin peruste että lapsi on saatava määräajassa ulos?

Ei kai. Rutinoituminen vaan. "Olet nyt 10cm auki, ala ponnistaa."

Joillekin saattaa tulla ennen ponnistusvaihetta pitkä tauko kun supistukset loppuu mutta vielä ei ole ponnistuksen tarvetta. Parastahan olis odotella että alkaa ponnistuttaa ja koittaa olla pystyasennossa, mutta jotkut kätilöt pakottaa ponnistamaan ihan heti kun on täysin auki. Niillä on kiire saada se synnytys vaan pois alta, saattaa olla vuoro lopuillaan tai muuta.

117: multa loppui supistukset ilmeisesti siinä kohtaa. Huomasin jonkun sorkkivan taas kanyylia, selvisi että ilmoittamatta laittelevat oksitosiinia. En vieläkään tiedä miksi, silloin oletin että se nyt vaan kuuluu tähän kohtaan. Mua lääkittiin muistaakseni 10 kertaa synnytyksen aikana, milloin milläkin. En kaikkea edes huomannut, kun ei niistä sanottu, synnytyskaaviosta vain huomasin. Olisiko se ollut ketjureaktio epiduraalipuudutuksesta.

Jos vielä joskus synnytän, niin yritän mahdollisimman pitkälle ilman puudutteita. Ja jos otan ne, niin siitä huolimatta koitan toimia omien tuntojen, enkä vain kätilön tuntojen mukaan...

Oman yksittäisen kokemukseni mukaan epiduraali oli huono juttu, mutta mistäpä minä tiedän, miten olisin kipuun reagoinut. Synnytys oli kuitenkin ihan täysin epäonnistunut kokemus, ja se on ehkä mulle pahinta.

Itse halusin kokea synnytykset mahdollisimman luonnollisessa muodossa mitä ne nyt sairaalassa voi olla, mutta lähdin kuitenkin synnyttämään avoimin mielin, että jos kipu olisi sietämätöntä niin miettisin sitten lääkitystä ja jokaisessa kolmessa olen ilokaasua käyttänyt  vähän ennen ponnistusvaihetta. Jokaisessa olen kyllä myös kokeillut jumppapalloa, suihkua ja kauratyynyä taisin kokeilla myös ekassa, mutta lämpö tuntui vaan ikävältä.

Ihmiset kokevat kuitenkin kivun eri tavoilla, että en lähtisi lyttäämään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tietysti sellainen asenne vähän ihmetyttää jossa ei edes ole valmis kokeilemaan ensin luonnonmukaisempia lievityksiä ja jo ennen synnytystä on päätetty ottaa kaikki mahdolliset mömmöt mitä vaan on mahdollista. Kun ei sitä etukäteen voi tietää miltä se tuntuu vaikka olisikin käsitys omasta kivunsietokyvystä.

Ensinnäkin jutun "puuskahtava kätilö" sietää saada jonkinlaisen huomautuksen tökeröstä käytöksestään työnantajaltaan, jos noin asenteellisesti käyttäytyy. Ehkä täti on väärässä duunissa.

Luomusynnytykseen ja mahdollisimman vähäiseen lääkityksen käyttöön on tietysti hyvä kannustaa, mutta se vaatii sitten esim. synnytysvalmennuksen viemisen ihan eri sfääreihin. Eli siis oikeasti valmennetaan. Mutta sehän maksaa varmaan enemmän kuin puudutteet? Ja sitä kätilön tukea tarvitaan sitten enemmän synnytyksessä, ei niinkään pelkän tukihenkilön kuten esim. lapsen isän. Mitenhän on henkilöstön riittävyyden kanssa synnäreillä?

Epätietoisuus, mitä tapahtuu/miksi tapahtuu, on luultavasti se, mikä eniten synnyttäjillä pelkoa lietsoo.