Lue keskustelun säännöt.
IL: Kätilöt kannustavat luomusynnytykseen
09.10.2013 |
http://www.iltalehti.fi/perhe/2013100917587124_pr.shtml
"Kaikkihan haluavat epiduraalia jo heti ovella, Kätilöopiston kätilö Eija Sonninen puuskahtaa kysyttäessä luomusynnyttämisen suosiota."
Niin? Onko siinä jotain vikaa, ettei halua tuntea kipua enempää kuin on pakko? Mä en ehtinyt saada epiduraalia, koska avauduin niin nopeasti. Välilihapuudute kuitenkin laitettiin, mikä on hyvä, koska mulle tehtiin eppari ja sen lisäksi vielä repesin pahasti. Olisi voinut tuntua aika mielenkiintoiselta ilman puudutusta... Eikö kipulääkkeet ole siksi olemassa, että niitä annetaan kipuihin..?
Kommentit (125)
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:14"]
Niin kuin kaikki toivottavasti tiedämme, lääkkeettömyys on vauvalle ja äidille parasta.
Kyllä se synnytys sattuu, mitä sitten? Kipu ei ole sairaus kun kyseessä on synnytyskipu. Keho hallitsee kipua, mutta jos sitä huijaa lääkkeillä, normaali synnytys häiriintyy.
Monia kertoja kuulee kun "ei pysty" synnyttää kun sattuu niin kamalasti... huoh. Voi kun elämä olisi pumpulia aina, eks vaan.
[/quote]
Kai tiesit, etä kirjoittamasi ei ole faktaa! Kipu on pahasta lapselle ja äidille, ilman kipua syntyvät lapset eivät ole mitenkään sen huonompia kuin kivusta tajuttomilta ulos revityt.
[/quote]
Kipu ei ole pahasta lapselle, mutta kivunlievitykset vaikuttavat vauvaankin.
-ohis-
[/quote]
Jos kipua ei lievitetä, äiti menee kipushokkiin, jolloin äidin elimistön muodostamat aineet (esim. adrenaliini) vaikuttavat haitallisesti lapseen, joka samaan aikaan joutuu kokemaan vakavaa hapenpuutetta - kipushokissa olevan äidin keho ei toimi kuten kivuttoman. Näin syntyy niitä ADHD-lapsia ja CP-vammaisia terveiden lasten sijaan.
En tiedä yhtäkään tutkimusta, jonka mukaan epiduraalipuudutus aiheuttaa aivovammoja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:03"]
En ymmärrä miksi ihmiset pelkäävät kipua. Mikään ei saa sattua. Synnytys on positiivinen tapahtuma, kivusta seuraa maailman ihanin palkinto. Se kipu on oikeasti hyvää kipua, ei mistään sairaudesta johtuvaa. Kivulla on tarkoitus. Ekassa synnytyksessä oli epiduraali koska kätilö suorastaan pakotti sen ottamaan enkä ensisynnyttäjänä uskaltanut sanoa ei. Kahdessa seuraavassa mentiin luomuna ja ne olivat kokemuksena aivan toista luokkaa. Olin harjoitellut rentoutumista ja olin psyykkisesti hyvin valmistautunut. Kipu oli vähintään yhtä kovaa kuin ensimmäisessäkin, mutta asentoituminen ratkaisi sekä kätilön kannustus.
[/quote]
Kaikista synnytyksistä ei seuraa maailman ihaninta palkintoa. Synnytin rv39+5 kohtuun kuolleen lapsen. No, minne voi valittaa kun palkinto jäi saamatta? Kai sentään saa jostain vahingonkorvausta kun kivut jouduin kärsimään?
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:14"]
Niin kuin kaikki toivottavasti tiedämme, lääkkeettömyys on vauvalle ja äidille parasta.
Kyllä se synnytys sattuu, mitä sitten? Kipu ei ole sairaus kun kyseessä on synnytyskipu. Keho hallitsee kipua, mutta jos sitä huijaa lääkkeillä, normaali synnytys häiriintyy.
Monia kertoja kuulee kun "ei pysty" synnyttää kun sattuu niin kamalasti... huoh. Voi kun elämä olisi pumpulia aina, eks vaan.
[/quote]
Kai tiesit, etä kirjoittamasi ei ole faktaa! Kipu on pahasta lapselle ja äidille, ilman kipua syntyvät lapset eivät ole mitenkään sen huonompia kuin kivusta tajuttomilta ulos revityt.
[/quote]
Kipu ei ole pahasta lapselle, mutta kivunlievitykset vaikuttavat vauvaankin.
-ohis-
[/quote]
Jos kipua ei lievitetä, äiti menee kipushokkiin, jolloin äidin elimistön muodostamat aineet (esim. adrenaliini) vaikuttavat haitallisesti lapseen, joka samaan aikaan joutuu kokemaan vakavaa hapenpuutetta - kipushokissa olevan äidin keho ei toimi kuten kivuttoman. Näin syntyy niitä ADHD-lapsia ja CP-vammaisia terveiden lasten sijaan.
En tiedä yhtäkään tutkimusta, jonka mukaan epiduraalipuudutus aiheuttaa aivovammoja lapsille.
[/quote]
Kipua ei tarvitse aina lievittää sillä järeimmällä keinolla. Ei kärpästäkään ekana lähetä tykillä tappamaan.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:09"]
[/quote]
Musta olisi hyvä, että äidit kävisivät synnytysvalmennuksissa, joissa olisi tarjolla kunnollista tietoa synnytyksen kulusta ja esiteltäisiin myös erilaisia tapoja vaikuttaa itse kipuun. Meillä ainakin oli pelkkä perhevalmennus, jossa keskityttiin enimmäkseen erilaisiin lääkkeellisiin kivunlievittäjiin - siinä lähes kaikki anti synnytyksestä.
On olemassa erilaista tutkimustietoa siitä, millainen fysiologinen prosessi synnyttäminen on. Mielestäni sen tiedon valossa selviää parhaiten, millaiset keinot millaiseenkin tilanteeseen sopivat. Ne keinot eivät ole aina lääkkeellisiä.
[/quote]
Olen tästä ihan samaa mieltä. Esimerkiksi Helsingin neuvoloiden järjestämä perhevalmennus on mielestäni tässä mielessä ihan puutteellinen. Ensimmäistä lasta odottaessani kuitenkin jotenkin luotin siihen, että se olisi pätevää ja riittävää tietoa. Luotin siihen, että sairaalassa sitten neuvotaan miten toimia. Joo tiedän ei olisi pitänyt, olen toisessa kohtaa tässä ketjussa kuvannut vähän uuvuttavaa käynnistystä ja toimenpidepakotusta...
Nyt toisessa raskaudessa olen käynyt raskaana olevien joogakurssilla, johon kuului myös luento synnytyksestä, synnytykseeni on tulossa mukaan myös doula ja ystäväni on neuvonut esimerkiksi synnytyslaulussa ja erilaisissa synnytysasennoissa (näitä toki käyty joogakurssillakin läpi). Olen itse sitä mieltä, että kaikkien olisi hyvä saada tämäntyyppistä synnytysvalmennusta. Ymmärrän, että näin laajassa mittakaavassa se ei ehkä olisi järjestettävissä mutta yhden kerran neuvolan jaaritteluista voisi ainakin uhrata rentouteen, äänenkäyttöön, asentoihin ja apuvälineisiin ja samalla jakaa paljon tietoa siitä, mistä halutessaan voi lisätietoa hankkia.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:16"]
Miten ihmeessä ihmiset entisaikoina synnyttivät, kun ei ollut mitään epiduraaleja tai muitakaan puudutteita saatavilla? Ihanko oikein luomuna?
[/quote]
No meneppä kysymään joltain vanhemmalta naiselta mitä mieltä hän on nykyisenlaisista kivunlievitysmahdollisuuksista. Eiköhän valtaosa ole sitä mieltä että hyvä ettei nykyään synnytys välttämättä ole niin kivulias kuin heillä on ollut. Muutenkin niin typerä heitto. Ennen tehtiin amputaatioitakin ilman mitään puudutusta tai nukutusta, pitäiskö vieläkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 18:35"]
En käsitä miten niin moni vapaaehtoisesti haluaa epiduraalin, vaikka siihen sisältyy huomattavat sivuvaikutusten riskit!
[/quote]
Monestiko valitetaan siitä, että epiduraali oli kamalinta synnytyksessä ja voivotellaan sen sivuvaikutuksia? Monestiko valitetaan siitä, että kipu oli kamalinta synnytyksessä? Aivan turhaa draamanhakua puhua epiduraalin harvinaisista sivuvaikutuksista. Minulle on annettu spinaali kaksi kertaa, mutta ei synnytyksen yhteydessä. Hädin tuskin nipisti ja muuta vaivaa ei ollut. Tuskin epiduraalikaan sen pahempi on.
[/quote]
Ei se epiduraalin laitto ainakaan mulle ollut ongelma, vaan se, mitä siitä seurasi (mm. se, että piti maata sängyssä).
[/quote]
Mulla sama. Epiduaali aiheutti jatkuvan kivun, joka säteili lonkasta alaraajaan. Supistusten välillä sentäs oli lyhyt tauko, mutta tuo lonkka kipu oli jatkuvaa, kuin jäisillä pihdeillä olisi puristettu. Lisäksi se kylmyys ja inhottava raukeus mikä epiduraalista seurasi..
Pelottaa ensi synnytys, sillö en missään imessä uskalla epiduraalia enää ottaa. Täysin luomusti synnytys pelottaa myöskin, sillä ainaki ekassa raskaudessa avautumisvaihe oli todella nopea ja kivulias. Taju lähti ennen kuin älysin pyytää epiduraalia.
Niin ja sekin synnytyksessä meni pieleen, ettei kätilö tarpeeksi usein tarkastanut kohdunkaulan tilannetta. Olin 4cm auki, kun taju lähti. Pyysin epiduraalia. Edellisestä tarkastuksesta kului n.20 minuuttia ennen epiduraalin laittoa. Epiduraali kerkesi vaikuttaa puolisen tuntia, kun ponnistamisen vaihe alkoi. Kätilö ei meinannut sitä uskoa. Kuinkakohan kypsä tilanne oli ollu juuri ennen epiduraalia? Eikö ole vauvallekin vaarallista antaa epiduraali juuri ennen ponnistusvaihetta?
Voi hyvää päivää. Bebes on vauvanvaatekauppa, ei mikään PubMed...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun 80 jatkaa vielä, että kun ainakin meidän perhevalmennusryhmässä olivat isät hyvin aktiivisesti paikalla joka ikisessä tapaamisessa olisi myös heidän kannaltaan hyvä, että käytäisiin läpi puolison roolia synnytyksessä ja mitä kaikkea puoliso voi lääkkeettömillä menetelmillä tehdä tukeakseen synnyttäjää. Esimerkiksi hieronta ja akupisteet ja äänenkäyttö olisi tosi tärkeää opettaa heillekin. Miehillekin kun helposti jää sellainen kuva, että synnytys on puudutuksia yms. ja heidän rooliinsa jää vain vieressä seisominen ja kädestä pitäminen.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:27"]
Voi hyvää päivää. Bebes on vauvanvaatekauppa, ei mikään PubMed...
[/quote]
No joo Bebes on lastenvaatekauppa, jonka kautta voi muun muassa ostaa myös doulapalveluita tai osallistua synnytysluentoihin... Enkä nyt lobbaa Bebesiä tämän vuoksi, itse en ole heidän luennoillaan käynyt ja doulanikin tulee muuta kautta. Varmaan aika moni kuitenkin laatii esim. synnytystoivelistaansa käyttäen tukena Bebesin lomakepohjaa koska siinä on asiat aika monipuolisesti huomioitu.
Musta Bebesin sivulla olevassa kuvauksessa on kuitenkin ihan kohtuullisella tavalla kerrottu epiduraalin hyödyistä ja haitoista vaikkei olekaan lääketieteellinen julkaisu. Veikkaan, että suurin osa meistä synnyttäjistä hyötyy enemmän vähän muunlaisista teksteistä kun lääkärilehtien artikkeleista.
Suosittelen vielä muuten Malla Rautaparran kirjoja samoin kuin Maija Buttersin Väkevä hauras-kirjaa. Mutta nämäkään eivät ole lääketieteellisiä kirjoja.
t: se, joka linkkasi Bebesin sivuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:27"]
Voi hyvää päivää. Bebes on vauvanvaatekauppa, ei mikään PubMed...
[/quote]Ja tää on Vauvan av, täällä nyt ei oo asiantuntemusta mihinkään suuntaan.
Wow, aika intensiivistä keskustelua, mutta ymmärrän kummankin puolen kannan. Itse toivoin luomusynnytystä ja neljäntenä supistelupäivänä päästiin viimein laitokselle sisään - kivut oli saatanalliset, jopa kylkiä pakotti niin että sydänäänimonitorit piti teipata kun kuminauhat sattuivat liikaa. Siinä sitten puoli vuorokautta vielä odoteltiin aukeamista ja kun hommasta ei tullut mitään sain epiduraalin. Se oli ensimmäinen kerta päiviin kun mua ei sattunut ja sain hieman levättyä ja syötyä (kipu meinaan laittaa ryynäämään ja kun sitä kestää vuorokauden, on voimat synnyttää aika lopussa) - kolmen epiduraalin, vuorokauden rankkojen supistelujen ja sektion kautta se lapsi lopulta ulos tuli, vaikka kuinka luomulla sitä lähdettiin liikkeelle. Tsemppiä kaikille äideille, lopulta omat voimat ja lapsen turvallisuus ratkaisevat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:31"]
Ketjun 80 jatkaa vielä, että kun ainakin meidän perhevalmennusryhmässä olivat isät hyvin aktiivisesti paikalla joka ikisessä tapaamisessa olisi myös heidän kannaltaan hyvä, että käytäisiin läpi puolison roolia synnytyksessä ja mitä kaikkea puoliso voi lääkkeettömillä menetelmillä tehdä tukeakseen synnyttäjää. Esimerkiksi hieronta ja akupisteet ja äänenkäyttö olisi tosi tärkeää opettaa heillekin. Miehillekin kun helposti jää sellainen kuva, että synnytys on puudutuksia yms. ja heidän rooliinsa jää vain vieressä seisominen ja kädestä pitäminen.
[/quote]
Mun mies ois ainaki saanut turpaansa ja kovaa, jos olisi ruvennut jotain ohjeita latelemaan tai akupunktio pisteitä painelemaan. Kädestä pitäminenki oli ihan turhaa. Synnytys oli mun työtä, en halunnut miestä siihen hälisemään iholle. Henkinen tuki huoneessa oli se paras tuki, jonne mieskin lopulta ymmärsi.
Nythän lääkäriä ei pitäisi joutua hirveästi odottelemaan koska kaikissa sairaaloissa tulee olla miehitys leikkauksien varalle.
Ongelma lienee se, että mammat vaatii kivunlievitystä kun heistä sattuu ja sitä ei anneta koska synnytys ei ole oikeassa vaiheessa. Kun synnytys sitten etenee vauhdilla sitä ei enää ehditä antaa tai siitä ei olisi apua, ei ehtisi vaikuttaa.
T: 3 kertaa synnytyksessä ollut isä
Enemmän kuin epiduraalipuudutuksen vaatijia ihmettelen näitä, jotka haluavat keisarinleikkauksen. Siinä on oikeasti myös riskejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luetun ymmärtämisessä on ongelmia. Alunperin jutussa ei kukaan ole sillä kannalla, ettei pitäisi kivunlievitystä käyttää.
Ai, tällainen kätilön ulostulo. Eikö vähän aikaa sitten joku kätilö valittanut, että ahdistuu synnyttäjän toivomuslistasta? Miten siihen synnytykseen saa valmistautua ilman, että joku kätilö alkaa itkemään asiasta? Toiveita ei saa olla, mutta lääkkeellistä kivunlievitystäkään ei saa ottaa. Kuitenkin pitäisi maata kiltisti selällään, että kätilöllä olisi helppo työasento.
Olen saanut 2 kertaa epiduraalin ja kerran paraservikaalin. Ilman en ois kestänyt, sattui ihan saatanallisesti!!
Itse sain epiduraalin esikoisen syntyessä, ja syynä oli oma paniikki. Olin valmistautunut synnyttämään luomuna, ja selvisinkin pitkälle ilman mitään lääkkeitä. Supisteluja jatkui 3 päivää ennen varsinaista synnytyksen alkamista, ja pärjäsin hyvin suihkuilla, kävelyllä, jumppapallolla, kauratyynyllä..
Mutta synnytyssalissa (n. 1h ennen syntymää) kipu oli aivan valtavaa, jouduin maata paikoillani koska vauvalla oli pinni päässä, liikkumattomuus oli hirveää. En osannut käyttää ilokaasua, tajusin sen idean vasta kun olin jo epiduraalin saanut. Menin kivusta paniikkiin, aloin itkeä ja sanoin, etten mä kestä tätä, jolloin kätilö haki lääkärin laittamaan epiduraalin. Loppu synnytys menikin nopeasti ja hyvin, ja epiduraali jäi hieman harmittamaan, mutta tärkeintä on että vauva ja itse voitiin hyvin.
Mielestäni kannattaa mennä luomuna niin kauan kuin jaksaa, mutta ei ole mitään pahaa käyttää puudutteita, kun ei oikeasti enää kestä. Parempi rauhallinen ja kivun kanssa pärjäävä äiti, kuin kivusta sekaisin ja peloissaan oleva. Älkää olko liian ehdottomia.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:14"]
Niin kuin kaikki toivottavasti tiedämme, lääkkeettömyys on vauvalle ja äidille parasta.
Kyllä se synnytys sattuu, mitä sitten? Kipu ei ole sairaus kun kyseessä on synnytyskipu. Keho hallitsee kipua, mutta jos sitä huijaa lääkkeillä, normaali synnytys häiriintyy.
Monia kertoja kuulee kun "ei pysty" synnyttää kun sattuu niin kamalasti... huoh. Voi kun elämä olisi pumpulia aina, eks vaan.
[/quote]
Kai tiesit, etä kirjoittamasi ei ole faktaa! Kipu on pahasta lapselle ja äidille, ilman kipua syntyvät lapset eivät ole mitenkään sen huonompia kuin kivusta tajuttomilta ulos revityt.
[/quote]
Kipu ei ole pahasta lapselle, mutta kivunlievitykset vaikuttavat vauvaankin.
-ohis-
[/quote]
Jos kipua ei lievitetä, äiti menee kipushokkiin, jolloin äidin elimistön muodostamat aineet (esim. adrenaliini) vaikuttavat haitallisesti lapseen, joka samaan aikaan joutuu kokemaan vakavaa hapenpuutetta - kipushokissa olevan äidin keho ei toimi kuten kivuttoman. Näin syntyy niitä ADHD-lapsia ja CP-vammaisia terveiden lasten sijaan.
En tiedä yhtäkään tutkimusta, jonka mukaan epiduraalipuudutus aiheuttaa aivovammoja lapsille.
[/quote]
Kipua ei tarvitse aina lievittää sillä järeimmällä keinolla. Ei kärpästäkään ekana lähetä tykillä tappamaan.
[/quote]
Epuduraali on hyvin lempeä keino verrattuna vaikka narkoosiin.
Minä en Kättärillä ehtinyt saada mitään kivunlievitystä kun sairaalan ainoa anestesilääkäri oli kiinni hätäsektioissa. Se oli aivan kammottava kokemus ja ihan sen kivun takia lapsiluku jää pienemmäksi kun suunniteltu.
Synnytyksen jälkeen kun paikkasivat peräsuoleen asti revennyttä haavaa naureskelivat että joo, aina täällä Kättärillä sunnutaisin synnytetään luomusti. :(
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 16:18"]
Mulla on kokemukset päinvastaiset. Itse en olisi lääkkeitä halunnut, mutta minut suorastaan pakotettiin kättärillä ottamaan epiduraali. Tosin minulla synnytys käynnistettiin, jos sillä on asian kanssa jotain tekemistä?
[/quote]
Mulla ihan sama kokemus Naistenklinikalta. Sitten mut pakotettiin myös synnyttämään puoli-istuvassa asennossa.
[/quote]
Mulla Turusta. Synnytys sujui aluksi ihan hyvin omillaan, mutta kätilö kävi välillä ovella kärkkymässä ja ihmettelemässä että miksi minä en jo ole ihan tuskissani, että eikö nyt jo ala sattua, tarvitset kyllä kohta epiduraalin, ota nyt jo se epiduraali. Ja kaksi kertaa se kävi ilmoittamassa että nyt on sitten viimeinen mahdollisuus ottaa epiduraali sillä jos ei nyt jo satu niin kohta ne kivut vasta alkaa jos ei ota epiduraalia.
Ja joo, ensisynnyttäjänä otin. Lapsen syke laski, jouduttiin jatkuvaan seurantaan, en saanut liikkua koska piti koko ajan olla piuhoissa kiinni. Jos siirryin sängyn viereen seisomaan, hyökkäsi huoneeseen kätilö joka käski takaisin makaamaan sänkyyn koska käyriin tuli jotain häiriöitä jos en ollut paikallani. Siinä sitten makoiltiin, kunnes kätilö ilmoitti että saan nyt toisen annoksen epiduraalia. Siitä halvaantui jalat. Jossain vaiheessa kätilö ilmoitti että nyt on alettava ponnistamaan ja lapsen päänahkaan ruuvattiin joku juttu jolla sydänääniä seurattiin. Ei minkäänlaista ponnistuksen tarvetta, eikä edes tuntoa navasta alaspäin. En pystynyt liikuttamaan jalkojani enkä osannut ponnistaa sillä ei ponnistuttanut enkä edes tuntenut alapäätäni. Kaksi ja puoli tuntia ne ponnistutti mua, selällään maaten tietty, kunnes vauva kiskottiin imukupilla aika heikossa kunnossa ulos ja mut silvottiin siinä samalla rutiinisti. Jos se ei olis onnistunut olis mut kärrätty sektioon kun voimat oli ihan loppu yli kahden tunnin ponnistamisesta.
Huonokuntoinen vauva, halvaantuminen, vauvan imukuppipää ja haava päähän kiinnitetystä vehkeestä, kahden tunnin ponnistusvaihe ja sänkyyn sidottuna oleminen puhumattakaan muusta kamaluudesta mitä epiduraalista aiheutui, niin nyt otan kyllä tosissani ja ymmärrän mitä ihmiset tarkoittaa kun ne sanoo että se on selkäytimeen laitettava ja keskushermostoon vaikuttava hemmetin vahva aine eikä "vaan joku kipulääke synnytyksessä".
Ton kokemuksen jälkeen tajusin ne riskit. Ennen synnytystä puhuin aina kavereiden kanssa siitä että otan kaikki puudutteet enkä halua kokea kipua. Tuon jälkeen on ollut kaksi synnytystä missä olen sanonut ehdottomasti että en halua selkäydinpuudutteita, sillä riskit on liian suuret. Ja ne on sujuneet nopeasti ja vaivatta muilla kivunlievityskeinoilla.