Olenko ihan hirveä ja ylimielinen? Voitin aika paljon rahaa.

Voisithan antaa veljellesi jotain extraa, ei "vain" rahaa - vaikka kausikortti teatteriin, jääkiekkoon, kylpylälahjakortin tai ns. pikkuloman hotelleineen ja aterioineen.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:42"]

Huh mitä mielipiteitä..! Täällä osa porukasta ihan pokerilla väittää, että ihminen, joka työkseen hoitaa vaikkapa yksinäisiä, avuttomia vanhuksia lähes nälkäpalkalla, on laiska lusmu joka ei osaa hoitaa talouttaan ja on tyhmyyttään ja laiskuuttaan sössinyt elämänsä?!

Ja vastaavasti joku satoja tuhansia tienaava on ilmeisesti jonkin sortin pyhimys, koska palkkanauhastahan se ihmisen arvo katsotaan..!

[/quote]

Onneksi olkoon ja av-palkinto päivän toistaiseksi parhaasta ärtsystä väärintulkinnasta.

No et kyllä kuulosta itsekkäältä. Varmaan vaihtoehto B olisi parempi. Mä varmaan olisin paljon itsekkäämpi enkä juuri lähtisi rahoja tuollaisessa tilanteessa jakamaan, varmaan sen vähemmän mitä enemmän niitä olisi tullut. Kateus on valitettavasti aika iso voima ja voi olla, että jos annat jollekin esim. sen 3999 hän alkaakin vaatia enemmän tms. Itsellä ei kyllä edes varsinaisesti ole sellaisia hädässä olevia läheisiä, joille olisikaan tarvetta jakaa rahaa ja mä luulen, että mun tapa toimia olisi enemmän se, että lahjoittaisin rahaa järjestöille (teen sitä kokoajan monen järjestön kuukausilahjoittajan joka tapauksessa mutta jos voittaisin ison potin niin voisin lahjoittaa paljon enemmän).

Mutta siis noista sun vaihtoehdoista valitsisin b-vaihtoehdon. Sellainen vaikka 200 euron lahjoitus ihmisille, jotka ei rahoja tarvi ei ole oikein mistään kotoisin ja mun mielestä tuollaisista voitoista ei kovin laajasti kannata huudella. Siksi itse voisin harkita nimetöntä lahjoittamista.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 13:55"]

Pitkä juttu lyhyesti: voitin rahaa. Haluan antaa sitä läheisilleni. Läheisiä on monta, rahaa jaettavaksi ei ihan tajuttomasti.

Vaihtoehto a) annan kaikille yhtä paljon. Summa on pienehkö, noin 2000 euroa per henkilö. Joillekin se on mieletön summa, joillekin kiva lisä ostaa vähän enemmän joululahjoja. 

Vaihtoehto b) annan rahaa vain joillekin läheisille. Sellaisille, joiden tiedän olevan rahavaikeuksissa, joiden perheessä on esimerkiksi työttömyyttä tai sairauden aiheuttamaa taloudellista epävakautta tai lapsiperheille. Näin annettava summa olisi isompi. Voisin antaa suoraan verottomana 3999 euroa käteen ja sen lisäksi (vähän veroja kiertäen..) ostaa jotain lahjaksi, esimerkiksi lapsille suksia/polkupyöriä/muita tarpeita, maksaa jonkun pikkuremontin tms. Ja siis muille en kertoisi mitään, enkä antaisi yhtään rahaa.

Mitä tekisitte? En ole kertonut vielä muille kuin miehelleni, voitin rahat kuukausi sitten. 

[/quote]

lähtökohtaisesti sinun ei tarvitse antaa kenelekkään, joten voit valita haluamasi vaihtoehdon. Kuitenkin empaattisena, inhimillesnä ihmisenä haluat antaa joillekin rahaa. Näin minäkin haluaisin tehdä. Kyllähän sitä pitää miettiä miten rahansa jakaisi.

Vaihtoehdossa a) on vain se huono puoli, että huomaat "jakopiirin" vain laajenevan eli aina tulee ihmisiä, jotka katsovat kuuluvansa piiriin. Ihan varmasti. Muutenkin tässä kyllä sana leviäisi ihan liikaa. Toisekseen tämän vaihtoehdon hylkäämistä perustelee se, että ei ihmiset odota sinun antavan rahaa. Tämä on sitten minun ihmiskäsitys, jonka olen muuten huomannut liian monesti aivan liian naiiviksi.

Mutta kyllä minun mielestäni oikea vastaus on B. Eli aivan kaikkein lähimmille ihmisille ja jos summa olisi verollinen, niin voisit kysyä onko se heille OK. Mikä on lahjavero? Oliko se 4 %? En jaksa googlata, mutta ei se minusta kovin merkittävä ole, jos miettii ottaisiko ennemmin 3999 € vai 10 000 € * 0,96 = 9 600 €?

Itse varmaan lähtisin antamaan vain todelliseen tarpeeseen. Itse tunnen vain yhden joka tarvitsisi ja on niin läheinen, että haluaisin antaa. Oman perheeni taloudellisen turvan varmistamisen lisäksi.

[quote author="Vierailija" time="10.10.2013 klo 09:55"]

Minä antaisin kaikessa hiljaisuudessa sille, jonka perhe oikeasti tarvitsee. He osaavat sitä todella arvostaa. Ne, jotka eivät oikeasti ole tauloudellisesti ahtaalle, eivät sitä tarvitse, se raha menee hurvitteluun. Ilahduttaa kyllä, mutta ei pelasta mistään ahdingosta. Lähtevät ehkä lomalle, mutta se loma unohtuu jo seuraavaan matkaan mennessä. Miksi siis antaisit heille ylimääräistä karkkirahaa kun ovat ihan samassa tilanteessa kuin sinäkin? Miksi oikeastaan heidän pitäisi sinun varoistasi saada ylimääräistä, sellaista rahaa jolle ei varsinaisesti ole tarvetta? Nyt on sinun tilaisuutesi ja vuorosi ostaa itsellesi jotain kivaa extraa ja elämyksiä, ehkäpä matkan muodossa, nauti siitä myös itse :) Ei sinun tarvitse kustantaa koko rahalla sitä extrakivaa vain muille!

Selitä siskollesi(en jaksanut lukea koko ketjua, oliko niin että siskosi olisi rahapulassa?) rahojen alkuperä. Sano, että haluat auttaa ja ilahduttaa, vilpittömästi ja ilman vastapalveluksia. kerro ja painota, että eivät jää senttiäkään kiitollisuudenvelkaan, et oleta mitään ja et halua että mikään teidän välillä muuttuu näiden rahojen vuoksi nyt eikä tulevaisuudessa. Et tule koskaan vetoamaan näihin rahoihin, pyytämään niiden varjolla palveluksia tai apua. Nämä rahat annetaan nyt ja sitten ne unohdetaan. Tämä on tärkeää, koska muuten se voi ajan myötä vaivaannuttaa siskoa. Ei kehtaa ottaa rahoja vastaan tai ne alkavat nolottaa myöhemmin, sisko voi alkaa ajattelemaan että pitäisi sitä ja tätä kun sitä rahaakin annoit jne.

Anna raha joko tilille ja sano, että toivot sillä ostettavan jotain sellaista, mitä ovat suunnitelleet mutta mihin ei ole ollut varaa. Jos todella haluat vielä sen jälkeenkin rahaa enemmän antaa, niin tuo on hyvä idea, että ostat lapsille pyörän/sukset/vaatetta tai jonkun harrastuksen lukukausimaksun vaikkapa. Mutta painota, että lapsille ei saa koskaan kertoa, koska lavertelevat sen kuitenkin eteenpäin.

Minäkin olen ajatellut, että jos joskus voitan lotossa tai arvassa isosti, niin annan iloa myös muille. Itselleni jättäisin sen verran, että isot menoerät kuten lainat tulisi hoidettua tai ainakin hyvän matkaa maalia kohti ja sitten jättäisin kohtuullisen määrän ylimääräistä rentoutumisrahaa. Loput antaisin tavalla tai toisella sisaruksille ja vanhemmille. Olisi minusta ihanaa ilahduttaa tiukalla eläviä siskojeni lapsiperheitä, ylimääräistä kun ei yhtään ole ja pakollisten menojen jälkene jää vain vähän ja harvoin rahaa mihinkään extraan. No, sitä voittoa odotellessa =)

[/quote]

Pitkä ja kaunopuheinen kirjoitus. Kuinka tarkkaan sitä loppujen lopuksi tietää edes lähimpiensä rahatilanteen? Usein perheissäkin on niin, että joku lapsista on käenpoika, joka lypsää surutta vanhemmiltaan ja muut, jotka pitävät tärkeänä selvitä omillaan, ovat hiljaa ja tyytyvät osaansa.

Suurempituloisenkin talous voi olla viritetty tiukille. Kannattaa muistaa että esimerkiksi pk-seudulla ei saa edes tonttia samalla rahalla kun maaseudulla asuu jo tilavassa omassa asunnossa. Voi olla yllättäviä menoja, jotka sotkevat taloudenpidon, esimerkiksi sairauden takia tai jos vaikka perhe rakentaa.  Olen aivan varma, että lahjasta ilahtuu saaja tulotasoon katsomatta. 

Niille, jotka kiukuttelevat siitä, että 8 tuntia otsa hiessä työtä raatavia pienipalkkaisia ei arvostettaisi vaan pidettäisiin asioistaan huonosti huolta pitävinä lusmuina: näin ei kukaan ole sanonut.  Lusmuja ovat ne, jotka eivät viitsi yrittää, haluavat päästä helpolla ja surutta kuppaavat lähimmiltään. Mutta toisaalta: jos on valinnut "kutsumusammatin" jossa on pieni palkka ja on samalla valinnut myös tehdä ison perheen ja ehkä vielä kutsumuksena kotihoitaa lapsia vuosikaudet, vaikka talous on viritetty viimeisilleen, niin se on kyllä ihan omia valintoja alusta loppuun.

Erityisen tuomittavaa on oman jälkikasvun laittaminen "tärkeysjärjestykseen". 

Ap:n asemassa tekisin lahjoituksen lastensairaalalle, tukisin tyttöjen koulunkäyntiä kehitysmaissa tai Naisten pankkia.

Ap sinuna minä antaisin niille läheisille sitä rahaa, jotka sitä nimenomaan tarvitsee. Kirjekuoressa kouraan, ja sanoisin vaan saaneeni pikkuisen arpavoiton, että "ole hyvä ja käytä viisaasti eläkä puhu muille/velipojalle mitään". 

Minäkin laittaisin rahat uudelle lastensairaalalle.

Täytyy myöntää, etten kyllä tiedä, mitä tekisin itse vastaavassa tilanteessa. Siis jos minulla olisi vähä- ja hyvätuloinen sisarus. Tässä elämäntilanteessa tiedän tasan tarkkaan mitä tekisin, olen sisaruksista se vähätuloisin, eli en todellakaan lahjoittaisi sisaruksilleni mitään rahaa. Jos summa olisi tarpeeksi suuri, saattaisin kahden serkun ja yhden tädin elämää vähän helpottaa maksamalla heidän pienet (mutta tuloihin nähden suuret) lainansa/osamaksusysteeminsä pois. Omaa tyhmyyttään ovat ne hankkineet, mutta silti voisin olla sen verran messissä, että ne kuittaisin pois. Yhden velat johtuvat hautajaisjärjestelyihin otetusta pikavippikierteestä, toisen taas äkillisestä sairastumisesta ja kolmannen jostain muusta. En usko, että he edes parantaisivat tapojaan, vaan tuntisivatpa hetken helpotusta elämässään. Ja ovat minulle rakkaita vioistaan huolimatta.

Ihmisten rahatilanteet muuttuvat nopeasti - hyvin päärjäävät irtisanotaan seuraavana päivänä ja tänään työttn saattaa löytää hyvinpalkatun työn tai itse voittaa lotossa. Pitkällä tähtäimellä rahan antaminen ei voi olla kaikin puolin reilua. Vanhat kaunat tulevat esiin suvussa vuosienkin jälkeen. Järjestä siis jotain kivaa kaikille: illallinen, matka tms., tai tarjoa joka viikko lounas sitä eniten tarvitsevalle.

Jos minulle kävisi vastaava tilanne, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. En todellakaan halua tuomarin tai Jumalan rooliin arvioimaan ja valitsemaan "huono-osaisia" tai "hyvä-osaisia"! Tiedän, että anoppini kituuttaa pikku eläkkeellään ja veljeni asuu kartanossa. En todellakaan supattelisi kirjakuori kourassa "köyhien" korviin. 

Samoin kuin sinä et ole ANSAINNUT voittoasi, miksi sukulaistesi täytyisi ansaita almusi? Mikset voi suoda heille kaikille samaa arpaonnea, kuin mitä sinun kohdallesi osui? Tasajako tekisi läheisistäsi onnekkaita, kun saivat sinut sukulaisekseen! Näin sinun ei myöskään tarvitse vaivata päätäsi sillä, mitä kenenkin taloustilanteeseen kuuluu, tämä on osoitus myös toisen kunnioittamisesta.

On aivan turha luulo, ettei juorut kiiri osattomaksi jätettyjen korviin - onnea valikointiin - todennäköisesti valikoinnilla vain sössit ihmissuhteesi!

rahan antaminen on arveluttavaa. minäkin hankkisin jotain elämystä tai lahjaa ettei rahana. rahaa antamalla tulet aina arvottaneeksi toisen, sinä olet 2000 arvoinen tms. mutta jos ostat all inclusive loman 2000 niin arvotat hänet ihanaksi matkaseuraksi. näin minä ajattelisin.

jos minä voittaisin ihan älyttömästi rahaa niin ehkäpä ostaisin auton vanhemmilleni "lainaksi" jotka sitä tosiaan tarvitsee tai ostaisin veljeni kämpän että asuisi siinä vuokralla minulla tms..en antaisi käteistä.