Olenko ihan hirveä ja ylimielinen? Voitin aika paljon rahaa.

Kyllä huomaa, että palstalaiset ovat pääasiassa kädestä suuhun eläviä. 

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 13:55"]

Pitkä juttu lyhyesti: voitin rahaa. Haluan antaa sitä läheisilleni. Läheisiä on monta, rahaa jaettavaksi ei ihan tajuttomasti.

Vaihtoehto a) annan kaikille yhtä paljon. Summa on pienehkö, noin 2000 euroa per henkilö. Joillekin se on mieletön summa, joillekin kiva lisä ostaa vähän enemmän joululahjoja. 

Vaihtoehto b) annan rahaa vain joillekin läheisille. Sellaisille, joiden tiedän olevan rahavaikeuksissa, joiden perheessä on esimerkiksi työttömyyttä tai sairauden aiheuttamaa taloudellista epävakautta tai lapsiperheille. Näin annettava summa olisi isompi. Voisin antaa suoraan verottomana 3999 euroa käteen ja sen lisäksi (vähän veroja kiertäen..) ostaa jotain lahjaksi, esimerkiksi lapsille suksia/polkupyöriä/muita tarpeita, maksaa jonkun pikkuremontin tms. Ja siis muille en kertoisi mitään, enkä antaisi yhtään rahaa.

Mitä tekisitte? En ole kertonut vielä muille kuin miehelleni, voitin rahat kuukausi sitten. 

[/quote]

Tekisin jälkimmäisen,rahaa niille,jotka sitä oikeasti tarvitsevat.

Älä pane postilaatikkoon rahaa, se ei sieltä välttämättä päädy oikeisiin käsiin. Lisäksi jos ja kun sen rahan tallettaa pankkitililleen laskuja tms. maksaakseen, noin isosta summasta pitää pankissa tehdä selvitys, jossa nimetään rahan lähde. Näin rahanpesun estämiseksi...

Minä antaisin kaikille saman summan TAI antaisin vähän tavaralahjoja. Näin siksi, että noin likeisten perheenjäsenten kesken lahjasi EIVÄT JÄÄ SALAISEKSI, vaan ne vuotavat jossain vaiheessa kumminkin kaikkien tietoon. Ja siinä on aidosti perhesopu tiukilla, kun esim. veljesi kuulee sinun suosineen vain siskoasi.

Juu, onhan se ideaalimaailmassa niin, että ihmiset ovat jalosti ajatella, etteivät juuri he tarvitse enempää rahaa. Mutta reaalimaailmassa ihmiset ovat aika ahneita, sen voi  jokainen todeta vaikkapa perintöriidoista.

Ja kun siinä on mukana myös sitä, että lahjan voi tulkita paitsi tarveharkinnasta johtuvaksi, myös tunnesiteen vahvistukseksi. "Sisko ei tykkää minusta/tykkää enemmän sisarestaan kuin minusta" on helposti se tunnereaktio, kun veli kuulisi sinun lahjoittaneen rahaa siskollesi, muttet hänelle.

Toisin sanoen: pääset helpommalla ja säästyt perheriidoilta, kun annat saman summan kaikille tai vaihtoehtoisesti vain vähän ja tavaraa niille enemmän tarvitseville.

Tarveharkintaisesti minäkin jakaisin. Ei mitään mieltä antaa erittäin hyvin toimeentulevalle. Jos olisi vielä minun veljeni tyylinen, ottaisi sen vielä loukkauksena :). Eli anna hyvästä sydämestäsi niille, jotka todella tarvitsevat. Kyllä muuten olet ihana ihminen, ap.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 14:18"]

Kyllä huomaa, että palstalaiset ovat pääasiassa kädestä suuhun eläviä. 

[/quote]

Niin huomaa. Miksi pitäisi "rangaista" paljon työtä tekeviä ja taloutensa hyvin hoitavia ja palkita laiskat ja huonosti taloutensa suunnittelevat...?

Mä en varmaan antaisi kenellekkään suoranaisesti rahaa, Veisin kummilapset shoppailemaan, vaatevarasto täyteen ja ehkä uudet puhelimet, Äidin ja hänen puolisonsa maksaisin etelänmatkalle mukaan meidän perheen kanssa ja ostaisin varmaan lämmitysöljyt taloon, Isääkin auttaisin jollain tavalla sekä mun siskoa jotta voisi opiskella tekemättä niin paljoa töitä kuin nyt tekee. Ja muuta mukavaa kaikille..  Mutta totuus on se että ensin haluaisin maksa omia velkoja pois joten rahasumman täytyisi olla aika suuri että siitä muillekkin jäisi.. Mutta tälläistä olen miettinyt jos se lottovoitto napsahtaa.

Komppi 23lle. Säästyt paljolta, jos annat saman summan kaikille tai ainakin annat lahjasi vähän kuin vaivihkaa ostamalla tarvitseville kalliimmat joululahjat tms.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 14:18"]

Kyllä huomaa, että palstalaiset ovat pääasiassa kädestä suuhun eläviä. 

[/quote]

Niin huomaa. Miksi pitäisi "rangaista" paljon työtä tekeviä ja taloutensa hyvin hoitavia ja palkita laiskat ja huonosti taloutensa suunnittelevat...?

[/quote]

Tällaista tilannetta minä juuri mietin. Siksi juuri mietin, että pitäisikö antaa kaikille läheisille yhtä paljon ja tekisivät sitten omat päätöksensä. Tottakai eri perheissä on eri tulotaso, eikä se välttämättä johdu mistään huonosta taloudenpidosta. Eri töistä vain maksetaan eri määrä palkkaa. 

Tiedän, että jos henkilö X saisi tietää, että annoin muille, mutten sille, siitä nousisi hirveä haloo. Henkilö X on todella rahan perään, leveilee palkallaan, eikä ikinä tee mitään hyvää hyvyyttään. Siksi en haluaisi antaa noin vain rahaa hänelle, jos tiedän, että toinen tarvitsisi sitä paljon enemmän.

Raha ei tuo onnea, ongelmia vain näköjään. Haluaisin tehdä hyvää, mutta jotenkin suorittaa jonkun tarveharkintaisen jaon..

ap

Minulle tilanne on täysin teoreettinen, koska tuota rahaa ei ole jaettavaksi.

Mutta veljeni on täysin omillaan toimeentuleva henkilö, jota vanhemmat opiskeluaikana tukivat rahallisesti. Itse en tajunnut edes pyytää sen kummepia, kyllä äiti mullekin välillä antoi pari kymppiä ja osti ruokaa tai talvikengät. Mutta siis ei mitään säännöllistä rahallista tukea, kuten veljelleni.

Joten velipoika ei ehkä olisi lahjalistan alkupäässä. Ja sen lapsillakin on jo niin kaikkea.

Sitten taas tunnen nuoria perheitä, jotka eivät siis ole mitään sukua mutta joille tuollainen paritonnia olisi varmasti suuri apu arkeen - olen itsekin elämäntilanteessa että se olisi jättimäisen suuri summa noin ylimääräisenä. Mutta miltä se nyt kuulostaa "hullu nainen jakoi rahaa tuntemattomille, vaikka olisi voinut tukea omaa sukuaan".

Alkuperäiseen kysymykseen: auta tarvitsevia. Tai sitten laita hyväntekeväisyyteen, jolloin apu menee tuntemattomalle.

älä kerro voitosta kenellekään, ja vuosien mittaan ostat vaan kalliita juttuja/maksat remontteja niille vähävarasemmille, niille voit sitten kertoa että jostain vaan on ylimäärästä. maksa vaikka lasten mopokortit

Minä sanoisin, että pitää tosiaan miettiä sitäkin että onko oikein "rankaista" sitä parempituloista siitä että hän on parempituloinen.

Esim. minulla on se tilanne että olen aikoinaan opiskellut (laina-rahalla), säästänyt rahaa (käymällä osa-aikatyössä opiskelujen ohella) ja katsonut aina tarkkaan mihin rahaa käytän (en osta turhuuksia). Veljeni (30v) sen sijaan ei ole koskaan ollut töissä, ei ole edes hakenut. On aina tuhlannut kaikki rahansa uusin kännyköihin, elektroniikkaan, harrastusvälineisiin jne heti kun ne käteen tulevat, eikä ole uhrannut ajatustakaan tulevaisuuden toimeentulolle. 

Minulla on siis luonnollisesti nykyään huomattavasti parempi taloudellinen tilanne kuin veljellä. Vanhempani syytävät hänelle rahaa, minulle eivät. Minusta se ei ole oikein, vaikka näennäisesti veljellä onkin rahalle suurempi tarve kuin minulla. Lisäksi väitän, että vanhemmat ovat myös osaltaan vastuussa veljen vastuuttomuudesta - he ovat aina olleet pelastamassa hänet taloudellisesta ahdingosta, joten hänellä ei ole ollut mitään syytä/pakkoa edes oppia taloustaitoja.

Ota siis myös tämä näkökulma huomioon.

En mä antaisi rahaa varmaan kenellekään. Paitsi miehelleni, jonka velat maksaisin pois. Vanhemilleni ehkä haluaisin antaa, mutta he eivät varmastikaan suostuisi edes ottamaan minulta mitään. Kukaan sukulainen ei varsinaisesti ole rahantarpeessa. Tai no appivanhemmat on, mutta en minä niille mitään anna. Kuppaavat sossua ja appi tekee pimeitä töitä, en halua tukea sellaista.

31, meillä on aivan sama tilanne sisarusten kesken. Minä ja siskoni olemme olleet uutteria, opiskelleet hyvät ammatit ja säästäneet ja hoitaneet taloutemme. Isoveljemme ei käynyt koulua, on ryypännyt tulonsa, ei ole säästänyt latiakaan. Kaikki mitä on tullut, on myös saman tien mennyt - vaimoja velipoika on vuosien mittaan hommannut kapakoista kolme aviovaimoa ja kaksi avovaimoa - ja joka erossa on veli lähtenyt ovet paukkuen ja jättänyt omaisuutensa exälle.

Nyt veli tietoni mukaan kertoilee sukulaisille, miten minä ja siskoni olemme kuulemma päässeet aina niin helpolla ja kupanneet rahaa vanhemmiltammme. Mikä on täyttä bullshittiä, en ole koskaan pyytänyt vanhemmilta rahaa sen jälkeen kun 18-vuotiaana lähdin opiskelemaan. Veli sen sijaan on käynyt tämän tästä isän ja äidin lompsalla, vaikka periaatteessa omaakin kohtalaisesti palkatun duunin rekkakuskina (milloin kortti ei ole ollut kuivumassa).

Joten vähän minua kirpaisee ajattelu, että ne hyvätuloiset ovat jotenkin ahneita, eivätkä tarvitse rahaa. No joo: en minä tarvitse elintärkeästi rahaa, mutta voin sanoa, että kyllä ylimääräinen lahja minua ilahduttaisi myös aika lailla. Ja voisin sitten omalta osaltani tehdä päätöksen antaa rahat eteenpäin sisarukselle, joka aidosti sitä tarvitsee elääkseen (juu, voinette arvata, että tuskin antaisin omalle veljelleni...) - se olisi sitten MINUN päätökseni.

Miksi lähtökohtaisesti tulee jakaa rahaa yhtään kenellekään? Ymmärrän kyllä, että jossain ongelmissa olevalle lähisukulaiselle tai ystävälle haluaa antaa jotain, mutta mitä hittoa sitä pitää antaa koko suvulle?

Olisin hieman varovainen rahan jakamisessa. Hirvittävän helposti raha aiheuttaa ritaa ja katkeruutta. AP:llä on varmasti todella aito halua auttaa ja tuoda hyvää mieltä toisille. Asia saattaa kuitenkin olla käytännössä hankala. Voi käydä niin, että yhtäkkiä rahan pyytäjiä on kin enemmän kuin oli tarkoitus rahaa jakaa. Osa ei ehkä halua rahaa vastaanottaa. Osa varmasti haluaisi vastaanottaa vaikka kaiken. Joku kuulee lahjoituksista ja on katkera, kun hänelle ei annettu. Jne.

Antaisin sellaiselle, joka aidosti todella sitä rahaa tarvitsisi, olisi talousvaikeuksissa tms. En muille. Ainahan voi ostaa vähän normaalia isommat joululahjat tms.

Antaisin niille, jotka tarvitsevat. Ja jättäisin kyllä säästöönkin niin että voisin jeesata jos joku myöhemmin tarvitsee apua. Ja sitten vaan pitää muistaa, että kun on rahan antanut tekee vastaanottaja sillä mitä haluaa: lyhentää velkojaan, ostaa ruokaa, pelaa, ostaa laukun. Antaja ei voi kuin katsoa vierestä.

Onneksi olkoon, ne rahat kuuluvat Sinulle. Älä anna kenellekään rahaa ja älä kerro muille voitostasi. Näin voit välttää kateuden, sitä joka tapauksessa tulee esiintymään jos muut saavat tietää voitostasi. Lapsille voi tietysti ostaa vaikkapa juuri niitä urheiluvälineitä synttäri/joululahjoiksi.

Mä antaisin varmaan vähän eri summia ja ehkä ei rahana, jos mahdollista. Eli ostaisin sellasia asioita mistä tiedän tyyppien haaveilleen, "ilmottaisin" (mun mielestä ei voi kysellä, kerta sillon jengi ei kehtaa välttämättä ottaa vastaan) että nyt maksan teidän autolainan pois. Näin vois antaa myös eri summia helposti, eli hyvätuloiselle veljellesi ostaisit vaikka jotain parisataa maksavaa ja siskollesi paljon isompaa.

Olen muuten itsekin usein haaveillut siitä mitä ostaisin ihmisille jos voittaisin :)

Tarveharkintaisessa jakamisessa on myös se ongelma, että ne jotka valittavat rahanpuutetta kovimpaan ääneen, saavat rahaa. Ne jotka eivät tohdi puhua raha-asoistaan, vaan sinnittelevät tarkan markan budjetilla, jäävät ilman.

Eli mistä sä ap oikeasti tiedät kunkin perheen todelliset tarpeet. Oikea tilanne voi olla toisenlainen kuin sukulaisille annettu julkisuuskuva.

Ihan toinen juttu on sitten sekin, että summan suuruus vaikuttaa. Mun äiti antoi siskolle tarpeeseen tonnin. Äiti sitten sanoi minulle, että antaa kyllä mullekin tasapuolisuuden vuoksi saman summan. Sanoin kuitenkin, että ei ole tarpeen. Mulla on normaalituloisena varaa kaikkeen tarpeelliseen ja äidillä on pieni eläke. Tuntuisi nololta, että äiti antaa mulle yli tarpeen pienestä eläkkeestään.

Mutta jos joku jakaisi meille vaikka kymppitonneja, niin kyllä siinä alkaisi jo kateellisuus nousemaan, jos toinen saisi ja toinen ei. Vaikka mulla onkin varaa kaikkeen tarpeelliseen, niin kyllä mullakin on niitä pitkään harkinnassa olleita hankintoja, jotka on aina jääneet listassa jonkin tarpeellisemman taakse.

Mä en jakaisi rahaa kenellekään (paitsi jos joku läheinen olisi tosi pahassa taloudellisessa ahdingossa). Huolehtisin, että rahat menisivät omien lasteni hyväksi.

Jos ap:llä on kuitenkin tarve päästä rahasta eroon, niin hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen olisi varmasti kätevämpää kuin rahojen jakaminen sukulaisille, mihin voi liittyä näitä kateus- ja muita ongelmia.