Miks mula on sellainen tunne, ettei perhepäivähoitajiin voi luottaa.

Jos lapset hoitoon 4-5 niin joku kiisseli ei nälkää pitkään pidä. Tai sit on jotain mistä lapsi ei tykkää eikä syö paljon.

Päiväkoti on velvollinen palkkaamaan sijaisen tai siirtämään henkilökuntaa toiselta osastolta. Onko yksityinen pk?

hoitaja, kun antavat tukkapöllyä, nipistelevät jne. Ei tarvitse yleistää, että vain pph.

On kuulemma pitkä kesäloma pienille ja ajatteli kutsua hoitolapset mehulle lomallakin.:) Että jaksaa lomallakin kaipailla lapsia. Vahvistui vain käsitys siitä, että joku voi olla oikeasti kutsumusammatissa! Samoin kaikki entiset hoitolapset käy edelleen kylässä ja aina iloisena kertoo, jos joku vaikka tuli leikkipuistoon " moikkaamaan" äitinsä kanssa. Ja on ollut alalla yli 20 vuotta...

onko normaalia, jos hoitotäti kinuaa hoitolasta mökilleen mukaan?

Ja kuljettaa miten sattuu autollaan, ilman lupia, ilman turvavöitä?



Sellainen " kiva" jo yli 20 vuotta alalla ollut täti meillä oli...

että mitä iäkkäämpi perhepäivähoitaja, sitä laiskempi, pihimpi, juoruavampi ja vanhempia ja toisia kasvattajia arvostelevampi. Näen työssäni päivittäin näitä ja on todella ikävä katsoa ja kuunnella, kun pph:t kovaan ääneen arvostelevat vanhempia ja heidän kasvatustapojaan, jopa perheiden elämäntyyliä. Siis kun paikalla on aivan ulkopuolisiakin ihmisiä! Voisi pitää vaikka vaitiolovelvollisuuden rikkomisena...

Mutta olen tavannut myös aivan ihania ja huippuja perhepäivähoitajia, joiden hoito on todella kodinomaista, sehän se on pph:n tarkoituskin. Mutta nämä hoitajat ovatkin olleet sitten järjestään alle 40.v...



Kuten esille on jo tullutkin, perhepäivähoito on varmasti erittäin oiva hoitomuoto, kunhan tuntee hoitajan tai on saanut suosituksia etukäteen.

Maailman paras varmaan ei ihme jos teille muille jäi ne huonot hoitajat

Itse tiedän että pph on antanut mutta enpä ole työurani aikana mähnyt tai kuullut että pk joku uskaltaa näin tehdä.

Olen itse yksityinen pph. Esikoiseni on aikanaan ollut myös päiväkodissa joten minulla on kokemusta myös siitä.

Meitä pph:jia usein moititaan ja harvoin (valitettavasti) muistetaan kiittää. Olemme ihmisinä erilaisia, meillä on erilaiset tavat toimia ja myös erilaiset arvomaailmat. Kotimme ovat erilaisia (ok-talo/kerrostalo, sisustus ym...) ja välimatkat erilaisiin harrasteisiin (kerhot, leikkikentät jne) vaihtelevat.

Palkkamme ovat surkeat, tätä työtä ei varmasti yksikään hoitaja tee rikastuakseen vaan syyt ovat muualla (oma perhe, rakkaus lapsiin). Kunnallisella puolella hoitajat saavat tiettyä ruokarahaa lasta kohti/päivä, yksityisellä kaikki sisältyy hoitomaksuun. Tuo ruokaraha on aivan mitätön, sillä pitäisi kuitenkin lapsille tarjota monipuolista ruokaa jokaisena hoitopäivänä. Itse en pihistele ruoassa taloudellisesta syystä, mutta periaatteenani on ettei janojuomana mehuja juoda, leikkeleet ja juustot kuuluvat välipalalle leivän päällä syötäviksi (eivät siis sellaisenaan), puuroja meillä on usein aamupalaksi, ruoan kanssa ei leikitä tai sillä ronklata... Joskus on vanhempien kanssa tullut keskustelua juuri tästä ruokapolitiikasta. Kun selitän kantani perusteellisesti usein he myös ymmärtävät ja ovat itsekin aivan samaa mieltä. Mutta siellä perheessä vaan on helpompi lipsua:)

Samoin on myös kurin kanssa. Olen tiukka täti, mutta meillä saa syliä ja halia niin paljon kuin vain lapsi tarvitsee. Rajat on rakkautta mielestäni. Olen tasapuolinen, mutta otan jokaisen lapsen tarpeet ja erilaisuudet huomioon. Välillä kyllä tuntuu, että omia lapsia kohtaan tulee oltua liiankin tiukka. Jottei vaan siitä pääsisi kukaan sanomaan.

Niin ja minäkin vien joka perjantai matot ulos lasten vielä ollessa hoidossa. Koska ulkoilemme iltapäivästä omassa pihassa, homma hoituu siinä lapsia koko ajan silmällä pitäen. Pph:lla hoitohan on nimenomaan kodinomaista hoitoa! Pyykkiä laitan koneeseen ja ripustan kuivamaan, astiat koneeseen ja sieltä hyllyyn. Tietenkin niin ettei lapset siitä kärsi, mutta koko ajan hoitajana minun ei tarvitse heitä viihdyttää, riittää että valvova silmäni ei herpaannu.

Minusta on väärin verrata pph:jia ja tarhantätejä keskenään. Työt ovat nimittäin hyvinkin erilaiset. Yhdistävänä tekijänä ovat oikeastaan vain lapset. Päiväkodissa on erikseen siivoojat, ruoanlaittajat ja hoitajiakin on eri hommiin (lähihoitajat, lastentarhanopettajat). Pph kuitenkin vastaa kaikesta yksin. Eikä työt suinkaan lopu silloin kun se viimeinenkin hoitolapsi on lähtenyt. Päivälle tulee pituutta kun lapset tulevat ja lähtevät eri aikoihin. Sitten on vielä siivoukset, kaupassa käynnit ja ruoan laitot (esivalmistus vähintään), askartelu ym tarvikkeiden hankinta, ohjelman suunnittelu... Eikä sairaslomalle tule jäätyä yhtä herkästi kuin kodin ulkopuolella työskennellessä. Eli sairaana varmasti kenen tahansa työteho kärsii.

Pph on siis yksin vastuussa kaikesta. Ei ole työkavereita kenen kanssa puida kiperiä asioita vaan ne on ratkottava vaihtelevalla menestyksellä itsenäisesti.

Miksi ette vanhemmat juttele avoimesti hoitajan kanssa mieltänne kaihertavista asioista? Ja ainahan on mahdollisuus kunnallisella puolella ottaa yhteyttä päivähoidon ohjaajaan. Asiat varmasti selkeytyisi useimmissa tapauksissa jos vaan härkää tartuttaisiin sarvista. Joku pieni asia ei mene niin kuin itse sen on tottunut tekemään ja se pilaa sitten koko jutun. Positiiviset ja hyvät jutut unohtuvat sitten kokonaan.

Useinhan on nimittäin kyse henkilökemioiden kohtaamisesta.