Lue keskustelun säännöt.
Vuosi sitten saimme tietää että miehelläni on lapsi
06.10.2013 |
Lyhykäisyydessään tilanne meni niin, että mies sai soiton "tuntemattomalta" naiselta, että hänellä on 10-vuotias lapsi. Mies järkyttyi. Vaati testejä, jotka varmistivat että lapsi oli miehen. Lasta oli kasvattanut lapsen äiti ja lapsen "isä", joka oli sitten tehnyt testin jostain syystä - tuloksen jälkeen oli lähtenyt. Miehelläni ja tällä naisella oli ollut yhden yön juttu, eikä mies edes tunnistanut naista ulkonäöltä.
Lapsen äiti alkoi ryypätä ja lapsi viettää yhä enempi aikaa meillä - ja nähtävästi joutuu muuttamaan meille. Äiti syyttää lastaan elämänsä pilaamisesta (koska mies lähti).
Ja arvatkaa mitä - myös minulla on elämä pilalla tämän takia. Tai siltä se tuntuu. Olen mieheni kanssa ollut nyt seitsämän vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa. (olimme siis olleet vähän yli vuoden naimisissa kun tämä paljastui). Lapsi oli kovasti toiveissa, mutta ei tällä tapaa. Miehenikin on ihan rikki tilanteesta, eikä hän tahdo tulla lapsensa kanssa lainkaan toimeen. Se olen lähinnä minä, joka viettää lapsen kanssa aikaa ja huolehtii hänestä kun hän on meillä. Mies ei osaa tehdä mitään, yrittää kyllä kovasti mutta lapsikin on todella torjuva isäänsä kohti. Minua kohtaan hän on huomattavasti suvaitsevampi, meillä on jonkinlainen kaverisuhde. Siitä huolimatta lapsi oireilee ja pahasti.
Tiedämme molemmat että lapsi on viaton uhri tässä, mutta tämä repii meidät hajalle. Mitä me voimme enää tehdä? Sanoa ettemme halua lasta? Pitääkö minun nostaa kytkintä? Olen nykyään todella katkera, koska suunnitelmat tulevaisuudesta ovat täysin murskautuneet. Tiedän, että olen itsekäs ja lapsellinen mutta pitääkö minun uhrata tulevaisuuteni ja elämäni jotta tämä lapsi saisi edes keskinkertaisen elämän? En totta tosiaan tiedä mitä teen.
Käyn terapiassa, mutta en saa silti ajatuksiini mitään tolkkua. En voi puhua tästä perheelleni enkä ystävilleni - heidän kantansa on hyvin selvä - siis että minun tulisi ajatella itseäni ja lähteä.
Mutta tämä on mies jota rakastan, jonka kanssa haluan tai ainakin halusin perheen, talon, auton, koiran.. tiedättehän?
Kiitos sille Sinulle joka jaksoit lukea. Ja kyllä, muutin yksityiskohtia ettei meitä tunnistettaisi. Jos joku tunnistaa, niin tiedättepähän miltä minusta tuntuu.
Kommentit (131)
Ap, sinuna lähtisin. Vaikka mies olisi miten rakas, niin lähtisin. Selvittäkööt asiaan osalliset tuon sopan, voittehan palata miehen kanssa vielä myöhemmässä elämässä yhteen jos siltä tuntuu. Olet joka tapauksessa äitipuolen asemassa tuossa, sinulla ei ole kasvatusvelvollisuutta eikä vastuuta tuosta lapsesta. Ja kun jo valmiiksi inhoat häntä, ei läsnäolosi varmaankaan auta myöskään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kyllä jos jatkat miehesi kanssa teidän on molempien pakko hyväksyä se tosiasia että tyttö on olemassa. Kuitenkin miehesi ei tilanteesta enää pois pääse, lapsi on olemassa. Itse kuitenkin näen asian niin että miehesi tulee kantaa vastuunsa ja ottaa tyttö luokseen asumaan pysyvästi, jos on vähänkään mies! Joko kanssasi tai ilman. Nyt näet onko sinulla mies!
Kuitenkin pahaa pelkään että olet yhtä syvällä miehesi sopassa ja lähteminen saattaa jättää pysyvät arvet itsellesi.
Tyttö on juuri vasta tutustumassa teihin..
Olen täysin varma että tilanne kääntyy voitoksenne, kunhan hyväksytte tosiasiat.
Tutustukaa toisiinne! Lapsi tietää että hän on vaan ongelma ja voi pahoin.
Kun lapsi saa rakkautta hän rauhoittuu.
Ei tämä maailmanloppu ole !
Lapsella ei ole hyvä olla äitinsä eikä biologisen isänsä kanssa.
Sinä et voi tilannetta pelastaa.
Soita lastensuojeluun ja pyydä lapselle sijoituspaikkaa jos miehesi ei pysty sitä tekemään. Jossain on olemassa vanhempia jotka onnesta soikeana ottaisivat lapsen huostaansa.
ystäväni ystävälle kävi niin että hän alkoi seurustelemaan naisen kanssa, joka oli raskaana. He menivät naimisiin ennen lapsen syntymää ja lapsen isäksi merkattiin hänen ei biologinen isä. Itse biologinen isä sanoi heipat kun tuleva äiti ilmoitti raskaudesta ja lopetti yhteydenoton samantien.
Kului 10 vuotta, perhe muutti ulkomaille ja yhtäkkiä äiti rakastui toiseen naiseen ja tuli ero. Miehen komennus oli päättymässä, mutta naisen uusi kumppani oli paikallinen ja hän halusi jäädä kohdemaahan lapsensa kanssa. Lapsi ja isä sanoivat kumpikin ei mutta koska lapsi ei ollut biologisesti miehen, sai äiti tahtonsa läpi ja lapsi muutti uuden äitipuolen kotiin oman äitinsä kanssa ja isän oli pakko muuttaa takaisin kotimaahan.
Prosessi oli pitkä, oikeudessa käytiin ja nykyinen asuinmaa ei ole edes kovin suopea homosuhteille. Lisäksi äiti ei ole ollut vuosikausiin töissä.
Mutta joskus se äiti on se, jota eniten kuunnellaan, oli siinä järjeä tai ei.
Lapsi oli alusta saakka tiennyt ettei mies ole hänen oikea isänsä, mutta isänään on tietenkin häntä aina pitänyt.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 10:33"]
Lapsi sijaisperheeseen ja te jatkatte teidän elämäänne.
[/quote]
Ihan kauheeta luettavaa: tämä on sitä tän päivän vanhemmuutta !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. En ymmärrä, miksi tämä on teidän ongelmanne. Meille ei vieraita lapsia olisi tullut.
"Lyhykäisyydessään tilanne meni niin, että mies sai soiton "tuntemattomalta" naiselta, että hänellä on 10-vuotias lapsi."
Mistä joku nainen tiesi numeronkin vielä?
"Lasta oli kasvattanut lapsen äiti ja lapsen "isä", joka oli sitten tehnyt testin jostain syystä - tuloksen jälkeen oli lähtenyt."
Just joo, miksi mies menisi tekemään testin 10 vuoden jälkeen tuosta noin vain?
Miksi lapsi teille olisi laitettu asumaan? Ei kai se nyt noin mene.
En nyt kyllä usko tätä juttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on provo. Lasta ei laiteta asumaan tuikituntemattomalle isälle, joka ei ole edes lapsesta tiennyt.
Hei kaikki, ap täällä!
Paljon on tapahtunut parissa kuukaudessa.
Tein päätöksen, että olen miestäni luvannut rakastaa niin myötä- ja vastoinkäymisissä. Minä olen sanani mittainen nainen.
Mies on pikkuhiljaa alkanut hyväksymään lapsen olemassaolon. Lapsi on tällä hetkellä sijoitettuna, hän vierailee meillä joka toinen viikonloppu. Lapsi on hieman rauhoittunut kun pääsi/joutui pois äitinsä luota. Lisäksi lapsella on aloitettu uusi lääkitys. Raivareita saa vieläkin, mutta nykyään hän jopa haluaa tulla meille. Juttelen myös tytön kanssa puhelimessa.
Lapsi on ollut sijoituksessa kuukauden ajan. Äiti ei ole pahemmin tekemisissä, kuten ei kasvatti-isäkään.
Tyttö lähti äsken sijaisperheeseen, valmisteltiin koko viikonloppu joulunodotusta. Tyttö tulee koko joululomaksi meille.
Mukavaa joulunodotusta palstalaisille! :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi herranjumala mikä ketju!!!! Voimia ap!!!!
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 23:02"]
Teille jotka ette juttua usko; tällaista tapahtuu. Minunkin tuttavapiirissäni on mies, joka sai tietää olevansa lähes aikuisen lapsen isä.
Voimia ja siunausta apn perheeseen!! Sitä te todella kaipaatte.
[/quote]
Samoin. Mies sai tietää olevansa isä siinä vaiheessa kun 12 vuotiaan tytön äiti oli kuolemassa rintasyöpään.
Kuvitelkaa, mikä tilanne. Äiti kuolee ja isälle ilmoitetaan vasta sitten. Isällä juuri toinen vauva tullut ja lapsi sinne asumaan.
Oli aivan järkyttävä tilanne. Kaikki kärsi. Onneksi siinä perheessä otettiin järki käteen ja lapsi pääsi asumaan lopulta äidin sukulaisen luo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 22:13"]
-snip-
En ala ominpäin ls-ilmoa tekemään, tilannetta seurataan ja katsotaan mitä tapahtuu. Kokoajan viranomaisten tasolla ollaan tietoisia meidän tilanteesta. Mutta edelleen he kokevat et alun hankaluuden jälkeen meistä tulee perhe. Mutta kun mä en välttämättä halua. Enkä usko että miehenikään sitä haluaa, vaikkei hän sitä minulle ole myöntänytkään.
-snip-
ap
[/quote]
Eivät nämä henkilöt, jotka teille edustavat tässä viranomaistahoa, oikeasti kuvittele että tuosta perhe syntyisi ja asiat lutviintuisivat. He yrittävät - ihmisiä kun ovat - sitä itselleen työnsä kannalta helpointa reittiä, mikä tarkoittaa pienintä välitöntä vaivaa asiassa. He eivät edes minimoi omaa kokonaisvaivaansa ja hae asiassa ratkaisua, vaan etenevät pienin askelin potkien purkkia alas katua, vähän kerrallaan. He toivovat että te tottuisitte tuohon p*skaan siinä määrin - tai vaihtoehtoisesti viranomaistahon toivottomaan saamattomuuteen - että "antaisitte asian olla". Heille asia on valmis ja loppuun käsitelty silloin, kun te ette enää vaivaa eikä kontakti teihin kuulu heille enää viikottaiseen tai kuukausittaiseen työpäivään. Tämän he voivat saavuttaa pienimmällä hetkittäisellä panoksella vain potkimalla purkkia ja turhauttamalla teidät siihen, ettei keskustelut johda mihinkään. Lopulta toteatte, että teidän on parasta käyttää aika omine nokkinenne lapsen ongelmien ratkomiseen.
Tai sitten tulette miehesi kanssa kahdestaan - yhdessä - siihen johtopäätökseen, että parasta viheltää peli poikki ja etsiä lapselle joku sijaiskoti.
Itse olisin LS-ilmon kannalla. Lapsi on syytön tilanteeseen, mutta jos tilannetta tarkastellaan hänen nykyisistä lähtökohdistaan alkaen hänen voisi ajatella selviävän suunnilleen vastaavasti jossakin tukiperheessä tai muussa ratkaisussa.
Paras vaihtoehto olisi taata lapselle tämän aiemman perheen rippeiden turva, eli yrittää panostaa lapsen äidin elämänhallinan ja käytöstapojen palauttamiseen jolloin lapsi voisi muuttaa takaisin äitinsä luokse ja voisi sitten käydä teillä vain ajoittain kyläilemässä. Lapsi voisi kai käsittää tilanteen, jossa "isä" hänet hylkää jos paljastuu ettei olekaan biologinen isä, mutta äidin tekemänä tilanne on jo kohtuuton lapselle käsittää. Siksi lapsen psyyken ja tulevaisuuden kannalta nyt pitäisi kaikin voimin saada tuo äiti ensin raiteilleen. En pysty näkemään miten lapsi voisi toipua tuplahylkäämisestä. Ette te siinä tilanteessa olisi - kuten olette jo olleet - muuta kuin ukkosenjohdatin.
Jos tilanne ei ala ratketa lapsen äidin taholla, laittaisin lisää kierroksia koneistoon. Sen on vaan ratkettava. Vaikka tämä äiti laitettaisiin sitten ensin hoitoon ja hoitojakson jälkeen uusin voimin yritettäisiin saada tilanne purettua lähemmäksi alkuperäistä. Lapsikin voisi paremmin käsittää, että äitinsä sairastui ja kun tuli kuntoon teidän osaksi avustamana pystyi ja halusi ottaa hänet - lapsensa - takaisin hoitoonsa.
Ja jos lapsen "isä" mitenkään tilannetta kestää, lapselle olisi kyllä eduksi että hän pystyisi ajoittain näkemään tätä hänet hylännyttä miestä. Ehkä tämä mies voisi vailla velvoitteita siihen suostua, hän kuitenkin edustaa tämän lapsen toistaiseksi eletyssä elämässä niin suurta osaa aikuisten roolimallien osalta.
M36
Ja AP, älä muuten mielellään mainitse viestissäsi, että olet muuttanut yksityiskohtia. Sen pitäisi olla selvää, ja se suojaa sinua paremmin, jos et siitä erikseen mainitse. Muutettavissa olevia seikkoja kun on rajallinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hups, olikin aika vanha ketju.
107
Mä olisin tuollaisessa tilanteessa kyllä lähtenyt kävelemään. Kun sitä omaa nuoruutta ei saa takaisin, niin miksi käyttää se muiden vakavia ongelmia setviessä?
Aivan painajaismainen tilanne :( Itse en kyllä pilaisi elämääni vaan lähtisin. Et sinä ole velvollinen tätä lasta kasvattamaan (eikä hänen biologinen isäkään).
Lapsen äiti on kyllä alhaisinta saastaa. Päättää pitää yhden illan panosta alkunsa saaneen lapsen ja uskottelee toiselle miehelle lapsen olevan hänen. Sitten itsekkäästi päättää vielä pilata vuosien päästä toisten ihmisten elämät paljastamalla salaisuutensa. Hyi hitto sylettää.
Moikka taas kaikki, ap täällä. Luin koko ketjun läpi ja paljon ovat taas asiat muuttuneet vuodessa.
Lapsi oli sijoituksessa 8kk. Lapsi tuli tämän sijoituksen aikana rauhallisemmalla tahdilla osaksi perhettämme. Muutimme isompaan asuntoon, ja koettiin yhteistuumin että olimme valmiita ottamaan lapsen meille kotiin asumaan. Pari kuukautta meni että hänet saatiin meille asumaan, ja mieheni on nyt lapsen huoltaja. Lapsen äiti ei ole tavannut lasta, hänellä on nyt omat ongelmansa joita selvittää, jos nyt selvittää. Hänen tulee olemaan todella vaikea saada lasta takaisin tämän jälkeen.
Lapsi on viihtynyt hyvin. Meillä on ainakin lapsen mielestä kova kuri. Ruoka on joka päivä tiettyyn aikaan, ja silloin ollaan kotona. Sen jälkeen tehdään läksyt, ja ne myös tehdään. Lapsen koulumenestys on parantunut huomattavasti. Lapsi saa vieläkin raivokohtauksia, mutta olemme oppineet selviämään niistä. Kotitöitä ollaan tehty yhdessä, tapoja opeteltu.
Lapsi kutsuu meitä etunimillä, satunnaisesti tosin sanoo minua äidiksi. Emme korjaa.
Mies on myös kasvanut hitaasti mutta varmasti rooliinsa. Surkuttelu on jäänyt, ei enää kannusta mua lähtemään vaan "on onnellinen tyttöistänsä". Se on kivaa kuultavaa. Lapsi harvemmin puhuu entisestä kodistaan, yleensä vertailee asioita. Esimerkiksi meillä siivotaan enemmän, äitin luona piti alkaa aikaisemmin nukkumaan. Sanoo kuitenkin viihtyvänsä meillä, ja sanoipa tässä vähän aikaa sitten rakastavansa.
Tyttö on siis nykyään ihan oikeasti meidän tyttö. Tietysti annetaan lapsen äidille ja kasvatti-isälle mahdollisuuksia tavata lasta kun/jos haluavat mutta toistaiseksi olemme kolmen. Tuskin kuitenkaan tulemme tyttöä antamaan ilman taistelua takaisin äidilleen ellei kyse ole esim. Aluksi valvotuista tapaamisista ja sen jälkeen mahdollisesti vkl-vierailuista. Jokainen asiantuntija jonka kanssa olemme keskustelleet ovat samoilla linjoilla, lapsella pitää olla yksi vakaa koti ja se on nyt meidän luona.
Meillä tosiaan on nyt isompi koti(eli kolme makuuhuonetta!), ja tilaa saattaisi olla vielä yhdelle pikkuiselle. Aiomme nyt kuitenkin odotella jonkin aikaa ennen kuin aloitamme yrittämisen, sillä kaikki on nyt hyvin. Lapsikin on kuulemma toivonut aina sisarta, joten saas nyt nähdä. ;-)
Pakko vielä kommentoida että me saimme sosiaalitoimelta erinomaista apua ongelmiimme. Lapsi käy vieläkin terapiassa ja hänellä on lääkitys, me käymme joskus hänen kanssaan. Sosiaalitoimi on reagoinut kaikkiin huoliimme ja olemme sitä kautta saaneet ratkaisumalleja.
Kohta alkaa taas olla aika laittaa joulukoristeita. Viimevuodesta on niin ihanat muistot että lasketaan tytön kanssa päiviä siihen että päästään taas koristelemaan. Kivaa joulunodotusta kaikille palstalaisille! Ja edelleen - parempaa huomista:-)
Ap
Kiitos ap kuulumisista. Kiva, että teillä on lähtenyt sujumaan alkukankeuden jälkeen
Kyllä toi tilanne pitää vaan kääntää positiiviseksi. Miehesi on kuitenkin hänen isänsä. Tyttö on kokenut valtavan pettymyksen kun hänen isänä pitämänsä henkilö on hylännyt hänet ja äitinsä ei haluakaan häntä johoni hän pitää itseään syypäänä. Niinkin voi käydä ettei miehesi anna anteeksi jos luovutatte tytön pois, kasvatus epäonnistuu tai sijoituspaikka on huono. Lopuksi perheenne hajoaa siihenkin. Oikeesti hyviä sijaisperheitä on tosi vaikea saada.
Toki tilanne on kaiken muun lisäksi outo, uusi ja pelottava. Kummallakaan teitä ei ole mitään kokemuksia omista lapsista aiemmin. Uskon ja olen varma että tilanne kääntyy vielä positiiviseksi ja tytöstä on paljon iloa kaikille. Tytön pitää ensin ymmärtää että häntä ei hylätä ja osoittaa että hän on tervetullut perheeseen kunhan sääntöjä noudatetaan.
Loppujen lopuksi tyttö ei kuitenkaan asu teillä kuin sen 10 vuotta, on lyhyt aika, lisäksi jos tulee lapsia tyttö auttelee kun on juuri sopivan ikäinen hommaan, auttaa valtavasti. Jos ei teillä on tyttö. Lapsi on kuitenkin täysin psykologinen olento joka käyttäytyy määrättyjen toimintamallien mukaan. Tyttö saattaa uhmata ja käyttäytyä huonosti kun ajattelee että hänen äitinsä ottaa hänet säälistä takaisin ja vanha isä palaa kuvioihin. Uhmaus loppuu ennemmin tai myöhemmin, kunhan hän hyväksyy ajatuksen teille jäämiseen. Mene kirjakauppaan tai kirjastoon etsi lapsia koskevia psykologian kirjoja ja tutustu niihin, myös miehesi. Saatte varmasti niistä apua.
Viekää tyttö tutustumaan esim. hevostalleille, niistä tytöt yleensä tykkäävät, toki se maksaa mutta varmasti tossa tilanteessa halpaa. Harrastuksen pitää olla juuri sellainen mitä tyttö ei ole saanut ennen tehdä, kokee saavansa tehdä sitä juuri teidän kanssanne eikä äitinsä. Harrastuksen pitää olla juuri se ”juttu” tytölle jotta on helpompi myöhemmin asettaa rajoja ettei harrasteta jos ei toimita sovittujen sääntöjen mukaan ja hoideta koulua.
Miehesi pitää kanssa olla kiinnotunut tytön harrastuksesta. Toki voi harrastaa vanhaakin juttua jos sellainen on rinnalla, mutta kuitenkin hänellä pitää olla se tärkein harrastus kanssanne. Lapsi ymmärtää että hän on jäämässä pidemmäksi aikaa kun on se harrastuskin ja pikkuhijaa tottuu ajatukseen teillä asumisesta.
Toinen mikä on tärkeää hänen kanssaan pitää käydä läpi koulujuttuja, koulukirjoja sekin vaikeuttaa tilannetta jos kukaan ei ole valvonut mitä tyttö touhuaa koulussa ns. kouluvaikeudet lisää tuskaa.
Uskon ja olen varma että miehesi sukukin rauhoittuu myöhemmin.
Tyttö on kuitenkin tilanteeseen täysin syytön.
Tilanne ei varmasti ratkeaa työntämällä tyttö taas uuteen ympäristöön kun on kuitenkin jo asunut kanssanne ja tottunut teihin. Lapsi huomaa heti jos rivinne rakoilevat ja uhmaa enemmän.