Vuosi sitten saimme tietää että miehelläni on lapsi

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 22:30"]

Niin, voihan sitä kysyä, että onko lapselle paras koti sellainen, missä molemmat aikuiset käyvät terapiassa.

[/quote]

no häh?! terapiassa käyminen on yhtä tavallista kuin hammaslääkärissä käyminen.

Ap, sinä olet ihan SUPER! Miten vahva, voimakas ja upea nainen oletkaam, ei moni ihminen tuohon pystyisi. Olet hieno ihminen ja miehesi ja tyttösi obat todella onnekkaita. Omnea teille kaikille ja tsemppiä jatkoa, hienoa oli kuulla näin mahtavia uutisia!

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 21:46"]Lyhykäisyydessään tilanne meni niin, että mies sai soiton "tuntemattomalta" naiselta, että hänellä on 10-vuotias lapsi. Mies järkyttyi. Vaati testejä, jotka varmistivat että lapsi oli miehen. Lasta oli kasvattanut lapsen äiti ja lapsen "isä", joka oli sitten tehnyt testin jostain syystä - tuloksen jälkeen oli lähtenyt. Miehelläni ja tällä naisella oli ollut yhden yön juttu, eikä mies edes tunnistanut naista ulkonäöltä.

Lapsen äiti alkoi ryypätä ja lapsi viettää yhä enempi aikaa meillä - ja nähtävästi joutuu muuttamaan meille. Äiti syyttää lastaan elämänsä pilaamisesta (koska mies lähti).

Ja arvatkaa mitä - myös minulla on elämä pilalla tämän takia. Tai siltä se tuntuu. Olen mieheni kanssa ollut nyt seitsämän vuotta yhdessä, joista kaksi naimisissa. (olimme siis olleet vähän yli vuoden naimisissa kun tämä paljastui). Lapsi oli kovasti toiveissa, mutta ei tällä tapaa. Miehenikin on ihan rikki tilanteesta, eikä hän tahdo tulla lapsensa kanssa lainkaan toimeen. Se olen lähinnä minä, joka viettää lapsen kanssa aikaa ja huolehtii hänestä kun hän on meillä. Mies ei osaa tehdä mitään, yrittää kyllä kovasti mutta lapsikin on todella torjuva isäänsä kohti. Minua kohtaan hän on huomattavasti suvaitsevampi, meillä on jonkinlainen kaverisuhde. Siitä huolimatta lapsi oireilee ja pahasti.

Tiedämme molemmat että lapsi on viaton uhri tässä, mutta tämä repii meidät hajalle. Mitä me voimme enää tehdä? Sanoa ettemme halua lasta? Pitääkö minun nostaa kytkintä? Olen nykyään todella katkera, koska suunnitelmat tulevaisuudesta ovat täysin murskautuneet. Tiedän, että olen itsekäs ja lapsellinen mutta pitääkö minun uhrata tulevaisuuteni ja elämäni jotta tämä lapsi saisi edes keskinkertaisen elämän? En totta tosiaan tiedä mitä teen. 

Käyn terapiassa, mutta en saa silti ajatuksiini mitään tolkkua. En voi puhua tästä perheelleni enkä ystävilleni - heidän kantansa on hyvin selvä - siis että minun tulisi ajatella itseäni ja lähteä.

Mutta tämä on mies jota rakastan, jonka kanssa haluan tai ainakin halusin perheen, talon, auton, koiran.. tiedättehän?

Kiitos sille Sinulle joka jaksoit lukea. Ja kyllä, muutin yksityiskohtia ettei meitä tunnistettaisi. Jos joku tunnistaa, niin tiedättepähän miltä minusta tuntuu.
[/quote]

Joopa joo.. paska provooooooooooo

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 21:53"]

Hankkikaa ammattiapua tilanteeseen. Yrittäkää nyt pitää mielessä, että lapsi ei ole tilanteeseen syypää. Miehesi on lapsen isä, ja yhtä paljon vastuussa kuin lapsen äitikin. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos haluat miehen pitää, pakettiin kuuluu nyt myös se lapsi. 

[/quote]

miestä on vaikea syyttää jos äiti on tarkoituksella jättänyt kertomatta asiasta 10v.  

äidistä oli parempi olla kertomatta oikealle isälle, mieluummin kusetti uutta miestä... äidillä oli kaikki hyvin niin kauan kuin sai kusetettua miestä, mutta kun mies lähti niin ei rakasta enää tyttöäänkää. 

jos joku tässä on kusipää ja syypää niin lapsen äiti.  

miten voit syyttää isää jos on ollut äidin pimittämässä pimennossa asiasta 10v.  

taitaa äiti olla se narsistipaska tässä.  

Lyhyesti
- Lapsi tarvitsee hoitosuhteen psykiatriseen sairaanhoitoon ja luultavasti terapiaa ja lääkitystä

.
Elämässä tulee tilanteita, joissa pitää valita pakeneminen tai taisteleminen. Kukaan ei ole kenellekään luvannut helppoa elämää tai perhe+kultainennoutaja-tulevaisuutta. Tämä on sinun elämäsi ja se on juuri niin paska kuin se sattuu olemaan. Pettymys on ymmärrettävää ja ihan oikeutettu tunne. Katkeruus sen sijaan on pelottavaa ja sitä yritä välttää.

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 01:01"]Lyhyesti
- Lapsi tarvitsee hoitosuhteen psykiatriseen sairaanhoitoon ja luultavasti terapiaa ja lääkitystä

.
Elämässä tulee tilanteita, joissa pitää valita pakeneminen tai taisteleminen. Kukaan ei ole kenellekään luvannut helppoa elämää tai perhe+kultainennoutaja-tulevaisuutta. Tämä on sinun elämäsi ja se on juuri niin paska kuin se sattuu olemaan. Pettymys on ymmärrettävää ja ihan oikeutettu tunne. Katkeruus sen sijaan on pelottavaa ja sitä yritä välttää.
[/quote]
Ap, anteeksi. En lukenut koko ketjua. Teillähän menee hienosti! Olet varmasti tyytyväinen taisteluusi. Hienoa.

Ap, entäs tänä jouluna? Kerro kuulumisesi :)

Lohjalla vapautuu pienryhmäkodissa tammikuussa paikka. Googleta pienryhmäkoti puolenhehtaarin metsä. Taloja siis kaksi, ja se josta paikka vapautuu, on metsätähti.

Kannattaa olla yhteydessä sinne, varmasti ymmärtävät tilanteen.

121 En lukenut ketjua loppuun. Eipä ole mitään merkitystä edellisessä viestissä siis.

Mutta hyvä kun on mennyt paremmin;)

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 01:23"]

Ap, entäs tänä jouluna? Kerro kuulumisesi :)

[/quote]

Monta kertaa pitää kertoa kuulumiset? Lue viesti 112.

Hei mahtavaa ap!!! Oli tosi kiva kuulla teidän kuulumisia. Hyvä ettette ole suorinpäin rynnänneet tekemään uutta lasta, vaan annatte tilanteen tasaantua. Mahtava tietää että teidänlaisia ihmisiä on olemassa.
Olin yksi niistä jotka kehottivat lähtemään, mutta kuten huomaamme niin se ei ole aina oikea vaihtoehto. Teillä tuntuu olevan hyvä kuri talossa, ja se on tärkeää. Lasta ei saa päästää tekemään mitä haluaa koska hällä on ollut vaikeaa. Mutta senhän tiesittekin. Eipä muuta kuin onnea ja pitkää ikää teille! Ja tulethan ap taas kertomaan kuulumisia.!:)

Mua kiinnostaisi, että paljastuiko hyväksikäyttötaustaa??

Kiitos ap, kun laitoin kuulumisia!

Täytyy sanoa, että sinulla on suuri ja avara sydän. Itse en olisi kyennyt vastaavaan vaan olisin lähtenyt.

Mun miehen kaveri sai kanssa tietää vasta muutama vuosi sitten, että on isä. Lapsi oli 15-vuotias. Tieto tuli sossun kautta, kun "vanhempansa" olivat eronneet ja lapsen äiti oli joutunut psykiatriseen hoitoon. Tässä vaiheessa aviomies ja ihminen, jota tyttö oli luullut koko ikänsä isäkseen, ilmoitti, että ei ala vieraita kakaroita hoitamaan vaan ottaa ainoastaan omat kaksi hoitoonsa. Siis aivan järkyttävää. Miten voi aikuinen ihminen olla noin julma? Hylätä lapsen, jota on pitänyt lapsenaan tähän asti ja ilmoittaa, ettei välitä olla tekemisissä enää. Olisi nyt pinnistellyt edes sen ajan, että lapsi aikuistuu ja herkin murkkuikä on ohi. Lapsi joutui siis lastenkotiin tästä syystä ja äidiltä oli sitten puristettu lapsen isän nimi sossun toimesta. Isyystestikin teetettiin, vaikka tämä miehen kaveri kyllä myönsi lyhyen suhteen ja ajankohdan, joten oli aika varma, että lapsi on hänen jo ennen testituloksia.

Nyt tuo lapsi on jo 20-vuotias ja tämä miehen kaveri on ollut isänä sille tämän viisi vuotta. Lapsi asui täysi-ikäiseksi siellä lastenkodissa, kun 45-vuotiaan poikamiehen on vaikea ottaa oirehtivaa teinityttöä luokseen asumaan. Kävi tapaamassa lasta lastenkodissa joka viikko, viettivät lomia yhdessä Lapissa, Kanarialla jne. Tyttölle oli hurjan tärkeää, että sai sitten oikean isän tilalle ja minusta tarinalla on onnellinen loppu, koska tuo miehen kaveri on sellainen "peräkammarin poika". Oli mulle yllätys, että sillä on koskaan ollut mitään naissuhdetta. Hän tavallaan sai vielä perheen tätä kautta. Kiltti mies ja hyvässä ammatissa. Ei mikään komea tai verbaalinen hurmuri. Just sitä tyyppiä, että kukaan nainen ei halua sitä, mutta kaikki sanoo, että "siitä saisi kunnon miehen". Tuo kaveri on nykyään mahdottoman ylpeä kuvankauniista tyttärestään ja on saanut tavallaan elämälleen tarkoituksen.:)

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 10:01"]Näitä tapahtuu, mullakin lähipiirissä yksi tapaus jossa kaksi naista teki salaa lapsen miehelle. Suhteen päättyessä lapsen ollessa 12v tuli oventaakse äiti ja tyttö, äiti käsi ojossa ja lapsi isää vailla.
Isäpä olikin ehtinyt pistää elämänsä täysin romuksi siinä vaiheessa, oli alkoholisoitunut ja nähtävästi narkkarikin vailla työtä ja omaisuutta. Ja lapsiakin oli useita.
Aina ei käy hyvin. :(
[/quote]

Siis tarkoitatko että äiti ei saa aina lypsettyä mieheltä rahaa? Ihan oikein tolle äidille että isä oli täys paska.

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 21:50"]

Mitä haittaa siitä lapsesta muka on? Sehän on jo 10 vuotias. Tosi helppo pitää messissä.

Käsittämätöntä. Miksette voisi antaa mahdollisuutta lapselle? Sehän on vain rikkaus kun sulla on nyt ottolapsi, joka varmaan on suureksi avuksi sitten jos sä saat vauvan. Ton ikäset tytöt rakastaa vauvoja. Ja sekin olisi varmasti onnellinen jos saisi sisaren.

[/quote]

Oletko vetänyt huumeita?

10 vuotias täysin tuntematon lapsi vaan muuttaa teille niin se ei ole ongelma?

Miksi lapsi muuttaisi/muutti teille, tehän olette täysin tuntemattomia hänelle? Itse en lasta olisi ottanut luoksemme, liikaa aikaa kulunut. Lapsi täysin vieras. Ei kenenkään edun mukaista.

[quote author="Vierailija" time="06.02.2015 klo 08:36"]Miksi lapsi muuttaisi/muutti teille, tehän olette täysin tuntemattomia hänelle? Itse en lasta olisi ottanut luoksemme, liikaa aikaa kulunut. Lapsi täysin vieras. Ei kenenkään edun mukaista.
[/quote] voisko edes harkita, että lukis koko ketjun? Ja päivämääriäkin vois vähän cilkaista. Tämä tais olla aika vanha ketju ja tilanne ap:n perheessä hallinnassa

Ap kirjoitti aluksi: "Se olen lähinnä minä, joka viettää lapsen kanssa aikaa ja huolehtii hänestä kun hän on meillä. Mies ei osaa tehdä mitään, yrittää kyllä kovasti mutta lapsikin on todella torjuva isäänsä kohti. Minua kohtaan hän on huomattavasti suvaitsevampi, meillä on jonkinlainen kaverisuhde."

Sitten yhtäkkiä lapsi käskeekin ap:n aina tappaa itsensä, hakkaa jne. Todella suvaitsevainen joo. Millainenkohan on sitten isäänsä kohtaan?

Provo.

Näitä tapahtuu, mullakin lähipiirissä yksi tapaus jossa kaksi naista teki salaa lapsen miehelle. Suhteen päättyessä lapsen ollessa 12v tuli oventaakse äiti ja tyttö, äiti käsi ojossa ja lapsi isää vailla.
Isäpä olikin ehtinyt pistää elämänsä täysin romuksi siinä vaiheessa, oli alkoholisoitunut ja nähtävästi narkkarikin vailla työtä ja omaisuutta. Ja lapsiakin oli useita.
Aina ei käy hyvin. :(