30 vuotias on aivan liian nuori äidiksi nykypäivänä

Minä 27v, melkein 28, olen biologisesti parhaassa lisääntymisiässä. Mutta tilanteeni on seuraava: Opiskelin 5 vuotta yliopistossa alaa, joka ei lopulta työllistänyt ollenkaan. Olin myös ulkomailla vaihdossa ja kaikkea, joten lainaakin kertyi ihan hulluna. Sen jälkeen opiskelin ammatillisen perustutkinnon joka ei myöskään työllistä hyvin ja kun työllistää, niin palkka on surkea.  Opiskelin myös yrittäjän ammattitutkinnon, mutta ei ole pesämunaa yrityksen perustamiseen edellä manituista syistä. Asun halvimmassa mahdollisessa vuokrayksiössä, ja silti kaikki raha menee elämiseen. Töitä teen vuokratöinä ja pätkinä, huonosti palkattuja kaikki. En näe mitään muutosta tähän, ellen lähtisi taas opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi. Siinä menisi aikaa päästä sisään, + 4 vuotta opintoja eli olisin jo reippaasti yli 30 kun olisi vakityö. Ai niin mutta hoitoala ei edes kiinnosta. Eikä mulla ole miestä, ja sopivia ei löydy netistä, tinderistä, baarista, harrastuksista, töistä , ei yhtään mistään. Alkaa tuntumaan siltä että jos ikinä lapsia saankaan, niin se tulee olemaan joskus nelikymppisenä. Kaikkia vaan ei lykästä ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaaliset kriteerit vanhemmuudelle on kieltämättä aika kovat, ei mikään ihme ettei kukaan kehtaa lisääntyä kun odotellaan sitä täydellistä aikaa ja täydellistä tilannetta. Tosi harvalle sellaista kuitenkaan koskaan siunaantuu vai pitäisi vaan ryhtyä hommiin epätäydellisessä tilanteessa ja toivoa parasta.

Olen aina ollut vähän sellainen boheemi Peppi Pitkätossu Hulda Huoleton. En ole stressannut turhasta, ja hyvin on mennyt. Mutta niin vaan yrittivät lasuttelijat saada minustakin otetta useamman kerran. Että joitakin ärsyttää rento asenne elämään. Olen kuitenkin saavuttanut paljon sellaista rikkautta ja sivistystä, mitä he eivät tule koskaan saavuttamaan. Ja olen pystynyt sitä jakamaan lapselleni.

Vierailija kirjoitti:

Minä 27v, melkein 28, olen biologisesti parhaassa lisääntymisiässä. Mutta tilanteeni on seuraava: Opiskelin 5 vuotta yliopistossa alaa, joka ei lopulta työllistänyt ollenkaan. Olin myös ulkomailla vaihdossa ja kaikkea, joten lainaakin kertyi ihan hulluna. Sen jälkeen opiskelin ammatillisen perustutkinnon joka ei myöskään työllistä hyvin ja kun työllistää, niin palkka on surkea.  Opiskelin myös yrittäjän ammattitutkinnon, mutta ei ole pesämunaa yrityksen perustamiseen edellä manituista syistä. Asun halvimmassa mahdollisessa vuokrayksiössä, ja silti kaikki raha menee elämiseen. Töitä teen vuokratöinä ja pätkinä, huonosti palkattuja kaikki. En näe mitään muutosta tähän, ellen lähtisi taas opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi. Siinä menisi aikaa päästä sisään, + 4 vuotta opintoja eli olisin jo reippaasti yli 30 kun olisi vakityö. Ai niin mutta hoitoala ei edes kiinnosta. Eikä mulla ole miestä, ja sopivia ei löydy netistä, tinderistä, baarista, harrastuksista, töistä , ei yhtään mistään. Alkaa tuntumaan siltä että jos ikinä lapsia saankaan, niin se tulee olemaan joskus nelikymppisenä. Kaikkia vaan ei lykästä ajoissa.

Mun tuttava ratkaisi vastaavan dilemman naimalla varakkaamman, toisella kierroksella olevan miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä 27v, melkein 28, olen biologisesti parhaassa lisääntymisiässä. Mutta tilanteeni on seuraava: Opiskelin 5 vuotta yliopistossa alaa, joka ei lopulta työllistänyt ollenkaan. Olin myös ulkomailla vaihdossa ja kaikkea, joten lainaakin kertyi ihan hulluna. Sen jälkeen opiskelin ammatillisen perustutkinnon joka ei myöskään työllistä hyvin ja kun työllistää, niin palkka on surkea.  Opiskelin myös yrittäjän ammattitutkinnon, mutta ei ole pesämunaa yrityksen perustamiseen edellä manituista syistä. Asun halvimmassa mahdollisessa vuokrayksiössä, ja silti kaikki raha menee elämiseen. Töitä teen vuokratöinä ja pätkinä, huonosti palkattuja kaikki. En näe mitään muutosta tähän, ellen lähtisi taas opiskelemaan vaikka sairaanhoitajaksi. Siinä menisi aikaa päästä sisään, + 4 vuotta opintoja eli olisin jo reippaasti yli 30 kun olisi vakityö. Ai niin mutta hoitoala ei edes kiinnosta. Eikä mulla ole miestä, ja sopivia ei löydy netistä, tinderistä, baarista, harrastuksista, töistä , ei yhtään mistään. Alkaa tuntumaan siltä että jos ikinä lapsia saankaan, niin se tulee olemaan joskus nelikymppisenä. Kaikkia vaan ei lykästä ajoissa.

Mun tuttava ratkaisi vastaavan dilemman naimalla varakkaamman, toisella kierroksella olevan miehen.

Niillä varakkailla x kierroksella olevilla on ottajia jonoiks asti, ei sellasta niin vaan mennä bongaamaan ja ottamaan omaks. Muutenkin rahan takia naiminen on suoraan sanottua prostituutiota.

Vierailija kirjoitti:

Olisko miehelle 60 sopiva ikä? Eläkepäivät lähestyy ja juoksut on jo juostu? Kovin ovat vastuuttomia kyllä vielä siinä iässä.

Juoksut on juostu sen siittiöiltäkin.

Mitä tähän voi sanoa, opinnot yms lainahaasteet on nykyikana noin pitkät, että tosiaan alle 30v harva on täysin valmis ja suurempi osa kait n 35 v alkaa olla lähes valmiita. Pienellä ironialla voisi sanoa että 45 v kannattaa hakkia lapset, koska silloin niille voi jättää perinnön kun ovat just aikuistunut ja ehkä pääsevät suuremmasta "lainaorjuudesta".

Vierailija kirjoitti:

Mitä tähän voi sanoa, opinnot yms lainahaasteet on nykyikana noin pitkät, että tosiaan alle 30v harva on täysin valmis ja suurempi osa kait n 35 v alkaa olla lähes valmiita. Pienellä ironialla voisi sanoa että 45 v kannattaa hakkia lapset, koska silloin niille voi jättää perinnön kun ovat just aikuistunut ja ehkä pääsevät suuremmasta "lainaorjuudesta".

Pahinta näissä omissa haasteissa on se, kun tajuaa että haluanko tehdä uuden ihmisen joka tulee todennäköisesti kärsimään ihan samoista haasteista ja mahdollisesti pahemmistakin? En ehkä halua..

Vierailija kirjoitti:

Okei, oma äitini oli 22vee kun synnyin. Siihen aikaan elettiin aviomiehen tuloilla eikä siinä ollut miehellä mitään vinkumista.

Siis mihin "siihen aikaan"?

Itse ole saanut esikoisen-70 luvulla ja kyllä minä menin töihin heti lyhyen äitiysloman jälkeen. Itse olin 23 v tuolloin.

Nykyään on tulot huonompia ja eläminen kalliimpaa, sen takia ei niin vaan kaikki elele jollain puolison tuloilla. Ennen vanhaan ehkä ollut tavallisempaa, mutta ei todellakaan kaikki ole niin tehnyt. Omat isoäidit teki kovasti töitä koko elämänsä ja jo niiden aikaan sanottiin että hanki ammatti älä jää riippuvaiseksi miehestä.