Lue keskustelun säännöt.
Liian tyhmä sairaanhoitajaksi
03.10.2013 |
Olen opiskellut reilu vuoden sairaanhoitajaksi. Teoriaosuudet menee joten kuten, mutta käytännön harjoituksissa sanalla sanoen TYHMÄ! En ymmärrä mistään mitään, en ole onnistunut harjoituksista huolimatta onnistuneesti kanyloimaan ja olen harjoitustilanteissa ihan sormi suussa. En tajua mitään nesteiden tiputuksesta tai erilaisista monitoroinneista. Ei mulla pysy numerot päässä, että mikä on normaali hengitysfrekvenssi tai happisaturaatio, niin että osaisin käytännön tilanteessa verrata sitä näytöllä näkyvään lukuun. Kaikki laitteet ja vempaimet on ihan mystiikkaa. Saati että ymmärtäisin, mitä pitää tehdä, jos jokin peruselintoiminto romahtaa. Muille asiat tunuu menevän kaaliin ja kaikki muut loistavat käytännön harjoituksissa, mutta minä en tajua yhtään mitään.
Nyt vaan mietin, että pitäisikö suosiolla lopettaa koko koulu, kun opintoja ei vielä ihan kauheasti ole takana. On vaan niin iso asia myöntää itselleen, että ei pysty johonkin ja on vaan oikeasti liian tyhmä.
Kommentit (52)
Vaihda ehdottomasti alaa! Vajaa vuosi sitten valmistuneena voin kertoa olevani todella pettynyt sairaanhoitajan työhön ja terveydenhoitoalaan. Palkka on käsittämättömän surkea, sillä ei elä. Jos tekee vuorotyötä, on aina väsynyt eikä pääse koskaan mihinkään ystävien tai perheen kanssa. Tarjolla on vain määräaikaisia työsuhteita ja koko ajan saa murehtia sopimuksen jatkoa. Nyt on tiedossa vielä lomautuksia, tällä mukamas varmalla alalla. Ja se vastuu potilaiden hengestä on todella stressaavaa. Hoitovirheitä saa pelätä, kun ei ainaisessa kiireessä ja henkilökuntapulassa saa tarpeeksi perehdytystä työtehtäviin. Minulle koulu oli helppoa ja pärjäsin hyvin harjoitteluissa mutta tällä hetkellä työelämän realiteetit masentaa. Saat varmasti paljon pienemmällä vaivalla huomattavasti paremmin maksavaa työtä lähes miltä tahansa muulta alalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 23:17"]
Vaihda ehdottomasti alaa! Vajaa vuosi sitten valmistuneena voin kertoa olevani todella pettynyt sairaanhoitajan työhön ja terveydenhoitoalaan. Palkka on käsittämättömän surkea, sillä ei elä. Jos tekee vuorotyötä, on aina väsynyt eikä pääse koskaan mihinkään ystävien tai perheen kanssa. Tarjolla on vain määräaikaisia työsuhteita ja koko ajan saa murehtia sopimuksen jatkoa. Nyt on tiedossa vielä lomautuksia, tällä mukamas varmalla alalla. Ja se vastuu potilaiden hengestä on todella stressaavaa. Hoitovirheitä saa pelätä, kun ei ainaisessa kiireessä ja henkilökuntapulassa saa tarpeeksi perehdytystä työtehtäviin. Minulle koulu oli helppoa ja pärjäsin hyvin harjoitteluissa mutta tällä hetkellä työelämän realiteetit masentaa. Saat varmasti paljon pienemmällä vaivalla huomattavasti paremmin maksavaa työtä lähes miltä tahansa muulta alalta.
[/quote]
Voisin kirjoittaa lähes samanlaisen vastauksen, tuo on niin totta. Terveydenhoitoalasta annetaan ammattikorkeakouluun hakeville aivan liian positiivinen kiva, sillä varsinainen työ on juuri sitä mitä kuvailit. Koko opiskeluajan mietin, että teinkö virheen opiskelupaikan vastaanottamisessa. Opetus oli liian vaihtelvan tasoista, eikä valmentanut käytäntöön vaan tutkimusten tekoon ja näennäisosaamiseen. Harjoittelut olivat siten erittäin rankkoja, vaikka niistä selvisin kiitettävästi. Se kuva, jonka sai hierarkian alimmasta näkövinkkelistä oli jopa järkyttävä lukion käyneelle.
Vastaani ei ollut tullut siihen mennessä paikkaa, jossa kohdeltaisi kanssaihmisiä niin huonosti kuin alan työpaikoissa. Kiusaaminen ei ole liioiteltua. Julkisissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on erityisesti usein pinttyneet työtatavat ja työhönsä sekä elämäänsä väsyneet ja kyllästyneet sekä jopa katkerat työntekijät. Toki joitakin helmiäkin vielä löytyy. Työolot ovat usein surkeat ja töitä riittää niin paljon kunnes osaat sanoa ein. Taukoja ei pidetä vaan paras työntekijä on se joka juoksee eniten. Stressin määrä on korkea, kun työ on itsenäistä ja hoitovirheitä ei saa olla. Työkavereilla on harvoin aikaa auttaa. Et kehity ammatillisesti, sillä koulutuksiin ei ole julkisella puolella varaa eikä työkavereiden kanssa juuri koskaan ehdi puhumaan ja vaihtamaan ammatillisia kokemuksia.
Selkärangasta revitään kaikki ja etenkin, jos olet nuori, niin kuvitellaan kantokykysi olevan loputon. Määräaikaiset sopimukset, surkea palkka, joustamattomuus, hierarkiat, huono työilmapiiri, kohtuuton työmäärä ja huono johtaminen olivat omiaan saamaan minut vaihtamaan alaa. Yli 30 000 hoitajaa on myös tehnyt niin. Kestin useamman vuoden tätä hullunmyllyä eri paikoissa, mutta alan vaihdosta en ole katunut päivääkään. Tosiaan, vähemmälläkin vaivalla saa paremman palkan jostakin muusta työstä. Tästä huolimatta tsemppiä valitsemallasi tiellä!
Tästä koulutuksesta puheenollen, voisiko joku antaa vinkkejä anatomian ja fysiologian ekan kurssin tenttiin? Kirjassa on niin tiiviisti asiaa. Mitä kaikkea pitää muistaa? Koe muutaman päivän päästä...
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 23:05"]
Niin, no... Kuinka tyhmä tai epäkäytännöllinen pitää olla ettei selviä sairaanhoitajakoulutuksesta. Tiedän "apukoulun" käyneen ihmisen, joka opiskelee loppusuoralla sairaanhoitajaksi. Tämä asia on mun mielestä, myös tosi pelottava... Kun vaan ei koskaan ikinä milloinkaan hoitaisi ketään minun perheeseeni kuuluvaa!
[/quote]
Olisit hieman vakuuttavampi jos osaisit edes kirjoittaa.
En jaksanut koko ketjua lukea, kun alkoi mennä ihan sivuraiteille.
Vastaan kuitenkin sinulle ap, että älä vaan lopeta! On tervettä tietää mitä ei tiedä. Tuo tunne tulee sinulle varmasti vielä tutuksi paitsi opinnoissa, mutta myöskin työelämässä. Anna itsellesi aikaa oppia. Ei kukaan meistä ole kone, joka oppii heti kaikki. Vaarallisimpia opiskelijoita ja hoitajia mielestäni ovat ne "kaiken osaavat". Tsemppiä! Hyvä hoitaja sinusta varmasti vielä tulee :)
Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi jutella opon kanssa. Älä nyt vielä luovuta!
Mulla oli aika samanlaisia ajatuksia opiskeluvaiheessa. Olin koko opiskeluajan varma siitä ettei sairaanhoitajan työ ollut mun juttu, ja olin kovin ahdistunut asiasta. Harmittaa näin jälkeenpäin, koska se vei niin paljon energiaa ja olisin varmasti saanut opinnoista paljon enemmän irti jos asenne olisi ollut toinen. Tai sitten olisi pitänyt vaan rehellisesti lopettaa koulu kesken ja opiskella jokin toinen ammatti. Kävin kuitenkin koulun loppuun, rimaa hipoen. Varmaan siitä syystä jaksoin koska harjotteluista sain kuitenkin aina hyvää palautetta. Olin ilmeisesti hyvä teeskentelemään innostunutta...
Työkokemusta minulla on lähinnä vanhainkodeista ja kotihoidosta. Tällä hetkellä olen ollut kotona muutaman vuoden lasten kanssa, ja edelleen 6 vuotta valmistumisen jälkeen mietin että onkohan tämä oma juttu. Akuuttihoitotyö ei tunnu omalta, mutta toivoisin kyllä vielä löytäväni sellaisen työn hoitoalalta josta nauttisin edes jossain määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, voin lohduttaa sinua sillä, että ei kukaan reilun vuoden - tai pitempäänkään opiskellut vielä oikeasti osaa noita juttuja. Vastavalmistuneetkin ovat järjestään ihan raakileita juuri noissa mainitsemissasi asioissa. Ehkä toiset vaan osaavat jotenkin luontevammin olla niissä tilanteissa ja esiintyä edukseen. Tai sitten tuo tunne tyhmyydestä on vain oman pääsi sisällä.
Itse olin aina opiskeluaikana ihan ihmeissäni varsinkin kaikissa ns. simulaatioharjoituksissa, joissa olisi pitänyt eläytyä tilanteeseen ja toimia luovasti. Tuntui, että kaikki asiat katosivat päästäni sillä sekunnilla, kun tälläinen tehtävä annettiin. Mutta niin vaan minusta on tullut ihan hyvä sh, ja olen parhaimmillani juuri äkillisissä tositilanteissa. En tosin vieläkään osaa eläytyä kuviteltuihin harjoittelutilanteisiin. En muuten koulussa onnistunut kanyloinnissakaan, mutta nykyisin olen se, jota tullaan pyytämään avuksi hankalaan kanylointiin.
En lopettaisi tuolla perusteella opintoja. Eri asia tietysti, jos ala ei muuten tunnu omalta. Mutta kannattaisi silti ehkä katsoa vielä vähän pitempään. Niin pitkään, että on ehtinyt suorittaa vähintään pari harjoittelujaksoa. Koulu ei anna todellista kuvaa tästä työstä.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 23:01"]
Jos sulla on ollu jo kanylointia niin pakkohan sun on olla tokalla vuodella, eli perusharjoittelu takana?? Siis kun sanoit ettei ole ollut vielä harjoittelua?
Mä olen jättänyt sh-koulutuksen kesken. Elämäni paras päätös. Jos koulussa yhtään tuntuu siltä että on väärä ala ja aikaa menee jahkailuun, kannattaa miettiä sopiiko se sulle. Se ei helpotu työelämässä. Jos sulla ei luonnostaan tule ahaa-elämyksiä ja menee paljon aikaa hahmottaa teoriaa ja tilanteita, niin ehkä et sovi hoitajaksi. Se ei tarkoita että olisit tyhmä, kaikkia ei vain ole luotu siihen
Ennen omaa keskeyttämistäni kuulin ihan pimeitä juttuja siitä että loppumetreillä opiskelevissa on paljon niitä jotka eivät vain pysty lopettamaan opintoja vaikka ala tuntuisi väärältä, koska kaikki menisi hukkaan ja uuden ammatin opiskelussa menisi uudestaan aikaa. Silloin olin ihan varma, etten halua opiskella loppuun, kuvittelin itseni samaan umpikujaan jostain ponnahti sitten se oma toiveammatti. Sh:ksi pitää riittää sitä puhtia, ja ajattelin että siitä tulisi taakka ihan liian pian, en vain sovi siihen ammattiin. Paras päätös ikinä, olisi mennyt aikaa ja mielenterveyttä, oon varma että loistan mun uudessa toiveammatissa.
Jos sulla on ollut aiemmin into kouluttautua, mieti missä voisi olla vika: onko luokassa huono ilmapiiri, väärät opiskelutavat, lukihäiriö? Ootko varma että haluat ammattiin, onko mitään muuta missä voisit olla hyvä? Kannattaa miettiä ekan harjoittelun jälkeen millaisena näkee itsensä töissä ja onko se realistista.
Tsemppiä jokatapauksessa, muista että kumpikaan päätös tässä ei ole väärä, tilanteen voi korjata myös myöhemmin! :)
[/quote]
Kuin minun kirjoittamani! Ei ollu minunkaan ala, harmi että huomasin sen vasta niin myöhään, meni yli 2v "hukkaan". Nyt yliopistossa opiskelemassa ja on mun ala :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännitätkö? Oletko kiinnostunut alasta?
En osaa sanoa, ehkä aika auttaa. Itse kadun tavallaan että en lopettanut jo opintojen alussa ja hakeutunut muualle. Nyt on jo 10 vuotta mennyt, ihan väärässä ammatissa.
Öhöm, vähän samaa oli. Innostuin psykiatriasta ja suuntauduin siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattaisio hommata jokin teoreettisempi ammatti jos lukupäätä kerran on? Jos et osaa soveltaa käytänyöön tietoa ja menet lukkoon kun pitäisi jo olla elvyttämässä, ei taida olla oikea työ sinulle.
Rupea psykiatriseksi hoitajaksi tai terkaksi, jos mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia ja voithan sairaanhoitajana valita sellaisen paikan jossa ei tarvitse niin paljoa käyttää erilaisia hengityskoneita ja monipuolisia iv lääkkeitä. Esimerkkinä vanhainkodit ja psykiatrinen sairaanhoito. Itse olen teholla sairaanhoitajana ja viihtynyt todella hyvin. Mutta minulle suositeltiin alusta saakka akuuttipuolta ja olen kiinnostunut vakavasti sairaan potilaan hoidosta ja lääkehoidosta.
Et tule pääsemään läpi kaikkia harjoitteluja jos et ihan perusjuttuja opi. Lääkkeiden laimennokset ja muut. Ja lääkelaskut on osattava ehdottomasti missä tahansa osastolla. Mutta harjoittelujen myötä saat kokemusta, itseluottamus paranee ja kymmeniä kertoja tekemällä samaa asiaa opit varmasti. Tsemppiä!
Ajan kanssa.Itsekin aika tumpelo käytännön töissä..viimeiset harjoittelut meni hyvin. Ja töissä oon pärjännyt. Voi sitä mennä vanhustentaloonkin töihin missä on helpompaa.. Ja ei se kanyyli aina mene lääkäriltäkään kerralla suoneen.
Ajan kanssa helpottaa. Toistoa, toistoa. Et ole liian tyhmä, jos kouluun pääsit. Selviät, ja sinusta voi tulla taitava omassa työssäsi. Ei kaikkea tarvitsekaan osata, varsinkaan ulkoa.
Jos oikeesti tuntuu että oppii asiat muita hitaammin ja liian hitaasti, niin ehkä tosiaan kannattaisi miettiä muuta alaa. Sairaalassa on kuitenkin ihmisten henki kyseessä. Toisaalta se on jo hyvä että tiedostat puutteesi, niin et ala tekemään asioita joita et hallitse. Vaarallisin osaamaton on sellainen joka ei ymmärrä ettei osaa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:03"]
Rupea psykiatriseksi hoitajaksi tai terkaksi, jos mahdollista.
[/quote]
Terkaksi on eri koulutus. TH:lla on kyllä sairaanhoitajan koulutus, mutta terkkariksi haetaan erikseen ja se on pidempi koulutus. Jos ei ole tarpeeksi hyviä sairaanhoitajan taitoja/ tietoja, ei kyllä pärjää terveydenhoitajana, joka yleensä työskentelee yksin ja tarvitsee vahvan teoriatiedon.
Terveisin ammattikorkeakoulun opettaja, sh- kätilö,th ja Ttm
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 19:57"]
Jännitätkö? Oletko kiinnostunut alasta?
[/quote]
Jännitän ja paljon! En tiedä, miten tuun ikinä selviämään edes työharjoittelusta oikeiden potilaiden kanssa, jos jo koulussa nukkejen hoitaminen jännittää. Olen kiinnostunut alasta, vaikka ei se ykkösvalintani yhteishaussa ollutkaan. En vaan enää oikein tiedä, mikä muu minua kiinnostaisi ja millä alalla voisin edes pärjätä.
Psykiatrinen puoli todella kiinnostaisi ainakin teoriassa, mutta hirvittää, että miten tulisin pärjäämään arvaamattomien potilaiden kanssa. Sellaiset kohtaamiset ainakin tässä vaiheessa vielä pelottaa. Oon niin arka jännittäjä, eikä nekään ole hyviä omiaisuuksia psykiatrisia potilaita kohdattaessa.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 23:05"]
Niin, no... Kuinka tyhmä tai epäkäytännöllinen pitää olla ettei selviä sairaanhoitajakoulutuksesta. Tiedän "apukoulun" käyneen ihmisen, joka opiskelee loppusuoralla sairaanhoitajaksi. Tämä asia on mun mielestä, myös tosi pelottava... Kun vaan ei koskaan ikinä milloinkaan hoitaisi ketään minun perheeseeni kuuluvaa!
[/quote]
Pitää olla jo idiootti, jos ei pyllyjenpyyhinnästä selviä.