Mies jatkaa valehtelua, vaikka jäi pettämisestä kiinni.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:20"]

Mulla oli tommonen mies. Vaikka pettäminen oli päivänselvää ei kuitenkaa rysän päältä jäänyt kiinni. Jatkoi vaan valehtelua. Mä yritin sitte uskoa, mutta luottamusta ei ollu. Tuo jatkuva epäily ajo mut aiva hulluuden partaalle.Olin jo varmasti lähellä masentunutta. Aloin kyttäämään miestä. Tarkistin puhelimen, taskut jne. Vihasin itteäni sen takia. Joka päivä oli paha olla. Mulla ei ollu enää kunnolla omaa elämää, koska jatkuvasti mietin mitä mies puuhaa. Pettäminen oli jatkuvaa ja mun vaistot huusi mua avaamaan silmät. Käytiin parisuhdeterapiassa, jossa vaan aina itkin koko istunnon ajan. Niin rikki tuo kaikki mut sai. Mies kiisti sielläkin pettämisen ja onnistui jotenkin kääntämään kaiken ihan ympäri. Enhän mä enää varmasti kenenkään mielestä ollut selväjärkinen. Monta vuotta rimpuilin ja tuskailin ja syytin itteäni. Sitten se mies lopulta jäi rysän päältä kiinni ja mä löysin varmuuden ja sain jätettyä sen vihdoin.

Nyt mulla on uusi mies. Ollaan naimisissa ja toista yhteistä lasta odotan. En ole kertaakaan tuntenut tarvetta tarkistaa taskuja tai puhelinta. Voin hengittää normaalisti. Mulla on hyvä olla ja kaikki tuo vanha on aivan niinku jonku eri ihmisen elämää. Välillämme on syvä luottamus ja kunnioitus. Lisäksi yhteiset tavoitteet ja arvot.

Jos toinen pettää niin se hajottaa. En sanoisi, ettei siitä voisi vielä jatkaa. Mutta jos toinen vaan valehtelee, niin eipä ole paljon pohjaa minkä päälle rakentaa. Luota vaistoosi, käytä järkeäsi ja tukeudu ystäviin!

[/quote]

Mutta mitä jos ex miehesi ei pettänytkään, kaikki oli vain mielikuvituksesi tuotetta. Ja mitä sitten vaikka olisikin pettänyt. Mitä se on sulta pois?

[/quote]

Puolisen vuotta eron jälkeen exä lopulta myönsi kaiken ja enemmänkin. Ja parisuhde perustuu luottamukseen, eli jos siihen mahtuisi kolmansia osapuolia pitäisi sen olla yhteinen päätös

Jos antaa anteeksi pettämisen, minusta se on sama kuin sanoisi, on ok jatkaa sitä.

Kannattaa luottaa vaistoihinsa! Epäilin toistuvasti yhtä exää pettämisestä, hän yritti myös kääntää asian niin, että olen vain hullu, mustasukkainen nainen, vaikka sitten lopulta myös eron jälkeen myönsi, että oikeassa olin ollut...

Ex-aviomieheni suhteen en IKINÄ epäillyt mitään pettämistä, pystyin luottamaan 100%. Harmittaa vähän, kun suhde kaatui muihin juttuihin :(. Luottaa pystyin tähän  mieheen täysin, se oli mahtavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.11.2014 klo 22:14"]

On joo kokemusta. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa vähän yli puolitoista vuotta ja puolet suhteestamme oli pelkkää valhetta.. Alussa oloni oli kuin maailman onnelisimmalla ihmisellä mutta sen jälkeen kun hän kävi ulkomailla ja palasi sieltä mikään ei ollut ennallaan. Hän ei enää pitäny muutamaan kuukauteen mitään yhteyttä kunnes yhtäkkiä aloimme nähdä enemmän ja jutella enemmän. Vähän ajan päästä paljastui että hänellä oli toinen nainen. Hän suunniteli matkoja hänen kanssaan ja toteutti niitä. Aina kun kyselin tästä naisesta hän kielsi kaiken ja väitti että olen hullu. Kunnes hän jäi itse teosta kiinni kun löysin kuitteja ja näin heidän viestejään. Tämän jälkeen hän väitti että yritti kostaa jotain minulle sillä että oli tämän naisen kanssa koko ajan tekemisissä. Olin niin shokissa tämän tiedon jälkeen etten tiennyt mitä olisin tehnyt. Heti kuin aika olisi pysähtynyt. Pitkän ajan päästä aloin antaa hänelle anteeksi. Mutta aivan turhaan kun hän petti uudelleen vielä toisen kerran ja sitä hän ei myöntänyt ollenkaan minulle. Nyt tästä pettämisestä on jo aikaa joku yli puoli vuotta mutta en edelleenkään pysty antamaan anteeksi mutta silti olen hänen kanssaan vielä. Joka päivä olen pelossa missä hän on ja mitä tekee.. Ja välillä mietin puhuuko hän edes totta minulle ja onko hänellä vielä jotain toista kohtaan tunteita ja että olenko minä vain se joka elättää niitä turhia toiveita tästä suhteesta. Pelkään ettei tämä suhde kestä mutta jotenkin en vain osaa lähteä..

E.P

[/quote]

Suoraan sanottuna en ymmärrä, miksi vielä olet miehen kanssa? Viestisi perusteella olette olelet yhdessä vasta vähän aikaa ja siitäkin suurin osa ei ole ollut onnellista. En vaan tajua miksi haluaisit roikkua tuollaisessa miehessä?

Minulla sama kokemus, pettäminen tuli täysin puun takaa, mies itkee ja rukoilee lasten takia jäämään, vannoo rakastavansa ja muuttuvansa ja samaan aikaan on niin rakastunut toiseen ettei voi lopettaa suhdetta. Jää kiinni kerta toisensa jälkeen jolloin sama anelu alkaa alusta. Muutamassa kuukaudessa menin psykoottiseen kuntoon, kokemuksen perusteella ymmärrän täysin perhesurmaajia. Hain psyykenlääkkeet ja eroa. Mies jätti toisen ja katkaisi kaikki välit siten että luottamus palautui, menimme terapiaan yksin ja yhdessä. Saimme pelastettua suhteemme ja nykyisin kaikki on paremmin kuin ennen. Enää ei ole mitään salattavaa tai teeskenneltävää kun kummankin jalat on roikkuneet kuilun puolella.

Toinen nainen tuli kertomaan mulle olevansa raskaana miehelleni. Olin jo saanut vihiä aiemmin miehen käytöksestä. Olin ollut toisessa maassa pitkään ja palatessani hän ei esim. lentokentällä katsonut minua silmiin, seksi ei kiinnostanut jne.

Annoin uuden mahdollisuuden ja hän tsemppasikin vähän aikaa. Valehteli kuitenkin koko ajan kaikesta, lupaili tyhjää jne. Tunnen hänen pettäneen sen jälkeenkin, ei vain jäänyt kiinni.

Nyt olen eronnut, vaikkei se kivalta tunnukaan, sillä hän oli elämäni rakkaus. On vain jatkettava eteenpäin. Jokainen tietää itse missä vaiheessa kärsimänsä nöyryytys saa riittää. Minulla se jatkui liian pitkään.

W

On kokemusta. Ja tiedän monta muutakin tapausta. Ja voin kertoa että pettäminen on vain yksi oire. Todellinen ongelma on miehen kykenemättömyys ottaa vastuuta, tuntea myötätuntoa, kohdata tosiasioita. Ehkä joku on narsisti (ja sellaisia on myös "hauraita" narsisteja, jotka vaikuttavat hyvin katuvilta ja herkiltä, mutta kykenevät herkkyyteen vain itseään kohtaan ja tuntevat itsesääliä mistä saa vaikutelman, että katuisi) tai sosiopaatti. Sellainen mies ei muutu jos ei suostu menemään todella järeään terapiaan selvittämään omia henkisia vammojaan. Mun ex- esim. ei yksinkertaisesti ymmärtänyt miksi kaipaan niin kovasti tietää "totuutta", eikä ymmärtänyt että hän koko ajan vain pelasi omaan pussiinsa ja pelasti itseään omilta mokiltaan. Eihän sellainen ihminen pysty rakkauteen, vaikka haluaisikin. Koska hän ei pysty tuntemaan mistä on kyse. Sehän on pelkästään surullista, kun koko elämä pitää elää säätäen ja peläten, eikä itsekään ymmärrä mikä menee pieleen ja miksi muut ovat raivona. Ja ikävä kyllä, tällaisia miehiä näkyy olevan aika paljon. Sitten on varmaan heitä jotka mokaavat jossain meinigissä, ja katuvat syvästi. Mutta se että jatkaa valehtelemista kertoo kyllä tuosta patologisesta ongelmasta. Ei sellaisen ihmisen kanssa pidä jatkaa, koska itsekin vaurioituu, kun ei saa vastakaikua tunteilleen. Eikä koskaan kokemusta siitä, mitä on kun toinen syvästi välittää. Mulla on mennyt vuosia oppia uudestaan, millaista on oikeasti hyvä elämä ja miltä tuntuu voida hyvin, kun tunne-elämä meni ihan lukkoon. Exä jatkaa uudessa suhteessa eikä ole muuttunut yhtään.

On joo kokemusta. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa vähän yli puolitoista vuotta ja puolet suhteestamme oli pelkkää valhetta.. Alussa oloni oli kuin maailman onnelisimmalla ihmisellä mutta sen jälkeen kun hän kävi ulkomailla ja palasi sieltä mikään ei ollut ennallaan. Hän ei enää pitäny muutamaan kuukauteen mitään yhteyttä kunnes yhtäkkiä aloimme nähdä enemmän ja jutella enemmän. Vähän ajan päästä paljastui että hänellä oli toinen nainen. Hän suunniteli matkoja hänen kanssaan ja toteutti niitä. Aina kun kyselin tästä naisesta hän kielsi kaiken ja väitti että olen hullu. Kunnes hän jäi itse teosta kiinni kun löysin kuitteja ja näin heidän viestejään. Tämän jälkeen hän väitti että yritti kostaa jotain minulle sillä että oli tämän naisen kanssa koko ajan tekemisissä. Olin niin shokissa tämän tiedon jälkeen etten tiennyt mitä olisin tehnyt. Heti kuin aika olisi pysähtynyt. Pitkän ajan päästä aloin antaa hänelle anteeksi. Mutta aivan turhaan kun hän petti uudelleen vielä toisen kerran ja sitä hän ei myöntänyt ollenkaan minulle. Nyt tästä pettämisestä on jo aikaa joku yli puoli vuotta mutta en edelleenkään pysty antamaan anteeksi mutta silti olen hänen kanssaan vielä. Joka päivä olen pelossa missä hän on ja mitä tekee.. Ja välillä mietin puhuuko hän edes totta minulle ja onko hänellä vielä jotain toista kohtaan tunteita ja että olenko minä vain se joka elättää niitä turhia toiveita tästä suhteesta. Pelkään ettei tämä suhde kestä mutta jotenkin en vain osaa lähteä..

E.P

Hyvä kirjoitus, olen tosin mies ja ex-tyttöystäväni oli juuri tuollainen. Eli ei pelkästään miehet ole tunnevammaisia. Eromme jälkeen selvinnyt useat pettämiset ja valehtelut. Minä hölmö uskoin kaikki valheet. En tiedä miten pääsen yli. Valehtelu on kaiken pahinta mitä voi toiselle tehdä. Pystyykö kukaan kertomaan miten voin joskus tulevaisuudessa luottaa enää?

Ei parisuhdetta voi jatkaa jos asiaa ei käsitellä rehellisesti. Silloin se jää käsittelemättä. Joten eroa.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 23:41"]Voi ap, mä niin luulen tietäväni miltä susta tuntuu :(  Mun mies jäi kiinni alkukesästä (epäilin jonkun aikaa ja luin sitten viestit, olin ollut oikeassa..). Nyt vaan eletään arkea ja odotellaan mitä tässä tapahtuu. Välillä on hyviä päiviä mutta yleensä olen äkäinen ja väsynyt, nää jutut pyörii päässä iltaisin ja öisin. Erotaanko? Nyt vai joskus? Miten kerrotaan lapsille? Sukulaisille? Haluaisin luottaa enkä todellakaan toivo eroa, mutta jotenkin mä "varaudun" eroon mielessäni. Että sitten kun jää seuraavan kerran kiinni (olen ihan varma että tuo juttu ei jäänyt tuohon) niin en mene niin hajalle vaan olen valmis vastaanottamaan sen tiedon. Ettei tule niin kauheana yllätyksenä. Etten putoa niin korkealta. Joka toinen päivä mä mietin että mihin me muutettaisiin lasten kanssa mutta joka toinen päivä mä mietin että tuo on kuitenkin ihana mies ja se on mun lasten isä enkä ikinä ikinä haluaisi hajottaa perhettä. en ikinä.
[/quote]
Olet lasten "ehjän" kodin takia valmis olemaan kynnysmatto? Antamaan lapsille onnettoman parisuhdemallin, jota he sitten lopun elämää omissa suhteissaan joutuvat käsittelemään?

Tuollaisessa kodissa ei ole mitään ehjää. Itsekunnioitusta! Eroaminen on rankkaa, mutta lasten takia yhdessä pysyminen ja kaiken sietäminen sillä varjolla on karhunpalvelus kaikille, myös lapsille.

"menen suoraan... Koivikkoon"sanoi naisetunimi.

Ala sitten ihmettele miksi vereniminoikta tulee yrittajakoppiisi papruja.

Olisit lopettanut hairintasi, naikkonen. Tuo kyllä muutakin kuin häirinnän tunnusmerkit.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:57"]

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:08"]

Onko kenelläkään kokemusta samasta? Mitä teitte, miten selvititte asiaa? Pystyittekö jatkamaan suhdetta vai erositteko? Ja jos erositte, niin mitä sanoitte lähipiirille, mies petti vaikka itsepintaisesti kaiken kieltääkin? Miten lapset?

[/quote]

On. Kun ihminen valehtelee paljon, se on hänessä niin syvällä, ettei hän itsekään ehkä sitä tajua. Mielestäni asia on yksinkertainen; on ihmisiä jotka ottavat vastuun itsestään, tunteistaan teoistaan. Vaikka siitä seuraisi mitä. Ja yleensä lopulta seuraa hyvää. Sitten on ihmisiä jotka eivät kykene ottamaan vastuuta edellä mainituista asioista. heille elämä on selviytymispeliä. Eikä heille ole aavistustakaan siitä, millaista on oikeasti olla toisen ihmisen kanssa läheinen. MInusta jatkuva valehtelu kertoo rakkauden puutteesta valehtelevan ihmisen elämässä (ja nimenomaan menneisyydessä). Mutta tämä asia ei poista sitä, että hän vahingoittaa muita valheillaan. Eikä hänellä ole oikeutta tehdä niin. Jos miehesi ei myönnä asiaa, ongelma lienee patologinen, enkä sellaista suhdetta enää jatkaisi. Sairastut varmasti. Valheen vastalääke on totuus. Totuus tekee vapaaksi. Kun miehesi valhetelee, puhu sä totta. Pahinta mitä voi tehdä on se että alat suojella miestäsi hänen omilta valheiltaan ja niiden seurauksilta. Miksi ihmeessä sun pitäisi esittää muille jotain, kun oikeasti elämässäsi on noin vaikea ja kurja asia? Ja vaistot ovat hyvin usein oikeassa. Mun ex-mies aina halveksi mun tunteitani ja vaistojani. Mutta oikeassa ne olivat, varmaan 99%

[/quote]

Kiitos. Tämä viesti avasi itselleni paljon.

Miehesi on niin huumaantunut siitä pettämisen tunteesta ettei pysty lopettamaan. Hän saa huomiota, rakkautta, villiä seksiä, jännitystä. Hän ei kuitenkaan uskalla erota, ehkäpä velvollisuuden tunteesta lapsia kohtaan.

Tuosta on vaikea päästä irti, tuosta tunteesta siis, vaikka siitä halusikin.
Tiedän koska olen tehnyt saman.
Nykyään kaduttaa. Olen oppinut että noin ei tehdä koska en halua satuttaa toista. Mutta monet vaan ei opi. Itse en katsoisi pettävää ja salailevaa miestä päivääkään.

Hei ap miten kävi lopulta? Mulla nyt vähän samanlainen tilanne.

Exäni petti minua noin kolme vuotta saman naisen kanssa. Parisuhdeterapiassakin kehtasi sanoa, ettei toista osapuolta ole. Halusin "terapiaan", kun exäni halusi ero ja toivoin, että 31- vuotta kestänyt suhde saataisiin kuntoon. Hän valehteli kaikille suhteestaan, jopa vielä kehtaa valehdella lapsilleen, jotka ovat aikuisia. Poikamme otti eron raskaasti, asuu kanssani. Voiko valehtelijoihin ja pettäjiin luottaa? Ei mielestäni. Olen katkera, vihainen, en halua tavata exääni.

Kiitos vastauksista, on mukavaa kun voi keskustella aiheesta jossakin, lähipiirin suhteen olen jotenkin "lukossa" enkä ole puhunut kenellekään. Valitettavasti meillä on pieniä lapsia pelissä mukana, ilman heitä tämä olisikin maailman helpoin päätös. Nyt on pakko yrittää luovia sen mukaan, että lapsille tulee mahdollisimman vähän vaurioita. Mutta miten se sitten käytännössä tehdään, siinäpä pulma!

Onko parempi jatkaa perheenä, mutta äidin sydän sirpaleina? Vai pitäisikö rikkoa perhe? Lapset näkisivät isäänsä joskus harvoin ja silloinkin saisivat kuulla, miten äiti rikkoi perheen valheillaan ja vainoharhoillaan ja sen lisäksi kuvassa pyörisi sekoittamassa joukko sukulaisia ja tuttavia jotka menisivät miehen puolelle.

En halua tarkasti kertoa miten kiinnijääminen tapahtui, mutta sanotaan nyt vaikka, että tiedot ovat pitäviä ja klamydian tarttuminen vessanpytystä on urbaanilegendaa...

ap

up

Voi ap, mä niin luulen tietäväni miltä susta tuntuu :(  Mun mies jäi kiinni alkukesästä (epäilin jonkun aikaa ja luin sitten viestit, olin ollut oikeassa..). Nyt vaan eletään arkea ja odotellaan mitä tässä tapahtuu. Välillä on hyviä päiviä mutta yleensä olen äkäinen ja väsynyt, nää jutut pyörii päässä iltaisin ja öisin. Erotaanko? Nyt vai joskus? Miten kerrotaan lapsille? Sukulaisille? Haluaisin luottaa enkä todellakaan toivo eroa, mutta jotenkin mä "varaudun" eroon mielessäni. Että sitten kun jää seuraavan kerran kiinni (olen ihan varma että tuo juttu ei jäänyt tuohon) niin en mene niin hajalle vaan olen valmis vastaanottamaan sen tiedon. Ettei tule niin kauheana yllätyksenä. Etten putoa niin korkealta. Joka toinen päivä mä mietin että mihin me muutettaisiin lasten kanssa mutta joka toinen päivä mä mietin että tuo on kuitenkin ihana mies ja se on mun lasten isä enkä ikinä ikinä haluaisi hajottaa perhettä. en ikinä.