Lue keskustelun säännöt.
Mies jatkaa valehtelua, vaikka jäi pettämisestä kiinni.
03.10.2013 |
Onko kenelläkään kokemusta samasta? Mitä teitte, miten selvititte asiaa? Pystyittekö jatkamaan suhdetta vai erositteko? Ja jos erositte, niin mitä sanoitte lähipiirille, mies petti vaikka itsepintaisesti kaiken kieltääkin? Miten lapset?
Kommentit (79)
Nyt tulee tekstiä, jota et haluaisi lukea.
Kun ihminen ihastuu/rakastuu, se on vähän niinkuin järki menisi. Ihmisen mieli toimii siten, että se ihminen, johon on ihastunut tai rakastunut, yksinkertaisesti täyttää mielen. Millään muulla ei ole väliä, mikään muu ei merkitse. Syyllisyys yrittää aina välillä nostaa päätään, mutta sen voin helposti karistaa. Tietoisesti tai mikä pahempaa, tiedostamattaan.
Jos suhteessanne on pettämistä ja valehtelua, voit vain pysähtyä ja miettiä että onko se sitä, mitä sinä haluat. Sinä et voi toista ihmistä muuttaa. Voit kertoa avoimesti, että mitkä ovat panokset. Suhde sinuun ja sen tuomat lisämausteet, vai jotain muuta. Kerro, mihin olet itse valmis. Kerro, mitä edellytät, jos haluatte jatkaa yhdessä. Kysy, onko toisella valmiuksia siihen.
Ja jos mahdollista, älä syyllistä itseäsi - tai sitä kolmatta osapuolta, jonka kanssa puolisosi pettää. Puolisosi on vastuussa omista teoistaan, et sinä, ei kukaan muu. Vain hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös mun mies jatkoi valehtelua kiinnijäämisen jälkeen. Yritettiin jatkaa, mutta ei siitä tullut mitään. En luottanut, hän ei välittänyt. Kun toinen aloittaa sivusuhteen, eikä ole rehellinen edes kiinni jäätyään, ei siinä ole minun mielestäni paljoa tehtävissä. Siinä tilanteessa oma puoliso ei vain ole sen, jolle voi olla rehellinen. Ehkä se on syyllisyydentunnetta ja sitä, että ei pysty satuttamaan toista niin paljon että voisi olla avoin. Me erottiin, kärsin helvetin tuskia ja mies jatkaa toisen naisen kanssa. En kuitenkaan ottaisi takaisin, niin paljon tilanne loukkasi En pystyisi elämään onnellista elämää tämän miehen kanssa. Tämä oli kuitenkin jo toinen samanlainen ero samasta miehestä, joten tiedän mistä puhun. Kyllä sitä osaa tehdä typeriä valintoja elämässään...:(
On kokemusta, ja asia selvitettiin heittämällä patologinen valehtelija kodista ulos. Tuosta tilanteesta sinun tai sukulaistenkaan on turha vääntää mitään "mutku asioilla on monta puolta" -analyysiä. Se tarkoittaa suomeksi, että sille pettävälle ja valehtelevalle puoliskolle pitää edes lasten tähden antaa mahdollisuus (jatkaa toimintaansa), kunnes sinä ja lapset olette niin rikki, että kaltoinkohtelu on tuntuu siltä normaalilta, tutulta ja turvalliselta. Täyttä paskaa! Jos tietosi ovat pitäviä ja pystyt sanojesi takana seisomaan (ja kenties jopa todistamaan ne), ei sinua inhoa kuin ihmiset, jotka itse pelaavat ihmissuhteillaan. Ja niitähän sinä et tarvitse, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
siis kertokaa nyt miten miehenne ovat jääneet kiinni? jos pystyvät kerran vielä väittää systemaattisesti vastaan, miten voi "jäädä kiinni" niin, että voi vielä kieltää kaiken? eikö kuitenkin ole niin, että joko jäät kiinni tai sitten et jää!
tai sitten mies on patologinen valehtelija tai psykopaatti.
En oo kukaan aikaisemmista kirjoittajista, mutta kerron oman kokemuksen. Aluksi epäilin miestä pettämisestä, varmuuden sain kun hän eräänä iltana ei tullut kotiin yöksi eikä myöskään vastannut puhelimeen. Aamulla tuli ihan pokkana kotiin vahvasti hajuvedelle tuoksuen ja kaulassa monta fritsua. Väitti mua hulluksi ja sanoi ettei hänellä kuulemma ole kaulassa mitään. Siinä vaiheessa yritin vielä korjata meidän suhdetta, mutta eihän siitä mitään apua ole jos toinen kieltää kaikki. Lopullinen niitti sitten oli, kun tämä toinen nainen otti minuun yhteyttä ja kertoi heillä olleen suhteen jo pidemmän aikaa. Mies kehtasi vielä siinä vaiheessa epäillä mun mielenterveyttä ja kielsi edes tuntevansa tätä naista. Pakkasin ukon kamat ja nakkasin ulos. Yllättäen ukko muuttikin sitten tämän toisen naisen luokse. Onneksi pääsin siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis kertokaa nyt miten miehenne ovat jääneet kiinni? jos pystyvät kerran vielä väittää systemaattisesti vastaan, miten voi "jäädä kiinni" niin, että voi vielä kieltää kaiken? eikö kuitenkin ole niin, että joko jäät kiinni tai sitten et jää!
tai sitten mies on patologinen valehtelija tai psykopaatti.En oo kukaan aikaisemmista kirjoittajista, mutta kerron oman kokemuksen. Aluksi epäilin miestä pettämisestä, varmuuden sain kun hän eräänä iltana ei tullut kotiin yöksi eikä myöskään vastannut puhelimeen. Aamulla tuli ihan pokkana kotiin vahvasti hajuvedelle tuoksuen ja kaulassa monta fritsua. Väitti mua hulluksi ja sanoi ettei hänellä kuulemma ole kaulassa mitään. Siinä vaiheessa yritin vielä korjata meidän suhdetta, mutta eihän siitä mitään apua ole jos toinen kieltää kaikki. Lopullinen niitti sitten oli, kun tämä toinen nainen otti minuun yhteyttä ja kertoi heillä olleen suhteen jo pidemmän aikaa. Mies kehtasi vielä siinä vaiheessa epäillä mun mielenterveyttä ja kielsi edes tuntevansa tätä naista. Pakkasin ukon kamat ja nakkasin ulos. Yllättäen ukko muuttikin sitten tämän toisen naisen luokse. Onneksi pääsin siitä eroon.
Miksei nämä miehet kiinni jäätyään edes tunnusta ja aloita elämää sen jopa monivuotisen kakkosen kanssa ja pahimmillaan vaimolle valehdellaan yhdessä kakkosen kanssa valeviestejä lähetteen??? Eikö olisi helpompi todeta että näin on käynyt ja haluan eron. Miksi jatkaa valehtelua kun suhdettakaan ei kiinnosta?!
Ei mahdu omaan ymmärrykseeni. Olin kerran tällaisessa kuviossa se toinen nainen mutta en pystynyt enää jatkamaan kuultuani miehen valheita suhteen lopettamisesta. Suhde jatkui jopa kiihkeämpänä kuin ennen! Toisaalta miksi vaimokaan uskoo miestään... Naiivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:08"]
Onko kenelläkään kokemusta samasta? Mitä teitte, miten selvititte asiaa? Pystyittekö jatkamaan suhdetta vai erositteko? Ja jos erositte, niin mitä sanoitte lähipiirille, mies petti vaikka itsepintaisesti kaiken kieltääkin? Miten lapset?
On. Kun ihminen valehtelee paljon, se on hänessä niin syvällä, ettei hän itsekään ehkä sitä tajua. Mielestäni asia on yksinkertainen; on ihmisiä jotka ottavat vastuun itsestään, tunteistaan teoistaan. Vaikka siitä seuraisi mitä. Ja yleensä lopulta seuraa hyvää. Sitten on ihmisiä jotka eivät kykene ottamaan vastuuta edellä mainituista asioista. heille elämä on selviytymispeliä. Eikä heille ole aavistustakaan siitä, millaista on oikeasti olla toisen ihmisen kanssa läheinen. MInusta jatkuva valehtelu kertoo rakkauden puutteesta valehtelevan ihmisen elämässä (ja nimenomaan menneisyydessä). Mutta tämä asia ei poista sitä, että hän vahingoittaa muita valheillaan. Eikä hänellä ole oikeutta tehdä niin. Jos miehesi ei myönnä asiaa, ongelma lienee patologinen, enkä sellaista suhdetta enää jatkaisi. Sairastut varmasti. Valheen vastalääke on totuus. Totuus tekee vapaaksi. Kun miehesi valhetelee, puhu sä totta. Pahinta mitä voi tehdä on se että alat suojella miestäsi hänen omilta valheiltaan ja niiden seurauksilta. Miksi ihmeessä sun pitäisi esittää muille jotain, kun oikeasti elämässäsi on noin vaikea ja kurja asia? Ja vaistot ovat hyvin usein oikeassa. Mun ex-mies aina halveksi mun tunteitani ja vaistojani. Mutta oikeassa ne olivat, varmaan 99%
Mun miestä en ole epäillyt pettämisestä, mutta hän valehtelee jatkuvasti. Kiistää ilmiselviä asioita ja puhuu mustaa valkoiseksi. Voin kuvitella, että jos jäisi rysän päältä kiinni pettämisestä, niin väittäisi että mä kuvittelen kaiken ja olen suunnilleen saanut psykoosikohtauksen ja jos siitä olisi valokuva petyämässä sängyssä, niin väittäisi sitä tekaistuksi. Ei ikinä myönnä mitään koskaan.
Pettäjän ja valehtelijan kanssa kannattaa aina itse olla rehellinen. Tuollainen tilanne on niin hajottava, että oma pää ei kestä, jos ei pysty sanomaan totuutta ääneen kaikille. Suosittelen siis asian tuomista julkisuuteen. Ei kannata alkaa vängätä pettämisestä ja siitä onko sitä ollut vaan esim. sukulaisille kerrot, että teillä on luottamuspula, mies on omilla teillään yömyöhään eikä kerro sinulle mitään. Ei priorisoi sinua ja lapsia ykköseksi vaan tekee mielensä mukaan ja et jaksa enää olla se kotiorja, joka hoitaa kodin ja lapset kun mies mennä viipottaa yökausia missä lystää.
Miestä varten voit tehdä ihan selkeän listan, jonka lähetät sähköpostilla hänelle. Kirjaa siihen mahdollisimman tarkasti poissaolot ja kömpelöt/avuttomat selitykset sekä esim. mahdollisen sukupuolitaudin saamisesta lääkärin epäilyt. Älä jää vänkäämään, että uskot hänen pettäneen vaan tee selväksi, ettet pysty luottamaan ihmiseen, joka ei ole avoin eikä kerro tekemisistään, menemisistään ja asioistaan avoimesti vaan yrittää vierittää syyn sinun niskoillesi.
Lapsillesi olet ikätason mukaan rehellinen. Kerrot, että isä on paljon poissa eikä kerro sinulle missä on ollut ja on tehnyt asioita, jotka ovat vaikuttaneet ikävästi myös sinuun ja siksi haluat erota. Kerro, että isä rakastaa lapsia silti ja tämä on aikuisten välinen juttu eikä lapset ole tehneet mitään väärää. Ota vastaan lasten paha mieli ja jopa syytökset, koska loppupeleissä he tajuavat paljon enemmän kuin arvaatkaan mutta eivät vain kykene prosessoimaan sitä. On helpompi raivota äidille, ,joka on aina läsnä kuin isälle, joka voi halutessaan kadota. Älä kuitenkaan valehtele. Jos lapsi kysyy suoraan, onko isä pettänyt (vähän isompi lapsi), niin ole rehellinen ja sano, että uskot näin tapahtuneen. Valehtelu ei kannata, kun toinen valehtelee jo ihan tarpeeksi koko ajan. Mielestäni voisit mainita myös valheet ja sanoa että isä ei ole sinulle rehellinen ja siksi et voi enää olla hänen kanssaan.
Älä jää roikkumaan uhriksi tuohon tilanteeseen. Menetät vain mielenterveytesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tommonen mies. Vaikka pettäminen oli päivänselvää ei kuitenkaa rysän päältä jäänyt kiinni. Jatkoi vaan valehtelua. Mä yritin sitte uskoa, mutta luottamusta ei ollu. Tuo jatkuva epäily ajo mut aiva hulluuden partaalle.Olin jo varmasti lähellä masentunutta. Aloin kyttäämään miestä. Tarkistin puhelimen, taskut jne. Vihasin itteäni sen takia. Joka päivä oli paha olla. Mulla ei ollu enää kunnolla omaa elämää, koska jatkuvasti mietin mitä mies puuhaa. Pettäminen oli jatkuvaa ja mun vaistot huusi mua avaamaan silmät. Käytiin parisuhdeterapiassa, jossa vaan aina itkin koko istunnon ajan. Niin rikki tuo kaikki mut sai. Mies kiisti sielläkin pettämisen ja onnistui jotenkin kääntämään kaiken ihan ympäri. Enhän mä enää varmasti kenenkään mielestä ollut selväjärkinen. Monta vuotta rimpuilin ja tuskailin ja syytin itteäni. Sitten se mies lopulta jäi rysän päältä kiinni ja mä löysin varmuuden ja sain jätettyä sen vihdoin.
Nyt mulla on uusi mies. Ollaan naimisissa ja toista yhteistä lasta odotan. En ole kertaakaan tuntenut tarvetta tarkistaa taskuja tai puhelinta. Voin hengittää normaalisti. Mulla on hyvä olla ja kaikki tuo vanha on aivan niinku jonku eri ihmisen elämää. Välillämme on syvä luottamus ja kunnioitus. Lisäksi yhteiset tavoitteet ja arvot.
Jos toinen pettää niin se hajottaa. En sanoisi, ettei siitä voisi vielä jatkaa. Mutta jos toinen vaan valehtelee, niin eipä ole paljon pohjaa minkä päälle rakentaa. Luota vaistoosi, käytä järkeäsi ja tukeudu ystäviin!
Hyvin kuvailtu. Itse kamppailen saman asian kanssa. Mies ei myönnä, vaikka tavallaan jäi kiinni. Löyhässä hirressä ja tuskassa roikuttu jo vuoskaudet.
Vierailija kirjoitti:
siis kertokaa nyt miten miehenne ovat jääneet kiinni? jos pystyvät kerran vielä väittää systemaattisesti vastaan, miten voi "jäädä kiinni" niin, että voi vielä kieltää kaiken? eikö kuitenkin ole niin, että joko jäät kiinni tai sitten et jää!
tai sitten mies on patologinen valehtelija tai psykopaatti.
No siis jää kiinni että on ollut vaikka toisen naisen luona, mutta väittää että oli siellä hakemassa jotain / meni väärään asuntoon kun piti kaverille mennä, ihan mitä vaan. Ei siis myönnä että petti. Ja valehteli koska nainen olisi kuitenkin ymmärtänyt väärin ja kuvitellut että mies pettää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tehdä tilanteessa, jossa mies jäi kiinni, muttei myöntänyt mitään. Tilanne oli sana sanaa vastaan. Salarakas väitti toista, mieheni toista. Päätin uskoa miestäni. Teimme lapset tämän jälkeen jne. Mutta tämä asia vaivaa yhä aiheuttaen mm. ahdistusta. En kykene luottamaan mieheeni lainkaan.
Hajotanko perheeni, kun oma pääni ei kestä tätä tuskaa enää?
Toisaalta, tein silloin valintani, että uskon miestäni, mutta kaikki nämä vuodet olen epäillyt ja nyt vanhempana tajuan, kuinka nuori ja tyhmä ja sinisilmäinen silloin olinkaan. Laitanko perheen kärsimään siitä, että aikoinaan tein väärän valinnan? Lapset tehtiin vasta sen jälkeen, kun päätin uskoa miestäni.
Nyt olen siis päättäny kärsiä, koska lapset ovat syyttömiä tilanteeseen enkä halua rikkinäistä perhettäkään. Kuinka kauan tän tuskan ja epävarmuuden kanssa pystyy elämään? Miehen kanssa aiheesta ei voi keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis kertokaa nyt miten miehenne ovat jääneet kiinni? jos pystyvät kerran vielä väittää systemaattisesti vastaan, miten voi "jäädä kiinni" niin, että voi vielä kieltää kaiken? eikö kuitenkin ole niin, että joko jäät kiinni tai sitten et jää!
tai sitten mies on patologinen valehtelija tai psykopaatti.No siis jää kiinni että on ollut vaikka toisen naisen luona, mutta väittää että oli siellä hakemassa jotain / meni väärään asuntoon kun piti kaverille mennä, ihan mitä vaan. Ei siis myönnä että petti. Ja valehteli koska nainen olisi kuitenkin ymmärtänyt väärin ja kuvitellut että mies pettää...
Niin, mutta miten jää kiinni, että oli toisen naisen luona? Vaimoko seissyt rapussa oven takana ja nähnyt omin silmin?
Vierailija kirjoitti:
Älä jää roikkumaan uhriksi tuohon tilanteeseen. Menetät vain mielenterveytesi.
Minä olen menettäny jo mielenterveyteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siis kertokaa nyt miten miehenne ovat jääneet kiinni? jos pystyvät kerran vielä väittää systemaattisesti vastaan, miten voi "jäädä kiinni" niin, että voi vielä kieltää kaiken? eikö kuitenkin ole niin, että joko jäät kiinni tai sitten et jää!
tai sitten mies on patologinen valehtelija tai psykopaatti.No siis jää kiinni että on ollut vaikka toisen naisen luona, mutta väittää että oli siellä hakemassa jotain / meni väärään asuntoon kun piti kaverille mennä, ihan mitä vaan. Ei siis myönnä että petti. Ja valehteli koska nainen olisi kuitenkin ymmärtänyt väärin ja kuvitellut että mies pettää...
Niin, mutta miten jää kiinni, että oli toisen naisen luona? Vaimoko seissyt rapussa oven takana ja nähnyt omin silmin?
No vitustako minä tiedän, se oli esimerkki.
Ex mies kävi maksullisissa naisissa. Jäi kiinni, kiisti kaiken. Oma mielenterveys oli vaakalaudalla, kyttäsin ja mietin vain miehen menoja. Lopulta erottiin, luojan kiitos.
Täällä tuntuu olevan näkemys että toinen on petturi jos asiasta on vähän tai vähän enemmän aavistus.
Ei ymmärretä, että todistus pitää olla 100-prosenttinen (99% ei riitä) ja todistustaakka on sillä epäilijällä.
100% todiste on esim. kun jää kiinni itse teosta tälle epäilijälle. Tai jonkun muun ottamat valokuvat/video joista on selvästi henkilöt tunnistettavissa.
Joku "monta tekstiviestiä kuussa" ei ole mikään todiste, toki niistä saa kysyä puolisolta ja puoliso antaa vastauksen, mutta niiden pohjalta on aivan turha alkaa mitään syyttelemään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu olevan näkemys että toinen on petturi jos asiasta on vähän tai vähän enemmän aavistus.
Ei ymmärretä, että todistus pitää olla 100-prosenttinen (99% ei riitä) ja todistustaakka on sillä epäilijällä.
100% todiste on esim. kun jää kiinni itse teosta tälle epäilijälle. Tai jonkun muun ottamat valokuvat/video joista on selvästi henkilöt tunnistettavissa.
Joku "monta tekstiviestiä kuussa" ei ole mikään todiste, toki niistä saa kysyä puolisolta ja puoliso antaa vastauksen, mutta niiden pohjalta on aivan turha alkaa mitään syyttelemään.
Ahaa, eli minulla ei ollut mitään oikeutta syyttää eksääni mistään tässä tilanteessa: kertoi menevänsä vanhemmilleen viikoksi toiselle puolelle maata, joku naikkonen kuitenkin latasi faceen tuon viikon aikana kuvia baarista joissa hän halailee tuon miehen kanssa, ja kyseessä eripaikkakunta missä nuo vanhemmat asuvat. Mies kertoi että juu oli tuon naisen kanssa pari päivää joka on vain ystävä hänelle ( minä en ollut ikinä kuullutkaan tästä ystävästä) mutta ei voinut kertoa minulle koska olisin suuttunut ja kieltänyt ystävyyden. Enhän nähnyt itse aktia joten turha syyttää vai mitä?
Voi ap, mä niin luulen tietäväni miltä susta tuntuu :( Mun mies jäi kiinni alkukesästä (epäilin jonkun aikaa ja luin sitten viestit, olin ollut oikeassa..). Nyt vaan eletään arkea ja odotellaan mitä tässä tapahtuu. Välillä on hyviä päiviä mutta yleensä olen äkäinen ja väsynyt, nää jutut pyörii päässä iltaisin ja öisin. Erotaanko? Nyt vai joskus? Miten kerrotaan lapsille? Sukulaisille? Haluaisin luottaa enkä todellakaan toivo eroa, mutta jotenkin mä "varaudun" eroon mielessäni. Että sitten kun jää seuraavan kerran kiinni (olen ihan varma että tuo juttu ei jäänyt tuohon) niin en mene niin hajalle vaan olen valmis vastaanottamaan sen tiedon. Ettei tule niin kauheana yllätyksenä. Etten putoa niin korkealta. Joka toinen päivä mä mietin että mihin me muutettaisiin lasten kanssa mutta joka toinen päivä mä mietin että tuo on kuitenkin ihana mies ja se on mun lasten isä enkä ikinä ikinä haluaisi hajottaa perhettä. en ikinä.