Kaverini hakee lapsen tarhasta viimeisellä mahdollisella hetkellä.

Ja sinä saat levitellä ystäväsi asioita ympäri nettiä? Vittuako hänen elämänsä sinulle kuuluu, tekee miten tekee. MIKÄ sinä olet arvostelemaan muiden toimitapoja?

Itse yrittäisin ap:nä jutella rakentavasti ystävän kanssa tuosta. Yrittäisin kysyä, että mitä hän ajattelee siitä tosiasiasta, että 1-vuotiaalle päiväkotipäivä käy täysin työpäivästä, miten stressaavaa se pienelle on jne. Yrittäisin pysyä asiallisena ja kannustavana, vaikka päässä varmaan kiehuisikin kaverin ajattelemattomuus.

Minua ärsyttää sekin, että mieheni haluaa toisinaan viedä 4-vuotiaamme päiväkotiin aamupalalle klo 8, vaikka hänellä alkaisi vasta klo 11 työt. Toisaalta tällaisia päiviä sattuu muutama vuodessa, mikä nyt on aivan eri asia kuin ap:n ystävällä!

Meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Itselläni oli ap:n kuvailema tilanne eli 1v. oli laitettava hoitoon (pieni "pakko" tai olisin menettänyt työni kokonaan). Meillä toinen vanhemmista meni töihin "aamuvuoroon" varhain, jo 7-8 maissa ja toinen vei lapsen hoitoon 9.30. Aamuvuorolainen haki lapsen 15.30-16.00 välillä kun "iltavuorolainen" pääsi kotiin ruuaksi n. klo 18.00. Meillä siis lapsen etu meni kaiken edelle ja halusimme hänelle mahdollisimman lyhyet hoitopäivät. Näin toimittiin lapsen koko päiväkotiuran ajan, ei vain ekaa vuotta. Mutta, mutta, meillä koti, päiväkoti ja työpaikat ovat kivenheiton päässä toisistaan ja vain yksi lapsi. Eli pystyimme näin helposti toimimaan. Huonoa oli se, että työ ei aina tahtonut joustaa (pistimme sen joustamaan :-)) ja perheen yhteinen aika arkena jäi muutamaan hassuun tuntiin illalla 18-20. En ymmärrä tuota jonkun perustelua "kaupassa käynnillä ja siivouksella" että vanhempien pitäisi saada omaa aikaa. Meillä koko perhe osallistui siivoukseen ja ruokaostokset hoidettiin perjantai-iltaisin koko viikoksi ja tarvittaessa käytiin päiväkotimatkalla lähikaupassa täydentämässä. Kaikilla ei ole toki toimistotyötä, jossa voi itse määrätä työaikansa, eikä kaikilla näemmä myöskään haluja  toimia lapsen edun mukaisesti. Kertoo ihmisten prioriteeteista aika paljon.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:33"]

Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.

[/quote]

No sitähän tässä yritetään selvittää, että vanhemmille pitäisi taata yhteiskunnan puoleta lisää hyvinvointia. Aikuisille pitäisi taata enemmän lapsivapaata aikaa. Kuka nyt jaksaa 1 vuotiaan kanssa olla pitkän työpäivän jälkeen tai ennen työpäivää. 

Yksi ehdotus olisi ns. päiväkotibussi, mikä kävisi keräämässä lapset klo 5.30-6 kotoa. Pienimmät nappaisi hiljaa pinniksestä, että vanhemmat saa nukkua. Palauttaisi ne ruokittuina ja kuivitettuina klo 18.00. 

Siinä ehtisi viettää omaa aikaa hitusen ja jaksaisi paremmin sitten sen pari tuntia 1 vuotiasta, minkä se on illalla hereillä.

Viikonloput on ongelma, mutta jos saataisiin laajennettu subjektiivinen hoito. Esim. vuoropäiväkotipaikka kaikille. 

[/quote]

Toki tähän täytyy varmaan lisätä miehille joku päiväkoti. Eihän sitä nyt voi olettaa, että väsynyt ja uhrautunut äiti jaksaisi elää, jos ei saa omaa aikaa. Nyt lapsi päiväkotiin tämän ehdotuksen mukaan ja parisuhdetta hoitamaan. Ei ei ei, tähän täytyy vielä hoitaa lisäksi se oma aika. Ei kai nyt voi olettaa, että nainen jaksaa olla ensin töissä 8 tuntia ja sitten siihen päälle pari tuntia parisuhdeaikaa miehen kanssa antaa piparia. Sitten pitäisi jaksaa antaa itsestään vielä lapselle. Ei tule mitään. Pitää saada lisähoitoaikaa lapselle, että saa hoitaa itseään.

Lapsi on onnellinen, jos äiti on onnellinen.

Höpö höpö. näihinhän on jo ratkaisu. Avioero miehestä, että saa joka toisen viikon omaa aikaa ja paskapäiviin serotoiinin takaisinoton estäjät

Näin kasvatetaan tasapainoisia lapsia, kun kaikki on onnellisia

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:40"]

Ymmärrän pointtisi, mutta itse olen osittain eri mieltä. Nykyään on sellainen käsitys, että vanhemmuus ylipäänsä voi onnistua vain, jos vanhemmat ovat virkeitä ja voivat hyvin. Sehän on epärealistinen vaatimus. On asioita, jotka vaan on tehtävä, vaikka ei aina jaksaisi, ja yritettävä järjestää elämää niin, että se pahin paine helpottaa (esimerkiksi osittainen hoitovapaa yksivuotiaan kohdalla). Ei meillä kenelläkään tule olemaan sellaista elämää, etteikö joskus olisi paha olla, väsyttäisi ja ahdistaisi, ketuttaisi sekä oma pärstä että miehen pärstä ja kaikki muukin, ja silti hommat on hoidettava. Ei se lapsi halua äitä, jolla on äitinaamari päässä ja joka on pelkkä heleästi lauleleva viihdytyskone. Lapselle riittää äiti ja koti. Ei hän halua olla rasite vaan mukana elämässä. Jos koko ajan korostetaan sitä äidin ja isän jaksamista, aivan kuin yksivuotias olisi vain raskas taakka, niin unohdetaan se lapsen tarvitsevuus.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:33"]

Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.

[/quote]

[/quote]

No just. Ja taas ei arvosteta ollenkaan päiväkodin työntekijöitä. Missä on päivähoito päiväkodin työntekijöille? On hirveän raskasta pitää lapsista huolta koko päivän, ja nyt vielä imettääkin pitäisi noita nuorimpia! Miten tässä kaikkeen kerkeää! Vaadin, että myös päiväkodin henkilökunta pääsee hoitoon lapsivapaaseen päiväkotiin että saavat vähän hengähtää ja nauttia aikuisseurasta. Kun päiväkodin työntekijä on onnellinen, lapsetkin ovat onnellisia.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:39"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:33"]

Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.

[/quote]

No sitähän tässä yritetään selvittää, että vanhemmille pitäisi taata yhteiskunnan puoleta lisää hyvinvointia. Aikuisille pitäisi taata enemmän lapsivapaata aikaa. Kuka nyt jaksaa 1 vuotiaan kanssa olla pitkän työpäivän jälkeen tai ennen työpäivää. 

Yksi ehdotus olisi ns. päiväkotibussi, mikä kävisi keräämässä lapset klo 5.30-6 kotoa. Pienimmät nappaisi hiljaa pinniksestä, että vanhemmat saa nukkua. Palauttaisi ne ruokittuina ja kuivitettuina klo 18.00. 

Siinä ehtisi viettää omaa aikaa hitusen ja jaksaisi paremmin sitten sen pari tuntia 1 vuotiasta, minkä se on illalla hereillä.

Viikonloput on ongelma, mutta jos saataisiin laajennettu subjektiivinen hoito. Esim. vuoropäiväkotipaikka kaikille. 

[/quote]

Toki tähän täytyy varmaan lisätä miehille joku päiväkoti. Eihän sitä nyt voi olettaa, että väsynyt ja uhrautunut äiti jaksaisi elää, jos ei saa omaa aikaa. Nyt lapsi päiväkotiin tämän ehdotuksen mukaan ja parisuhdetta hoitamaan. Ei ei ei, tähän täytyy vielä hoitaa lisäksi se oma aika. Ei kai nyt voi olettaa, että nainen jaksaa olla ensin töissä 8 tuntia ja sitten siihen päälle pari tuntia parisuhdeaikaa miehen kanssa antaa piparia. Sitten pitäisi jaksaa antaa itsestään vielä lapselle. Ei tule mitään. Pitää saada lisähoitoaikaa lapselle, että saa hoitaa itseään.

Lapsi on onnellinen, jos äiti on onnellinen.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 08:05"]

Hohhoijaa.. mites ne totaaliyh:t joille päiväkoti on ainoa tukiverkko eikä ole mahdollisuutta jättää lasta illalla toisen vanhemman hoiviin ja hoitaa tärkeitä asioita silloin?  Tätähän on tietysti vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole kokemusta asiasta. Mutta jatkakaa.

[/quote]

Tätä ainaista nillitystä että mutkun ei ole tukiverkkoja, yhyy! Hankkikaa niitä! On omaa saamattomuutta, jos siinä ei onnistu.

Surullista. Kaverisi ei ole tainnut oikein ymmärtää vanhemmuutta. Voisit yrittää sanoa jotenkin rakentavasti, että ovat päätyneet aika poikkeukselliseen ratkaisuun. Useimmat ihmiset HALUAVAT viettää aikaa lapsensa kanssa ja tekevät kaikkensa, että lapsen elämä olisi mahdollisimman helppoa. Mun päähän ei mahdu, miten joku voi jäädä tyytyväisenä kotiin aamulla, kun vauva viedään unenpöpperöisenä päiväkotiin. Ja minä olen päivähoidon kannattaja, se on oikealla tavalla järjesteetynä hieno mahdollisuus lapsen kehitykselle.

Että ei kaverin ainakaan kannata kauheasti huudella tekemästään valinnasta, tai ihmetellä miksi ihmiset katsovat halveksuvasti, kun kuulevat vanhempien itsekkyydestä.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 12:44"]

Mun arvomaailmaan tuollainen ei yksinkertaisesti sovi mitenkään.

Kun olin opiskelija, meidän oli pakko ottaa lapsille kokopäiväpaikat, koska opiskelupäivät olivat tosi epäsäännöllisiä. En voinut ennustaa, milloin on läsnäolopäiviä ja milloin luennot loppuvat jne.

Vein lapset päiväkotiin viimeisellä mahdollisella hetkellä ja hain heti, kun pystyin. En vienyt päiväkotiin, jos ei ollut luentoja tai ryhmätöitä. Joskus lapset saattoivat siis olla viikonkin pois päiväkodista, jos oppilaitoksessa oli loma.

[/quote]

Tämä on mun mielestä ihan normaalia toimintaa.

Lapsesta on mukava päästä myöhemmin kotiin kuin aikaisemmin vanhemman kanssa kauppaan...? Kuka näin päätti?? Kyllä mä olen hakenut lapsen ja mennyt kauppaan, ollaan jutusteltu rauhassa päivän menosta ja muusta yhdessä siinä samalla ja on ollut ihan mukavaa.

Entisellä työpaikallani ryhmiksessä eräs 6-vuotias tyttö tuotiin hoitoon(lue:pois tieltä) kun muu perhe vanhemmat ja pikkuveli lähtivät toiselle paikkakunnalle shoppailemaan. Todella reilua tyttöä kohtaan. Jäi pahoilla mielin hoitoon, kun muut lähtivät viettämään kivaa päivää.

Meillä toimitaan liukumien mukaa. Lapsi viedää klo 8 ja haetaan klo 16. - 16.30. Ikinä ei lasta raahata kauppaan vaan se vanhemmista joka ei mene hakemaan lasta, menee kauppaan, tietty.

Toi puol viisikin jo vihlasee hakuaikana mutta vaikka olisin kuinka tullut ajoissa töihin, ei aina pääse lähtemään ennen neljää hakemaan.

Omaa aikaa voidaan viettää niinkin, että lapsi on sen toisen vanhemman kanssa tekemässä jotain ja toine lähtee jonnekin viettämään sitä "omaa aikaa". En ymmärrä mihin sitä omaa aikaa päivittäin tarvitsee niin, että lapsen täytyy olla hoidossa.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 12:28"]

Kaverilla 1-vuotias lapsi, joka on kokopäivähoidossa päiväkodissa. Viedään puoli kahdeksaksi ja haetaan puoli viisi. Töiden puolesta vanhempien työaikaa voidaan liu'uttaa ihan helposti molemmilla niin, ettei lapsen tarvitsisi olla noin pitkää aikaa hoidossa. 

Tekevät niin, että toinen vie ja toinen hakee, mutta toiselle jää aina omaa aikaa joko aamulla tai iltapäivällä. Eli 1v ja isä/äiti lähtee aamulla, jolloin kotiin jäävällä on omaa aikaa ja iltapäivällä toinen on jo kotona, kun isä/äiti tulee 1-vuotiaan kanssa.

Ihan kiva systeemi, jos olisi kyse jostain ihan muusta kuin 1-vuotiaasta. Ja siis tasan 1v, ei mikään kohta 2v. Mun teki pahaa kuunnella tästä systeemistä, lapsi on siis yhdeksän tuntia joka päivä hoidossa, että vanhemmat saavat päivittäin omaa aikaa.

[/quote]

Vaikka välillä pidän omaa äitiyttäni varsin vajavaisena, niin tällaisia viestejä lukiessani helpottaa. Mä ainakin YRITÄN kaikkeni, että lasteni tarvitsisi mahdollisimman vähän olla päivähoidossa, koska paljon mieluummin ovat kotona/mummilla tms. aina kun mahdollista. 

En ikimaailmassa voisi kohdella 1-vuotiasta noin. 

Lapset ovat erilaisia, oma lapseni ja moni muu kyllä tykkää enemmän leikkiä päiväkodinpihalla iltapäivisin kuin roikkua äidin mukana ruokakaupassa. Eri asia,jos lapsen kaikki leikkikaverit on jo haettu, mutta en tajua mikä itseisarvo on hakea lapsi ja vasta senjälkeen mennä ruokakauppaan Ja oikein ylpeillä sillä. 

Oi kun kaikki av-mammat saavat nyt joukolla tuntea itsensä hyviksi äideiksi, jotka aina laittavat lapsen edun itsensä edelle.  En kannata pitkiä hoitopäiviä, mutta tällaiset jeesusteluketjut ovat kyllä ihan järkyttäviä.  Ja ap on ihan kamala nk. ystävä.

up.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:04"]

39:uskomatonta, ettet osaa asettua lapsesi asemaan. Hoitopäivä on lapselle kuin työpäivä sinulle. Todella stressaava ympäristö, jossa koko ajan vaaditaan jotain, siirtymätilanteita paljon, kovaa meteliä, pienten tilojen ja suuren lapsijoukon vuoksi tönitään muiden lasten toimesta, vahvimmat jyräävät, kilpailet aikuisen huomiosta parhaimmillaan 20 muun lapsen kanssa (alle kolmevuotiaatkin noin vähintään 11 lapsen kanssa). Jos olet pieni ja väsyttää, et saa nukkua kuin päiväunet jne. Syliä ei millään riitä tarpeeksi kaikille pienten ryhmässä jo ihan lakisääteisten aikuis-lapsi-suhdelukujen vuoksi.

[/quote]

päiväkodissa, jossa tyttäreni on, ei ole näin isoja ryhmiä. Tytön ryhmässä 12 lasta, yksi opettaja ja kolme hoitajaa. Syliä ja halia on tarpeeksi ja tytön olemuksesta päätellem ei koe päiväkotia stressaavaksi, jumppineen, leikkeineen, lauluineen. Pienempänä hän sai nukkua kaksi kertaa päivässä. 

Toki olemme onnellisessa asemassa, sillä hänen keskimääräinen tarhapäivä on 5h, josta 2h nukkaria. Ei siellä kuulu munkaan mielestä asua. 

Tiedän yhden joka tulee kotiin klo 14 mutta hakee vasta klo 16.30 lapset. Vie lapset klo 7.30. Näin joka päivä. Lapset 1,5v ja 4v. Ihmettelee kun 1,5v kenkkuilee kotona.

tää on just niin rasittavaa, jos vaan pitää kurin pienestä saakka niin voi  hakea sen kotiin. sen voi laittaa esim. jonnekin häkkirakennelmaan leikkimään itsekseen, nauttii kun saa tutkia rauhassa jotain. Mutta vanhemmat tekevät kaikesta liian vaikeita ja menevät kersan oikkujen mukaan ja sitten se yritetään työntää jonnekin kun sitä ei jaksa kun on itse annettu sen olla ilman rajoja ja juostu persässä.

Naapuri oli monta kuukautta työttömänä. Ei kertonut lapselleen, vaan lapsi vietiin päiväkotiin 5 päivää viikossa 7.30 - 16.30.

Yritin omaa lastani lähimpään vuoropäiväkotiin, mutta en saanut, koska se oli täynnä mm. tästä syystä.

Itse olen muuten vuorotyöläinen, jonka lapsi on hoidossa korkeint. 11 päivää/kk.  Olen vapaapäiväni lapseni kanssa ja viikonloppuisin lapsi on isänsä kanssa kotona. Hoitopäivistä tulee usein pitkiä, koska lapsi ei siis pääse lähimpään päiväkotiin...

P.S. Lapseni odottaa "lomia" päiväkodista eli minun vapaitani, vaikka on tosiaan sen korkeintaan 11 päivää/ kk.

Ja olin kotona kolme vuotta lapsen kanssa, joten ei ole kyse ihan vauvasta enää.

89