Lue keskustelun säännöt.
Kaverini hakee lapsen tarhasta viimeisellä mahdollisella hetkellä.
03.10.2013 |
Kaverilla 1-vuotias lapsi, joka on kokopäivähoidossa päiväkodissa. Viedään puoli kahdeksaksi ja haetaan puoli viisi. Töiden puolesta vanhempien työaikaa voidaan liu'uttaa ihan helposti molemmilla niin, ettei lapsen tarvitsisi olla noin pitkää aikaa hoidossa.
Tekevät niin, että toinen vie ja toinen hakee, mutta toiselle jää aina omaa aikaa joko aamulla tai iltapäivällä. Eli 1v ja isä/äiti lähtee aamulla, jolloin kotiin jäävällä on omaa aikaa ja iltapäivällä toinen on jo kotona, kun isä/äiti tulee 1-vuotiaan kanssa.
Ihan kiva systeemi, jos olisi kyse jostain ihan muusta kuin 1-vuotiaasta. Ja siis tasan 1v, ei mikään kohta 2v. Mun teki pahaa kuunnella tästä systeemistä, lapsi on siis yhdeksän tuntia joka päivä hoidossa, että vanhemmat saavat päivittäin omaa aikaa.
Kommentit (93)
Yllättävän paljon teillä jeesusmaria-äideillä on aikaa roikkua päivittelemässä täällä netissä :D Tämä kaikki aikahan on nyt lapselta pois, uuuuu.... Turha selittää, että lapsi on päiväunilla tms., sitähän pitää silti pitää koko ajan kädestä kiinni, kun se vaikka nukkuu. Muistakaa "lapsen etu"! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 13:51"]
Ja illat lapsi on varmaan kuntosalin yms. lapsiparkissa ja viikonloput mummolassa vai mitä?!
En nyt niin paljon surkuttele tilannetta eihän ap kuitenkaan kaikkea kerro ja tiedä tilanteesta. Välillä, kun toisten yksi kerta on = aina
[/quote]
Kyllä se on joka päiväistä. Aloitti elokuun alussa tarhassa ja juuri eilen juteltiin tästä. Joka päivä tekevät näin.
ap
57; mikä sua riepoo? Todellisuus nyt vaan on sellainen, että suurin osa vanhemmista ei halua pitää lasta turhaan hoidossa. Se on hyvä asia, eikä mitään teeskentelyä. Jonkun on mietittävä lapsen etua, ja on sillä merkitystä onko lapsi hoidossa vuoden mittaan yli 200 ylimääräistä tuntia vai ei. Ei se niin mene, että äitinä ja isänä ollaan vaan silloin, kun itse on levätty ja hyvällä tuulella.
24; eihän täällä olla tarhavastaisia, vaan tajutaan se, mitä jotkut äidit eivät tajua. Että tarhassa oleminen on lapselle täyttä työtä, ja mitä pienempi lapsi, sen raskaampi päivä lapsella on. Yksivuotiaalle on iso merkitys sillä, näkeekö äitiä kaksi tuntia päivässä vai neljä tuntia, koska yksivuotias on ihan beibe vielä, ja tarvitsee paljon syliä, rauhallista kotielämää ja äidin huomiota.
On se kumma, että jos aikuinen ihminen joutuisi olemaan joka päivä tunnin-parin verran kauemmin töissä, niin nousisi hirveä haloo. Mutta pientä lasta saa pitää päiväkodissa ylipitkiä päiviä. Vanhemmuuden nyrkkisääntö on se, että lapselta ei voi vaatia enempää jaksamista kuin aikuiselta, ja niin tehdään jos lasta roikotetaan hoidossa ja itse ollaan kotona katsomassa telkkaria.
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 17:33"]
Lapset ovat erilaisia, oma lapseni ja moni muu kyllä tykkää enemmän leikkiä päiväkodinpihalla iltapäivisin kuin roikkua äidin mukana ruokakaupassa. Eri asia,jos lapsen kaikki leikkikaverit on jo haettu, mutta en tajua mikä itseisarvo on hakea lapsi ja vasta senjälkeen mennä ruokakauppaan Ja oikein ylpeillä sillä.
[/quote]
Näin juuri. Viime viikolla 1 vuotta täyttänyt poikani oikein rukoilee, että saisi olla päiväkodissa pitempiä päiviä. On lapsen etu, kun hänellä on useampia aikuisia, joihin voi kiintyä. Ja 1v tykkää niin leikkiä illalla klo 17 asti päiväkodissa muiden aktiivisesti leikkivien 1 vuotiaiden kanssa. Siellä ne iloisesti temmeltävät yhdessä ja nauttivat pitkistä hoitopäivistä. Se, joka ei ole vielä oppinut kävelemään, saa nautti juuri tukea vasten kävelevien iloisesti virkkeistä nauttivan kaverin yhteisleikistä.
Kyllä lapsille on tärkeää päästä 10 tuntia hoitoon. Pienet töppöjaloilla kävelemään opettelat vaippapeput oikein vaativat vanhemmilleen, että haluaa olla hoidossa mieluummin kuin kaupassa tai kotona, kun hoidossa saa leikkiä niin iloisia yhteisleikkejä ja oppia sosiaalisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja jokaisella on omat KOKEMUKSET asiasta? Minulla on, onko sinulla vai VAIN omat mielipiteesi?
Minulla on kolme poikaa olleet tarhassa ja ovat tykänneet.
Olen käyttänyt hyväkseni myös lyhennetyn työpäivän ja siitä tullut muutos täydeksi ei näkynyt missään.
Se mistä puhut on mutuasi.
24
Asian vierestä ehkä... Mutta kuka käy päivittäin lasten kanssa kaupassa?? Meillä 5 hengen perhe ja käydään isot ostokset kerran viikossa. Maitoa ja leipää sitten äkkiä joku ilta lähikaupasta jos tarvii. Ja todella ei tarvi raahata lapsia mukaan. Ja on 3 kk vauva, eskari ja koululainen perheessä. On kouluajat, harrastukset, eskari Ym sumplittavana. Organisointikykyä vaatii tietysti. Kyllähän muuten vaahtokylvyt ja kirjan luvut jne ehtii myös kun 1 v nukkuu. Meillä myös aikuiset harrastaa, miehellä vaativa työ ja opiskelee. Silti ei tarvi jättää eskaria tarhaan iltapäiväksi, hommata hoitajaa vauvalle tai ipkerhoa koululaiselle... On sit vissiin toisille hankalaa yhden 1 v kanssa. Ja oon ollut töissäkin lasten ollessa pieniä. Onnistui arki silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa olen miettinyt. Ilmeisesti minä olen ainoa, jolla on mahdollisuus piipahtaa illalla lähikaupassa kun mies on lasten kanssa. Tai toisnpäin. Ei mulle ainakaan ole mikään yllätys, että ihmisen täytyy syödä joka päivä sekä tänään, huomenna että ylihuomenna jne, joten ruokaakin ostetaan kerralla niin että riittää.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:05"]
Asian vierestä ehkä... Mutta kuka käy päivittäin lasten kanssa kaupassa?? Meillä 5 hengen perhe ja käydään isot ostokset kerran viikossa. Maitoa ja leipää sitten äkkiä joku ilta lähikaupasta jos tarvii. Ja todella ei tarvi raahata lapsia mukaan. Ja on 3 kk vauva, eskari ja koululainen perheessä. On kouluajat, harrastukset, eskari Ym sumplittavana. Organisointikykyä vaatii tietysti. Kyllähän muuten vaahtokylvyt ja kirjan luvut jne ehtii myös kun 1 v nukkuu. Meillä myös aikuiset harrastaa, miehellä vaativa työ ja opiskelee. Silti ei tarvi jättää eskaria tarhaan iltapäiväksi, hommata hoitajaa vauvalle tai ipkerhoa koululaiselle... On sit vissiin toisille hankalaa yhden 1 v kanssa. Ja oon ollut töissäkin lasten ollessa pieniä. Onnistui arki silloinkin.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 20:55"]
Uskomatonta mitä jengii on olemassa! Mitä jos vanhempien, ja tätä kautta perheen, henkinen hyvinvointi oikeesti riippuu siitä muutaman tunnin omasta ajasta jonka ne saa viettää ja huom. viettävät yksinään tämän ajan. Eivät vie lasta päiväkotiin ja sitten jää kahdestaan kuhnaamaan kotiin. Sä et voi tietää millasia öitä siellä esimerkiksi vietetään, että josse kaks tuntii ennen duunivuoroa helpottaa, kun saa rauhassa hengittää, niin hyvä. Eiköhän kaikki tiedä mitä tapahtuu ihmisille, jotka polttaa ittensä piippuun vanhemmuuden (tai jonkin muun asian takia)! Siitä ei sitten nauti kukaan.
Mun tyttö ainakin tykkää ennemmin leikkiä päiväkodissa, kuin yksin kotona, ja kyllä meni päiväkotiin heti kun pystyi, alle vuoden vanhana, sillä mulla oli koulu kesken.
En ymmärrä mitä se on sulta/muilta pois jos perhe ja lapsi voi hyvin, eikä oireile kyseisestä järjestelystä?
Muistathan karman lain! Jos joskus saat omia lapsia, voi olla, että sä toivoisit kahta tuntia omaa-aikaa jolloin voisit hiljaisuudessa katsoa omaa ohjelmaa, ettei tarvii huonolla omalla tunnolla olla taaperon leikissä, puoliajatuksella mukana.
Ehkä mä sitten olen vaan paska mutsi kun osittain ymmärrän sun ystävää. Jonka muuten ps toivon saavan tietää tästä. Uskomatonta!
[/quote]
Usko tai älä, mutta ihan oikeasti kukaan ei aidosti välitä sun kakaroista. Jos sinä et jaksa viettää aikaa niiden kanssa ja et ole kiinnostunut heidän elämästään, ei sitä kukaan muukaan tee. Näitä ei kenekään-lapsia on nykyään niin paljon,ettei jaksa paljon välittää niistä. Sitä ajattelee vain omaa lastaan ja oman lapsen tulevaisuutta. Nämä yhteiskunnan hoitamat virikelapset ja muut saavat aivan rauhassa traumatisoitua. Ovatpa pois työmarkkinoilta taistelemassa vähistä työpaikoistaan.
Usko tai älä, mutta muille lapsille on etu, mitä huonommin muita lapsia hoidetaan. Hyvinhoidetut pärjää elämässä ja ne muut jää jalkoihin. Ja usko tai älä, jos et sinä jaksa lapsesi kanssa, ei niistä kukaan muukaan oikeasti välitä. Ei ne palkan edestä lastasi hoitavat hoitajat tai ne tarhakaverit.
Lapsella on vain vanhemmat, jotka aidosti välittävät. Ja jos he eivät välitä, ei lapsella ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan totta että mitä pitempi päivä, sen parempi lapselle! Itse asiassa, enemmän voitaisiin suosia yöhoitoa, varsinkin niiden lasten kohdalla joilla ei ole sisaruksia. On hyväksi lapsen kehitykselle köllötellä siskonpedissä!
Mutta sitä olen miettinyt, että jos kerran lapselle on ihan sama kuka aikuinen häntä hoitaa, niin miksi me aikuiset ollaan niin nöpönuukia siitä, että mukaan lähtee päiväkodista juuri oma lapsi? Eikö se ole ihan sama, kenen lasta hoitaa? Voisi olla yhteisöllisyyttä vahvistava tekijä, että päivän päätteeksi arvottaisiin lapset jotka voisi ottaa mukaansa. Vaihtelu virkistää! Samoin tein voitaisiin oikeastaan arpoa myös ne kodit, mihin näiden lasten kanssa mentäisiin, koska eihän sillä niin hirveästi ole merkitystä, leikkiikö oman kodin lattialla, päikyn lattialla vai kenen lattialla. Yhtäkkiä olisi aikuisellekin mukavasti menoa ja meininkiä, saisi oppia uusia tapoja uusissa kodissa, yhtäkkiä omistaisi hetken aikaa kissoja ja koiria ja ehkä omaa miestä paremman miehenkin....nykyinen familiarismi typistää perheet vaan kököttämään itsekseen, eihän siinä kukaan kasva ja kehity!
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 17:33"]
Lapset ovat erilaisia, oma lapseni ja moni muu kyllä tykkää enemmän leikkiä päiväkodinpihalla iltapäivisin kuin roikkua äidin mukana ruokakaupassa. Eri asia,jos lapsen kaikki leikkikaverit on jo haettu, mutta en tajua mikä itseisarvo on hakea lapsi ja vasta senjälkeen mennä ruokakauppaan Ja oikein ylpeillä sillä.
[/quote]
Näin juuri. Viime viikolla 1 vuotta täyttänyt poikani oikein rukoilee, että saisi olla päiväkodissa pitempiä päiviä. On lapsen etu, kun hänellä on useampia aikuisia, joihin voi kiintyä. Ja 1v tykkää niin leikkiä illalla klo 17 asti päiväkodissa muiden aktiivisesti leikkivien 1 vuotiaiden kanssa. Siellä ne iloisesti temmeltävät yhdessä ja nauttivat pitkistä hoitopäivistä. Se, joka ei ole vielä oppinut kävelemään, saa nautti juuri tukea vasten kävelevien iloisesti virkkeistä nauttivan kaverin yhteisleikistä.
Kyllä lapsille on tärkeää päästä 10 tuntia hoitoon. Pienet töppöjaloilla kävelemään opettelat vaippapeput oikein vaativat vanhemmilleen, että haluaa olla hoidossa mieluummin kuin kaupassa tai kotona, kun hoidossa saa leikkiä niin iloisia yhteisleikkejä ja oppia sosiaalisuutta.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 21:28"]
Meillä on joutuneet yksivuotiaat olemaan sen 9h siellä tarhassa pakosti. No can do.
Tuo 6vuotias joka ei päässyt shoppailemaan. Ilmeisesti kyse oli yhdestä kerrasta eikä tietoa miten lapsi kaupassa käyttäytyy?
[/quote]
Elämäntyylin voi valita niinkin, että lapsi voi olla kotona kauemmin kuin 1-vuotiaaksi. Minä olen opiskelija (nyt kotihoidontuella) ja mies työtön, 1-vuotias lapsemme on kotihoidossa ja tulee olemaan vielä todennäköisesti ensi syksyyn asti. Rahasta on tiukkaa, mutta pärjäämme. Yleensä vielä se toinen vanhempi on töissä, joten kyllä luulisi pärjäävän. Ei ole pakko pitää kahta autoa, isoa taloa jne. Onhan ne ihan kivoja, mutta ei niin kivoja, että laittaisin 1-vuotiaan kokopäivähoitoon.
[/quote]
Ja eikun isommat lapset asumaan kaksioon siksi aikaa kun taapero kasvaa, joopa joo. Meillä vanhin nyt 19v enkä näe mitä vahinkoa hälle ois koitunut tästä varhaisesta tarhautumisesta.
[/quote]
Mitkä isommat lapset? Meillä on yksi 1-vuotias. Asumme kolmiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 08:57"]
Tämäkin kyseinen äiti on varmaan yli kolmikymppisenä saanut ekan lapsensa? tottunut siihen omaan ihanaan minäminäminä elämään. Ja sitten haukutaan nuoria äitejä huonoiksi äideiksi.
[/quote]
Tämä on muuten ihan totta. En halua yleistää, mutta kyllä se minäminäasenne tuntuu olevan enemmän esillä näillä 30+ äideillä kuin vaikka 25-vuotiailla. Parikymppisenä äidiksi tulleet ovat ehtineet elää "omaa" elämää vasta pari vuotta jos sitäkään, kolmekymppiset helposti yli kymmenenkin vuotta. Tottakai silloin on vaikeampi sopeutua siihen, ettei voikaan enää tehdä mitä haluaa. Koomista vain, että nuoria aina mollataan. Eri asia tietysti jotkut teini-ikäisenä lapsen saaneet, heillä nyt ei ole yleensä aikuisen valmiuksia hoitaa lasta.
Kyllä, tuomitsen, ihan avoimesti. Oma lapsi laitettu pakon edessä hoitoon 2,5-vuotiaana, ja ollaan miehen joustavan työn ansiosta saatu pidettyä päivät aina max. 7-tuntisina, mikä sekin on älyttömän pitkä hoitopäivä. Nyt kun mies poikkeuksellisesti pari viikkoa työreissussa, meinaa itkun tulla kun haen lasta päiväkodista vasta neljän jälkeen. Oma työ ei jousta vaikka toimistotyö onkin, ja päiväkodilta puolen tunnin matka töihin, eli lapsella 9-tuntiset päivät. Ja vaikka tilanne on tilapäinen, en meinaa huonolta omalta tunnolta nukuttua.
En tule koskaan ymmärtämään, miksi jotkut haluavat pistää lapsen hoitoon ilman kunnon syytä. Kyllä mäkin omaa aikaa otan, mutta en tolla lailla lapsen kustannuksella päivittäin. Miksei voi illalla katsella niitä ohjelmiaan?? Mua ainakin säälittää kaikki pitkiä päiviä päiväkodissa viruvat pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:13"]
On aivan totta että mitä pitempi päivä, sen parempi lapselle! Itse asiassa, enemmän voitaisiin suosia yöhoitoa, varsinkin niiden lasten kohdalla joilla ei ole sisaruksia. On hyväksi lapsen kehitykselle köllötellä siskonpedissä!
Mutta sitä olen miettinyt, että jos kerran lapselle on ihan sama kuka aikuinen häntä hoitaa, niin miksi me aikuiset ollaan niin nöpönuukia siitä, että mukaan lähtee päiväkodista juuri oma lapsi? Eikö se ole ihan sama, kenen lasta hoitaa? Voisi olla yhteisöllisyyttä vahvistava tekijä, että päivän päätteeksi arvottaisiin lapset jotka voisi ottaa mukaansa. Vaihtelu virkistää! Samoin tein voitaisiin oikeastaan arpoa myös ne kodit, mihin näiden lasten kanssa mentäisiin, koska eihän sillä niin hirveästi ole merkitystä, leikkiikö oman kodin lattialla, päikyn lattialla vai kenen lattialla. Yhtäkkiä olisi aikuisellekin mukavasti menoa ja meininkiä, saisi oppia uusia tapoja uusissa kodissa, yhtäkkiä omistaisi hetken aikaa kissoja ja koiria ja ehkä omaa miestä paremman miehenkin....nykyinen familiarismi typistää perheet vaan kököttämään itsekseen, eihän siinä kukaan kasva ja kehity!
[/quote]
Päiväkotiin yöhoito niille, joilla ei ole mummolaa, minne pääsee sosiaalistumaan yöhoidossa pois äidin tissin vierestä ja katkaisemaan napanuoran. Mitä nössöjä niistä lapsista tulee, jotka ei pääse parikuisena mummolaan yöksi.
Lisäksi päiväkoti voisi siksin ottaa viikonloppuhoitoon lapsia, että vanhemmat saisi parisuhteen hoitoaikaa. Ajatelkaa, mikä stressi, kun ensin pitää viikolla kulkea töissä ja illalla olla lapsen kanssa. Yhteiskunta ei auta tippaakaan nuoria perheitä ja heille tulee siksi avioeroja.
Yksi myös minusta epäkohta on joulu ja uusivuosi. Minusta on epistä, että lasta ei voi saada jouluna ja uutena vuotena pariksi päiväksi hoitoon päiväkotiin, että saisi joskus laittaa joulua rauhassa ja nauttia siististä kodista. Entä uusi vuosi. On niin noloa, kun joutuu olemaan kotona, ellei ole mummolaa lähdellä. Yhteiskunta voisi tukea ydinperheitä siinä, että uudeksi vuodeksi saisi kolmeksi päivää lapset päiväkotiin.
Kyllä on Suomessa asiat huonosti. Ei ihme, että täällä on niin korkeat luvut lasten masennuksessa ja itsemurhien yrityksessä. Enemmän päivähoitoa, niin loppuisi turhat nuorten viiltelyt j avioerot
Tämä on eri asia ja lapset sen varmaan ymmärtävät. Pahinta kuvatunkaltaisessa tilanteessa on asenne lapseen, lapsi on rasite josta halutaan päästä mahdollisimman vähällä. Jo muutaman vuoden päästä lapsi tajuaa sen ja nyt jo yksivuotiaanakin jollakin tunnetasolla. Lapsesta tulee varmaan sellainen lapsi, jota kukaan ei "näe", perusasiat hoidetaan mutta kukaan ei pysähdy kysymään lapselta kuinka menee tai ole aidosti kiinnostunut hänestä.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 08:05"]
Hohhoijaa.. mites ne totaaliyh:t joille päiväkoti on ainoa tukiverkko eikä ole mahdollisuutta jättää lasta illalla toisen vanhemman hoiviin ja hoitaa tärkeitä asioita silloin? Tätähän on tietysti vaikea ymmärtää, jos ei itsellä ole kokemusta asiasta. Mutta jatkakaa.
[/quote]
Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.
67, kannatan! Itse asiassa myös synnytykset voisi keskittää päiväkoteihin. Lapset näkisivät luonnollisella tavalla uuden elämän synnytyksen. Nukkarissa vois käydä päivystysluontoisesti pyöräyttämässä maailmaan uuden kansalaisen ja viedä heti seinän taakse päivähoitoon. Sitten itse kotiin toipumaan synnytyksen rasituksista! Lapsi saisi heti oman hoitajan, joka btw vois meidän lasta sitten imettääkin koska korvike ei ole luonnollista ruokaa. Siellä se vaaveli köllöttäisi, vuorovaikutuksessa maailman kanssa milloin yövuorolaisen, milloin päivävuorolaisen tissi suussaan ja kasvaisi sosiaaliseksi! Ja äidit ois virkkuja ja jaksaisivat heti laihduttaa ja pitää huolta itsestään, niin ettei tarivitse maailmalla hävetä suomimammoja.
Kumma ettei meiltä äideiltä ikinä kysytä miten päivähoitoa vois kehittää, kun mehän ollaan parhaita asiantuntijoita kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:33"]
Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.
[/quote]
No sitähän tässä yritetään selvittää, että vanhemmille pitäisi taata yhteiskunnan puoleta lisää hyvinvointia. Aikuisille pitäisi taata enemmän lapsivapaata aikaa. Kuka nyt jaksaa 1 vuotiaan kanssa olla pitkän työpäivän jälkeen tai ennen työpäivää.
Yksi ehdotus olisi ns. päiväkotibussi, mikä kävisi keräämässä lapset klo 5.30-6 kotoa. Pienimmät nappaisi hiljaa pinniksestä, että vanhemmat saa nukkua. Palauttaisi ne ruokittuina ja kuivitettuina klo 18.00.
Siinä ehtisi viettää omaa aikaa hitusen ja jaksaisi paremmin sitten sen pari tuntia 1 vuotiasta, minkä se on illalla hereillä.
Viikonloput on ongelma, mutta jos saataisiin laajennettu subjektiivinen hoito. Esim. vuoropäiväkotipaikka kaikille.
Ymmärrän pointtisi, mutta itse olen osittain eri mieltä. Nykyään on sellainen käsitys, että vanhemmuus ylipäänsä voi onnistua vain, jos vanhemmat ovat virkeitä ja voivat hyvin. Sehän on epärealistinen vaatimus. On asioita, jotka vaan on tehtävä, vaikka ei aina jaksaisi, ja yritettävä järjestää elämää niin, että se pahin paine helpottaa (esimerkiksi osittainen hoitovapaa yksivuotiaan kohdalla). Ei meillä kenelläkään tule olemaan sellaista elämää, etteikö joskus olisi paha olla, väsyttäisi ja ahdistaisi, ketuttaisi sekä oma pärstä että miehen pärstä ja kaikki muukin, ja silti hommat on hoidettava. Ei se lapsi halua äitä, jolla on äitinaamari päässä ja joka on pelkkä heleästi lauleleva viihdytyskone. Lapselle riittää äiti ja koti. Ei hän halua olla rasite vaan mukana elämässä. Jos koko ajan korostetaan sitä äidin ja isän jaksamista, aivan kuin yksivuotias olisi vain raskas taakka, niin unohdetaan se lapsen tarvitsevuus.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 10:33"]
Pakko itsekin osallistua tähän keskusteluun. Ymmärrän kyllä, että päiväkodissa oleminen on lapselle kuin työtä, ja pieni lapsi tarvitsee aikaa vanhempiensa kanssa. Kuitenkin pohdin sitä, että perheessä myös se isän tai äidin hyvinvointi on erittäin tärkeää. Jos äiti tai isä voi huonosti, on vaikea kuvitella, että lapsi ei sitä aistisi ja että se ei lapseen vaikuttaisi. Jos vanhempi pystyy parantamaan oloaan sillä keinolla, että saa päivässä edes pienen hetken itselle ja voi lopun ajasta olla hyväntuulisempi ja hyvinvoivampi äiti tai isä lapselle, ehkä sen voi hänelle myös sallia? Vaikka kuulostaakin raa'alta, niin ihmisen pitää aina ensin tuntea itsensä ja tehdä oma vointinsa hyväksi ennen kuin pystyy olemaan hyvä muille, läheisilleen ja perheelleen. Moni tarvitsee siihen prosessiin omaa aikaa. Toki siitä voi sitten keskustella, miten sitä omaa aikaa ottaa. Mutta ennen kuin moittii toisten tapaa ottaa omaa aikaa, on syytä muistaa, ettei lopulta voi tietää toisten ihmisten elämästä kaikkea.
[/quote]
Niin: lapsi kuuluu viedä tarhaan viime tipassa, ettei vaan ehdi askartelemaan yms.
Kesken päiväunienkin lapsen voi hakea. Ihan vaan koska on 1- vuotias! :D
No shit?
Kyllä se lapsi kannattaa viedä mukana ruokakauppaan kun on syöty, eli tarhasta kun hakee niin kotiin ensin tekemään ruokaa ja sitten vasta kauppaan, väliäkö sillä jos lapsi on jo väsy? Miksi te olette noin tarhavastaisia?