Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tutkimus: Syntyvyyden väheneminen ei johdu vain lapsen saannin lykkäämisestä, lapsiluku Suomessa pienenee voimakkaasti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin
01.09.2020 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006620661.html?utm_campaign=hs_tf&utm…
"Aiemmin on todettu, että suomalaisnaiset lykkäävät äidiksi tuloaan yhä myöhäisempään ajankohtaan, usein yli kolmekymppiseksi. Jos näin tapahtuisi, yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyys paranisi.
NÄIN ei ole kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 2010 jälkeen. Helsingin yliopiston ja Max Planck -instituutin tutkimus osoitti, että myös yli 30-vuotiaat naiset saavat vähemmän lapsia kuin muutama vuosi sitten. Se tarkoittaa, että suomalaisnaisten lopullinen lapsiluku tulee pienenemään voimakkaasti."
"ENSIMMÄISTÄ kertaa äideiksi tulevien naisten osuus väheni kaikissa ikäryhmissä. Vuosina 2010–2017 erityisen voimakkaasti se väheni 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä."
"Alle puolella 30-vuotiaista naisista on lapsia. Parikymppiset suomalaisnaiset tulevat äideiksi yhä harvemmin."
"SYNTYNEIDEN lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2010 kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa suuntaus on ollut erityisen voimakas."
"Hellstrand uskoo, että syitä on monia, koska lapsettomuus on niin yleistä. Syntyvyys on heikentynyt vuodesta 2010 lähtien sekä maaseudulla että kaupungeissa ja kaikissa koulutusryhmissä. Tiedetään, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt, mutta samoin on käynyt myös eri syistä johtuvalle tahattomalle lapsettomuudelle."
Herättääkö aihe keskustelua täällä?
Osaatko sinä kertoa syitä tälle?
Olen itse lapseton ikisinkku ja ikää noin 30 vuotta.
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.
Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.
Itse olen valmistunut yliopistosta 2000-luvun alussa ja kaikilla entisillä opiskelukavereilla on 2-4 lasta. Itselläni on kaksi lasta ja se tuntuu vähältä. Luulen, että 10 vuotta nuoremmilla on ihan eri tilanne ja syntyvyyden lasku näkyy selvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei tehdä globaalilla tasolla tarpeeksi. Haluaisin lapsen, mutta itseäni jatkuvat huonot uutiset maapallon tilasta ja tulevaisuudesta ahdistavat valtavasti. Kuka tietää miten kauan täällä enää voi edes elää. Maapallo tuskin kärähtää vielä omana elinaikanani, mutta jos seuraava sukupolvi elää vieläkin kauemmin ja ilmastonmuutos etenee samaa vauhtia, voi mahdollisella lapsellani tai tämän lapsilla olla aika ikävät oltavat. Siksi en halua lapsia. Ihmettelen myös etteivät lapsia tekevät tunnu miettivän tätä aspektia ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Nykymiesten sperma on kuraa. Nuorempien miesten sperman laatu on heikentynyt 50% verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Siksi naiset hedelmöittyvät huonommin.
Ja tämä ei ole miesten vika vaan yhteiskunnan (ja osittain naisten). Endocrine disruptors, googlettakaa. Mikromuovi, ilmansaasteet, juomaveden estrogeenit kiitos e-pillereiden. Kaikkia ei vielä tunneta, mutta vaikutukset nähdään nyt. Testosteronitasot ovat olleet laskussa vuosikymmeniä, samoin sperman laatu. Nuo häiritsee normaalia hormonitoimintaa.
Velat on ihan harhaisia. Kohkaavat lapsiperheiden palveluista ja tuista. EI SELLAISIA OLE! niitä on vain lasu perheille jotka ovat lastensuojelun valvonnassa ja piirissä. Normaali perhe joka käy työssä maksaa kaiken itse ja saa lapsilisän joka on 110e per lapsi. Joka ei siis riitä mihinkään kun päivähoitomaksunkn on liki 300e kuussa..
Lapsen teko on taloudellisesti aivan helvetinmoinen rasite. Lapsen kustannukset on korkeat.
Ihan helvetin itsekästä veloilta rääkyä että emme halua tukea lasten tekoa. Ne lapset hoitavat teidän vanhuutenne ja maksavat teidän eläkkeenne ja itse vapaamatkustajina otatte palvelut vastaan mutta itse ette pidä huolta yhteiskunnan uusiutumisesta.
Luojalle kiitos että velat kuolee SUKUPUUTTOON. Hyvä vaan että ette lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.
Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi pitkittyi eikä millenniaalit päässeet kunnolla työelämän syrjään.
Aivan varmasti näin, tämä on iso selittävä tekijä. Mutta jotain muutakin on tapahtunut etenkin miesten asenteissa. Jopa naimisiinmeno on monelle täysin no-no, valtaosa niistä esikoisista syntyy nykyään avoliittoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse miehenä voin sanoa, että tuntemistani 20-40-vuotiaista miehistä huomattava osa on sellaisia, joiden kanssa en harkitsisi lisääntymistä, jos olisin nainen. Tunnen paljon erilaisia, eritaustaisia miehiä tässä ikäluokassa, ja tässä on suuri syy. Tietenkin on lukuisa joukko naisia, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta uskon silti, että moni nainen jää tahattomasti lapsettomaksi sen vuoksi, ettei onnistu saamaan pitkäaikaista parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka olisi "isämateriaalia"; eikä uskaltaudu myöskään ottamaan yksinhuoltajuuden riskiä.
Tämä näkyy ennen kaikkea juuri siinä paljon vouhkatussa miesten lapsettomuudessa.
Isoja syitä:
- Sosioekonomiset syyt. Monilla miehillä on koulutustaso jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi tulot ovat pienet. Työttömyyttä, pätkätöitä ja Kela-Työkkäri -karusellia. Vähentää huomattavasti halukkuutta lasten hankkimiseen.
- Sitoutumattomuus. Moni kaikin puolin menestynytkin mies saattaisi olla kelpo isä, mutta ei halua tai ei voi sitoutua yhteen naiseen / perhe-elämään. Syitä voi olla monta, muitakin kuin halu vaihtaa naista aika ajoin. Myös elämäntapa saattaa olla hyvin sitoutumaton - esimerkiksi jatkuva reissaaminen, liikkuva elämäntapa; yleistä on myös ns. harrastuselämäntapa joka ei jätä lainkaan tilaa perhe-elämälle.
- Henkinen kypsymättömyys. En edes jaksa selittää.
- Sosiaalinen syrjäytyminen. Ei tunnetusti lisää mahdollisuuksia tulla isäksi.
- Psyykkiset ja fyysiset sairaudet tai vaivat.
No nyt on rehellistä tekstiä ja vielä mieheltä! Olen samaa mieltä mutta jotenkin tästä asiasta rehellisesti puhuminen on tabu.
Niinpä, se tulkitaan miesvihaksi...
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lapsia ja rakastan työtäni, mutta en jaksaisi jos en kotona saisi keskittyä vain itseeni ja olla rauhassa ja hiljaisuudessa. En muutenkaan jaksa työni lisäksi hirveästi ihmisseuraa ja lapsi vaatii kuitenkin sitä kiinteää ja aktiivista läsnäoloa, ei toki tauotta, mutta kuitenkin täytyisi olla "saatavilla" kun lapsi tarvitsee.
Tuokin on totta, että nykyajan vaatimukset työelämän lisäksi ovat melkoiset, nykyään täytyy oikeasti olla valmis viihdyttämään lasta ja olemaan lapsen jatkuvassa seurassa, mikäli lapsi ei leiki esim. kavereidensa kanssa. Aikuiselle sellainen jatkuva leikkiminen ja aktiivisena oleminen ei ole luontaista, ellei persoona ole sitten juuri siihen sovelias ja persoonakinhan on mitä on, ei laiskemmast saa aktiivista jne.
Heh, sitten tulee mieleen, että jos katsoo muiden kädellisten elämää, niin ei niilläkään täysikasvuiset hirveästi poikasten kanssa leiki, aikuiset keskittyvät aikuisten juttuihin, toimivat tukena ja turvana ja lapsoset sitten itsekseen keksivät tekemistä tai hyvällä tuurilla, jos kavereita on, niin leikkivät muiden pienten/nuorten yksilöiden kanssa, aikuiset korkeintaan välillä vähän leikittävät, jos sitäkään.
Eli onhan tuokin totta, että vaatimukset ovat nykyään aikamoiset, ehkä olisi varaa jopa vähän höllentääkin? Omassa lapsuudessani aikuiset hyvin harvoin leikkivät meidän lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan, riitti, että sai sitä huomiota välillä esim. kun vanhempi auttoi läksyjen kanssa tai kun syötiin yhdessä jne. toki ne oli erityisiä hetkiä, jos sai jonkun aikuisen innostettua mukaan leikkimäänkin, mutta eihän ne koskaan kauaa jaksaneet, eikä siitä lapset mitenkään mieltään pahoittaneet.
Lapsiperheissä vierailut koen välillä rasittavaksi, kun vanhemmat ovat jotenkin niin kiinteästi kiinni lapsissaan ja olettavat, että myös minä tykkään leikkiä jotain piilosta/hippaa koko vierailun ajan. Kuitenkin olen tehnyt jo esim. työpäivän lasten parissa ja käynyt lenkillä yms. niin valitettavasti tuntuu ettei yhtään jaksaisi ja huvittaisi enää enempää leikkiä, mutta eihän sitä kehtaa aina kieltäytyäkkään ja olla se tylsä aikuinen. Jos tämä on välähdys siitä, mitä vanhemmilta vaaditaan, niin ei kiitos.
Lastenhoito on jatkuvaa suorittamista. Täytyy pitää koti tiptop, tarjota lapsille aktiviteetteja, olla läsnä, selvitellä ristiriitoja, ei saa olla liikaa ruutuaikaa, tehdä itse terveelliset ruuat, pyykätä jne. Kaiken tulisi olla täydellistä ja mistään ei saa tinkiä.
En ihmettele, että vanhemmat ovat aivan uupuneita ja itse en lapsia tee, kun sitä menoa katsoo. Parhaimmillaan sitten miehet vielä jättää naisen pärjäämään yksin lasten kanssa, että heippodei häivyn nyt, jokatoinen viikonloppu voin lapsia hoitaa. Ja niin naisen asema on sellainen, että kuormittuu vielä entisestäänkin.
Mielestäni sellainen ei ole mitään elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyvyys on laskenut kaikissa pohjoismaissa vuodesta 2010.
Vuonna 2010:
-Suomi 1,87
-Ruotsi 1,98
-Norja 1,95
-Tanska 1,87
-Islanti 2,2
Vuonna 2018
-Suomi 1,4
-Ruotsi 1,76
-Norja 1,56
-Tanska 1,73
-Islanti 1,71
Tuossa siis hedelmällisyysluvut.
Ja vuonna 2010 pohjoismaissa syntyi eniten lapsia 2000-luvulla.
Pohjoismaat on nyt syntyvyydessä samalla tasolla mitä se oli vuonna 2000.
Suomen syntyvyyttä laskee ainakin se että tänne ei ole muuttanut niin paljon ihmisiä niistä maista missä lapsia tehdään paljon, esimerkiksi ruotsin syntyvyyttä nostaa se kun sinne on muuttanut tosi paljon ihmisiä niistä kulttuureista missä nainen tekee lapsia tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.
Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi pitkittyi eikä millenniaalit päässeet kunnolla työelämän syrjään.
Toinen iso tekijä alkaa tässä vaiheessa olla älypuhelimien käyttö, Tinder-sovellus ja sitä tietä parinmuodostuksen ja parisuhteiden ongelmat; ilman suhdetta jääminen, huonot parisuhteet, eroaminen.
Parisuhteita ei muodostu, koska erityisesti älypuhelinten ja netin käytön vuoksi ihmiset kuplautuvat, eivät saa irl-kontaktia toiseen ihmiseen, eristäytyvät ja pahimmissa tapauksissa lähes erakoituvat.
Parisuhteet jäävät ohuiksi, luottamusta ei muodostu, henkiset ja fyysiset kohtaamiset jäävät ohuiksi, kun koko ajan räplätään kännykkää.
Parisuhteet myös päättyvät usein, jos ne jäävät ohuiksi. Parisuhde-elämä ei ole edes tavoiteltavaa, koska Tinderistä löytää aina uuden. Ihmissuhteista tulee kertakäyttökulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.
Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.
Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi pitkittyi eikä millenniaalit päässeet kunnolla työelämän syrjään.
Aivan varmasti näin, tämä on iso selittävä tekijä. Mutta jotain muutakin on tapahtunut etenkin miesten asenteissa. Jopa naimisiinmeno on monelle täysin no-no, valtaosa niistä esikoisista syntyy nykyään avoliittoon.
Suurin osa esikoisista syntyi avoliittoon jo yli 10 vuotta sitten, jolloin oli vauvabuumi.
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on laskenut kaikissa pohjoismaissa vuodesta 2010.
Vuonna 2010:
-Suomi 1,87
-Ruotsi 1,98
-Norja 1,95
-Tanska 1,87
-Islanti 2,2
Vuonna 2018
-Suomi 1,4
-Ruotsi 1,76
-Norja 1,56
-Tanska 1,73
-Islanti 1,71
Tuossa siis hedelmällisyysluvut.
Ja vuonna 2010 pohjoismaissa syntyi eniten lapsia 2000-luvulla.
Pohjoismaat on nyt syntyvyydessä samalla tasolla mitä se oli vuonna 2000.
Suomen syntyvyyttä laskee ainakin se että tänne ei ole muuttanut niin paljon ihmisiä niistä maista missä lapsia tehdään paljon, esimerkiksi ruotsin syntyvyyttä nostaa se kun sinne on muuttanut tosi paljon ihmisiä niistä kulttuureista missä nainen tekee lapsia tosi paljon.
Muistetaan vielä, että Suomen taloudellinen tilanne on suhteellisesti ottaen Pohjoismaiden heikoin. Työttömyys on laajinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on laskenut kaikissa pohjoismaissa vuodesta 2010.
Vuonna 2010:
-Suomi 1,87
-Ruotsi 1,98
-Norja 1,95
-Tanska 1,87
-Islanti 2,2
Vuonna 2018
-Suomi 1,4
-Ruotsi 1,76
-Norja 1,56
-Tanska 1,73
-Islanti 1,71
Tuossa siis hedelmällisyysluvut.
Ja vuonna 2010 pohjoismaissa syntyi eniten lapsia 2000-luvulla.
Pohjoismaat on nyt syntyvyydessä samalla tasolla mitä se oli vuonna 2000.
Suomen syntyvyyttä laskee ainakin se että tänne ei ole muuttanut niin paljon ihmisiä niistä maista missä lapsia tehdään paljon, esimerkiksi ruotsin syntyvyyttä nostaa se kun sinne on muuttanut tosi paljon ihmisiä niistä kulttuureista missä nainen tekee lapsia tosi paljon.
Suomi on syntyvyydessä kyllä alemmalla tasolla kuin vuonna 2000 tai koskaan aikaisemmin. Emme ole vuoden 2000 tasolla.
Lisäksi Suomi on muita Pohjoismaita alhaisemman syntyvyyden tasolla ja väestön ikärakenne on huoltosuhteen kannalta surkeampi kuin muualla.
Tieto lisää tuskaa. Mitä enemmän elämän epäreiluudesta tietää, sitä vähemmän tänne haluaa tuoda lisää ihmisiä kärsimään.
Ikävä kyllä Suomenkin alueelle varmaan tulee ikävää porukkaa jostain muualta, jos suomalaiset päättävät tehdä sukupuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu tällaiseen suomeen lapsia tekee kun työpaikoista ei ole varmuutta ja varmaa on vain se, että lapsesta tulee jonkun psykopaattijohdon ja pörssikeinottelijoiden orja joka voidaan heittää työttömäksi ihan ilman mitään järkevää syytä, eläkeikä karkaa käsistä ja putkikin viedään ettei ole sitäkään turvaa. Tehkööt paperipatruunat yms itse orjansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyys on laskenut kaikissa pohjoismaissa vuodesta 2010.
Vuonna 2010:
-Suomi 1,87
-Ruotsi 1,98
-Norja 1,95
-Tanska 1,87
-Islanti 2,2
Vuonna 2018
-Suomi 1,4
-Ruotsi 1,76
-Norja 1,56
-Tanska 1,73
-Islanti 1,71
Tuossa siis hedelmällisyysluvut.
Ja vuonna 2010 pohjoismaissa syntyi eniten lapsia 2000-luvulla.
Pohjoismaat on nyt syntyvyydessä samalla tasolla mitä se oli vuonna 2000.
Suomen syntyvyyttä laskee ainakin se että tänne ei ole muuttanut niin paljon ihmisiä niistä maista missä lapsia tehdään paljon, esimerkiksi ruotsin syntyvyyttä nostaa se kun sinne on muuttanut tosi paljon ihmisiä niistä kulttuureista missä nainen tekee lapsia tosi paljon.Suomi on syntyvyydessä kyllä alemmalla tasolla kuin vuonna 2000 tai koskaan aikaisemmin. Emme ole vuoden 2000 tasolla.
Lisäksi Suomi on muita Pohjoismaita alhaisemman syntyvyyden tasolla ja väestön ikärakenne on huoltosuhteen kannalta surkeampi kuin muualla.
Vuonna 2000:
-Suomi 1,73
-Ruotsi 1,54
-Norja 1,85
-Tanska 1,77
-Islanti 2,08
https://yle.fi/uutiset/3-11094438
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.
Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.
Itse olen valmistunut yliopistosta 2000-luvun alussa ja kaikilla entisillä opiskelukavereilla on 2-4 lasta. Itselläni on kaksi lasta ja se tuntuu vähältä. Luulen, että 10 vuotta nuoremmilla on ihan eri tilanne ja syntyvyyden lasku näkyy selvemmin.
Pitäisi myös tarkastella sitä, miten parisuhde-elämä on muuttunut viimeisen 20 vuoden aikana.
Tunnetusti suurin osa lapsista saa alkunsa pitkässä parisuhteessa. Ensimmäisenkin lapsen yrittämispäätöksen kohdalla parisuhde on useimmiten kestänyt jo useita vuosia. Ja luonnollisista syistä viive lapsen hankkimispäätöksestä lapsen syntymään on usein noin vuoden luokkaa, joskus pitempikin.
Eli syntyvyyden laskua selittämään tarvittaisiin dataa siitä, mitä parisuhteiden muodostumisessa tapahtui 2000-2020, erityisesti vuosien 2005-2015 välisenä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lapsia ja rakastan työtäni, mutta en jaksaisi jos en kotona saisi keskittyä vain itseeni ja olla rauhassa ja hiljaisuudessa. En muutenkaan jaksa työni lisäksi hirveästi ihmisseuraa ja lapsi vaatii kuitenkin sitä kiinteää ja aktiivista läsnäoloa, ei toki tauotta, mutta kuitenkin täytyisi olla "saatavilla" kun lapsi tarvitsee.
Tuokin on totta, että nykyajan vaatimukset työelämän lisäksi ovat melkoiset, nykyään täytyy oikeasti olla valmis viihdyttämään lasta ja olemaan lapsen jatkuvassa seurassa, mikäli lapsi ei leiki esim. kavereidensa kanssa. Aikuiselle sellainen jatkuva leikkiminen ja aktiivisena oleminen ei ole luontaista, ellei persoona ole sitten juuri siihen sovelias ja persoonakinhan on mitä on, ei laiskemmast saa aktiivista jne.
Heh, sitten tulee mieleen, että jos katsoo muiden kädellisten elämää, niin ei niilläkään täysikasvuiset hirveästi poikasten kanssa leiki, aikuiset keskittyvät aikuisten juttuihin, toimivat tukena ja turvana ja lapsoset sitten itsekseen keksivät tekemistä tai hyvällä tuurilla, jos kavereita on, niin leikkivät muiden pienten/nuorten yksilöiden kanssa, aikuiset korkeintaan välillä vähän leikittävät, jos sitäkään.
Eli onhan tuokin totta, että vaatimukset ovat nykyään aikamoiset, ehkä olisi varaa jopa vähän höllentääkin? Omassa lapsuudessani aikuiset hyvin harvoin leikkivät meidän lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan, riitti, että sai sitä huomiota välillä esim. kun vanhempi auttoi läksyjen kanssa tai kun syötiin yhdessä jne. toki ne oli erityisiä hetkiä, jos sai jonkun aikuisen innostettua mukaan leikkimäänkin, mutta eihän ne koskaan kauaa jaksaneet, eikä siitä lapset mitenkään mieltään pahoittaneet.
Lapsiperheissä vierailut koen välillä rasittavaksi, kun vanhemmat ovat jotenkin niin kiinteästi kiinni lapsissaan ja olettavat, että myös minä tykkään leikkiä jotain piilosta/hippaa koko vierailun ajan. Kuitenkin olen tehnyt jo esim. työpäivän lasten parissa ja käynyt lenkillä yms. niin valitettavasti tuntuu ettei yhtään jaksaisi ja huvittaisi enää enempää leikkiä, mutta eihän sitä kehtaa aina kieltäytyäkkään ja olla se tylsä aikuinen. Jos tämä on välähdys siitä, mitä vanhemmilta vaaditaan, niin ei kiitos.
Lastenhoito on jatkuvaa suorittamista. Täytyy pitää koti tiptop, tarjota lapsille aktiviteetteja, olla läsnä, selvitellä ristiriitoja, ei saa olla liikaa ruutuaikaa, tehdä itse terveelliset ruuat, pyykätä jne. Kaiken tulisi olla täydellistä ja mistään ei saa tinkiä.
En ihmettele, että vanhemmat ovat aivan uupuneita ja itse en lapsia tee, kun sitä menoa katsoo. Parhaimmillaan sitten miehet vielä jättää naisen pärjäämään yksin lasten kanssa, että heippodei häivyn nyt, jokatoinen viikonloppu voin lapsia hoitaa. Ja niin naisen asema on sellainen, että kuormittuu vielä entisestäänkin.
Mielestäni sellainen ei ole mitään elämistä.
Tähän on todettava, että ei pidä ihan paikkaansa. Itselläni on kaksi lasta, tosin nuorempikin heistä jo 14-vuotias, mutta edes heidän ollessaan pieniä, kukaan ei kytännyt onko koti tiptop tai aktiviteetteja järjestetty (pihoilla juoksivat kylläkin paljon). Olin melko huono äiti pikkulapsille, jotka katsoivat talvisin myös paljon telkkaria ja pelasivat. Ruokapuoli meillä tosin on aina ollut hyvä, eli nälässä eivät ole olleet ikinä. Koska pojat olivat todella vilkkaita ja omapäisiä, ruumiillista väkivaltaakin ovat joutuneet kotonaan kokemaan, eikä siitäkään jääty kiinni. Toinen oli hankala oppilas alakoulun alaluokilla, mutta niistäkin psykologin keskusteluista selvittiin helposti kun vaan nöyrästi nyökkäiltiin ja luvattiin tehdä mitä pyydettiin (ei silti muutettu mitään).
Eli uskon, että lastensuojelunkaan syyni ei ole ihan niin tarkka kuin jotkut koettavat esittää. Pienellä luovuudella heistä kyllä selviää. Olen melko varma, että valtava huostaanotettujen lasten määrä selittyy enimmäkseen sillä, että vanhemmat ovat halunneet antaa lapsensa huostaan. Jos haluaa pitää lapsensa, ei se ole päihteettömälle ihmiselle vaikeaa.
Kokonaisuutena tietenkin lasten hankkiminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mikään taloudellisesti viisas veto, mutta useimmat meistä kuitenkin pystyvät näkemään elämässä tärkeämpiäkin arvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lapsia ja rakastan työtäni, mutta en jaksaisi jos en kotona saisi keskittyä vain itseeni ja olla rauhassa ja hiljaisuudessa. En muutenkaan jaksa työni lisäksi hirveästi ihmisseuraa ja lapsi vaatii kuitenkin sitä kiinteää ja aktiivista läsnäoloa, ei toki tauotta, mutta kuitenkin täytyisi olla "saatavilla" kun lapsi tarvitsee.
Tuokin on totta, että nykyajan vaatimukset työelämän lisäksi ovat melkoiset, nykyään täytyy oikeasti olla valmis viihdyttämään lasta ja olemaan lapsen jatkuvassa seurassa, mikäli lapsi ei leiki esim. kavereidensa kanssa. Aikuiselle sellainen jatkuva leikkiminen ja aktiivisena oleminen ei ole luontaista, ellei persoona ole sitten juuri siihen sovelias ja persoonakinhan on mitä on, ei laiskemmast saa aktiivista jne.
Heh, sitten tulee mieleen, että jos katsoo muiden kädellisten elämää, niin ei niilläkään täysikasvuiset hirveästi poikasten kanssa leiki, aikuiset keskittyvät aikuisten juttuihin, toimivat tukena ja turvana ja lapsoset sitten itsekseen keksivät tekemistä tai hyvällä tuurilla, jos kavereita on, niin leikkivät muiden pienten/nuorten yksilöiden kanssa, aikuiset korkeintaan välillä vähän leikittävät, jos sitäkään.
Eli onhan tuokin totta, että vaatimukset ovat nykyään aikamoiset, ehkä olisi varaa jopa vähän höllentääkin? Omassa lapsuudessani aikuiset hyvin harvoin leikkivät meidän lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan, riitti, että sai sitä huomiota välillä esim. kun vanhempi auttoi läksyjen kanssa tai kun syötiin yhdessä jne. toki ne oli erityisiä hetkiä, jos sai jonkun aikuisen innostettua mukaan leikkimäänkin, mutta eihän ne koskaan kauaa jaksaneet, eikä siitä lapset mitenkään mieltään pahoittaneet.
Lapsiperheissä vierailut koen välillä rasittavaksi, kun vanhemmat ovat jotenkin niin kiinteästi kiinni lapsissaan ja olettavat, että myös minä tykkään leikkiä jotain piilosta/hippaa koko vierailun ajan. Kuitenkin olen tehnyt jo esim. työpäivän lasten parissa ja käynyt lenkillä yms. niin valitettavasti tuntuu ettei yhtään jaksaisi ja huvittaisi enää enempää leikkiä, mutta eihän sitä kehtaa aina kieltäytyäkkään ja olla se tylsä aikuinen. Jos tämä on välähdys siitä, mitä vanhemmilta vaaditaan, niin ei kiitos.
Lastenhoito on jatkuvaa suorittamista. Täytyy pitää koti tiptop, tarjota lapsille aktiviteetteja, olla läsnä, selvitellä ristiriitoja, ei saa olla liikaa ruutuaikaa, tehdä itse terveelliset ruuat, pyykätä jne. Kaiken tulisi olla täydellistä ja mistään ei saa tinkiä.
En ihmettele, että vanhemmat ovat aivan uupuneita ja itse en lapsia tee, kun sitä menoa katsoo. Parhaimmillaan sitten miehet vielä jättää naisen pärjäämään yksin lasten kanssa, että heippodei häivyn nyt, jokatoinen viikonloppu voin lapsia hoitaa. Ja niin naisen asema on sellainen, että kuormittuu vielä entisestäänkin.
Mielestäni sellainen ei ole mitään elämistä.Tähän on todettava, että ei pidä ihan paikkaansa. Itselläni on kaksi lasta, tosin nuorempikin heistä jo 14-vuotias, mutta edes heidän ollessaan pieniä, kukaan ei kytännyt onko koti tiptop tai aktiviteetteja järjestetty (pihoilla juoksivat kylläkin paljon). Olin melko huono äiti pikkulapsille, jotka katsoivat talvisin myös paljon telkkaria ja pelasivat. Ruokapuoli meillä tosin on aina ollut hyvä, eli nälässä eivät ole olleet ikinä. Koska pojat olivat todella vilkkaita ja omapäisiä, ruumiillista väkivaltaakin ovat joutuneet kotonaan kokemaan, eikä siitäkään jääty kiinni. Toinen oli hankala oppilas alakoulun alaluokilla, mutta niistäkin psykologin keskusteluista selvittiin helposti kun vaan nöyrästi nyökkäiltiin ja luvattiin tehdä mitä pyydettiin (ei silti muutettu mitään).
Eli uskon, että lastensuojelunkaan syyni ei ole ihan niin tarkka kuin jotkut koettavat esittää. Pienellä luovuudella heistä kyllä selviää. Olen melko varma, että valtava huostaanotettujen lasten määrä selittyy enimmäkseen sillä, että vanhemmat ovat halunneet antaa lapsensa huostaan. Jos haluaa pitää lapsensa, ei se ole päihteettömälle ihmiselle vaikeaa.
Kokonaisuutena tietenkin lasten hankkiminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole mikään taloudellisesti viisas veto, mutta useimmat meistä kuitenkin pystyvät näkemään elämässä tärkeämpiäkin arvoja.
Niin, kuten itsekkin toteat, olet nykymittapuulla huono äiti, harva vaan tyytyy olemaan huono äiti, vaan yrittää epätoivoisesti olla hyvä äiti.
Kun noita pohjoismaiden syntyvyystaulukoita katsoo niin herää kysymys että mitä tapahtui vuonna 2010 kun silloin jokaisessa pohjoismaassa oli "vauvabuumi"?
2010 on ainoa vuosi 2000-luvulla kun pohjoismaissa syntyvyys oli lähellä 2,0 , muuten pohjoismaissa syntyvyys on ollut keskimäärin siinä 1,5-1,7 tasolla.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomat ei tajua mitä perheen ja lasten elatus maksaa.
Kun minä ja mies elettiin kaksin, kuukausimenot olivat jotain 2200e sis. asuminen, autot, ruoka, laskut. Nyt kun meillä on useampi lapsi niin ne menot on 5000e kuussa. Muutaman satkun lapsilisä on itikan paska tuossa menoerässä ja lapsilisällä ei lasta elätetä. Lapsilisä noin satasen kuussa. Esim juuri ostin syksyhaalarin ja kengät kolmelle, tuli maksamaan 520e tämä potti.
Todellakin pitää yhteiskunnan tukea lasten tekoa siten, että lapsista aiheutuvia kuluja kompensoidaan. Olen hyvätuloinen ja 6500 bruttopalkalla ILMAN LAPSIA tulisin loistavasti toimeen. Lasten kanssa olen köyhä ja joka penni menee perheen elatukseen.
Ja joo kohta joku alkaa taas ”oma valinta tehdä lapsia blaa blaa nönnönnöö”-valituksen. Niin on mutta niitä on JONKUN pakko tehdä että yhteiskunta jatkuu. Ja ne ketkä tekee, ansaitsee todellakin siitä korvausta. Muutenhan kukaan ei niitä enää tee kun kaikki raha menee lapsiin.
Mitään muuta rahallista korvausta ei lapsista saa kun sen hikisen surkean lapsilisän.