Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Syntyvyyden väheneminen ei johdu vain lapsen saannin lykkäämisestä, lapsiluku Suomessa pienenee voimakkaasti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin
01.09.2020 |
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006620661.html?utm_campaign=hs_tf&utm…
"Aiemmin on todettu, että suomalaisnaiset lykkäävät äidiksi tuloaan yhä myöhäisempään ajankohtaan, usein yli kolmekymppiseksi. Jos näin tapahtuisi, yli 30-vuotiaiden naisten hedelmällisyys paranisi.
NÄIN ei ole kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 2010 jälkeen. Helsingin yliopiston ja Max Planck -instituutin tutkimus osoitti, että myös yli 30-vuotiaat naiset saavat vähemmän lapsia kuin muutama vuosi sitten. Se tarkoittaa, että suomalaisnaisten lopullinen lapsiluku tulee pienenemään voimakkaasti."
"ENSIMMÄISTÄ kertaa äideiksi tulevien naisten osuus väheni kaikissa ikäryhmissä. Vuosina 2010–2017 erityisen voimakkaasti se väheni 25–29-vuotiaiden ikäryhmässä."
"Alle puolella 30-vuotiaista naisista on lapsia. Parikymppiset suomalaisnaiset tulevat äideiksi yhä harvemmin."
"SYNTYNEIDEN lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2010 kaikissa Pohjoismaissa, mutta Suomessa suuntaus on ollut erityisen voimakas."
"Hellstrand uskoo, että syitä on monia, koska lapsettomuus on niin yleistä. Syntyvyys on heikentynyt vuodesta 2010 lähtien sekä maaseudulla että kaupungeissa ja kaikissa koulutusryhmissä. Tiedetään, että vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt, mutta samoin on käynyt myös eri syistä johtuvalle tahattomalle lapsettomuudelle."
Herättääkö aihe keskustelua täällä?
Osaatko sinä kertoa syitä tälle?
Olen itse lapseton ikisinkku ja ikää noin 30 vuotta.
Kommentit (204)
Ennnenvanhaa kaupoissa pisteltiin nuppineulallla reikiä kortsuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen lapseton, varmaan jo ikisinkuksi voi sanoa kun ikää on jo 37v. Oma lapsuus ja sen myötä kuva perhe-elämästä on sen verran ikävä, että en ole koskaan halunnut omia lapsia. Sama juttu kaikilla sisaruksillani.
Ehkä nykyisin lapsettomuus on vaan hyväksyttävämpi valinta kuin aikaisemmin. Enää lasten saanti ei "kuulu asiaan" tai ole mikään itsestäänselvyys samalla tavalla, kuin joskus vuosikymmeniä sitten.
Osaatko sanoa, mikä erityisesti lapsuudessasi sai sinut päättämään, että et halua omia lapsia?
Minulla on teoria laman aikaan lapsuuttaan eläneestä sukupolvesta, että heissä on mahdollisesti enemmän laman traumatisoimia lapsia. 1990-luvun lama aiheutti valtavasti työttömyyttä ja sitä kautta sosiaalisia ongelmia: köyhyyttä, alkoholismia, eroja, konkursseja, itsemurhia. Ovat perheessä koetut tällaiset traumaattiset kokemukset sen takan, että ei haluta perhettä?
Olen itse syntynyt -70-luvulla ja elänyt lapsuuteni hyvinvoivalla -80-luvulla. Meidän sukupolvi sai aikaan pienoisen vauvabuumin vuosina 2006-2010, jolloin omat lapsenikin ovat syntyneet.
En hanki lapsia, muun muassa koska oma työelämäni on ollut pätkittäistä ja hankalaa. En ole kovin älykäs. Työt joita voisin tehdä siirretään alempien työvoimakustannusten maihin, automatisoidaan tai joku köyhemmästä maasta tullut tekee ne minua halvemmalla. En koe että minulle tai kaltaisilleni jälkeläisille olisi mitään tarvetta tai paikkaa. Pienemmässä ihmisyhteisössä voisin varmaan olla hyvä ja tarpeellinen jossain asiassa, mutta en pysty kilpailemaan koko maailman väestön kanssa.
Silläkin täytyy olla joku vaikutus väkilukuun että sukupolvien välillä ei enää olekaan 25 vuotta vaan jotain 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymiesten sperma on kuraa. Nuorempien miesten sperman laatu on heikentynyt 50% verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Siksi naiset hedelmöittyvät huonommin.
En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.
1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.
2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.
3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.
4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.
5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.
Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.
Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.
Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, mikä erityisesti lapsuudessasi sai sinut päättämään, että et halua omia lapsia?
Kai sen voi tiivistää siihen, että vanhemmat eivät välittäneet ollenkaan. Eivät viettäneet aikaa lasten kanssa, eivät jutelleet oikein mistään. Huutoa, haukkumista, alkoholinkäyttöä, yksin jättämistä. Perhe-elämä on sitä, että vanhemmat eivät rakasta lapsiaan eivätkä lapset vanhempiaan, kunhan asutaan pakon sanelemina samassa asunnossa.
Ja toki näin aikuisena ymmärrän, ettei kaikki perheet ole samanlaisia, mutta kyllä tuommoinen jäljet jättää.
Yksi lapsi on, toista ei tule.
Mistä aloittaisi? Ainakin jatkuva epävarmuus töistä. Jos olisi jäänyt vakipaikkaa odottelemaan, ei olisi yhtään lasta.
On myös jättänyt omat jälkensä se, että koin synnyttäneiden osastolla olevani pelkkä riesa. Olin joutunut kiireelliseen sektion, silti olisi jo seuraavana päivänä pitänyt hakea itse ruokatarjotin käytävältä. Yhden kerran yritin, meinasin pyörtyä. En sitten syönyt mitään ennenkuin vasta mieheni toi jotain ruokaa.
Lakanat olisi myös pitänyt vaihtaa itse hyvin pian sen jälkeen, kun vasta ekan kerran oli päässyt nousemaan sängystä ylös.
Eipä ole ollut samanlaista muilla osastoilla, vaikka olen joutunut sairaalassa pari kertaa olemaan.
Eli ei, en aio enää palata synnyttäneiden osastolle kenenkään vaivoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut ulkoisesti kaikki puitteet, eli puoliso, talous ja terveys, kunnossa lasten hankkimista varten jo 15 vuotta, nyt ikää 43. Lapsia en hanki, koska ei tunnu siltä. Voisin selittää asioita kaikenlaisilla järkisyillä, mutta yksinkertaisesti ei ole koskaan ollut kiinnostusta vanhemmuuteen. Eikä tässä ole syynä edes se, että eläisimme pitkälle jatkunutta teini-ikää, sillä hiljaista arkea vietän. Emme matkustele paljon, rieku iltoja menoissa tai täytä kalenteria harrastuksilla, vaan olemme aika paljon kotona puuhaillen omia mukavia askareitamme.
Yksi syy on se, että nykyisin vanhemmuus on paljon vaativampaa kuin omien lasteni ollessa pieniä 30 vuotta sitten. Jos olisin äiti nyt ja äitinä kuten silloin, meidän perheestä tehtäisiin lasu ainakin 3 kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan edut huononee ja pitäis palata mahdollisimman pian töihin. Ei vaan jaksa.
Näin miehenä voin sanoa että lapsia en halua tehdä juuri sen takia kun ei kiinnosta pidellä mitään hoitovapaita ja toinen on se että parisuhde kärsii jos lapsia meinaa tehdä. Olen nykyään velamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quotee=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, mikä erityisesti lapsuudessasi sai sinut päättämään, että et halua omia lapsia?
Kai sen voi tiivistää siihen, että vanhemmat eivät välittäneet ollenkaan. Eivät viettäneet aikaa lasten kanssa, eivät jutelleet oikein mistään. Huutoa, haukkumista, alkoholinkäyttöä, yksin jättämistä. Perhe-elämä on sitä, että vanhemmat eivät rakasta lapsiaan eivätkä lapset vanhempiaan, kunhan asutaan pakon sanelemina samassa asunnossa.
Ja toki näin aikuisena ymmärrän, ettei kaikki perheet ole samanlaisia, mutta kyllä tuommoinen jäljet jättää.
En tuputa omaa näkemystäni mutta mulla samanlainen lapsuus ja vielä pahempi, paljon väkivaltaa ja hullu narsisti vanhempana.
Aikuisena nyt välit poikki lapsuudenkotiin ja mulla on ihana oma perhe. Eheyttävintä ikinä! Tein vielä useamman lapsen että lapsistani muotoutuisi uusi suku (kun se vanha suku nyt ei ole tekemisissä kanssani). Olen hyvä ja lempeä äiti ja rakastaessani lapsia saan takaisin lapsuutta itsellenikin, siis sitä mitä jäin lapsena vaille. Nää mun paskavanhemmat ei todellakaan saa nähdäkään lapsiani.
Huono lapsuus on rankkaa mutta sen voi kääntää voitokseen jollain tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Nykymiesten sperma on kuraa. Nuorempien miesten sperman laatu on heikentynyt 50% verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Siksi naiset hedelmöittyvät huonommin.
Jep.
Tosin yleistyvä ylipaino tuo mukanaan hedelmällisyysongelmia kummallekin sukupuolelle.
Kärsitään haluttomuudesta, ei oteta toista huomioon.
Miehet on niin uppoutuneet ja turtuneet omaan käteen ja pornoon, että oma kumppani ei enää sytytä, helpompi rnkata kuin panna oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi on, toista ei tule.
Mistä aloittaisi? Ainakin jatkuva epävarmuus töistä. Jos olisi jäänyt vakipaikkaa odottelemaan, ei olisi yhtään lasta.
On myös jättänyt omat jälkensä se, että koin synnyttäneiden osastolla olevani pelkkä riesa. Olin joutunut kiireelliseen sektion, silti olisi jo seuraavana päivänä pitänyt hakea itse ruokatarjotin käytävältä. Yhden kerran yritin, meinasin pyörtyä. En sitten syönyt mitään ennenkuin vasta mieheni toi jotain ruokaa.
Lakanat olisi myös pitänyt vaihtaa itse hyvin pian sen jälkeen, kun vasta ekan kerran oli päässyt nousemaan sängystä ylös.Eipä ole ollut samanlaista muilla osastoilla, vaikka olen joutunut sairaalassa pari kertaa olemaan.
Eli ei, en aio enää palata synnyttäneiden osastolle kenenkään vaivoiksi.
Tämä.
Miten Suomella on varaa kohdella synnyttäviä naisia huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Syntyvyyden raju väheneminen näyttää tulevan monille yllätyksenä. Oheinen lehtiartikkeli (maksumuurin takana?, lukekoon ken voi) kertoo suomalaisesta Jenitasta joka toiveikkaana muutti italialaisen miehensä Vincenzon kanssa jumalan selän taakse, kasvattaakseen lapsensa idyllisessä ympäristössä mutta huomasi tehneensä kardinaalimunauksen vasta nyt kun kyseinen maalaispitäjä suunnittelee kerralla kaikkien kyläkoulujensa lakkauttamista:
https://www.savonsanomat.fi/iisalmensanomat/yla-savo/Italialais-suomala…
Eikö kyseinen nainen ole ollut tietoinen siitä että maamme tuppukylät ovat jo lähestulkopn tyhjentyneet??
Joko vaaleat pohjoismaiset riistäjämiehet on tuomittu?
Vanhemmuuden ja perhearvojen päälle on paskottu 90-luvulta lähtien ja nyt ihmetellään kun lapsiluku laskee?
Suomessa ei ole niin paljoa hyvin lisääntyvää kansanosaa kuin muissa Pohjoismaissa. Ei tässä ole kyse siitä, että "Ingrid" olisi jotenkin parempi nainen kuin "Jenna".
Täällä toinen lapseton, varmaan jo ikisinkuksi voi sanoa kun ikää on jo 37v. Oma lapsuus ja sen myötä kuva perhe-elämästä on sen verran ikävä, että en ole koskaan halunnut omia lapsia. Sama juttu kaikilla sisaruksillani.
Ehkä nykyisin lapsettomuus on vaan hyväksyttävämpi valinta kuin aikaisemmin. Enää lasten saanti ei "kuulu asiaan" tai ole mikään itsestäänselvyys samalla tavalla, kuin joskus vuosikymmeniä sitten.