Tutkimus: Syntyvyyden väheneminen ei johdu vain lapsen saannin lykkäämisestä, lapsiluku Suomessa pienenee voimakkaasti ensimmäistä kertaa vuosi­kymmeniin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuutta ei tueta Suomessa tarpeeksi.Jos on muutenkin pienet tulot miehellä ja äiti jää kotiin jollain 300e/kk.tuella.Siitä pitäisi lapsi/lapset elättää.Suomen ruoan,asumisen ja sähkön ym.hyödykkeiden hinnat nousee koko ajan. Tonni,pari lisää tuohon 300e.Niin johan saadaan syntyvyys nousuun.Poliittista tahtoa vaan NIIN ja PRIORISOINTIA.TÄSTÄ SE JOHTUU!!!! Tuliko kepulle ja kokoomukselle yllätyksenä...????  Tuli varmaan......

Valtion tehtävä ei ole elättää ketään. Ihmisen tehtävä on elättää itse itsensä ja jälkikasvunsa jos on sellaista hankkinut.

Jaa miksi ei valtion? Valtion tehtävä on huolehtia siitä KAIKESTA MUUSTA mistä kansalainen ei itse huolehdi. Infra, koulutus, puolustus etc.

Valtion tehtävä on myös mahdollistaa kansalaisten toimeentulo. Nykyisin työttömiä on joku puoli miljoonaa, eli valtio on epäonnistunut.

Noku naiset pihtaa. Olisin tehnyt tähän maahan useita lapsia naisille mutta ne pihtaa.

30-40 vuotiaat ovat väliinputoajasukupolvea, missä lapsuus vietettiin 90-luvun alussa ja työnelämän alku osui juuri vuoteen 2008. Tällä sukupolvella mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmat ovat kolminkertaisia verrattuna aiempiin ja senjälkeisiin sukupolviin joten ihmekös kun tekevät myös vähemmän lapsiakin.

Vierailija kirjoitti:

30-40 vuotiaat ovat väliinputoajasukupolvea, missä lapsuus vietettiin 90-luvun alussa ja työnelämän alku osui juuri vuoteen 2008. Tällä sukupolvella mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmat ovat kolminkertaisia verrattuna aiempiin ja senjälkeisiin sukupolviin joten ihmekös kun tekevät myös vähemmän lapsiakin.

Olen syntynyt 80-luvun lopussa. Vaikka oma perhe selvisi 90-luvun lamasta vähällä, minulle ainakin jäi siitä sellainen turvattomuuden tunne, että koska tahansa voidaan vetää matto jalkojen alta. Taloudellinen tilanne ei ole ainoa syy lapsettomuuteen, mutta tuntuu turvallisemmalta elää pienillä tuloilla kahden aikuisen kesken eikä hankkia lapsia keikuttamaan kiikkerää taloutta.

Ehkä niitä lapsia tulisi tehtyä vähän aikaisemmin jos opiskelemaan pääsisi heti lukion jälkeen, eikä vasta ehkä parin vuoden päästä. Sitten siihen 5-6 vuotta koulua ennen kuin valmistut. Sitten oletkin jo melkein 30.

Ehkä pitäisi tuolle tehdä jotain niin voisivat nuoretkin tehdä niitä lapsia.

Itse miehenä voin sanoa, että tuntemistani 20-40-vuotiaista miehistä huomattava osa on sellaisia, joiden kanssa en harkitsisi lisääntymistä, jos olisin nainen. Tunnen paljon erilaisia, eritaustaisia miehiä tässä ikäluokassa, ja tässä on suuri syy. Tietenkin on lukuisa joukko naisia, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta uskon silti, että moni nainen jää tahattomasti lapsettomaksi sen vuoksi, ettei onnistu saamaan pitkäaikaista parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka olisi "isämateriaalia"; eikä uskaltaudu myöskään ottamaan yksinhuoltajuuden riskiä.

Tämä näkyy ennen kaikkea juuri siinä paljon vouhkatussa miesten lapsettomuudessa.

Isoja syitä:

- Sosioekonomiset syyt. Monilla miehillä on koulutustaso jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi tulot ovat pienet. Työttömyyttä, pätkätöitä ja Kela-Työkkäri -karusellia. Vähentää huomattavasti halukkuutta lasten hankkimiseen.

- Sitoutumattomuus. Moni kaikin puolin menestynytkin mies saattaisi olla kelpo isä, mutta ei halua tai ei voi sitoutua yhteen naiseen / perhe-elämään. Syitä voi olla monta, muitakin kuin halu vaihtaa naista aika ajoin. Myös elämäntapa saattaa olla hyvin sitoutumaton - esimerkiksi jatkuva reissaaminen, liikkuva elämäntapa; yleistä on myös ns. harrastuselämäntapa joka ei jätä lainkaan tilaa perhe-elämälle.

- Henkinen kypsymättömyys. En edes jaksa selittää.

- Sosiaalinen syrjäytyminen. Ei tunnetusti lisää mahdollisuuksia tulla isäksi.

- Psyykkiset ja fyysiset sairaudet tai vaivat.

Vierailija kirjoitti:

30-40 vuotiaat ovat väliinputoajasukupolvea, missä lapsuus vietettiin 90-luvun alussa ja työnelämän alku osui juuri vuoteen 2008. Tällä sukupolvella mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmat ovat kolminkertaisia verrattuna aiempiin ja senjälkeisiin sukupolviin joten ihmekös kun tekevät myös vähemmän lapsiakin.

Tämän tunnen vahvasti itsekin omassa elämässäni.

Lapsuuteni elin yrittäjäperheessä, johon 90-luvun lamasta johtuva perheyrityksen konkurssi ja sen raskaat jälkiseuraukset jättivät hirvittävät jäljet. Siihen päälle koulukiusaaminen - lamavuosina myös koulujen ilmapiiri oli aivan hirveä kaikin tavoin. Opettajat stressaantuneina, lapset oireilivat kiusaamalla, päihteiden käyttö nuorten keskuudessa huipussaan.

Valmistuin itsekin tarkalleen v. 2008, joten siitä ei sen enempää.

Koko elämääni hallitsee vahva pelko rahojen loppumisesta.

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.

1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.

2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.

3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.

4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.

5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.

Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.

Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.

Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.

Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.

Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Täyttä asiaa.

Mä en ole löytänyt sopivaa kumppania, eikä mulla ole mitään muuta intressiä tehdä lasta (miehen rahat tai muut sosiaaliset syyt).

Kuka hullu tekee epävarmoihin oloihin lapsia? Pitkästä aikaa olen jopa alkanut harkitsemaan lapsen saamista kunnollisen miehen astuttua kuvioihin. Mies sattuu asumaan eri maassa, joten uusi kansalainen syntynee varmaan siellä. Saa jäädä Väestöliitto tänne ihmettelemään syntyvyyden laskua :p

Vierailija kirjoitti:

Noku naiset pihtaa. Olisin tehnyt tähän maahan useita lapsia naisille mutta ne pihtaa.

Työssäkäyville ollaan ehdotettu tuonteja. Niinkin lähellä kuin Liettuassa olisi tarjolla perhekeskeisiä ja miehelleen omistautuvia ehdokkaita. Avaa Tinder ja vietä 2-3 päivää siellä deittaillessa!

Hoidan työkseni lapsia ja rakastan työtäni, mutta en jaksaisi jos en kotona saisi keskittyä vain itseeni ja olla rauhassa ja hiljaisuudessa. En muutenkaan jaksa työni lisäksi hirveästi ihmisseuraa ja lapsi vaatii kuitenkin sitä kiinteää ja aktiivista läsnäoloa, ei toki tauotta, mutta kuitenkin täytyisi olla "saatavilla" kun lapsi tarvitsee.

Tuokin on totta, että nykyajan vaatimukset työelämän lisäksi ovat melkoiset, nykyään täytyy oikeasti olla valmis viihdyttämään lasta ja olemaan lapsen jatkuvassa seurassa, mikäli lapsi ei leiki esim. kavereidensa kanssa. Aikuiselle sellainen jatkuva leikkiminen ja aktiivisena oleminen ei ole luontaista, ellei persoona ole sitten juuri siihen sovelias ja persoonakinhan on mitä on, ei laiskemmast saa aktiivista jne.

Heh, sitten tulee mieleen, että jos katsoo muiden kädellisten elämää, niin ei niilläkään täysikasvuiset hirveästi poikasten kanssa leiki, aikuiset keskittyvät aikuisten juttuihin, toimivat tukena ja turvana ja lapsoset sitten itsekseen keksivät tekemistä tai hyvällä tuurilla, jos kavereita on, niin leikkivät muiden pienten/nuorten yksilöiden kanssa, aikuiset korkeintaan välillä vähän leikittävät, jos sitäkään.

Eli onhan tuokin totta, että vaatimukset ovat nykyään aikamoiset, ehkä olisi varaa jopa vähän höllentääkin? Omassa lapsuudessani aikuiset hyvin harvoin leikkivät meidän lasten kanssa, eikä tarvinnutkaan, riitti, että sai sitä huomiota välillä esim. kun vanhempi auttoi läksyjen kanssa tai kun syötiin yhdessä jne. toki ne oli erityisiä hetkiä, jos sai jonkun aikuisen innostettua mukaan leikkimäänkin, mutta eihän ne koskaan kauaa jaksaneet, eikä siitä lapset mitenkään mieltään pahoittaneet.

Lapsiperheissä vierailut koen välillä rasittavaksi, kun vanhemmat ovat jotenkin niin kiinteästi kiinni lapsissaan ja olettavat, että myös minä tykkään leikkiä jotain piilosta/hippaa koko vierailun ajan. Kuitenkin olen tehnyt jo esim. työpäivän lasten parissa ja käynyt lenkillä yms. niin valitettavasti tuntuu ettei yhtään jaksaisi ja huvittaisi enää enempää leikkiä, mutta eihän sitä kehtaa aina kieltäytyäkkään ja olla se tylsä aikuinen. Jos tämä on välähdys siitä, mitä vanhemmilta vaaditaan, niin ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen 28 v ja haluaisin jo parin vuoden päästä olla raskaana, mutta ei ole isää tiedossa lapsille. 20-vuotiaana ajattelin että teen lapset sitten joskus 35 v, ei ollut ollenkaan kiire. Lähipiirissä eräs oli tehnyt 35 v ensimmäisen lapsen ja toisen 37 v, joten luulin että se on ihan hyvä aika aloittaa eikä tule edes kiire :D. Mielestäni minulla ei ole mikään ihan kauhea hoppu asian kanssa, mutta en aio seurustella enää miesten kanssa jotka eivät halua samaa kuin minä. En halua sitä palstan klassikkotilannetta itselleni, jossa mies roikottaa vuosia naista "sitten joskus lapsia"-jutuillaan. 

Tämä!! Minulle on joskus naurettu päin naamaa ( miehen taholta) kun sanoin että viiden-kymmenen vuoden sisään aion hankkia lapsia. Onneksi löysin miehen jolla oli samanlaisia ajatuksia ja ollaan oltu nyt yhdessä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

30-40 vuotiaat ovat väliinputoajasukupolvea, missä lapsuus vietettiin 90-luvun alussa ja työnelämän alku osui juuri vuoteen 2008. Tällä sukupolvella mielenterveys-, alkoholi- ja huumeongelmat ovat kolminkertaisia verrattuna aiempiin ja senjälkeisiin sukupolviin joten ihmekös kun tekevät myös vähemmän lapsiakin.

Väliinputoaja sukupolvea? Tarkoitatko, että sen jälkeisillä sukupolvilla pyyhkii hyvin? Entäs se sukupolvi joka valmistui tänä keväänä ja etsii töitä korona-kriisin keskellä? Eivätkä työelämän kiire, pätkätyöt, nollatuntisopparit ja pidentyneet 6kk koeajat ole minnekään vähentymässä. Päin vastoin, kiire lisääntyy, pätkätöitä on yhä enemmän ja automatisointi vie tietyn osan työsektoria ja toki koronakriisi vaikuttaa vielä ensi vuonnakin, joten en puhuisi väliinputoaja sukupolvista vaan kaikista sukupolvista 40-v ja alle. Lapsikato on pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi tälle jatkuvasti kysellään syitä, kun ne ovat yleisesti tiedossa.

1. Osa ihmisistä ei halua lapsia lainkaan, ja nykyään se on sosiaalisesti sallittua. Siksi he eivät tee lapsia vain ”koska niin kuuluu tehdä”.

2. Osa ihmisistä haluaa lapsia, mutta he eivät löydä sopivaa kumppania. Entisaikaan oli kovempi paine löytää vain ”joku”, mikä sitten saattoi olla huono ratkaisu. Nykyään moni näkee parempana olla sinkku kuin olla huonossa suhteessa.

3. Osa ehkä haluaisi lapsia, mutta he saattavat kokea yhteiskunnan asettamat vaatimukset liian koviksi. Totuushan on, että se mikä vielä 80-luvullakin oli ihan hyvää vanhemmuutta, johtaisi nykyään lastensuojelun asiakkuuteen. Enkä tällä tarkoita mitään ”lastensuojelu vei lapset ihan ilman mitään syytä, yhyy, meitä sorretaan” -vinkujia.

4. Osa taas haluaisi lapsia ja parisuhdekin saattaa olla kunnossa, mutta taloudellinen tilanne on liian epävakaa: pätkätöitä, työttömyyttä, epävarmoja työtilanteita. Ei vastuullinen ihminen uskalla lisääntyä, jos ei kykene elättämään lastaan. Köyhyysrajalla eläminen on kurjaa jo ilman lapsiakin. Tätä tilannetta pahentaa kaikki lapsiperheiden etujen huononnukset, esim, HSL:n suunnitelmat poistaa ilmaiset matkat, monen kunnan viime vuosina tekemät kotihoidonlisien leikkaukset, päivähoidon huono tilanne jne.

5. Ja sitten on tietysti nämä pariskunnat, joissa mies vannoo silmät kirkkaina haluvansa lapsia ”sitten joskus”, eikä millään kykene sisäistämään, että tämän asian suhteen vaimon 40-vuotispäivä on aika lailla yhtä kuin parasta ennen -päivämäärä. Näitä on omassa kaveripiirissä näkynyt vähän liikaakin.

Mikä tähän auttaa? No ensinnäkin voidaan unohtaa vapaaehtoisesti lapsettomat, he ovat päätöksensä tehneet, ja se ei valtiolle kuulu. Sen sijaan pitäisi panostaa siihen, että lapsia haluavat uskaltavat niitä hankki, ja että toivottu lapsiluku täyttyy. Eli toimet tulisi kohdistaa pääasiassa ryhmiin 4 ja 5.

Mitä nämä toimet siis olisivat? No ainakin nuorille enemmän vakipaikkoja töihin, niin miehille kuin naisille. Työnantajan riskiä palkata nuoria naisia pitää pienentää jakamalla raskaudesta ja pikkulapsiajasta aiheutuvat kulut kummankin osapuolen työnantajalle tai mahdollisesti valtiolle. Isiä pitäisi kannustaa nykyistä enemmän pitämään osa hoitovapaista, ja muutenkin kantamaan isompi osa lastenhoitovastuusta (moni isä tämän jo tekeekin). Perheverotus takaisin ja lapsivähennykset kehiin! Siis tuloveroista, niin että kannustetaan vanhempia tekemään töitä ja elättämään.

Kunnallinen lastenhoitoapu takaisin! Siis sellainen, että kun lapsi on jossain pienessä nuhakuumeessa, tai jos perheellä on joku erityisen raskas tilanne, niin kunnalta tulisi kotiin kodinhoitaja pariksi päiväksi - näitä oli vielä 80-luvulla. Nykyään tarjotaan vaan jotain ihmeen keskusteluapua, joka on yhtä tyhjän kanssa.

Niin ja koko asenne, että ”lapset on oma valinta, hoida itse, oma ongelmasi” -asenne pitäisi heittää romukoppaan. Lapset ovat välttämättömiä tulevaisuuden kannalta. On vain reilua, että ne jotka eivät lapsia tee tai kasvata kantavat osaltaan vähän enemmän vastuuta jostain muusta asiasta joka saa yhteiskunnan pyörimään, vaikkapa maksamalla vähän enemmän veroja.

Erittäin hyvin ja osuvasti kirjoitettu. Täyttä asiaa.

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta lapsettomien lisävero on naurettava ehdotus. Jo nyt lapsettomat kattavat lapsia saaneiden tulonsiirtoja, koska eivät itse saa mitään lukuisista ja runsaskätisistä eduista: esim. neuvolat, lapsiperheiden terveydenhuolto, perheiden rahalliset tuet jne.

Vierailija kirjoitti:

Nykymiesten sperma on kuraa. Nuorempien miesten sperman laatu on heikentynyt 50% verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Siksi naiset hedelmöittyvät huonommin.

Naisen hedelmällisyys on paljon suuurempi tekijä onnistumisen suhteen. Huonolla spermalla fertiili nainen kyllä hedelmöittyy, mutta hedelmällisyysongelmia omaava nainen ei helposti hyvälaatuisellakaan spermalla.

Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.

Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä voin sanoa, että tuntemistani 20-40-vuotiaista miehistä huomattava osa on sellaisia, joiden kanssa en harkitsisi lisääntymistä, jos olisin nainen. Tunnen paljon erilaisia, eritaustaisia miehiä tässä ikäluokassa, ja tässä on suuri syy. Tietenkin on lukuisa joukko naisia, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta uskon silti, että moni nainen jää tahattomasti lapsettomaksi sen vuoksi, ettei onnistu saamaan pitkäaikaista parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka olisi "isämateriaalia"; eikä uskaltaudu myöskään ottamaan yksinhuoltajuuden riskiä.

Tämä näkyy ennen kaikkea juuri siinä paljon vouhkatussa miesten lapsettomuudessa.

Isoja syitä:

- Sosioekonomiset syyt. Monilla miehillä on koulutustaso jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi tulot ovat pienet. Työttömyyttä, pätkätöitä ja Kela-Työkkäri -karusellia. Vähentää huomattavasti halukkuutta lasten hankkimiseen.

- Sitoutumattomuus. Moni kaikin puolin menestynytkin mies saattaisi olla kelpo isä, mutta ei halua tai ei voi sitoutua yhteen naiseen / perhe-elämään. Syitä voi olla monta, muitakin kuin halu vaihtaa naista aika ajoin. Myös elämäntapa saattaa olla hyvin sitoutumaton - esimerkiksi jatkuva reissaaminen, liikkuva elämäntapa; yleistä on myös ns. harrastuselämäntapa joka ei jätä lainkaan tilaa perhe-elämälle.

- Henkinen kypsymättömyys. En edes jaksa selittää.

- Sosiaalinen syrjäytyminen. Ei tunnetusti lisää mahdollisuuksia tulla isäksi.

- Psyykkiset ja fyysiset sairaudet tai vaivat.

Tämä oli hyvä kirjoitus ja niin totta.

Olen itse päätynyt hankkimaan lapsia kahdenkin yllä kuvaillun miehen kanssa, koska riski yksinhuoltajuudesta ei ole pelottanut minua. Mutta vaikka sen itse hyväksyykin, onhan se sääli ettei miehistä ole olemaan hyviä ja tasapainoisia vanhempia näille lapsille ja jäävät väistämättä etäisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Itse miehenä voin sanoa, että tuntemistani 20-40-vuotiaista miehistä huomattava osa on sellaisia, joiden kanssa en harkitsisi lisääntymistä, jos olisin nainen. Tunnen paljon erilaisia, eritaustaisia miehiä tässä ikäluokassa, ja tässä on suuri syy. Tietenkin on lukuisa joukko naisia, jotka ovat vapaaehtoisesti lapsettomia, mutta uskon silti, että moni nainen jää tahattomasti lapsettomaksi sen vuoksi, ettei onnistu saamaan pitkäaikaista parisuhdetta sellaisen miehen kanssa, joka olisi "isämateriaalia"; eikä uskaltaudu myöskään ottamaan yksinhuoltajuuden riskiä.

Tämä näkyy ennen kaikkea juuri siinä paljon vouhkatussa miesten lapsettomuudessa.

Isoja syitä:

- Sosioekonomiset syyt. Monilla miehillä on koulutustaso jäänyt alhaiseksi, jonka vuoksi tulot ovat pienet. Työttömyyttä, pätkätöitä ja Kela-Työkkäri -karusellia. Vähentää huomattavasti halukkuutta lasten hankkimiseen.

- Sitoutumattomuus. Moni kaikin puolin menestynytkin mies saattaisi olla kelpo isä, mutta ei halua tai ei voi sitoutua yhteen naiseen / perhe-elämään. Syitä voi olla monta, muitakin kuin halu vaihtaa naista aika ajoin. Myös elämäntapa saattaa olla hyvin sitoutumaton - esimerkiksi jatkuva reissaaminen, liikkuva elämäntapa; yleistä on myös ns. harrastuselämäntapa joka ei jätä lainkaan tilaa perhe-elämälle.

- Henkinen kypsymättömyys. En edes jaksa selittää.

- Sosiaalinen syrjäytyminen. Ei tunnetusti lisää mahdollisuuksia tulla isäksi.

- Psyykkiset ja fyysiset sairaudet tai vaivat.

No nyt on rehellistä tekstiä ja vielä mieheltä! Olen samaa mieltä mutta jotenkin tästä asiasta rehellisesti puhuminen on tabu.

Vierailija kirjoitti:

Olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin sitä, mikä kaikki muuttui 2000-luvun ja 2010-luvun taitteessa. Nimittäin vielä vuosi 2010 oli jonkinlainen vauvabuumivuosi, jonka jälkeen kaikki muuttui. Muistan vielä kuinka n. 2005-2009 kirjoitettiin siitä, kuinka yhä useampi perhe saa kolme tai neljäkin lasta. Sanottiin että kolme on uusi kaksi ja neljä uusi kolme lapsiluvuissa. Koulutetut perheet halusivat ainakin sen kolmannen lapsen. Oli Nurmijärvi-ilmiötä ja haluttiin isoja perheystävällisiä omakotitaloja. Tuo oli sitä aikaa kun itsekin pidin vastavalmistuneena itsestään selvänä, että mentäisiin naimisiin ja lapsia tehtäisiin 3-4. Ei menty eikä saatu.

Nyt kiinnostaisi kuulla, että mitä näille perheille kuuluu, jotka saivat 2000-luvulla sen 3-4 lasta? Miten teillä menee nyt? Elitte ainakin silloin sitä elämää, josta itsekin haaveilin. Ja ennen kaikkea, miten teidän miehillenne se 3. tai 4. lapsi oli ok? Kun nykyään tuntuu siltä, että miehillä raja menee ehdottomasti toisessa lapsessa jo.

Vuonna 2008 alkanut finanssikriisi pitkittyi eikä millenniaalit päässeet kunnolla työelämän syrjään.