Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhden lapsen antaminen isälleen
02.10.2013 |
Mulla on kaksi lasta ennestään. Tapasin miehen ja lyhyen seurustelun jälkeen tulin raskaaksi. Pidin vauvan, koska en hyväksy aborttia kuin erittäin, erittäin painavista syistä. Huolimattomuuteni ei siis ollut painava syy. Miehen kanssa en seurustele enää, mutta olemme ihan hyvissä väleissä.
Lapsemme on nyt puolitoistavuotias, ja käy isällään yökylässä n. 4 kertaa kuukaudessa viettäen siellä 1-2 yötä kerrallaan. Jaksamiseni on ollut kortilla, vaikka parhaani olen tehnyt. Synnytyksen jälkeen olin yksin koska mies ei halunnut mitään perhe-elämää. Silloin väsyneenä sanoin hänelle, että saa ottaa lapsen sitten itselleen.
Lapsen isä ja hänen äitinsä ovat alkaneet nyt puhua, että lapsi muuttaisi isälleen. Että se olisi ihanaa, ja ettei se tee minusta huonoa äitiä jos annan lapsen isälleen ja että ajattelen vain lapseni parasta. Ja eivät he minua kuulemma unohtaisi. Mulle tuli pala kurkkuun enkä pystynyt vastaamaan mitään. Jouduin miettimään asioita nyt kunnolla. Onko lapselle parempi asua vain yhdessä paikassa kuin vuorotella viikko-viikko systeemillä? Isä on hyvä isä, en mä sitä kiellä, joten miksei hänellä olisi oikeus ottaa lapsi luokseen asumaan kun siihen kerran kykenee. Mutta sitten on sisarusten välit.. Keskimmäinen on neljävuotias ja rakastaa kovasti pikkusisarustaan. He ovat samassa päiväkodissa ja myöhemmin samassa koulussa.
Olen yksinäinen ja suvuton, mutta rakastan lapsiani silti enemmän kuin mitään. Teen paljon lasten kanssa ja meillä on hyvä olla yhdessä. Kun kuulin mitä lapseni isä ja hänen äitinsä suunnittelevat, en voinut kuin nieleskellä. He siis pitävät tilannettani kurjana, tai siis haluavat ilmeisesti pitää sitä kurjana, koska suunnittelevat tämmöistä. En kuitenkaan ole mikään reppana, vaan käyn työssä ja opiskelen, elintasomme on vähintään kohtuullinen. Kovilla olen monesti, ja äärimmäisen väsynyt, mutta en mielestäni sen enempää kuin muutkaan pikkulasten äidit.
Isä on hommaamassa nyt uutta ja isompaa asuntoa, että lapsemme saisi oman huoneen hänen luotaan. Isän äiti ilmeisesti viettäisi siellä myös paljon aikaa, joten olisihan aikuisia kaksi yhden sijaan. Mulla on jo nyt hirveän huono olo, ihan kuin lastani oltaisiin riipimässä pois sylistäni :( Tuntuu etten uskalla kiintyä lapseen enempää, kun hellästi pakottamalla hän viedään multa pois. Rakkaudellinen teko olisi kuulemma ryhtyä etä-äidiksi. Kuka äiti ei haluaisi lapsilleen parasta?
Kommentit (75)
Kuulostaa siltä ettet halua luopua lapsesta, älä siis luovu, ei sun ole pakko vaikka kuinka lapsen isä ja isänäiti painostaisivat. Mielummin hae itsellesi apua jaksamiseen, esim.sukulaisilta, ystäviltä tai neuvolasta. Ei lapsen isä lasta saa ellet lasta hänelle anna, joten jätä tuollainen painostus vain huomiotta, sellainen on väärin sua kohtaan ja lastakin kohtaan. Mies on valinnut etä-isyyden kun ei perhe-elämää kerran halunnut ja sinä lapsen olet kasvattanut joten ei isällä mitään oikeuksia ole lasta itselleen nyt vaatia. Olet lapselle se tärkein ihminen ja niin on myös sisarukset lapselle rakkaita. Pidä lapsesi on mun mielipide siis tähän sun tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä luopuminen on väärä sana, eihän se ole luopumista, jos yhdessä päätätte, että lapsi asuu isällään. Hän on silti iso osa sinun ja vanhempien lastesi elämää.
Älä nyt missään nimessä luovu lapsestasi. Isä voi hommata huoneen, jossa lapsi voi viettää aikaa.
Rehellisesti sanoen, en antaisi lasta isälleen. En, koska lapsi on asunut aina sun luona, vain käynyt isänsä luona. Voi sitä lapsiparkaa jos se nyt yhtäkkiä heitettäisiin liki vieraan isän luo. Sillä vieras se isä sille lapselle on noillakin tapaamisilla. Lapsi "menettää" äidin ja sisarukset. Ja voi niitä sisaruksia joilta noin vaan otetaan pikkusisarus pois. Ei kai kukaan oikeasti väitä että tämä on lapsen/lasten paras? Ei mikään isän tasa-arvo oikeuta tekemään lapsille tuollaista. Pidä perhe koossa, isä tiesi aluneperinkin mikä on tilanne, että hänestä tulee vain viikonloppuisä. Lasta voi rakastaa myös etäisänä. Ei pienen lapsen elämää noin vaan mullisteta vain jotta isällä ja mummolla olis mukavaa ja tasa-arvoista. Perkele että alkoi ihan suututtaa sen lapsen puolesta, ajatteleeko kukaan sitä. Ei, tässä ajatellaan vaan isän tasa-arvoa, joka maksatetaan pienellä lapsella. Pieni lapsi revitään kotoaan vieraille ihmisille leluksi. Lapsen etu on pysyä kotonaan siarustensa kanssa ja käydä tapaamassa isää. Isän ja mummon on vaan sopeuduttava tähän.
Eli en ole huono äiti, jos kieltäydyn antamasta lasta isälleen pysyvästi? Tämän haluaisin kuulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ole huono äiti jos pidät oman lapsesi luonasi, päinvastoin.
Voit sanoa lapsen isälle että hänen on lopetettava tuollainen sinun painostamisesi, koska siinä hän tekee väärin sinua kohtaan. Suoraan sanottuna tuo mitä lapsesi isä tekee on henkistä väkivaltaa. Älä anna sen nujertaa itseäsi, sinä olet hyvä äiti ja taistelet lapsesi puolesta pitämällä hänet missä hänellä on turvallinen olla, eli sinun luonasi oman perheensä luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:15"]
Pieni lapsi revitään kotoaan vieraille ihmisille leluksi.
[/quote]Aika asenteellista tekstiä. Isä on vieras ihminen, ja haluaa lapsen leluksi??? Vain äidillä on puhtaat motiivit?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:15"]Lasta voi rakastaa myös etäisänä.[/quote]
Lasta voi rakastaa myös etä-äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et todellakaan ole huono äiti, jos et suostu isän suunnitelmaan! Isällä on siis varmasti ihan hyvä ajatus tuossa taustalla, ei siinä mitään. Mutta 1.5-vuotias, joka on elänyt pääosin sinun luonasi koko elämänsä - sä olet hänen ensisijainen kiintymyksen kohteensa, paras turvansa ja elämänsä tärkein ihminen (tässä ei ole kyse mistään taaperon päätöksestä :D vaan siitä, kuka lasta on eniten hoitanut tähän mennessä). Lisäksi lapsi on todennäköisesti hyvin kiintynyt sisaruksiinsa. Minusta olisi lapselle todellinen emotionaalinen katastrofi vaihtaa pääasiallista kotia tuossa iässä, mikäli jaksat hoitaa hänet riittävän hyvin (en siis todellakaan tuomitse, jos uupunut äiti antaisi lähihuoltajuuden isälle koska ei enää mitenkään jaksa, mutta sinulla ei siis ole siitä kyse). Paljon parempi vaihtoehto on, että lapsen kasvaessa pidennätte tapaamisia ja siirrytte vähitellen vaikka vuoroviikkoon.
Tsemppiä, sinun ei todellakaan tarvitse "antaa" lasta isälle!
Ap sanoi monta kertaa, ettei isä halua perhe-elämää. Mitä se lapsen kasvattaminen sitten on? Kuulostaa siltä, että miehen äiti on tässä haluamassa itselleen lapsen, ei lapsen isä niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis täysin toisin päin. Olet huono äiti, jos annat lapsen isällensä pysyvästi. Siinä romutat pienen ihmisen perusluottamuksen elämään ja itseensä, eihän sen ikäinen ymmärrä miksi äiti on hylännyt. Ja hylkäämisenä hän sen siis tulee kokemaan.
Älä missään nimessä anna, takaisin et lasta ilman isän suostumusta saa. Isä ei myöskään ilman oikeuden päätöstä lasta sinulta väkisin saa ja silloinkin on oltava näyttöä aika raskaista laiminlyönneistä osaltasi. Olkoonkin puolisisaruksia, sinun aiemmat lapsesi ovat ihan oikeita sisaruksia nuorimmallekin koska asuvat kaikki yhdessä. Erottaminen olisi sama kuin jos täyssisarukset erotettaisiin osa isälle ja osa äidille. Väärin siis heitäkin kohtaan.
Hyvä äiti olet jos pidät nyt pintasi etkä taivu painostukseen mutta kuitenkin annat entiseen tahtiin lapsen tavata isäänsä ja mummoaan.
Itse en ikimaailmassa luopuisi lapsestani isän hyväksi joka ei edes ole missään vaiheessa perhe-elämää halunnut. Perhe-elämää se lapsenkin kanssa oleminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsin tuon otsikon ihan eri tavalla, mutta onneksi olin väärässä... :D
Minä en nyt oikein ymmärrä näitä vastauksia. Lapsi on siis isällään nyt jo 4-8 yötä kuukaudessa, olisiko suuri muutos jos määrä lisääntyisi parilla isän ollessa lähivanhempi?
Tuli surku lapsen puolesta, kun ajattelee, että hän joutuisi muuttamaan kotoaan... Ja jättämään äidin ja sisarukset. Varmasti hän kyselisi, että missä äiti on...
Ei isä todellakaan voi tässä vaiheessa alkaa vaatia lasta itselleen. Ja mitä jos isä tulee toisiin ajatuksiin myöhemmin? Palauttaako lapsen taas sinulle? Se vasta kurjaa olisi lapsen kannalta.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:45"]
Minä en nyt oikein ymmärrä näitä vastauksia. Lapsi on siis isällään nyt jo 4-8 yötä kuukaudessa, olisiko suuri muutos jos määrä lisääntyisi parilla isän ollessa lähivanhempi?
[/quote]Ilmeisesti se olisi suuri periaatteellinen muutos.
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 20:39"]
? Eihän kukaan sinulta sitä lasta ota jos et halua.
[/quote]
Totta, koska AP on äiti. Isältä sen sijaan lapsen saa riistää jos äiti niin haluaa. Tää on tätä "tasa-arvoa". :D
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:22"]
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 21:15"]
Pieni lapsi revitään kotoaan vieraille ihmisille leluksi.
[/quote]Aika asenteellista tekstiä. Isä on vieras ihminen, ja haluaa lapsen leluksi??? Vain äidillä on puhtaat motiivit?
[/quote]
Siis vahingossa alapeukutin.. samaa mieltä kuin jo vastannut, ei pitänyt sitä peukutella.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin mielestä olisi parhainta että luovut lapsesta. Isällä olisi ehkä enemmän annettavaa hänelle, ja onhan siinä mummokin apuna.