Lue keskustelun säännöt.
Kohdunulkoinen raskaus piilossa
J
01.09.2020 |
Hei! Löytyisikö vastaavan kokenutta naista?
Tein positiivisen raskaustestin ja koska menkkani ovat olleet hyvin epäsäännölliset, oli mahdotonta arvioida, monennellako viikolla olen. Oireiden ja Clearbluen testin perusteella luulin olevani rv 5:llä. Varasin seuraavalle viikolle ajan varhaisultraan lähinnä innostuksen ja raskauden keston selvittämisen kanssa.
Kohdussa ei näkynyt mitään. Kätilö, joka ultran otti, havaitsi outoa sivukaikua ja lähetti minut Naistenklinikalle. HCG:n nousu mitattiin ja nyt kahta viikkoa myöhemmin se on noussut 280:sta 611:sta eli se on kohonnut hyvin hitaasti. Kohdussa eikä missään muuallakaan ei näy mitään, ei yhtään mitään.
Minulla ei ole mitään kohdunulkoisen riskitekijöitä eikä ainuttakaan oiretta. Raskausoireita on kyllä ollut. Huomenna HCG mitataan uudestaan ja se kertoo ehkä jotain, mutta tilanne on täysin absurdi. Valeraskaus ei voi olla kyseessä, sillä HCG tosiaan on noussut, siinä se ei nouse lainkaan.
Kommentit (23)
Voi se piilossa olla munatorven repeämiseen asti. Itselläni ehti kasvaa kananmunan kokoiseksi, ja repeämisestä ehti kulua kolmisen viikkoa, ennen kuin otettiin vakavasti, ja raskaushormonin taso mitattiin. Sitten tuli kiire, vaikka itse tiesinkin, että repeäminen oli jo tapahtunut. Eivät uskoneet siinäkään kohtaa. Vasta leikkauksessa asia selvisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi se piilossa olla munatorven repeämiseen asti. Itselläni ehti kasvaa kananmunan kokoiseksi, ja repeämisestä ehti kulua kolmisen viikkoa, ennen kuin otettiin vakavasti, ja raskaushormonin taso mitattiin. Sitten tuli kiire, vaikka itse tiesinkin, että repeäminen oli jo tapahtunut. Eivät uskoneet siinäkään kohtaa. Vasta leikkauksessa asia selvisi.
Hui :o
Siinä pitäisi näkyä jotain. Siitä kukaan ei ole puhunut mitään mulle.
Onko ollut vuotoa? Jos on keskenmeno kun tuota hcg:tä vielä kehossa on jonkin aikaa sen jälkeenkin ennenkuin poistuu..
Vierailija kirjoitti:
Voi se piilossa olla munatorven repeämiseen asti. Itselläni ehti kasvaa kananmunan kokoiseksi, ja repeämisestä ehti kulua kolmisen viikkoa, ennen kuin otettiin vakavasti, ja raskaushormonin taso mitattiin. Sitten tuli kiire, vaikka itse tiesinkin, että repeäminen oli jo tapahtunut. Eivät uskoneet siinäkään kohtaa. Vasta leikkauksessa asia selvisi.
Tuota pelkään minäkin, tosin mielestäni nekin ultrattiin. Pienen pieni toivo on, että kaikki ovat arvelleet viikot väärin ja vauva olisikin ilmestynyt viikon sisään. Huominen HCG-tulos jännittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ollut vuotoa? Jos on keskenmeno kun tuota hcg:tä vielä kehossa on jonkin aikaa sen jälkeenkin ennenkuin poistuu..
Hei, ei siis mitään oireita. Ei vuotoja, ei kipuja, ei MITÄÄN!
Mulla kävi kohdunulkoisen kanssa niin, että olin tehnyt plussatestin n. rv 5. Seuraavalla viikolla tuli yllättäen järkyttävä alavatsan kipukohtaus. Taju meinasi mennä mutta koska ei mennyt ja olo koheni levolla, en lähtenyt päivystykseen ennenkuin seuraavana päivänä. Ultrasivat, painelivat jne, vähän aristi, mutta mitään ei löytynyt. Lähdin kotiin (pe). Koko viikonlopun oli "höntti" olo muttei mitään kipuja tai vuotoa, sunnuntaina ajattelin kokeilla mennä kevyen hölkkälenkin. Tärähdyksessä alkoi aristaa alavatsasta. Hakeuduin päivystykseen, missä olo odotellessa heikkeni, alkoi viluttaa, sitten pyörryttää. Kun lopulta pääsin lääkäriin, mitään ei ultralla löydetty edelleenkään, mutta gynen painellessa verenpaineet romahti ja lähdettiin suoraan leikkuriin. Munasarjan pinnasta vuosi eli alkio oli ilmeisesti ollut kiinnittynyt siihen ja revennyt jo perjantaina mistä kipukohtaus. Vatsaontelossa oli 1,5 litraa verta. Hcg laski toimenpiteen jälkeen hyvin hitaasti itsekseen viikkojen kuluessa. Oli siinä hilkulla etten saanut lääkitystä jolla olisi varmistettu ettei mitään elävää jäänyt vatsaonteloon. Positiviinen puoli oli, että tähystyksessä tehdystä toimenpiteestä toipui suht nopeasti ja myöhempään lisääntymiseen tällä ei ollut vaikutusta. Seuraavissa raskauksissa pääsin julkiselle varhaisraskauden ultraan rv 6-7 ja kierukkaa ei suositeltu ehkäisyksi tämän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen hcg tänään oli?
Tänään se oli noussut 1140:een. Todella hämärä tulos tämäkin, tavallaan korkea nousu mutta ei tarpeeksi korkea, jotta uskaltaisi toivoa parasta. HCG-taulukon mukaan mun pitäisi olla viikoilla 5 tai 6, mutta silloin sen vauvankin pitäisi jo näkyä jossain! Ehkä se ilmestyi kohtuun vartti viimeisen ultran jälkeen?
Leukosyytit olivat myös nousseet viitearvojen alarajalta yli viitearvojen. Niitä nostaa mm. raskaus ja kortisoni, ja söin eilen kyypakkauksen hammassärkyyn, eli en tosiaan tiedä, johtuuko nousu siitä pakkauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli seurantalinjalla ilmeisesti jatketaan? Hankalan kuuloinen tilanne. Noissa hcg-arvoissa kun on vielä niin isot erot eri ihmisillä. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Eli seurantalinjalla ilmeisesti jatketaan? Hankalan kuuloinen tilanne. Noissa hcg-arvoissa kun on vielä niin isot erot eri ihmisillä. Tsemppiä!
Lääkäri soittaa huomenna ja neuvotellaan sitten jatkosta. Haluaisin kyllä ultraan vielä. Kiitos tsempistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieleen tulee vatsaonteloon kiinnittynyt sikiö! Onhan näitä maailmalla ollut.
Hei!
Onpa ihan tosi kurja tilanne sinulla! Toivottavasti saisit edes jonkinlaisia vastauksia pian, sillä voin vain kuvitella, että tuollainen odottaminen on niin tuskallista. Isosti voimia ja pitkää pinnaa. Näiden selviämisessä voi ilmeisesti kestää - jos edes koskaan selviävät.
Minulla varmaankin helpompi keissi, sillä hCG-arvoni oli jo lähtökohtaisesti matalampi, joten en missään nimessä vertaa tätä omaasi, mutta ajattelin ehkä silti jakaa.
Tein itse haikeasti odotetun positiivisen raskaustestin 24.7. Tuntui kuitenkin jotenkin kummalta koko ajan, ihan kuin jotain olisi ollut pielessä. Jo seuraavalla viikolla aloin vuotamaan verta: aluksi vähän, sitten hiljalleen enemmän ja lopulta parin päivän päästä oli hanat auki hyytymien kera.
Olin järkyttynyt keskenmenosta ja yritin ottaa terveyskeskukseen yhteyttä, jotta olisin saanut kysyä kivuista, aina vaan jatkuvasta vuodosta ja aina vaan jatkuvista oudoista tuntemuksista oikealla alamahassa. Neuvolan puolelta ilmoittivat, että sinne on turha soitella, koska keskenmenon myötä en ole enää heidän asiakkaansa. Tk:n puolella lääkäri oli kuulemma hoitajalle ilmoittanut, ettö ei ole tarvetta hyväksyä minulle soittoaikaa, koska "kemiallisia raskauksia ei tarvitse hoitaa". Useammasta yrityksestä huolimatta sain puhua ainoastaan hoitajan kanssa.
Lopulta terveyskeskuksessa keksivät, että minun kannattaisi puhua menetyksestä psykiatrin kanssa ja näin tein sen verran, että sain esitettyä hänelle toiveeni päästä vihdoin puhumaan terveyskeskuslääkärin kanssa. Psykiatri järjesti asian seuraavalle viikolle. (Mitä resurssien tuhlausta...)
Viikonloppuna 7.8. olin kaukana kotikaupungistani, kun koin niin kovia alamahakipuja oikealta, että hakeuduin päivystykseen, jossa vihdoin asia otettiin tosissaan. Vuosin verta yhä. Näkivät ultrassa, että kohtu oli tyhjä, mutta oikealla oli "jotain". HCG matala, vain 125. Käskivät hakeutumaan Naistenklinilalle jatkotutkimuksiin, kun palaan kotiin.
Maanantaina 10.8. tk-lääkäri ilmoitti pelkästään ääneni analysoimalla, että "kohdunulkoisesta ei ainakaan ole kyse". Aikani ruinattua minulle myönnettiin lupa hCG-verikokeeseen. HCG oli noussut ja lääkäri soitti ja ilmoitti, että "sulla on sittenkin kohdunulkoinen raskaus". Sain lähetteen Naikkarille, mutta tk-lääkäri ilmoitti, että kiirettä ei ole. Epätietoisuus oli armoton ja lopulta hän huokasi, että jos en kestä, niin voin mennä sinne päivystyksen kautta heti. Ja niinpä menin.
Naikkarilla kaksi lääkäriä tutki ja molemmat totesivat, että oikealla on "jotain" ja kohtu on tyhjä. Diagnosoivat kohdunulkoisen. Määrättiin viikottaiseen hCG-seurantaan, jossa luku laski hiljalleen. Verenvuoto loppui 22.8.
Lopulta 1.9. arvo oli 2 ja verenvuoto (kuukautiset?) alkoi heti seuraavana päivänä. Pyynnöstäni sain mahdollisuuden kysyä Naistenklinikan lääkäriltä edelleen jatkuvista kivuista oikealla alamahassa. Todella tympeä lääkäri ilmoitti puhelimessa, että kuulemma kipu on normaalia vielä viikkojen ajan, jos on kokenut kohdunulkoisen ja lisäsi, että minä tuskin olen. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että tämä oli sittenkin keskenmeno ja oikeastaan vain kemiallinen raskaus, jossa alkio on hipaissut kohtua. Käski olla puhumatta kohdunulkoisesta enää ja ilmoitti, että oikea termi on tästä eteenpäin "epäselvä raskaus".
Kokemus oli valtavan raskas, eikä tk:n tai Naistenklinikan kanssa asiointi ainakaan helpottanut sitä.
Toivon siis valtavasti voimia sinulle ja kaikille muille, jotka joutuvat kärsimään epätietoisuuden kanssa tai ylipäänsä kokemaan raskauden keskeytymisen. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimimerkki 3,
todella ikävä kuulla! Tosi asiatonta kohtelua. Mä kävin ekaa kertaa Naistenklinikalla ja eksyin synnytysosastolle. Sihteeri nousi tuoliltaan ja katsoi mua sanoen että "Et sä ainakaan raskaana ole" ja itku kurkussa sanoin, että sitä mä tulin tänne juuri selvittämään. Teki mieli tehdä valitus, mutta en sitten tehnyt.
Laitoin viestin yksityiselle kätilölle, joka epäilee, että kyseessä on varhainen keskenmeno, mikä on jäänyt nostamaan raskaushormonia. Tosin miksen sitten ole jo alkanut vuotamaan?
Tänään on taas ultra. Jos lasta ei löydy kohdusta, saan tyhjentävät lääkkeet. Pelottaa.
Kamalaa miten naisia kohdellaan :(
Tuulimuna? Vai pitääkö siinäkin näkyä sit jotain?