Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mä e enää tiedä jaksanko tätä meidän systeemiä
02.10.2013 |
Mä en tiedä enää rakastanko mä mun miestä. Tai kyllä mä varmaan rakastan. Jotenkin mua ahistaa aivan hirveesti tää koko tilanne. Meillä on 3 vuotias poika ja meillä on pieni koti jossa on jatkuvasti kauhee hälinä päällä. Mä kaipaisin jotain rauhaa. Olen ollu muutaman päivän sairaana ja tää meidän koti on nyt aivan hirveä. Mä en jaksais siivota sairaana. Jotenkin musta tuntuu ettei mun tunteilla ole mitään väliä ja jos olen väsynyt tai masentunut. Mä haluisin edes muutaman päivän levätä jossain ja olla ihan rauhassa.
Kommentit (24)
en voi kun meille tulee vieraita lauantaina :(täällä on siis pakko siivotakin ja tehdä kaikkee...huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko puhunu näistä tunteista miehelles? Tuntuu tyhmältä että joudut yksin kärvistelemään noiden tunteiden kanssa. Mä en koskaan pystyisi, mun mies ainakin huomaa heti jos kaikki ei ole ok ja haluaa heti tietää mistä on kyse.. Jos omalle miehelle ei voi tunteistaan ja huolenaiheistaan puhua niin luultavasti se ei sit oo suhteen arvoinen suhde.
kyllä mä puhun mun miehelle mutta en tiedä muuttuuko mikään silti. Mä en oikeestaan edes tiedä mikä mua ahdistaa. Jotenkin mulla on kauhee riittämättömyyden tunne. Ja tää elämä on väillä jotenkin niin epätoivoista ja suorittamista. Mä en oikeestana tiedä edes mikä mua vaivaa.
Voi jeesus. Siivoa tai siirrä niitä vieriata. Eikä yksi lapsi voi saada ylitsepääsemätöntä hälinää aikaiseksi!
joo ei voi saada ei. :( Kiitos tiedosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aivan multa väsyneenä. Kaikki kaatuu päälle, kun unet ovat olleet vähillä. Älä välitä sotkusta, kipeänä ei tarvitse siivota. Meillä hajos imuri ja uus on tilattu, mutta meillä on aivan törkeän näköistä. Olen varma, että kohta joku tunkee kylään ja saa syyn kauhistella ympäri kyliä, kun en edes jaksa siivota, vaikka vain olen kotona.
Jos mahdollista, niin lapsi hoitoon ja vietät rauhallisen viikonlopun joko yksin tai miehen kanssa. Nukut oikein paljon, syöt ja nautit. Jos lasta ei saa hoitoon, niin sanot miehelles, että lähtee vaikka lauantai aamulla reissuun ja kotiin saa tulla vasta illalla eikä sulle saa soittaa. Nukut ja olet stressaamatta sotkuista. Pyydät miestäsi tuomaan illalla jotain valmisruokaa ettei sun tarvii tehdä sitä ja sunnuntaina menette syömään jonnekin.
Sori, mä (8) en lukenut sun viestiä näköjään kunnolla. Siivootte yhdessä miehen kanssa. Laitat sen tekemään kaikki isommat hommat, koska sä olet kipeä. Jos mahdollista, niin peruuta vieraiden tulo ja lepää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peru vierailu, ihan hyvä syy on, että olet/olet ollut sairaana ja huusholli on siinä kunnossa. Eihän kukaan halua että heitä varten pää kainalossa stressataan. Sitten varaat viikonlopun jostain kylpylästä tai menet vanhemmillesi kylään viikonlopuksi ja sanot että kämpän tulee olla puts plank kun tulet takaisin, kiitos!
Kiitos vinkeistä. Niin tekisi mieli perua ne lauantain vieraat mutta kun lapsikin odottaa innolla, en tiedä raaskinko. Huoh. Kylpyläloma kuulostaa kyllä aivan fantastiselta. Sellaselle jos pääsisi olisi huippua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:25"]
en voi kun meille tulee vieraita lauantaina :(täällä on siis pakko siivotakin ja tehdä kaikkee...huoh
[/quote]
Sanotte vieraille että painukaan helvettiin. Miksi et lepää?
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:31"]
kyllä mä puhun mun miehelle mutta en tiedä muuttuuko mikään silti. Mä en oikeestaan edes tiedä mikä mua ahdistaa. Jotenkin mulla on kauhee riittämättömyyden tunne. Ja tää elämä on väillä jotenkin niin epätoivoista ja suorittamista. Mä en oikeestana tiedä edes mikä mua vaivaa.
[/quote]
Eli ainoa vika teidän suhteessa on että sinä olet sekaisin kuin seinäkello? Elämä on aina suorittamista. Jos et sitä kestä niin voi voi. Jos et edes itse tiedä mikä sinulla on vialla niin sitten ole hiljaa. Olet kuin pieni lapsi joka vaan valittaa ja valittaa vain valittamisen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 10:54"]
Peru vierailu, ihan hyvä syy on, että olet/olet ollut sairaana ja huusholli on siinä kunnossa. Eihän kukaan halua että heitä varten pää kainalossa stressataan. Sitten varaat viikonlopun jostain kylpylästä tai menet vanhemmillesi kylään viikonlopuksi ja sanot että kämpän tulee olla puts plank kun tulet takaisin, kiitos!
[/quote]
Miehenkö se pitää siivota kun AP lusmuilee jossain?
mä en nyt oikein tiedä kuka täällä valittaa. Numerosta 13 tulee mieleen iso nainen ja kaulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.10.2013 klo 11:10"]
Kiitos vinkeistä. Niin tekisi mieli perua ne lauantain vieraat mutta kun lapsikin odottaa innolla, en tiedä raaskinko. Huoh. Kylpyläloma kuulostaa kyllä aivan fantastiselta. Sellaselle jos pääsisi olisi huippua...
[/quote]
Älä nyt uhraudu. Lapsi pettyy kyllä, mutta pettyy vielä miljoona kertaa elämänsä aikana -ei se siitä pilalle mene. Mies ja lapsi voi tulla sitten sinne kylpylään uimaan kun olet ensin levännyt siellä ainakin yhden vuorokauden. Se varmaan korvaisi pettymystä vähän. Ja voihan ne vieraat tulla joku toinen päivä.
Ei kotiäidin tarvitse olla aina se suorittava, uhrautuva, kaikkensa toisten eteen tekevä marttyyri. Tiedät itsekin että tarvitset omaa aikaa ja rauhoittumista, jaksat sitten taas paremmin arkea kun on joku katko silloin tällöin.
Kyllä yhden lapsen kanssa pitää tuon verran jaksaa!
kiitos kaikille auttajille. mulla tuli jo nyt parempi mieli. Mulla on nyt yksi idea jonka aion toteuttaa. :)
Ihmiset on erilaisia. Ihmiset kokee asiat eri lailla. Jotkut stressaa pienemmistä ja jotkut isommista asioista. Ei siinä auta sanoa että ota itteäs niskasta kiinni. Jos tuntuu että elämä on pelkkää suorittamista niin kyllä siinä herkempi ihminen rupeaa hajoilemaan. Eikä siihenkään auta sanoa että ole paksunahkaisempi.Voimia sinulle, tiedän miltä susta tuntuu.
Nnin, toiset on kypsymättömiä. Pitää vain ryhdistäytyä.
minustakin tuntuu joskus samalta, vaikka meillä on iso koti eikä lapsikaan ole enää pieni. Mutta joku vaan ahdistaa, ja tuntuu että mies on jotenkin syypää siihen, vaikka järki sanoo ettei se niin ole. Ei mies missään nimessä täydellinen ole, mutta ei siinä mitään vikaakaan ole, tuntuu vajotenkin että lähinnä tiedän rakastavani häntä, mutta en tunne sitä rakkautta, en tunne mitään.
Tällaisia olotiloja on vuosien varrella ollut ja mennyt monta kertaa, pari kertaa olen ollut masentunutkin (=syönyt masennuslääkettä), kun olo on mennyt niin huonoksi, että olen koko ajan apea, mikään ei huvita, on vaan itkettänyt enkä ole kyennyt kunnolla edes puhumaan mitään. Välillä on sitten ollut kausia, kun olo on ollut hyvä ja onnellinen.
Nyt olen (vihdoin ja viimein) saanut sen verran aikaiseksi, että olen aloittanut terpian, uskon että syy tähän olotilaani on ehkä jossain lapsuuden kokemuksissa (vaikka ihan hyvä lapsuus minulla ollut), en osaa käsitellä tunteitani tai jotain.
Jaksamisia sinulle!
Alue: Aihe vapaa
No lähde viikonlopuksi hotelliin, johonkin mökille tai kuuron sukulaisen luokse.