Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?
Tutkiskelen tässä itseäni, joten näkökulmia kaivataan. Takana on yksi avioero 25 vuotta sitten, jolloin vaihdoin exäni nykyiseen mieheeni. Nyt taas samassa tilanteessa, enkä oikein osaa eritellä mitkä asiat saivat minut täysin tietoisesti lähtemään tähän taas, vaikka tiesin että loppujen lopuksi sattuu. Useampaa ihmistä. Mieheni on ihan kunnollinen mies, ei hänen kanssaan huono ole olla ollenkaan. Miksi ihastuminen toiseen sai minut nyt rikkomaan kaiken. Miksi ei aiemmin tässä 25 vuoden aikana, miksi juuri nyt? Onkohan kyseessä jokin henkilökohtainen ikäkriisi enemmän. Varmasti tulee asiattomiakin vastauksia, kestän ne kyllä, mutta jos jotain ihan järkevääkin näkökulmaa niin olisin kiitollinen.
Kommentit (642)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Nykyäänhän noihin erektiobropleemiin on käsittääkseni aika hyvin apua. Miksei miehesi mene lääkäriin?
Ei ole oikein ettei mies tyydytä käsin ja suulla myöskin.
Kaikista tuollaisista ihmisten olisi hyvä parisuhteessa pystyä keskustelemaan, ei tässä ketään tuomita. Vaan pettäminen, eli toiselle valehtelu on väärin. Eihän sellaisessa liitossa ole mitään järkeä, jos väittää rakastavansa toista, mutta esim seksin tai huomion tarpeen takia toistuvasti valehtelee toiselle.
Mieheni ei suostu menemään lääkäriin. On lisäksi lääkekammoinen; ei suostu ottamaan Viagraa.
Mieheni ei suostu tyydyttämään minua, on seksuaalisesti laiska ja miettii vain omaa nautintoa.
Olen kaksikymmentä vuotta puhunut, kerjänyt, pyytänyt, vaatinut asioiden muutosta, kertonut konkreettisesti mitä toivon ja kaipaan. Esimerkki; haluan että panet minua takaapäin kulta; mies sanoo; ei tänään katsotaan myöhemmin! Ja tätä samaa lausetta olen kuullut miljoona kertaa; ei tänään, myöhemmin. Kun kysyn milloin; niin mies vaikenee.
Mies ei halua puhua minun toiveistani kun yritän. Lisäksi jos tehdään miehen mielestä jotain ei-kiihottavaa miehen seisokki katoaa, heti. Mies ei vain kiinnostu mun toiveista.
Mitä tehdä kun mies ei halua keskustella? Voiko toista pakottaa? Painostaa? Kun toista yököttää esim nuolenta ja sormetuskin on liian vaivalloista ja epäkiinnostavaa?
Pelkän seksin takia en haluaisi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tähän ole vain yksi syy oikeasti, olen heikko, halujeni vietävissä oleva kusipää. Ei siihen oikeasti ole mitään muita syitä kuin itsekkyys ja oma heikkous.
Tää nyt on varmaan jonkun vihaajan provo. Mutta silti, joo itse petin koska olin ongelmainen, heikko, itsekäs ja varmaan sitten kusipää. Mutta mitä mun pitäisi tehdä tällä tiedolla? Oikeasti en usko olevani kusipää mutta heikko todellakin. Pitäisikö mun sitten päättää päiväni vai mitä (on sitäkin tullut harkittua)? Mikä on ratkaisu? Varmasti olen asiasta masentunut ainakin vuosia ja kärsin syyllisyyttä loppuikäni.
Miksi kärsisit vuosia? Emme kukaan ole täydellisiä. Jospa kertoisit puolisollesi, hän ymmärtää varmasti ja arvostaa rehellisyyttäsi. Näytät oikeasti katuvan.
Mitä järkeä tuossakaan nyt on. Sitten on kummallakin paha mieli, nyt on vain toisella.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Nykyäänhän noihin erektiobropleemiin on käsittääkseni aika hyvin apua. Miksei miehesi mene lääkäriin?
Ei ole oikein ettei mies tyydytä käsin ja suulla myöskin.
Kaikista tuollaisista ihmisten olisi hyvä parisuhteessa pystyä keskustelemaan, ei tässä ketään tuomita. Vaan pettäminen, eli toiselle valehtelu on väärin. Eihän sellaisessa liitossa ole mitään järkeä, jos väittää rakastavansa toista, mutta esim seksin tai huomion tarpeen takia toistuvasti valehtelee toiselle.Mieheni ei suostu menemään lääkäriin. On lisäksi lääkekammoinen; ei suostu ottamaan Viagraa.
Mieheni ei suostu tyydyttämään minua, on seksuaalisesti laiska ja miettii vain omaa nautintoa.
Olen kaksikymmentä vuotta puhunut, kerjänyt, pyytänyt, vaatinut asioiden muutosta, kertonut konkreettisesti mitä toivon ja kaipaan. Esimerkki; haluan että panet minua takaapäin kulta; mies sanoo; ei tänään katsotaan myöhemmin! Ja tätä samaa lausetta olen kuullut miljoona kertaa; ei tänään, myöhemmin. Kun kysyn milloin; niin mies vaikenee.
Mies ei halua puhua minun toiveistani kun yritän. Lisäksi jos tehdään miehen mielestä jotain ei-kiihottavaa miehen seisokki katoaa, heti. Mies ei vain kiinnostu mun toiveista.
Mitä tehdä kun mies ei halua keskustella? Voiko toista pakottaa? Painostaa? Kun toista yököttää esim nuolenta ja sormetuskin on liian vaivalloista ja epäkiinnostavaa?
Pelkän seksin takia en haluaisi erota.
Ja tämä itsekkyys ja kyvyttömyys, yhdistettynä 125 kg painoon ja huonoon kuntoon, ja siihen että minä teen kaikki työt seksissä (tyydytän miehen kun hän vain makaa tekemättä mitään) ja erektio-ongelmat ja tupakalta haiseva hengitys, on tehnyt miehen ällöttäväksi seksuaalisesti silmissäni.
Kaksi vuotta olen jo nukkunut pojan huoneessa.
Seksiä ei enää ole, koska se tarkoittaa vain miehen tyydyttämistä ja hänen fetissin toteuttamista.
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Tuo "kumppanin laiminlyönti" nyt on aika veteenpiirretty viiva. Sehän voi olla mitä tahansa seksillä kiristämisen ja libidojen pienen eroavaisuuden välillä.
Itse haluan vaimoani suunnilleen joka päivä. Meillä on seksiä harvemmin kuin kerran kuussa. Olenko siis mielestäsi oikeutettu" sortua pettamaan"Minkä ikäisiä olette suunnilleen? Vain kerran kuussa seksiä...
Nelikymppisiä, mutta voivat ne libidot erota nuoremmillakin. Kerran kuussa olisi tosiaan parannus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja asunto/taloudellinen turva on huono tekosyy. Mies voi laihduttaa, ottaa viagraa tarvittaessa jne. Mikä on parisuhteen kulmakivi? Miehen ja naisen rakkaus toisiaan kohtaan. Tekosyitä kaikki muu, jos ei puolisolle puhuta, ja jos ei auta niin ei uskalleta erota.
Ketjun aloittajan tarina on elänyt ja muuttunut hassusti ketjun myötä.
Asia ei ole muuttunut miksikään, tykkää että saa huomiota kun vieraat panee ja pystyy vain vaivoin peittelemään sitä että ei paljon kaduta (vaikka yritys on kova-monikaan ei saa myönteistä huomiota jos suoraan sanoo olevansa mikä ap on).
Perhetausta näkyy ajattelussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Eihän nämä monellakaan ole mitään salaisuuksia. Itsekkin tuosta olen miehelleni kertonut. Hän ohitti sen lähinnä olankohautuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Tuo "kumppanin laiminlyönti" nyt on aika veteenpiirretty viiva. Sehän voi olla mitä tahansa seksillä kiristämisen ja libidojen pienen eroavaisuuden välillä.
Itse haluan vaimoani suunnilleen joka päivä. Meillä on seksiä harvemmin kuin kerran kuussa. Olenko siis mielestäsi oikeutettu" sortua pettamaan"Minkä ikäisiä olette suunnilleen? Vain kerran kuussa seksiä...
Nelikymppisiä, mutta voivat ne libidot erota nuoremmillakin. Kerran kuussa olisi tosiaan parannus...
Voi viddu... Kerran kuussa nelikymppisillä :(
Nyt kannattaisi tehdä jotain asialle molempien
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mielisairautta? Eronneisuus ja mielenterveysongelmat kulkevat käsi kädessä. Naiset ovat yliedustettuina molemmissa. Ensin tulisi hoitaa mielenterveysasiat kuntoon, sillä muuten satutat vain itseäsi ja muita toistuvasti.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Jep, olet oikeassa. Pariterapiaan mentäisiin nyt, jos sinne pääsisi. Korona-aikana varsinkaan ei omalla paikkakunnallani ole mahdollisuutta kuukausiin, joten apu siitä tulee liian myöhään luultavasti. Itselleni olen hakenut keskusteluapua jo, mutta en ole käynyt vielä kertaakaan, olen suositellut myös miestäni hakemaan keskusteluapua tähän. Ja ehkä osut jollain tavalla oikeaan tuossa muussakin, mutta miten ihmeessä pystyn asiaa korjaamaan, miten voisin olla tyytyväisempi itseeni, tai miksi sitten en ole. No, ethän sinä toki sitä voikaan tietää, mutta mietin että miten saisin siitä itse nyt jotenkin kiinni tai jotain ajatusta siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan teoreettisena kysymyksenä (joka varmaan oikeasti koskettaa myöhemmin elämässä aika monia):
Ajatellaan, että on pitkä avioliitto, onnellinen, on rakkautta ja on perhe ja kaikkea. Ja sitten käy niin, että vuosien vieriessä tulee ikää lisää. Ja sitä myötä miehen mieskunto rapistuu, ja lopulta seksi ei enää onnistu, ainakaan niin, että siitä olisi naiselle tyydyttäväksi seksiksi.
Okei, kun kyseessä on hyvä liitto, niin eihän siihen kaikki välttämättä lopu. Voidaan harrastaa ns muunlaista seksiä. Ehkä nainen pystyy edelleen vaivaa näkemällä tuottamaan miehelle orgasminkin. Mutta sellaista luotettavaa ja toimivaa stondista ei enää ole eikä tule, jolla saisi aikaan ns kunnon panon.
Toisaalta voi olla, että jos tilanne johtuu vaikka eturuhassyövästä (miesten yleisin syöpä kaiketi), ei kastroitua miestä enää seksi niin kiinnosta.
Naisesta loppuelämä ilman seksiä alkaa tuntua pitkältä, vaikka liitto sinänsä saisi jatkua, kunnes kuolema erottaa. Onhan se toinen se oma rakas puoliso, kaikkine ongelmineenkin.
Niin onko nyt hieno ja reipas teko jättää se rakas mies? Syöpänsä kanssa, tai muun ongelmansa? Mistä se mies tuossa tilanteessa uuden suhteen löytää? Riittääkö eron suositteluun se, että naisen tekee mieli seksiä? Pitäisikö lakata tekemästä mieli? Miten se tehdään?
Okei, myönnetään sitten, että ei ole hienoa eikä reipasta. Onko sitten kamalaa, jos nainen saa seksiä jostain muualta? Entä jos ajattelee seksiä jonkun muun kanssa, siis tämä ”henkinen pettäminen”? Onko loppuelämä ilman seksiä kohtuullinen vaatimus?
Syöpä tai joku muu isompi muutos, joka aiheuttaa selkeän kyvyttömyyden on tietysti ongelma, mutta ehkä mahdollista käsitellä. Entä jos tilanne on tämä klassinen, lähestyvät vaihdevuodet hivuttavat naisen halut koko ajan lähemmäksi nollaa. Missä vaiheessa tulee se raja, että asiasta pitää puhua? Ja mihin noiden keskustelujen pitäisi johtaa?
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittajan tarina on elänyt ja muuttunut hassusti ketjun myötä.
Asia ei ole muuttunut miksikään, tykkää että saa huomiota kun vieraat panee ja pystyy vain vaivoin peittelemään sitä että ei paljon kaduta (vaikka yritys on kova-monikaan ei saa myönteistä huomiota jos suoraan sanoo olevansa mikä ap on).
Perhetausta näkyy ajattelussa.
Kaikilla on oma tie enkä halua tuomita, mutta siitä huolimatta on todettava, että kumppanin selän takana leikittelyä eivät arvosta kovinkaan monet. Sillä ei saa sympatiapisteitä, vaikka kuinka katuisi ja ihmettelisi mikä minua vaivaa. Ehkä vasta sitten kun tällaiset ihmiset joutuvat petetyksi tai jätetyksi itse, he ymmärtävät miten toista ovat satuttaneet huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löysin sielunkumppanin. Itse erosin silloisesta suhteesta heti (sillä suhteella ei ollut tulevaisuutta kuitenkaan, olimme aivan liian erilaisia ja meillä oli mm. täysin päinvastainen lapsitoive), uusi mies vasta pidemmän väännön jälkeen (hänellä oli lapsia eikä suhteessa sinällään mitään vikaa). 15v on kulunut, siitä 10v olemme olleet naimisissa ja joka päivä olemme toisistamme ja yhteisestä elämästämme onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein sitoa kumppani koko pitkäksi avioliitossa seksissä vain yhden osapuolen toiveisiin?
Onko oikein, ettei mies esim tyydytä naista käsin/ nuolemalla/ seksileluilla jos itse ei pysty erektio-ongelmiltaan??
Miksi yksi ihminen saa pitkässä liitossa yksin päättää seksielämän reunaehdoista?
Eikö seksissä pitäisi kuunnella ja toteuttaa molempien haluja ja toiveita, eikä vain itsekkäästi toisen kumppanin???
Jos elää itsekkäästi, saa syyttää ihan itseä jos toinen kumppani kyllästyy ikuiseen yksipuoliseen sopimukseen.
En nä uskollisuutta aina niin mustavalkoisena. Uskollisuus ei saisi perustua itsekyydelle eikä omistushalulle, vaan vapaaehtoisuuteen ja yhteisymmärrykseen.
Seksielämässä missä molemmat tulevat kuulluksi ja nähdyksi on väärin pettää. Mutta jos kumppani jatkuvasti laiminlyö kumppaniaan, ei ole ihme että kumppani sortuu pettämään. Erota ei kaikki parit halua pelkän seksin takia. Sanon vain, että sitä niittää mitä kylvää.
Tuo "kumppanin laiminlyönti" nyt on aika veteenpiirretty viiva. Sehän voi olla mitä tahansa seksillä kiristämisen ja libidojen pienen eroavaisuuden välillä.
Itse haluan vaimoani suunnilleen joka päivä. Meillä on seksiä harvemmin kuin kerran kuussa. Olenko siis mielestäsi oikeutettu" sortua pettamaan"Minkä ikäisiä olette suunnilleen? Vain kerran kuussa seksiä...
Nelikymppisiä, mutta voivat ne libidot erota nuoremmillakin. Kerran kuussa olisi tosiaan parannus...
Voi viddu... Kerran kuussa nelikymppisillä :(
Nyt kannattaisi tehdä jotain asialle molempien
Niin kuten vaikkapa pettää? Otsikon mukaisesti.
No sellaista se vaan on joskus. Meillä exän kanssa alle nelikymppisinä oli seksiä tuota luokkaa taajaan. Eroa tehdessä ex paljastuikin lähes seksiaddiktiksi. Hän vaan hoiteli itse itsensä, sanojensa mukaan monta kertaa päivässä. Ei siihen kuulemma miestä tarvita. Ja minä poika olin vuosia riutunut seksin puutteessa ja kärsinyt torjuntaa siinä uskossa että ex-vaimo ei seksistä pitänyt. Joo kai se sit johtui vaan siitä että ei juuri minusta välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittajan tarina on elänyt ja muuttunut hassusti ketjun myötä.
Asia ei ole muuttunut miksikään, tykkää että saa huomiota kun vieraat panee ja pystyy vain vaivoin peittelemään sitä että ei paljon kaduta (vaikka yritys on kova-monikaan ei saa myönteistä huomiota jos suoraan sanoo olevansa mikä ap on).
Perhetausta näkyy ajattelussa.
Anteeksi, nyt meni tämä multa kyllä vähän yli. Minä olen pettänyt yhden vieraan miehen kanssa, vaikkakin pidemmän aikaa. Kaduttaa että satutin miestäni, eli kaduttaa pettäminen. Mutta minusta se ei riitä asioiden kuntoon saamiseksi, Mikä perhetausta näkyy?
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Jep, olet oikeassa. Pariterapiaan mentäisiin nyt, jos sinne pääsisi. Korona-aikana varsinkaan ei omalla paikkakunnallani ole mahdollisuutta kuukausiin, joten apu siitä tulee liian myöhään luultavasti. Itselleni olen hakenut keskusteluapua jo, mutta en ole käynyt vielä kertaakaan, olen suositellut myös miestäni hakemaan keskusteluapua tähän. Ja ehkä osut jollain tavalla oikeaan tuossa muussakin, mutta miten ihmeessä pystyn asiaa korjaamaan, miten voisin olla tyytyväisempi itseeni, tai miksi sitten en ole. No, ethän sinä toki sitä voikaan tietää, mutta mietin että miten saisin siitä itse nyt jotenkin kiinni tai jotain ajatusta siihen.
Koko naurettavassa ketjussasi olet tuskin kirjoittanut riviäkään totta muusta kuin siitä että olet käynyt ainakin kerran vieraissa. Tuolla tiellä sinulla ei ole mitään syytä olla koskaan tyytyväinen itseesi. Eikä kenelläkään sinuun.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Jep, olet oikeassa. Pariterapiaan mentäisiin nyt, jos sinne pääsisi. Korona-aikana varsinkaan ei omalla paikkakunnallani ole mahdollisuutta kuukausiin, joten apu siitä tulee liian myöhään luultavasti. Itselleni olen hakenut keskusteluapua jo, mutta en ole käynyt vielä kertaakaan, olen suositellut myös miestäni hakemaan keskusteluapua tähän. Ja ehkä osut jollain tavalla oikeaan tuossa muussakin, mutta miten ihmeessä pystyn asiaa korjaamaan, miten voisin olla tyytyväisempi itseeni, tai miksi sitten en ole. No, ethän sinä toki sitä voikaan tietää, mutta mietin että miten saisin siitä itse nyt jotenkin kiinni tai jotain ajatusta siihen.
Kyllä se siellä terapiassa selviäisi. Ehkä vanheneminen ja kehon muutokset on laukaissut testaamaan kelpaavuutta. Jos et oikein ole hyvä sietämään tavallista arkea niin sekin on altistava tekijä.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On normaalia kokea kyllästymistä ja ihailun kaipuuta avioliitossaan, mutta pettämään eivät silti kaikki lähde. Ja koska olet tietoisena tähän lähtenyt, niin lähtisin siitä, että pettäminen ja salaisuuksien vaaliminen tuottaa sinulle jonkinlaista nautintoa etkä siksi osaa asettua toisen asemaan. Pariterapiassa ette ilmeisesti ole olleet, kannattaisi mennä. Perimmäinen tyytymättömyys omaan itseen ja elämään ajaa usein satuttamaan omaa kumppania. Ja tällaisiin suhteisiin jäävät ne, jotka eivät osaa suojata itseään riittävästi.
Jep, olet oikeassa. Pariterapiaan mentäisiin nyt, jos sinne pääsisi. Korona-aikana varsinkaan ei omalla paikkakunnallani ole mahdollisuutta kuukausiin, joten apu siitä tulee liian myöhään luultavasti. Itselleni olen hakenut keskusteluapua jo, mutta en ole käynyt vielä kertaakaan, olen suositellut myös miestäni hakemaan keskusteluapua tähän. Ja ehkä osut jollain tavalla oikeaan tuossa muussakin, mutta miten ihmeessä pystyn asiaa korjaamaan, miten voisin olla tyytyväisempi itseeni, tai miksi sitten en ole. No, ethän sinä toki sitä voikaan tietää, mutta mietin että miten saisin siitä itse nyt jotenkin kiinni tai jotain ajatusta siihen.
Koet tyytymättömyyttä itseesi myös?
Mitä sinä haluat elämältäsi? Seksiä ja hyväksyntää, tunnetta kun olet haluttu?
Normaaleja asioita. Mitä näet miehessäsi nykyään? Näetkö sen ihmisen johon rakastuit, vai näetkö hänet vikoja täynnä olevana, ja sivusuhteet täydellisinä?
Alue: Aihe vapaa
No eihän tässä ole kysymys seksistä. [/quote]
Aamulla rasvat sisällä kotiin perheen luo niin eihän se seksiä sellainen[/quote]
Ei voi kauhalla ottaa jos on lusikalla annettu. Väännän nyt rautalangasta: olen pettänyt miestäni pidemmän aikaa, eikä ole kysymys siitä, etten saisi seksiä omalta mieheltäni. Yritän tässä selvittää onko kyseessä oma ongelmani, jota voisin alkaa työstämään, etten tekisi samaa virhettä uudelleen, ja voisimme ehkä jatkaa avioliittoamme avoimemmin, aloittaa ns. alusta. Jos et tästä jotain kohtaa ymmärtänyt, niin ole hyvä ja kerro.