Mikä asia parisuhteessa tai itsessäsi on johtanut pettämiseen, jopa pitkäaikaiseen sivusuhteeseen?

N53 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun aloittajaa nu_ssittiin ilman kumia avioliiton ulkopuolella ja nyt jaaritellaan että kuinka pääsi 53 vuotiaalle (jos edes oikea ikä) käymään näin ikävästi ja olisikohan jotain lieventäviä asianhaaroja mitä voisi käyttää tässä ettei ihan l_tkalta muka näytä miehen ja lasten silmissä.

En tiedä itsetutkinnan paikasta mutta ainakin lääkärintarkastus-tutkinnan paikka myös miehelle sukupuolitautiklinikalla.

Sen verran pinnallista huomionherutusta Ap lta.

Hei paljaalla-jankkaaja! Sinulla on nyt jo aika monena päivänä jäänyt lääkkeet ottamatta. Olisiko itsetutkinnan paikka ja aika tilata lääkäriltä aika. Sinulla heittää nyt jo todella pahasti.

Nimin. Huolestunut

Kun käy vieraissa ja antaa panna paljaalla se on jännityksen hakua oman puolison terveyden kustannuksella. Tuplakusetusta. HIV ei itsetutkiskelulla parane. Aviomieheltäkään.

Voitte lopettaa tästä jankkaamisen, minulla ei ole HIV:iä eikä muutakaan sukupuolitautia, joten jos miehelläni on, se on jostain muualta tullut. Koita ymmärtää että pettämisessä on muustakin kyse kuin panemisesta. Ja hei, mistä edes tiedät onko minulla ollut oman mieheni kanssa seksiä tämän jälkeen?

Ja jos olisi jakaisit asian varmaan täällä. Siis tiedon siotä että sinulla on sukupuolitauti ja että olet tartuttanut sen mieheesi.

Mutta et siis ole saanut hetkeen - mitä aiot tehdä asialle?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo haluaa hidasta rakastelua lauantai-iltaisin. Pitää olla puhtaat lakanat, viiniä ja kaikki tähtimerkit kohdallaan, että hän syttyy. Hän laukeaa helposti, kun itsellä olisi vielä panoksia jäljellä ja halu jatkaa. Meillä on seksiä, mutta en koskaan saa kunnolla. Koko ajan pitää varoa, ettei tahti menen liian kovaksi. Vaimo näyttää ulos päin verevältä ja seksikkäältä naiselta. Luulen, että ihmiset vähän kadehtivat minua, sillä helppo olisi luulla, että hän on peto sängyssä. Hän on pitkä, rintava, pukeutuu seksikkäästi ja flirttailee vähän kaikille. Tuntuu siltä, että hän saa seksuaalisen nautintonsa siitä, että ihmiset fantasioivat hänestä.

Harkitsen pettämistä, koska en saa vaimolta sellaista seksiä, joka tyydyttäisi minut.

Vilpittömästi nyt suosittelen, että anna ohjat hänelle. Hyväksy, että hän saa tehdä tai olla tekemättä sinulle mitä vaan, ja sinä et saa tehdä hänelle mitään, ellei hän erikseen käske tai pyydä. Hyväksy se, että ohjat eivät ole sinulla, etkä voi vaatia häneltä mitään.

Voit yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

Niin, kyllähän itselleen rakkaiden ihmistenmielenterveyttä (lapset, vaimo, mies) kannattaa vaalia. Miksi olla yhdesdä ihmisen kanssa joka ei yhtään mieti asioita toisten terveyden kannalta?

Ei ole reilua vastuuttaa ketään toisten ihmisten mielenterveydestä.

Kyllä sinä vain olet vastuussa toisten mielenterveydestä. Vanhempana olet vastuussa lapsen kunnioittavasta kohtelusta jotta hänestä kasvaa täyspäinen terve ihminen. Luokkakaverina ja työkaverina olet vastuussa toisen kunnioittavasta ja mukaanottavasta kohtelusta, jotta ei esiintyisi syrjintää tai kiusaamista. Jokaisen kiusatun itsemurhan takana on vastuullisia kasvoja iso kasa. Ja jokainen heistä ajattelee, ettei oo reilua vastuuttaa mua toisen mielenterveydestä. Ei vaikka laitoin ne haukkumaviestit facen kautta ja jaoin jotain arkaluonteista.

Jatkuva pettäminen suhteessa on myös henkistä väkivaltaa ja joka siihen ryhtyy miettimättä yhtään sitä henkistä kärsimystä jota puolisolleen aiheuttaa on melko pinnallinen ja lapsellinen luonne. Kaikki siihen tuskaan ei kuole tai sairastu, mutta on olemassa se prosentti joka tekee niin. Itse en ainakaan haluaisi olla edesajamassa kenenkään joutumista laitoshoitoon tai vaikkapa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

Niin, kyllähän itselleen rakkaiden ihmistenmielenterveyttä (lapset, vaimo, mies) kannattaa vaalia. Miksi olla yhdesdä ihmisen kanssa joka ei yhtään mieti asioita toisten terveyden kannalta?

Ei ole reilua vastuuttaa ketään toisten ihmisten mielenterveydestä.

Kyllä sinä vain olet vastuussa toisten mielenterveydestä. Vanhempana olet vastuussa lapsen kunnioittavasta kohtelusta jotta hänestä kasvaa täyspäinen terve ihminen. Luokkakaverina ja työkaverina olet vastuussa toisen kunnioittavasta ja mukaanottavasta kohtelusta, jotta ei esiintyisi syrjintää tai kiusaamista. Jokaisen kiusatun itsemurhan takana on vastuullisia kasvoja iso kasa. Ja jokainen heistä ajattelee, ettei oo reilua vastuuttaa mua toisen mielenterveydestä. Ei vaikka laitoin ne haukkumaviestit facen kautta ja jaoin jotain arkaluonteista.

Jatkuva pettäminen suhteessa on myös henkistä väkivaltaa ja joka siihen ryhtyy miettimättä yhtään sitä henkistä kärsimystä jota puolisolleen aiheuttaa on melko pinnallinen ja lapsellinen luonne. Kaikki siihen tuskaan ei kuole tai sairastu, mutta on olemassa se prosentti joka tekee niin. Itse en ainakaan haluaisi olla edesajamassa kenenkään joutumista laitoshoitoon tai vaikkapa itsemurhaan.

Aika monet menee sekaisin erostakin. Kummasta sitten enemmän sekoaa, mistä tuota voi tietää.

Huono itsetunto. Haluan miehiltä huomiota ja tykkään esittää ihastuvani miehiin. Sitten kun kyllästyn mieheen, niin etsin uuden kohteen. Näitä löytyy helposti työpaikalta ja harrastuksista. Tiedän tämän olevam väärin kun on mies, kaksi poikaa ja hyvä elämä omakotitalossa, mutta en halua lopettaa. Onneksi miehelle kaikki selitykset menevät läpi.

Tilaisuus. En ole koskaan itse tehnyt aloitetta pettämiseen. Se on aina tullut muualta, eli mieheltä. Olen ollut 13-v asti jonkinlaisessa suhteessa. Ensi”rakkauden” kanssa 3 vuotta kunnes vieras lähestyi ja jätin tämän pojan. Sittemmin kyllästyin uuteen ja palasin vanhan luo, joka otti takaisin. Mentiin naimisii , 2

Lasta. Pettämättä olin 10

Vuotta! Sitten toinen mies hullaantui minuun ja vei mukanaan. Erosin. Mies petti ja pettää ja minä häntä. Tää on kierre. Mutta yhdessä pysytään ja rakastetaan toisiamme. Asiat sovittu ja elämä on jees. Odotan koko ajan koska

Se pettää taas...

Arki on liian tasaista. Olen ihastunut erääseen mieheen samoissa piireissä. Asia ei etene, sillä siellä missä nähdään tiedetään hänen olevan naimisissa. Itsekin olen, yli 20v. saman miehen kanssa ja arki on sellaista, että vedetään ikään kuin yhteistä perheyritystä, ilman draamaa ja hyvässä hengessä, mutta mistään parisuhteesta ei enää voi puhua. Seksiä on silloin, kun mies haluaa tyhjentää pussinsa. Itse kaipaan läheisyyttä, yhteyttä, yhteistä tekemistä, puhumista. Ei ole. Ennen koronaa sentään matkusteltiin paljon, ja lomilla tunsin olevani elossa. Mieskin oli rennompi ja joskus jopa intoutui ihan ottamaan kiinni ja koskemaan. Ei ole auttanut, vaikka kerron kaipaavani näitä asioita. Siispä olen tilanteessa, jossa haaveilen sivusuhteesta tämän toisen kanssa, ja siitä ihanasta kuplivasta tunteesta, kun olit rakastunut. Osaltaan tämä on varmasti ikäkriisiä. Mutta suurelta osin kyllästymistä. Lasten takia tässä mennään yhdessä.

Jos ongelmana on oma itsetunto ja huomiontarve, voi mennä terapiaan tai pistää oman päänsä kuntoon. Jos ongelma on parisuhteessa, voi avautua sille puolisolleen, mennä pariterapiaan ja/tai sopia että tehdään asiat toisin. Jos ongelmana on seksi, siitäkin voidaan puhua tai sopia että ruvetaan avoimeen suhteeseen. Jos noista mikään ei toimi, sitten voi aina erota.

Miksi pettää? En vaan tajua.

Meillä kävi niin että mies jäi kiinni pettämisestä useamman kerran. Itse en ole koskaan suhteissa pettänyt vaikka olisi ollut tilaisuuksia ja toisinaan sitä ajattelinkin mutta en tosi paikan tullen tarttunut tilaisuuksiin. Siinä mielessä olen konservatiivinen nainen, en vain pystynyt.

Mies oli hyvin perso huomiolle ja ihailulle ja täysin vietävissä kun itse taas en tarvitse sellaista ulkoapäin tulevaa imartelua pönkittääkseni itsetuntoani tai testatakseni markkina-arvoani. Mielestäni pettäjällä on huono itsetunto ja mahdollisesti vielä sen lisäksi tunteet täysin kuolleet ja metrin pituinen ”piip” otsassa niin ettei ole enää väliä. Ennen sitä pistettä lähdin suhteesta jossa en saanut mitään arvostusta. Olen voinut hyvin yksinkin, ex taas vaihtaa naisia kuin paitaa ja voi todella huonosti kun hakee onnea itsensä ulkopuolelta. Sieltä kun ei sitä löydy. Hän on pettänyt kaikissa suhteissaan ja kuvittelee että jossain on se täydellinen oikea jolloin pettäminen loppuu. Vastuuttaa siis ihan hyvät naiset käytöksestään, kun ei tutkaile itseään pintaa syvemmältä ja ymmärrä että ongelma on hänessä. Kun mikään ei kelpaa eikä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelmana on oma itsetunto ja huomiontarve, voi mennä terapiaan tai pistää oman päänsä kuntoon. Jos ongelma on parisuhteessa, voi avautua sille puolisolleen, mennä pariterapiaan ja/tai sopia että tehdään asiat toisin. Jos ongelmana on seksi, siitäkin voidaan puhua tai sopia että ruvetaan avoimeen suhteeseen. Jos noista mikään ei toimi, sitten voi aina erota.

Miksi pettää? En vaan tajua.

Ei kaikki asiat selviä puhumalla. Ei ihmiset muutu ja muuta vuosikymmeniä olleita tapojaan vain juttelemalla. Ei se onnistu edes vaikka tahtoisi, mutta moni ei edes tahdo. Oma mies aina lupaa käyttäytyä erilain. Se on pelkkää puhetta. Ei mikään koskaan muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Tämä oli niin pitkä, että mäpäs vähän tiivistän. Olkaa hyvä, executive summary:

Satuttaa joskus on sama kuin satuttaa koko ajan.

Kirjoittaja on satuttanut puolisoaan, mutta se ei ollut moraalisesti väärin.

Kirjoittajan seuraava mies on satuttanut kirjoittajaa, ja se oli väärin, koska takana ei ollut jaloa ajatusta.

Naisilla pitää olla korkea moraali, että eivät ole kevytkenkäisiä.

Kirjoittajan mielenterveyden ongelmat ovat entisen miehen numero kaksi ja kevytkenkäisen naisen syytä. He eivät olleet riittävän syvällisiä.

Niin, kyllähän itselleen rakkaiden ihmistenmielenterveyttä (lapset, vaimo, mies) kannattaa vaalia. Miksi olla yhdesdä ihmisen kanssa joka ei yhtään mieti asioita toisten terveyden kannalta?

Ei ole reilua vastuuttaa ketään toisten ihmisten mielenterveydestä.

Kyllä sinä vain olet vastuussa toisten mielenterveydestä. Vanhempana olet vastuussa lapsen kunnioittavasta kohtelusta jotta hänestä kasvaa täyspäinen terve ihminen. Luokkakaverina ja työkaverina olet vastuussa toisen kunnioittavasta ja mukaanottavasta kohtelusta, jotta ei esiintyisi syrjintää tai kiusaamista. Jokaisen kiusatun itsemurhan takana on vastuullisia kasvoja iso kasa. Ja jokainen heistä ajattelee, ettei oo reilua vastuuttaa mua toisen mielenterveydestä. Ei vaikka laitoin ne haukkumaviestit facen kautta ja jaoin jotain arkaluonteista.

Jatkuva pettäminen suhteessa on myös henkistä väkivaltaa ja joka siihen ryhtyy miettimättä yhtään sitä henkistä kärsimystä jota puolisolleen aiheuttaa on melko pinnallinen ja lapsellinen luonne. Kaikki siihen tuskaan ei kuole tai sairastu, mutta on olemassa se prosentti joka tekee niin. Itse en ainakaan haluaisi olla edesajamassa kenenkään joutumista laitoshoitoon tai vaikkapa itsemurhaan.

Väsynyttä syyllistää naisia ja naisiksi oletettuja. Ja virheellistä. Jos mielenterveys on mennäkseen, se menee. Siinä ei ikävä kyllä paraskaan äiti tai puoliso tai muu läheinen voi asiaa estää. Ja toiselta puolen, itsellänikin on äiti, joka ei tosiaankaan hetkeäkään ole kohdellut minua kunniooittavasti (kohtalotovereita löytyy runsaasti siitä 70-luvun äidit -ketjusta), ja tässäpä sitä vaan porskutetaan kohta viisikymppisenä ja mielenterveys tallella.

Pettäminen on yksi mahdollinen elementti monimutkaisessa kuviossa nimeltä ihmisen elämä, tinparisuhde, tai perhe-elämä. Juu epäilemättä on olemassa tunnekylmiä sikojakin, mutta myös ihan tavallisia parhaansa yrittäviä ihmisiä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Et voi tietää toisen elämää, et hänen parisuhdettaan etkä puolisoaankaan puolison roolissa. Et millään. Älä siis ole noin jyrkkä.

Ja edelleen, kukaan kunnolla mieleltään sairastunut ei kyllä siitä ihmeparane, vaikka kokonlähipiiri seisoisi päällään. Ne ovat ihan oikeita sairauksia, kuten syöpä tai alzheimer. Eivät mitään asennekysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Särkynyt50 kirjoitti:

Olen se petetty, vaimo. Avioliitossa lähes 30 vuotta. Mieheni on elämäni rakkaus ja niin myös minä hänelle. Meille kävi kuitenkin näin... Miehelläni oli omat kipuilunsa ja, se niin kliseinen, ikäkriisi. Alkoi jäätävä suorittaminen. Treenasi kuin huippu-urheilija. Aamuviideltä ylös ja salille, illalla kympin tai pari, lenkille. Seksiä kyllä oli ja se oli hyvää, kuten on aina välillämme ollut. Eli puutteessa ei mies ainakaan ollut. Muutaman kerran tapasivat, sitten mies lopetti touhun. Nainen tiesi, että mieheni on naimisissa ja tiesi minutkin. Minä kyllä huomasin, että jotain on menossa. Tajusin merkit. Mies kielsi. Oli kuin saippuapala. En saanut mitään irti, näin vain edessäni miehen, joka voi huonosti. Tein kaikkeni ja enemmänkin, parisuhteeni eteen, mies oli aivan hukassa. Sekaisin. Kunnes viimein myönsi, mitä oli tapahtunut. Tästä alkoi valtava ylös rämpiminen. Voi sitä rakkauden määrää, mitä välillämme on. Itse olen ollut niin syvällä suossa, kuin ihminen vaan voi olla. Olo oli, kuin olisin ajanut moottoritiellä päin betoniseinää. Mikään kohta minussa ei ollut ehjänä. Niin rikki, kuin ihminen vaan voi olla. En olisi koskaan voinut uskoa, että mieheni pettäisi minut sen naisen kanssa, tai ylipäätään edes pettäisi. Olen kiltti, herkkä, empaattinen ja oikeudentajun omaava nainen. En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi jotain toista. Meille kävi näin, koska miehelläni oli omat ongelmansa. Olemme tätä nyt työstäneet 1,5 vuotta ja työstämme yhä edelleen. Liittomme kestää tämän, koska rakastamme toisiamme. Mieheni on tehnyt paljon sen eteen, että pystymme jatkamaan yhdessä. Minulla on vielä pitkä matka, mutta ymmärrän sen, että näin syvät haavat vievät aikansa arpeutua. Älkää hyvät ihmiset pettäkö. Tehkää kaikkenne sen eteen, että voitte pelastaa parisuhteenne. Puhukaa toisillenne. Kertokaa puolisollenne, jos olette tyytymättömiä suhteeseenne tai jos kipuilette itsenne kanssa. Jos se ei kuitenkaan onnistu, niin erotkaa, mutta älkää pettäkö. Pettäminen aiheuttaa niin paljon henkistä ja fyysistä surua, kipua ja tuskaa, että sellaista ei kukaan ihminen ole ansainnut.

Tummentamani kohta on täyttä b*llshittiä. On täysin mahdotonta elää niin, ettei koskaan satuta ketään toista.

Satutamme toisiamme joskus tahallisesti ja joskus tahattomasti ja tämä on se todellisuus, joka on hyväksyttävä ja jonka kanssa on opittava elämään. Olemaan itselle ja toisille armollinen.

Ei ihme että olet mennyt niin hajalle, kun ajattelet niin epärealistisen kierolla ja epäinhimillisellä tavalla.

Hyvin kirjoitettu. Pyrkimys toimia aina oikein voi ajaa aikamoiseen armottomuuteen ja omahyväisyyteen. Ei varmaan tarkoitettu ihan niin, mutta tuossahan luki, että "minä olen täydellinen ihminen" ("En koskaan tekisi mitään, mikä satuttaisi toista.") Jos joku oikeasti uskoo noin, on hän aika pelottava.

No niin, jokainen toista satuttanut tarvitsee tämän uskomuksen, ettei eläminen ole mahdollista toista satuttamatta. Jos tämä olisi totta myöskin vanhemmat ja hyvät ystävät ja sisarukset satuttaisivat jatkuvasti mikä ei ole totta. Ei minua esim. elämäni aikana ole satuttanut muut kuin nykyinen puolisoni. Ei se ole automaatio joka tapahtuu jokaisen elämässä.

Pettymyksen tuottaminen ja todella paskamaisesti satuttaminen ovat eri asioita.

Minä satutin paljon puolisoani kun tahdoin eron. Hän kärsi muutaman vuoden. Tämä satuttaminen ei kuitenkaan ole moraalisesti väärin vaikka tuhoavaa olikin. Emme voineet vain jatkaa enää miehen raivoisan masennuksen vuoksi. Hän meinasi käydä päälle suuttuessaan.

Uusi mieheni taas aloitti seksisuhteen selkäni takana: haluan jännitystä ja en aio erota, vähän vaan jännitustä elämään ja elää hetkiä toisen kanssa.

Tuossa ei ole yhtään jaloa ajatusta petoksen tsäakana 👆. Se on ehdoin tahdoin satuttamista. Hän olisi hyvinkin voinut elää toiset 10 v kanssani satuttamatta minua ilman tätä valintaansa. Kyllä elämää siis voi elää kunnioittamalla toisen tunteita. Siihen en ota kantaa onko itseään vasten elämistä paikoitellen, mutta ei kannata niitä ihmisiä sättiäjoilla on korkea moraali ja jotka mahdollistavat sen, ettei tää yhteiskunta ole pelkkä itsekkäiden villi länsi. He haastavat muita kyseenalaistamaan omia tekojaan ja moraaliaan. Ehkä käsittämään sen, että jonkun jutun olisi voinut helposti hoitaa paremmalla tyylillä.

Kun mieheni pettämisasiaa puitiin niin kävi selväksi, ettei siellä oltu ajateltu tätä asiaa ollenkaan syvemmällä tasolla. Oltiin vaan seurailtu jotain itsekästä hetken mielijohdetta treffipalstalle katsomaan tarjontaa ja kohta ajauduttu seksisuhteeseen.

Seksisuhteen mahdollistajaa ei ollut haitannut miehen varattuus vaikka oma miehensä oli ajanut heidän liiton alas samanlaisella seksisuhteella. Psykoterapeuttini mukaan naisten solidaarisuus ei koskaan ole toiminut rakkausasioissa. Se on vain totuus johon täytyy tyytyä. Kevytkenkäisiä naisia jotka eivät vain välitä, ei saa muutettua. Voimme vaan miettiä omaa moraaliamme ja yrittää pitää sen korkeimmalla tasolla iskuista huolimatta.

Epäilen itse, että nainen kosti minulle miehensä teot. Projisoi minut oman miehensä rakastajattareksi joka sai maksaa nyt salasuhteesta. Epäilen siksi koska kuulin ettei hänkään selvinnyt pettämisestä tervein paperein. Kotonaan kuulemma on saatanallinen arsenaali ahdistus ja nukahtamislääkkeitä. Oma mieheni taas seuraili vaan itsekkäitä mielihalujaan välittämättä minusta ja tunteistani.

Nyt täytyy myös mainita, että mies kyllä tiesi paremmin. Minulla on historiaa masennuksen kanssa. Vaikka olin ollut jo 7 vuotta terve, ssirastuin uudelleen vakavaan masennukseen ja olen nyt työkyvytön toistaiseksi.

Jälkeenpäin katuminen on hyödytöntä. Ei se paranna minua tai korjaa mitään. Siksi jokaisen kannattaisi hommata se itsetuntemus ja oikeasti syvällisesti yrittää ymmärtää mikä on se tyhjyys elämässä, mitä kaipaa ja tarvitsee ja tehdä ratkaisut sen mukaan ettei tarvitse sitten todeta niin kuin meillä : Hups, ei ollut tarkoitus tuhota meidän suhdetta. Tai ehkä se pahin: Mikään siinä salasuhteessa ei ollut tämän jälkipyykin arvoista.

Minusta on epäuskottavaa että sinua ei ole kukaan muu satuttanut koskaan kuin oma miehesi. Minua on satuttaneet vanhempani, sisarukseni, lapsuuden ystävät, aikuiset ystävät, nuoruuden poikakaverit, ihastukset ja ne jotka ihastui minuun mutteivat saaneet vastakaikua, pomot, mummot, anoppi ja lukemattomat tuntemattomat. Kaikki varmasti eri tavalla ja eri määrän ja eri vaikutuksilla, mutta osumaa tulee kyllä aivan koko ajan. Ihmeellisen pumpulisessa elämässä elät jos sinua ei koskaan kukaan muu satuta.

Niin, mä en ajaudu kipeisiin tilanteisiin. En varasta, en odota muilta suureellisia, en valehtele, en petä. Suurin syntini taitaa olla etten aina jaa kaikkia ajatuksiani -varsinkin jos tiedän että ne loukkaavat. Niin hassulta kun ajatus sinusta tuntuukin, tää resepti on taannut minulle sen, etten joudu draamoihin enkä todellakaan satuta muita ihmisiä. Olen varma että tyylini elää on sinusta tylsä, mutta se nyt kuitenkin on se ero siinä miksi tulen kohdelluksi muiden ihmisten puolelta tosi kivasti. Perheeni ei ole loukannut tai satuttanut minua koskaan, he ovat sympaattisia tyyppejä jotka rskastavat minua. Ystävänikin on lapsuudesta asti. Vanhimman ystävänikin olen tuntenut nyt 38v. Mitä niin perin outoa siinä on että jotkut valitsevat elää kohteliaasti muut huomioiden?

Ai "todellakaan et satuta muita ihmisiä"? Olet siis elänyt koko elämäsi pyytämättä koskaan anteeksi keneltäkään kun sinähän nyt olet niin jumalaisen täydellinen että sanan "anteeksi"ei voi kuvitellakaan kuuluvan sinun sanavarastoosi kun vain ne epätäydelliset kaikki muut satuttavat ja tarvitsevat sitä sanaa.

Ei millään pahalla mutta eipä ollut yllätys että kärsit mt-ongelmista. Täydellisyyden tavoittelu ruokkii niitä oikein mukavasti.

Sori mutta mun mielestä sä vaikutat sairaammalta tossa jankkauksessas jolla oikeutat pahat teot toisille normaalina ihmisyytenä. Ihmiset toki tekee virheitä ja katuu, mutta elämänasenne jossa se viisaus tulee vasta jälkeenpäin ei oo kovin terve.

Aha! Siis myönnät, ettet pyydä koskaan anteeksi. No itsepä elät itsesi kanssa. Eikö käy raskaaksi?

Ja virheistään oppiminen (mikä tapahtuu nimenomaan jälkeenpäin) on nimenomaan hyvin suurta viisautta.

"Etukäteisviisaus" on monesti vain onttoa liirumlaarumia, vailla kosketusta todelliseen elämään.

Se kun miwjeni haukkii minua mm rumaksi läskiksi. Aloin kokea olevani huono ja hain vieraalta hyväksyntää ja pönkitystä itsetunnolleni. Menetin myös halun miestäni kohtaan.

En eronnut, vaikka se olisi tietysti ollut suoraselkäistä. En ole vieläkään ole eronnut, on niitä hyviäkin aikoja. Mikään taloudellinen syy tms ei ole estänyt, olen varakkaampi kuin mieheni. Ajattelen, että en kelpaisi kenellekään muulle. Toisaalta rn välttämättä haluaisikaan uutta suhdetta. En todella tiedä, mistä tässä on kyse. En pyri siis syyttämään miestäni, itse rakastuin silloin siihen toiseen ja ruokinkin sitä tunnetta itsessäni, vaikka se oli väärin.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kahlata koko ketjua, niin tiivistän miesten maailman tähän.

Jos erotaan, niin mies automaattisesti menettää lapset ja saa elatusvelvollisuuden.

Lapset menevät automaattisesti äidille myös oikeudessa jos sinne joudutaan. Isästä siis tulee etävanhempi joka maksaa äidille elaria. Joojoo, "lapsen kuluhin" mutta eihän sitä vahdi kukaan. Etäisä voi saada äidin tai oikeuden suuressa armossa "laajennetun tapaamisoikeuden" jolloin joka toisen viikonlopun (pe-su) sijaan voi nähdä lastaan to-su. Wau.

Eli kun mies miettii pitäisikö erota vai ei, niin jos on lapsia ja mies rakastaa heitä, niin ainoa vaihtoehto on pettäminen ja sivusuhde, jos omaa suhdetta ei saa puhumalla selvitettyä.

Näin käy esim. kun suuri osa naisista ei lapsen saamisen ja / tai häiden jälkeen enää halua seksiä oman miehensä kanssa. Pari vuotta voi koittaa jaksaa selvittää ja yrittää, mutta jossain vaiheessa mieskin tarvitsee tunteen siitä että on haluttu. Jos kotona ei sitä tunnetta voi saada, niin sen voi saada josaain muualla.

Jos ei ole lapsia, niin tässä vaiheessa ero on järkevä ja reilu vaihtoehto. Jos on lapsia, niin lasten ja miehen kannalta ainoa toimiva ja reilu vaihtoehto on, että mies hankkii sivusuhteen tai käyttää maksullisia (ei vastaa siihen halutuksi tuntemiseen mutta saa seksiä edes).

Siksi mies pettää tai on sivusuhteessa.

Vai niin.

Tunnen lähinnä eroperheitä joissa on viikko- viikko tyyli hoitaa lapset , tämä toki jos miestä ylipäätään kiinnostaa omien lasten hoito.

Vähän myös ihmettelen tuota seksi asiaa.

Jos naiset yleisesti lopettavat seksin häiden jälkeen, niin mistä ihmeestä miehet löytää naisia sivusuhteisiin ?

Vai onko todella niin että ne naiset jotka eivät mene naimisiin, ovat seksistä kiinnostuneita vuodesta toiseen mutta naimisiin menneet eivät? Onko naimisiin menneet naiset halukkaita seksiin vain vieraan miehen kanssa?

Jos näin on niin mistäköhän ilmiö johtuu?

Mies oli kiinnostunut kaikesta muusta enemmän kuin minusta. Työ ja harrastukset meni parisuhteen edelle. Väsyin siihen. Pettäminen oli harmitonta pikkukivaa, jolla pidin itseäni järjissäni siihen saakka, kunnes sain voimaa erota.

Miehestäni tuli uuden työn ja stressin aikana erittäin passiivinen. Kynttilä illat unohtui, yhteiset ulkoilut ei kiinnostanut enää ja lomallakin oli tod väsynyt. Epäilin ensin pettämistä ja rakastumista toiseen. Sai kuitenkin minut vakuuteltua ettei ole muita, ei vain rahkeet riitä työn lisäksi muuhun.

Kaipasin läheisyyttä ja olin suhteessa pahimmillaan kolmeen muuhun mieheen. Lopulta en kestänyt syyllisyyttäni ja kerroin kaiken. Odotin raivoa, huutoa ja eroa. Oli aika järkyttynyt kun mieheni sanoi ymmärtävänsä ja pyysi anteeksi omaa käytöstään. Ei itse edelleenkään ollut pettänyt. En tiedä mitä uskoa ja mitä ei. Ollaan kuitenkin edelleen yhdessä ja asiat alkaa taas olla hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomionkipeys, tunne siitä että on joku suurempi yhteys siihen toiseen (ja tämä ihan oman pään sisällä), kyllästyminen ja romantiikan nälkä ja kriisi siitä että kaikki jännitys ja romantiikka on itseltä ohi jo iänkin puolesta. Ei ole mitään jaloja ja hyviä syitä itselläni. Aika lapsellisia syitä jos niitä näin miettii. Toisaalta ajattelen että tämä on merkki siitä että liittoni on tulossa tiensä päähän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, koko aikuisiän. Kisaväsymystä. Mietityttää jos olisi ollut jotain enemmän joltain tuntuvaa vielä tässä elämässä.

Vähän vastaavia tuntemuksia täällä ollut, ja samoja pohdintoja kuin ap:lla. Kuitenkin olen päättänyt jäädä tähän liittoon. Mun mies on oikeasti hyvä, mitään oikeita ongelmia ei ole. Suhde antaa vapautta itsen toteuttamiseen, kuitenkin tehdään asioita yhdessä. Arki sujuu, molemmat osallistuu. Arvot,ajanviettotavat,elämän rytmi, rahankäyttö on samanlaista. Suhteessa tärkeää rehellisyys, luottamus, saan huomiota mieheltäni. Ainoa miinus on,etten koe miestäni yhtä avoimeksi kuin toivoisin, mutta ymmärrän, että tämä on minun ongelmani.

Kuitenkin eropohdintoja on käyty. Nyt on 15v takana. Kyseessä on oma kyllästymiseen, vaikeus olla lähellä ja antautua hellyyteen.

En sinänsä haikaile uutta miestä, mutta jotain "yhteyttä" haluaisin, jos uutta miestä hakisin. Mutta en eroaisi toisen vuoksi, mietin eroa ihan muutenkin, että olisin yksin.

Tajuan silti, että katuisin sitä. Minulla on hyvä mies, minun itseni pitää tehdä työtä oman asenteeni kanssa, jotta saan asiat muuttumaan. Se onkin vaikeaa, mutta yritän silti.

Tätä en kyllä ymmärrä, diipa daapa, joillain meistä on ihan oikeita ongelmia ja syitä harkita eroa. Lähde etsimään sitä yhteyttäsi, niin joku saa sulta hyvän miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomionkipeys, tunne siitä että on joku suurempi yhteys siihen toiseen (ja tämä ihan oman pään sisällä), kyllästyminen ja romantiikan nälkä ja kriisi siitä että kaikki jännitys ja romantiikka on itseltä ohi jo iänkin puolesta. Ei ole mitään jaloja ja hyviä syitä itselläni. Aika lapsellisia syitä jos niitä näin miettii. Toisaalta ajattelen että tämä on merkki siitä että liittoni on tulossa tiensä päähän. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, koko aikuisiän. Kisaväsymystä. Mietityttää jos olisi ollut jotain enemmän joltain tuntuvaa vielä tässä elämässä.

Vähän vastaavia tuntemuksia täällä ollut, ja samoja pohdintoja kuin ap:lla. Kuitenkin olen päättänyt jäädä tähän liittoon. Mun mies on oikeasti hyvä, mitään oikeita ongelmia ei ole. Suhde antaa vapautta itsen toteuttamiseen, kuitenkin tehdään asioita yhdessä. Arki sujuu, molemmat osallistuu. Arvot,ajanviettotavat,elämän rytmi, rahankäyttö on samanlaista. Suhteessa tärkeää rehellisyys, luottamus, saan huomiota mieheltäni. Ainoa miinus on,etten koe miestäni yhtä avoimeksi kuin toivoisin, mutta ymmärrän, että tämä on minun ongelmani.

Kuitenkin eropohdintoja on käyty. Nyt on 15v takana. Kyseessä on oma kyllästymiseen, vaikeus olla lähellä ja antautua hellyyteen.

En sinänsä haikaile uutta miestä, mutta jotain "yhteyttä" haluaisin, jos uutta miestä hakisin. Mutta en eroaisi toisen vuoksi, mietin eroa ihan muutenkin, että olisin yksin.

Tajuan silti, että katuisin sitä. Minulla on hyvä mies, minun itseni pitää tehdä työtä oman asenteeni kanssa, jotta saan asiat muuttumaan. Se onkin vaikeaa, mutta yritän silti.

Tätä en kyllä ymmärrä, diipa daapa, joillain meistä on ihan oikeita ongelmia ja syitä harkita eroa. Lähde etsimään sitä yhteyttäsi, niin joku saa sulta hyvän miehen.

Ei eroon tarvitse sen oikeampaa syytä kuin että ei ole enää onnellinen. Sukulaiseni on tuollaisia joilla on nuo oikeat syyt erota. Nehän ovat

- juoppous

- peliriippuvuus

- pettäminen

- väkivalta

Sitten hampaat irvessä kitkutellaan yhdessä, kun ”ei ole syytä erota”. Itselläni on tulossa ero hyvästä miehestä, hyvästä jollekkin toiselle. Itsekkin saatan olla vielä hyvä jollekkin toiselle. Tai sitten olen yksin. Mitään syytä ei ole että meidän kahden ihan hyvän pitäisi tehdä toisemme onnettomiksi loppu iäksi.

Eri

Miehen seksuaalisuus: Nuorempi kiihottaa enemmän kuin vanhempi. Uusi kiihottaa enemmän kuin vanha. Kielletty kiihottaa enemmän kuin sallittu.

En jaksa näitä terapointihölönpölöjä että parisuhteessa joku vika tms. Ehkä naisen monimutkaisessa päässä näin. Mies on yksinkertainen. Tajutkaa nyt vihdoin se ja käyttäkää sitä hyväksenne edes, jos ette voi hyväksyä miestä miehenä.

Olet itsekäs ja empatiakyvytön. Ihmisen tulisi osata ajatella miltä toiselta tuntuu, eikä vain omaa napaa. Mene terapiaan keskustelemaan asiasta syvällisemmin, emme me täällä palstalla voida kertoa sinulle mitä sinua vaivaa sen perusteella, että "nyt tapahtui taas näin". Toivottavasti myös teet huonolle käytöksellesi jotain, etkä siellä vaan selittele asioita.